keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 746 Puh ja kadonneen hännän arvoitus


"Nalle Puh" [1926] kirjan 4. luku - ja samalla 4. kertomus - lienee yksi tunnetuimmista. Siinä Nalle Puh etsii I-haan häntää, löytää sen ja palauttaa I-haalle.

Yhtä paljon huomiota kuin itse kertomus on herättänyt Ernest H. Shephardin kuvitus, jossa I-haa eri kulmista tarkastelee itseään - ja takapäätä on tunnetusti vaikea nähdä niin kuin omaa niskaansakaan.

Siellä se taas on! - Häntä...
Koko arvoitusta ei päässyt syntymään ennen kuin joku - ja tässä tapauksessa se oli Nalle Puh - havaitsi, ettei I-haalla taida olla häntää. I-haa ei itse ollut asiasta heti täysin vakuuttunut, sillä hän ei ollut huomannut koko asiaa, minkä Shephard oivallisesti havainnollistaa kuvituksellaan niin kuin myöhemmin myös Disneyn elokuvassa tehdään.

Kun Puh ja I-haa saavuttivat yksimielisyyden, Puh auliisti ilmoitti, että hän voi alkaa etsiä kadonnutta häntää. I-haa itse ei ilmeisesti alakuloltaan saa paljon tehdyksi, joten hänen ystävänsä auttaa häntä.

Ja tunnetulla tavalla Nalle Puh rämpii koko 7-peninkulmanmetsän löytämättä vihjettäkään hännästä. Väsyneenä ja nälkäisenä Puh saapuu Pöllön asunnolle ja huomaa heti kiinnostavan ovenvetimen, mutta ei tunnista sitä heti I-haan hännäksi.

Vasta kun Puh ja Pöllö tulevat ulos Puh vähitellen oivaltaa, että ovenvedin ehkä on I-haan häntä ja kysyy Pöllöltä, mistä tämä oli löytänyt ovenvetimen. Pöllö kertoo, mistä hän on sen löytänyt ja tieto selvästi mätsää sen kanssa, mitä Puh oli olettanutkin ja Puh päätyy siihen, että ovenvedin ei voi olla enempää eikä vähempää kuin I-haan kadonnut häntä, jonka Pöllö oli löytänyt metsästä (tai vahingossa vetänyt sen irti I-haan peräpäästä).

    *     *      *

Kertomuksessa kuvataan varsin yksinkertainen, tavanomainen ja arkinen ongelma, joita jokaisella on luultavasti lukuisia päivittäin. Ansiokkaaksi tämän tarinan tekee se, että A.A. Milne on käynyt suhteellisen tarkkaan läpi prosessin, miten kaikki oikein tapahtuu. Millä tavoin esimerkiksi kadonneen hännän voi löytää.

No, viimeinen testi tietysti on hännän antaminen I-haalle ja sen kiinnittäminen takaisin I-haan peräpäähän, minkä tekee Risto Reipas naulalla ja vasaralla. Ovenvedin oli kuin olikin se, minkä Nalle Puh sen oletti olevan.

     *     *      *

Tarina on tietysti hieman merkillinen, ja on mietitty miksi kirjoittaja on sellaisen kertonut. Onko tarina kenties allegorinen ja mitä A.A. Milne sillä ehkä yrittää sanoa?

Ensimmäiseksi tulee mieleen torjuttu seksuaalisuus, jota Nalle Puh on pullollaan. Puh-kirjojen hahmot ovat lähes sukupuolettomia tai androgyynejä. Häntä on helppo nähdä viittauksena siihen, mitä muuta jalkovälistä löytyy eli siellä roikkuvaan penikseen.

I-haa ikään kuin tutkii omaa sukupuolisuuttaan, mistä ei ole ihan varma: onko minulla häntää vai ei ole? Eikä hännän puuttuminen ollut I-haalle suuri ongelma ennen kuin hän havaitsi hännän puuttumisen. Aaseillahan tunnetusti on aina häntä niin kuin pojilla penis ja tytöillä vagina ja klitoris.

Naisnäkökulmasta tilanne näyttää toisella tavalla ongelmalliselta. Eli ongelmana on itse ongelma, se että hännän puuttumisesta tehdään ongelma.

    *    *     *

Kun miettii 'Nalle Puh' -kirjojen hahmoja I-haa on jossain määrin erilainen kuin muut. Hän asuu muista erillään suon laidassa ja syö ohdakkeita. Hänellä ei ole taloa (ainakaan aluksi) niin kuin muilla. Hän on paljon yksikseen (jo siksi että hän asuu sivussa), eikä hänen luonaan käydä usein jne. Lisäksi I-haa on selvästi masentunut, mikä näkyy niin hänen olemuksestaan, ulkonäöstään kuin puheistaan ja muusta käytöksestään. Tilannetta ei varmasti helpota kadonnut häntä - tai että Puh huomauttaa siitä.

Pervolla kirjallisuuden tutkimuksen logiikalla ajateltuna ehkä I-haa olisi halunnut jäädä hännättömäksi ikään kuin tytöksi.

Kaiken muun lisäksi I-haassa kiinnittää huomiota hänen värinsä. Muut ovat sen värisiä kuin heidän olettaa olevankin (niin kuin ihmisissä valkoiset ovat valkoisia), mutta I-haa on yllättäen sininen. Ihmisistä puhuttaessa siniverisyys viittaa aateluuteen, mistä tässä tapauksessa ei ole kysymys vaan jostain ihan muusta. Kenties I-haa on ikään kuin toisenvärinen kuin muut (musta, keltainen, punainen...).

Tai sitten väri viittaa siihen, miten I-haa on eräänlainen vastarannan kiiski, joka suhtautuu kaikkeen kriittisesti ja hieman arvostellen. I-haa on kaikesta huolimatta selvästi varsin älykäs ja myöhemmin tulee esiin, että hän on Nalle Puhin lisäksi toinen, joka tekee runoja.

Lähteitä:

Milne, A.A. [1926]. Nalle Puh.
Milne, A.A. [1928]. Nalle Puh rakentaa talon.
Allen, Roger E. & Allen Stephen D. [1995]. Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti