maanantai 31. lokakuuta 2016

Laaksonen: "Hyvää Joulua" (2016)


Nykyajan ihmiselle joulu on kuin monipuolinen tavaratalo. On varaa valita. Osa meistä jatkaa menneiden sukupolvien perinteitä, osa etsii all-inclusive-tyyppistä neutraalia tapaa viettää muutama vapaapäivä kaikilla mausteilla. Suurimmalle osalle meistä joulu on odotettu aika vuodesta. 

Joulun odotukseen ja vuoden loppumiseen liittyy monia sanontoja ja perinteitä. Toivotamme toisillemme ”Hyvää Joulua” mutta miksi ”Onnellista Uutta Vuotta?” Entä mitä yhteistä on pipareilla ja villasukilla? Ja miksi ei saanut murustaa leipää lattialle? Joulun perusluonne ja -sanoma on tuttu, mutta monen muun jouluun kuuluvan asian alkuperä on unohtunut. 

Kirja kertoo meille jokaiselle tuttujen joulun tunnusmerkkien tarinoita ja avaa kulttuurihistorian näkökulmasta oven perinteiden taustoihin ja symboleihin. On yllättävää, miten moni tuttu sanonta löytää juurensa vuosisatojen takaa. Mukana on myös sellaisia entisaikojen tärkeitä tapoja, jotka ovat hävinneet nykypäivän joulunvietosta kuten leipäkeko, oljet lattialla ja lahjapakettien omatekoiset runot. Teos pohjautuu laajaan lehdistömateriaaliin ja aihepiiriä käsittelevään monialaiseen kirjallisuuteen. Runsas kuvamateriaali on kerätty sekä eri julkishallinnon kuva-arkistoista että kuvaamalla yksityishenkilöiden jouluaarteita. (Docendon sivusto)

     *     *    *

Kirja on traditioista piittaamatonta sillisalaattia joulusta, mutta sinänsä lukemisen arvoinen ja kiinnostava. Aivottomille nykyihmisille sopivaa ja viihdyttävää lukemista.

Kirjassa kiiltokuvamaisesti julistetaan perinteiden säilyttämisen perään, mutta perinteet ovat kirjan tekijällekin yhtä mössöä. Se mitä vaalitaan on esim. luterilaisen ja yleensä kristittyjen kirkkojen kunnia ja oikeus sotkea ideologiallaan kansanperinnettä.

Sanomatta jää sekin että puritaaninen kirkko esim. Englannissa vastusti pitkään pakanallista joulupukkia ennen kuin joulupukki vihdoin kastroitiin ja tehtiin kristityssä maailmassa katu-uskottavaksi jeesusten alamaiseksi.

     *     *      *

Joululahjojen antamisesta kerrotaan mm. se, että Suomessa se yleistyi vasta 1700 -luvulla, kaupunkien porvarisperheissä, mistä se sitten levisi muihin säätyihin ja säädyttömiin.

Tässä yhteydessä ei sanota, että lahjoja annettiin aiemminkin nuuttipukille, jotta ei olisi vihastutettu tätä Suomen kansan ikiomaa joulupukkia.

    *     *     *

Jouluna, Yulen aikaan myös leikittiin. Kirkko raiskasi joulun myös tältä osin teko-perinteineen. Tosin "tärkeitä ovat olleet myös näytelmälliset leikit, joihin sisältyi paljon Kalevalan ajan kuninkaallista henkeä ja runollisuutta", Tarja Tuulikki Laaksonen kirjoittaa kirjassaan sivulla 114.

Kiinnostavin on kirjan viimeinen jakso 'rähinöivistä tähtiporukoista eläväksi tiernaperineeksi'. Uskonpuhdistus merkitsi Pohjoismaissa, siis tässä tapauksessa Ruotsissa, johon Suomikin kuului mm. sitä, että uskonnolliset näytelmät pantiin pannaan ja poistettiin liturgioista.

No, esitykset silti jatkuivat kirkkomaan ulkopuolella, kun köyhät koulupojat kulkivat esim. ovelta ovelle ja keräsivät rahaa opiskeluaan varten - ja esittivät uskonnollisia kuvaelmiaan joulun aikaan. Veikkaan että traditio on kulkeutunut ja levinnyt merimiesten ja pappien kautta Iso-Britanniasta Suomeen ja sen rannikkokaupunkeihin ennen muuta Ouluun, mistä se sitten levittäytyi muualle viimeistään 1800-luvun lopulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti