maanantai 31. lokakuuta 2016

Koski: "Joulupukin jalanjäljillä" (2011)


Untamo-karhu on saanut kaikilta joulun ohi nukkuvilta määräyksen ottaa selvää joulusta ja juhlan päähenkilöstä, joulupukista. Lähes kaksikymmenpäinen tonttujoukko marssii nyt esiin ja vastaa tietämättömän karhun kysymyksiin. Mistä joulupukki on tullut? Mitkä ovat joulupukin porojen nimet? Miten pukki viettää kesän? Miten tontut saavat alkunsa ja miten vanhoiksi ne voivat elää?

Lisäksi kirjassa selviävät joulupukin monet ilmenemismuodot eri maissa, joulunviettotavat meillä ja muualla aina adventtiajasta loppiaiseen sekä jouluperinteet ennen ja nyt. Leppoisasti kirjoitetun asiatekstin oheen on ripoteltu monenmoista pikkukivaa - mm. 1900-luvun alun joululehdistä poimittuja puhteita ja kompia aattoillan ratoksi sekä nykynuorta hymyilyttäviä valistuksen sanoja. Veikeä piirroskuvitus on Mika Kolehmaisen käsialaa. Nostalgista joulutunnelmaa huokuvaa teosta kuvittavat myös entisajan joulukortit, vanhat valokuvat, kiiltokuvat, joululehdet ja muu jouluaiheinen kuvamateriaali.

Viihdyttävä, pitkäikäinen ja takuulla yllättävääkin tietoa tarjoava tietoteos perheen nuorille sekä kaikille jouluihmisille! (Takakansi)

    *     *     *

Eri kustantajilla tuntuu olevan omia joulun tietokirjojaan. Tämän kirjan tilasi Karisto tietokirjailija-informaatikko Merki Koskelta. Ja painos myytiin nopeasti loppun kirjakerhon kautta.

Tätäkin lukiessa tulee mieleen että suomalaisesta joulusta ei taida olla sellaista kaiken kattavaa pläjäystä. Tosin aihe on tietysti äärimmäisen vaativa ja yhdeltä ihmiseltä sellaisen tekemiseen kuluisi varovaisesti arvioiden yksi elämä.

Bregenhöj & Vento: "Nuutti - suomalainen karnevaali" (1975)

TULEE TÄHÄN!

Tämä on kuvakertomus joulukauden karnevaalitavoista, erityisesti loppiaisen jälkeiseen Nuutin päivään liittyneistä pukkikiertueista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kenttätyöryhmä on 1973-75 kirjoittajien johdolla tutkinut ja dokumentoinut Nuutin päivän tapahtumia lähinnä eräissä Satakunnan pitäjissä. Kirjanen on värikäs raportti elävästä perinteestä tämän päivän Suomessa. Kuvaukset joulun jälkipyhien vietosta sata vuotta sitten antavat historiallista perspektiiviä. (Takakansi)

Laaksonen: "Hyvää Joulua" (2016)


Nykyajan ihmiselle joulu on kuin monipuolinen tavaratalo. On varaa valita. Osa meistä jatkaa menneiden sukupolvien perinteitä, osa etsii all-inclusive-tyyppistä neutraalia tapaa viettää muutama vapaapäivä kaikilla mausteilla. Suurimmalle osalle meistä joulu on odotettu aika vuodesta. 

Joulun odotukseen ja vuoden loppumiseen liittyy monia sanontoja ja perinteitä. Toivotamme toisillemme ”Hyvää Joulua” mutta miksi ”Onnellista Uutta Vuotta?” Entä mitä yhteistä on pipareilla ja villasukilla? Ja miksi ei saanut murustaa leipää lattialle? Joulun perusluonne ja -sanoma on tuttu, mutta monen muun jouluun kuuluvan asian alkuperä on unohtunut. 

Kirja kertoo meille jokaiselle tuttujen joulun tunnusmerkkien tarinoita ja avaa kulttuurihistorian näkökulmasta oven perinteiden taustoihin ja symboleihin. On yllättävää, miten moni tuttu sanonta löytää juurensa vuosisatojen takaa. Mukana on myös sellaisia entisaikojen tärkeitä tapoja, jotka ovat hävinneet nykypäivän joulunvietosta kuten leipäkeko, oljet lattialla ja lahjapakettien omatekoiset runot. Teos pohjautuu laajaan lehdistömateriaaliin ja aihepiiriä käsittelevään monialaiseen kirjallisuuteen. Runsas kuvamateriaali on kerätty sekä eri julkishallinnon kuva-arkistoista että kuvaamalla yksityishenkilöiden jouluaarteita. (Docendon sivusto)

     *     *    *

Kirja on traditioista piittaamatonta sillisalaattia joulusta, mutta sinänsä lukemisen arvoinen ja kiinnostava. Aivottomille nykyihmisille sopivaa ja viihdyttävää lukemista.

Kirjassa kiiltokuvamaisesti julistetaan perinteiden säilyttämisen perään, mutta perinteet ovat kirjan tekijällekin yhtä mössöä. Se mitä vaalitaan on esim. luterilaisen ja yleensä kristittyjen kirkkojen kunnia ja oikeus sotkea ideologiallaan kansanperinnettä.

Sanomatta jää sekin että puritaaninen kirkko esim. Englannissa vastusti pitkään pakanallista joulupukkia ennen kuin joulupukki vihdoin kastroitiin ja tehtiin kristityssä maailmassa katu-uskottavaksi jeesusten alamaiseksi.

     *     *      *

Joululahjojen antamisesta kerrotaan mm. se, että Suomessa se yleistyi vasta 1700 -luvulla, kaupunkien porvarisperheissä, mistä se sitten levisi muihin säätyihin ja säädyttömiin.

Tässä yhteydessä ei sanota, että lahjoja annettiin aiemminkin nuuttipukille, jotta ei olisi vihastutettu tätä Suomen kansan ikiomaa joulupukkia.

    *     *     *

Jouluna, Yulen aikaan myös leikittiin. Kirkko raiskasi joulun myös tältä osin teko-perinteineen. Tosin "tärkeitä ovat olleet myös näytelmälliset leikit, joihin sisältyi paljon Kalevalan ajan kuninkaallista henkeä ja runollisuutta", Tarja Tuulikki Laaksonen kirjoittaa kirjassaan sivulla 114.

Kiinnostavin on kirjan viimeinen jakso 'rähinöivistä tähtiporukoista eläväksi tiernaperineeksi'. Uskonpuhdistus merkitsi Pohjoismaissa, siis tässä tapauksessa Ruotsissa, johon Suomikin kuului mm. sitä, että uskonnolliset näytelmät pantiin pannaan ja poistettiin liturgioista.

No, esitykset silti jatkuivat kirkkomaan ulkopuolella, kun köyhät koulupojat kulkivat esim. ovelta ovelle ja keräsivät rahaa opiskeluaan varten - ja esittivät uskonnollisia kuvaelmiaan joulun aikaan. Veikkaan että traditio on kulkeutunut ja levinnyt merimiesten ja pappien kautta Iso-Britanniasta Suomeen ja sen rannikkokaupunkeihin ennen muuta Ouluun, mistä se sitten levittäytyi muualle viimeistään 1800-luvun lopulla.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Augusto: "Paulo Coelho - sanojen alkemisti" (2014)


Kronikka Paulo Coelhon noususta huumehuuruisen elämänsä jälkeen Brasilian historian vaikutusvaltaisimmaksi kirjailijaksi. (IMDb)

"Paulo Coelho - sanojen alkemisti" -elokuvan on ohjannut Daniel Augusto. Elokuva kertoo Shakespearen jälkeen eniten myydyn kirjailijan elämänkerran kuvaten hänen elämäänsä ristiin rastiin kolmen eri aikakauden aikana nuoruudesta, kirjailijan uran alkuun ja nykypäivään asti.

      *     *      *

Käsittämättömän suosion saanut brassi-kirjailija, jonka kirjoja lukiessa ei voi välttää sanoja feikki ja teeskentelijä. Tätä vaikutelmaa vahvistaa hänestä tehty elokuva. En tiedä mitä tämä kertoo niin Paulo Coelhosta kuin hänen lukijoistaan, jotka ovat lähinnä kristittyjä hurskastelijoita.

Paulo on jumittunut elähtäneiden tarinoiden maailmaan, mihin hän on onnistunut hienostelevalla kielellään puhaltamaan hieman eloa niin kuin astmaatikko puhaltaisi ilmaa hiipuneeseen hiillokseen.

Mies on rakentanut itsestään mytologiaa, ja luultavasti suuri osa hänen itsestään kertomista tarinoista on hänen omaa luovaa mielikuvistustaan.

Marsh: "Kaiken teoria" (2014)


Tirkistys kuuluisan fyysikon Stephen Hawkingin ja hänen vaimonsa suhteeseen. (IMDb)

"Kaiken teoria" (2014) on James Marshin ohjaama elämäkertaelokuva Stephen Hawkingista ja tämän vaimosta Jane Hawkingista. Elokuva perustuu Janen muistelmiin "Travelling to Infinity: My Life with Stephen". Elokuvan pääosissa ovat Eddie Redmayne ja Felicity Jones. Elokuva palkittiin parhaan miespääosan Oscarilla sekä parhaan miespääosan ja musiikin Golden Globeilla. (Wikipedia)

     *     *     *

Nuorelle tutkijanalulle Stephen Hawkingille annettiin kaksi vuotta elinaikaa, mutta elämä jatkui ja jatkui ja samalla maine kasvoi ennen muuta "Ajan lyhyt historia" -teoksen julkaisemisen jälkeen, jonka hän kirjoitti jo pyörätuolista käsin.

No, "Kaiken teoria" jäi syntymättä ja mainetta kasvatti varmasti myös Hawkingin häilyminen jeesustelun ja ei-jeesustelun välillä.

lauantai 29. lokakuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 372 Joulupukki & Beelsebubi (Halloween -katunäytelmä)

CC by  Mimmi L. 
Tässäpä tämä ensimmäinen kokonaan esitetty "Joulupukki ja Beelsebubi" (2016) sohvaperunan näkökulmasta.

Joulupukki on perinteisesti kuulunut joulun lisäksi joulua edeltävään ja myös sen jälkeiseen aikaan. Niin Suomessa kuin muualla.





Lähteitä

Mummers play. Wikipedia

Historical Database of Folk Play Scripts. Compiled by Peter Millington

Folk Play Research Home Page. Traditional Drama Research Group

Beelzebub. Catholic Encyclopedia

Father Christmas. Wikipedia

Santa Claus. Wikipedia

Saint Nicholas. Wikipedia

Saint George. Wikipedia

maanantai 10. lokakuuta 2016

Smith: "Tyttö tuollainen" (2004)


Miehen ura kääntyy laskuun yllättävän tragedian takia ja samalla hänen henkilökohtainen elämänsä mullistuu, kun hän saa kontolleen varhaiskypsän tyttärensä. (IMDb)

"Tyttö tuollainen" (Jersey girl, 2004) on amerikkalainen draamakomerdia, jonka on kirjoittanut ja ohjannut Kevin Smith. Elokuva oli toinen jossa Ben Affleck ja Liv Tyler näyttelivät yhdessä ja se oli Kevin Smithin ensimmäinen suuren budjetin leffa. (Wikipedia)

      *    *    *

TÄNÄÄN LIV 20.0.2016 KLO 21

     *     *     *

Olin katsellut syyskuun 3. viikolla tämän elokuvan, joka oli blogini viimeinen, julkaisematon merkintä. Mutta paninpa senkin nyt tähän....

Hmm... täytyypä palautella mieleen mistä elokuvasta olikaan kyse. Ha-ha!

     *     *     *

Niin, tässä leffassahan Ollie Trinke (Ben Affleck) tyrii menestyksään uransa yhdessä ainoassa lehdistötilaisuudessa, kun hän haukkuu väärän ihmisen julkisesti. Hänen ei itseasiassa ollut tarkoitus tehdä sitä, mutta hän oli stressaantunut vauvasta, jonka oli juuri saanut hoidettavakseen, eikä tiennyt mitä sen kanssa tekisi - ja puhui mitä sattui.

Mies palaa NYC:istä kotiseudulleen New Jerseyyn, mikä on elokuvan varsinainen  tapahtumapaikka. Huippupalkkaisesta muusikkojen managerista on tullut päivässä lakaisukoneen kuljettaja ja lapsen yksinhuoltaja, joka asuu lapsuudenkodissaan isänsä luona.

Pikkukaupungissä mies yllätyksettömästi rakastuu kauniiseen videovuokraamon Mayaan (Liv Tyler), mistä kehkeytyy elokuvan romanssi.

Vuosien jälkeen Ollie yrittää paluuta musiikkibisnekseen, mutta huomaa nopeasti tehneensä virheen...

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 753 Ohjaajantyötä Riksussa


Olen viettänyt hiljaiseloa tämän blogin suhteen. Enemmän ja vähemmän tarkoituksella.

Paljon on silti tapahtunut kaikenlaista kuluneen kuukaudenkin aikana, josta olisin voinut kirjoittaa, mutta enpä vain ole sitä tehnyt. Mitään hyvää syytä minulla ei asialle ole.

     *     *     *

Viikonvaihde oli hyvin toiminnallinen - ja suorastaan liikunnallinen. Perjantai-illasta lauantaihin oli esityksiä ja ohjauksia Riihimäellä. Opiskelen näet aikani kuluksi draamaohjaajaksi tai ilmaisutaidon opettajaksi. Ja sunnuntaina kävelin tai patikoin mm. Aulangolla, mikä on sikäli huomionarvoinen asia, etten ole juuri viime aikoina - tai jopa vuosina - kävellyt oikukkaan polveni takia.

Sunnuntaina uhmasin kohtaloa, ja kävelin Aulangon lyhyimmän n. 4,5 km:n ulkoilureitin, joka kulkee mm. Joutsenlammen ohitse, jonka rannalla on kuvattu vähintään puoli tusinaa kotimaisen elokuvan Kultakauden elokuvaa. Mieleen nousivat kuvat Leif Wagerista ja Eeva-Kaarina Volasesta lammen rannalla...

Ja elokuvahan oli Hannu Lemisen "Kesäillan valssi" (1951).