keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Al-Mansour: "Vihreä polkupyörä" (2012)


Yritteliäs saudi-tyttö keksii keinoksi saada haluamansa vihreän polkupyörän osallistumisen Koraanin lausuntakilpailuun tyttökoulussa. (IMDb)

"Vihreä polkupyörä" (2012) on saudiarabialainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Haifaa al-Mansour. Elokuva on 1. pitkä saudinaisen tekemä elokuva ja se on voittanut palkintoja ympäri maailmaa. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN YLE TEEMA KLO 21:00

     *     *     *

Niin paljon kuin kulttuurit poikkeavatkaan toisistaan kerrotut tarinat ovat silti hämmästyttävän ymmärrettäviä yli kulttuurirajojen.

Elokuvaa katsoessa on helppo ikään kuin rivien välistä lukea, miten ahdasmielinen maa Saudi-Arabia on, mutta Juha Sipilän ja Timo Soinin SS-Suomi ei jää siitä kauas jälkeen.

Hunnun sijaan täällä pikkutytöt puetaan pinkkiin ja sukupuolen mukaisiin väreihin ja kuoseihin ja ollaan yhtä rajoittuneita kuin itäisessä vastineessa. "Koraanin" sijaan varsinkin joulun alla täällä lyödään lapsia "Raamatulla" päähän.

Ivory: "Pitkän päivän ilta" (1993)


Hovimestari uhraa sielunsa ja ruumiinsa palvellakseen isäntäänsä vuosina, jotka johtavat 2. maailmansotaan, vain huomatakseen miten hänen lojaalisuutensa on johtanut häntä harhaan. (IMDb)

"Pitkän päivän ilta" (1993) on James Ivoryn ohjaama epookkidraama vuodelta 1993. Se perustuu Kazuo Ishiguron samannimiseen romaaniin. (Wikipedia)

     *     *    *

Hyvä muistutus mm. kaiken maailman Nato-intoileville Pohjoismaiden presidenteille siitä, miten voi käydä, kun lyö vetoa väärän hevosen puolesta.

Anthony Hopkins on jälleen kerran parhaimmillaan, ja näyttelee uskottavasti natseja myötäilevän vaikutusvaltaisen lordi Darlingtonin hovimestaria.

Tarina on myös surullinen muistutus siitä, että juutalaisvastaisuutta ei ollut 1930 -luvulla vain Saksassa vaan myös mm. Iso-Britanniassa ja ympäri Eurooppaa niin kuin on aina ollut siitä lähtien, kun kristityt alkoivat huseeraamaan politiikan huipulla.

Parvela: "Ella ja pukari" (2000)


Tokaluokkalaisen Ellan luokalla on uusi oppilas. Pukarin käytös ihmetyttää kaikkia. Hän potkii, lyö ja muksauttelee. Opettajan mielestä Pukari ei ole tältä planeetalta. Onko Pukari humanoidi? Aikovatko Pukarin vanhemmat siepata opettajan? Entä mitä tapahtuukaan suuressa tokaluokkalaisten välisessä jalkapallo-ottelussa? (Kirjasampo)

"Ella ja kaverit" on Timo Parvelan kirjoittama lastenkirjasarja. Sarjan alkuosa ilmestyi helppolukuisessa "Kirjava kukko" -sarjassa ja vuodesta 2003 lähtien sitä on julkaistu erillisinä lastenromaaneina. (Wikipedia)

    *     *     *

Aika hauska ja samalla irvokas tarina 7-8 -vuotiaiden maailmasta ufo-sieppauksineen. Tarinassa ei oikeastaan ole minkäänlaista päätä eikä häntää, eikä juonen häivää, mutta ajan täytteenä ja lukukokemuksena se toimii siinä, missä mikä tahansa teksti vaikka maitopurkin kyljessä.

Timo Parvela suhtautuu myönteisen huvittuneesti Pukarin harjoittamaan väkivaltaan, joka on kuin mitä oli suomalaisten rauhanturvaaminen / sotiminen Kosovossa ja muualla maailmassa. Ilman mitään näkyviä myönteisiä tuloksia, mutta aina silloin tällöin syntyy myös ruumiita ja paksun rahamassin sekä mersun kanssa tullaan maailmalta takaisin Suomeen.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 384 Itsepetoksen huippu - parhaita kaikessa

CC by  Mimmi L. 
Melkein missä tahansa asiassa, missä suomalaiset väittävät olevansa parhaita, tarkemmin tarkasteltuna paljastuu karu totuus. Eihän asia nyt ihan niin ole. Miljoona köyhää ovat eri mieltä mm. työttömät ja pienipalkkaiset akateemisesti koulutetut.

Ennemmin pitäisi kysyä: mikä vika on mm. suomalaisissa poliitikoissa ja presidentti Sauli Niinistössä, kun hänen täytyy jauhaa tuollaista potaskaa sen sijaan, että hän keskittyisi siihen, mitä suomalaiset tekevät juuri tällä hetkellä heikompiosaisten kansalaistensa ja muun maailman hyväksi.

Esim. Suomen porvarihallitus systemaattisesti heikentää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämisen edellytyksiä ja syytää yhä enemmän rahaa rakenteelliseen väkivaltaan kuten armeijaan, jota käytetään jos ei muuta niin verbaaliseen sodan lietsontaan.

Linkki:

Presidentti Niinistö ylistää Suomea: "Olemme maailman kärkeä liki kaikessa" - katso vakuuttava lista. By Soila Saroniemi & Henni Auvinen. Iltalehti 29.11.2016

Romahdus poikien matematiikkataidiossa. By Päivi Repo. Helsingin Sanomat 30.11.2016

tiistai 29. marraskuuta 2016

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 761 Kiusaajan ja kiusatun roolit


Länsimainen kulttuuri on kollektiivisen kiusaamisen kulttuuria, jota monet rakenteet ennen muuta poliisi ja armeija mutta myös koko poliittinen järjestelmä tukevat, joka ruokkii poliittista oikeistolaistumista, jonka äärimuotona on fasismi / kansallissosialismi / uskonnollinen fundamentalismi ym.

Kiusaamisen oikeutus on otettu "Raamatusta" (n. 313) ja Rooman valtakunnan ajoista lähtien ensisijaisia kiusaamisen kohteita ovat olleet "pakanat", ja yleensä toisuskoiset, ennen muuta juutalaiset. Jeesuksen julistamat opit eivät tietysti suoraan oikeuta esim. organisoitua aseellista väkivaltaa muita kansoja vastaan, mutta sen tekee Pyhä Pietari kirjeissään, jotka löytyvät Pyhästä kirjasta.

    *    *     *

Olen viikon aikana lukenut joukon nuorten kirjoja, joissa käsitellään koulukiusaamista, mikä on vahvistanut em. esitettyä näkemystä kulttuurista vielä 2000 -luvulla.

Erityisen ansiokkaasti koulun mutkikkaita ihmissuhteita käsitellään ruotsalaisen Johanna Nilssonin kirjassa "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" (1999).

Siinä kiusatun ja kiusaajan roolit tulevat kaikessa monimuoisuudessaan esiin monesta eri näkökulmasta esiin, mm. se, että kiusaajan ja kiusatun roolit tilanteesta toiseen vaihtelevat ja kiusattu usein itse vaikuttaa omaan kiusaamiseensa ja toimii myös itse kiusaajana.

     *     *     *

Jo alakoululaiset ovat taitavia kiusaajia, ne äitien ja isien rakkaan mussukat. Eivätkä vanhemmat osaa arvata mitään millaisia he ovat koulussa ja vapaa-ajalla kodin ulkopuolella.

Kirjassa luokan suosituin ja koulussa parhaiten pärjäävä poika 11-12 -vuotias Peter on organisoinut tehokkaan kiusaamiskoneiston, jonka kohteina eivät ole vain heikot oppilaat vaan myös häntä etevämpi ja lahjakkaampi Hanna.

Tyttö pystyy vaivattomasti kahdenkeskisissä välienselvittelyissä puolustamaan itseään, mutta hän ei voi mitään erikokoisille tyttö- ja poikaporukoille, jotka mobbaavat häntä.

Ehkä hieman yllättäen Hannan samastumiskohteena ovat häntä kiusaavat ryhmät ja tilaisuuden tullen hän on valmis - pelastaakseen oman nahkansa - sivusta seuraamaan Peterin ja hänen apureidensa harjoittamaa julmaa kiusaamista.

Peirce: "Carrie" (2013)


Uudelleenfilmatisointi kauhuklassikosta, jonka päähenkilönä on nuori, ujo, hyljeksitty teinityttö Carrie White, joka asuu uskonnollisen äitinsä kanssa kaksistaan amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Carriella on telekinesteettisiä kykyjä, ja hänen voimansa vapautuvat perinteisten valmistujaistanssiaisten aikana. (IMDb)

"Carrie" (2013) on Kimberly Peircen ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva. Elokuva perustuu kirjailija Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Elokuvassa Carrie Whitea näyttelee Chloë Grace Moretz ja Carrien äitiä Margaretia Julianne Moore. (Wikipedia)

    *     *     *

Kimberly Peircen "Carrie" (2013) ei ole samanveroinen kuin alkuperäinen Stephen Kingin romaani tai 1. kirjan pohjalta tehty elokuva, mutta se on oivallinen päivitys tähän päivään. Kännykät ja tubetukset ovat käytössä uskottavalla tavalla, ja kiusaamisen teho kasvaa some-aikana eksponentiaalisesti.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Chechik: "Benny & Joon" (1993)


Mieleltään hieman häiriytynyt nuori nainen rakastuu ulospäinsuuntautuneeseen mieheen, joka muistuttaa Buster Keatonia. (IMDb)

"Benny & Joon" (1993) on Jeremiah S. Chechikin ohjaama draama, jonka pääosissa ovat Aidan Quinn, Mary Stuart Masterson ja Johnny Depp. (Wikipedia)

     *     *     *

HERO KLO 21:00

      *      *      *

Suljetulle osastolle vai itsenäiseen asumiseen? Siinä vaihtoehtoja häiriintyneelle 3-kymppiselle. Joonin onneksi hänellä on tukenaan veljensä Bennyn lisäksi nyt myös Sam (Johnny Depp), jonka kanssa hän viettää suurimman osan aikaansa.

Viihdyttävästi kerrottu tarina vaikeista asioista.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 384 Millainen on 2020 -luvun kirjasto?

CC by  Mimmi L. 
Kirjasto muuttuu, mutta muuttuuko parempaan suuntaan, kuntalaisten kannalta katsottuna?

Oululainen informaatikko Markus Rytinki julkaisutti kevyen keskustelukirjoituksen sunnuntain 27.11. Helsingin Sanomissa.

     *    *     *

Olemme perusasioiden äärellä. Mikä on kirja, ja ennen muuta, mitä kirja pitää sisällään. Kaunokirjat kertovat tarinoita ja fyysinen kirja on vain yksi muoto, mikä kertomukselle on annettu.

Yhtä hyvin tarinoita voi kertoa esimerkiksi nuotiotulen tai takkatulen äärellä, aivan omasta päästä tai sellaisia tarinoita, joita on kuullut aina kerrottavan.

Yhtä hyvin tarinan fyysisenä talletusmuotona voi olla myös CD / DVD tai se voi olla internetin kautta saatavissa oleva ääni- tai e-kirja.

     *    *     *

Itse pidän siitä, että teksteissä ovat ns. subtekstit mukana. Ja ne ovat mukana silloin kun tekstiä, joka luetaan ääneen tai sitä esitetään draaman keinoin.

 - - - - - - - - - - - - - - -

Lisäys 29.11,

Kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto kommentoi Markus Rytingin kirjoitusta tänään 29.11. niinikään Helsingin Sanomissa.

"[Kirjaston] tehtäviä ovat muun muassa ­
1) lukutaidon ja lukemisen edistäminen, 
2) tietopalvelun ja opastuksen tarjoaminen sekä 
3) pääsyn tarjoaminen aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.

Yksi tehtävä on 4) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalais­toimintaan. 

Kirjastojen halutaan myös 5) edistävän aktiivisesti yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, mikä korostaa kirjastojen roolia demokratian ylläpitämisessä.

Kirjastot käärivät parhaillaan hihojaan muuttaakseen tulevat lakisääteiset tehtävänsä vaikuttaviksi teoiksi kukin omassa ­ympäristössään. Samansuuntaista haastetta tarjoaa 6) koulujen tukeminen ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamisessa tai pioneeritoiminta kuntien osallisuushankkeissa."

Uuden kirjastolain tavoitteet yleisille kirjastoille ovat ylitsevuotavaisen runsaita ja hyperoptimistisia, missä on tehtävää Suomen pienipalkkaisimmalle akateemisesti koulutettujen ryhmälle. 2000 euron kuukausipalkallahan sitä tukee kouluja kiljuen niiden oppimisen kehittämisessä.

Linkki:

Onko kirjasto pian kirja- ja rautakaupan yhdistelmä? Lainaamotoiminta hämärtää yleisten kirjastojen ydinosaamista: tiedon välittämistä ja taideteosten – erityisesti kirjallisuuden – hallinnointia ja saataville saattamista. By Markus Rytinki, informaatikko, tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto. Helsingin Sanomat / Mielipide 27.11.2016

Kirjaston painopiste on sivistyksessä. By Tuula Haavisto, kirjastotoimenjohtaja Helsingin kaupunginkirjasto. Helsingin Sanomat / Mielipide 29.11.2016

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 383 Katumantie 25 ja lähiökerrostalo

CC by  Mimmi L. 

Katumantie 25:ssä olevasta Hämeenlinnan kaupungin vanhimmista lähiökerrostalosta ja sen asukkaista oli Yle TV1:ssä perjantaina 25.11. dokumenttiohjelma, joka ei osunut aivan oikeaan.

Talossa asuu monenlaisia asukkaita, mutta dokumentissa oli keskitytty vain yhteen ryhmään.

       *     *     *

Ohjelmassa vahvistettiin kielteisiä, stereotyyppisiä käsityksiä Katuman asuinalueesta ja sen asukkaista. On valitettavaa, että Yle sortuu tällaiseen alatyyliseen journalismiin.

Totta varmasti on, että ehkä 1/3 talon asukkaista on työttömiä, ja vielä pitkäaikaistyöttömiä, mutta 1/3 on opiskelijoita ja loput ei-niin-viinan-kanssa-läträäviä ja enimmäkseen työssä käyviä, pienipalkkaisia palkansaajia, joihin itse kuulun.

      *     *     *

Osa asukkaista omistaa asuntonsa, mutta suurin osa asuu vuokralla. Uusin ryhmä asukkaita ovat maahanmuuttajat, joita on vuoden aikana muuttanut talon eri rappuihin.

Viina on muutaman vuoden aikana vienyt pari miestä ennen aikojaan mm. talon hengen ylläpitäjänä tunnetun Penan, josta dokumenttiohjelmassa ei puhuttu mitään.

Linkki:

"Katuma on kuin Monaco, kukaan ei käy töissä ja kukaan ei maksa veroja". By Kati Laukkanen. Yle / Uutiset 25.11.2016

Rannela: "Taivaan tuuliin" (2007)


Vaikuttava romaani koulukiusaamisesta ja manipuloinnin mahdista palauttaa mieleen viime vuosien terroriteot ja Myyrmannin pommi-iskun

Kun Auran äiti kuolee tapaturmaisesti, tyttären koko maailma muuttuu: uusi koti, uusi koulu, uusi äiditön elämä. Koulussa Aura joutuu silmätikuksi ja alkaa hakea turvaa erilaisista sankarihahmoista: alkuun voimatyttö Pepistä, lopulta terroristi Ulrike Meinhofista, josta tulee hänen henkinen äitinsä.

Lukioaikana Aura tapaa itseään vanhemman Henrin, joka on Auran tavoin kiinnostunut Meinhofista. Aura uneksii yhteisestä tulevaisuudesta, mutta Henrille Aura on vain väline: hänellä on käyttöä tytön vihalle ja pettymykselle. ”Meitä pelätään, mutta samalla meitä ihaillaan. Meistä tulee sankareita”, uskoo Henri. Ja niin Aura menee entisen koulunsa itsenäisyyspäivän juhlaan mukanaan reppu, jossa on pommi. (Otavan sivusto)

     *     *     *

Vaikuttava ja vakuuttava kirja, joka taustoittaa yhdellä tavalla, yhdestä näkökulmasta kouluväkivaltaa ja kiusaamista. Mitä pidemmälle kirja etenee, sen uskottavuus on kuitenkin yhä suuremmalla koetuksella. Esim. tapa jolla Terhi Rannela kuvaa "Taivaan tuuliin" (2007) -teoksessa manipulointia ja sitä miten ideologiat vaikuttavat ihmisten mieliin, ei tunnu järin uskottavalta.

18-vuotiaan Auran 3-kymppistä poikaystävää Henria demonisoidaan ja hänestä tehdään kirjan pahis. Ei Auraa tarvinnut manipuloida mihinkään, jos hän oli sellainen ja kehittyi sellaiseksi niin kuin kirjassa on kuvattu. Vakka vain löysi kantensa, ei sen enempää.

On vaikea uskoa, että sellaisesta nuoresta naisesta kuin Aura olisi tullut itsemurhaiskun tekijää, niin kuin kirjassa on kuvattu. Itse tapahtuma ehkä on uskottava, jotain tällaista voi tapahtua, mutta tekijä on toisenlainen.

    *     *     *

Tämän nuortenkirjan punaisena lankana on ajatus siitä, miten koulukiusatusta ja epäoikeudenmukaista kohtelua saaneesta lapsesta ja nuoresta voi kehittyä koulusurmaaja. Ja juuri kirjan ilmestymisen aikoihin tällaisia tapauksia sattui parikin Suomessa, ja jälkiviisastellen on helppo sanoa, että kohtelulla koulussa ja yleensä elämässä ja koulusurmilla on varmasti yhteytensä. Silti kyse oli vain yksittäisistä tapauksista.

Auran elämä ei ole umpikujassa niin kuin tunnetuilla koulusurmaajilla vaan hänen asiansa ovat joka suhteessa kunnossa. Ainoa riskitekijä on hänen omaksumansa äärivasemmistolainen ideologia ja poikaystävä, joka kannattaa samaa suuntausta. Riittävätkö nämä siihen, että nuori nainen päättää räjäyttää itsensä entisessä alakoulussaan? En oikein usko siihen.

Auralla ei ole esimerkiksi mitään syytä kostaa enää kelleen mitään. Hän teki sen jo kouluaikana, joten hänellä ei ole motiivia teolleen. Uskottavuutta olisi lisännyt, mikäli kohteena olisi ollut joku muu kuin oma vanha koulu, sillä maailmaa vastaanhan Aura selkeästi asettui. Ja mikä olisi voinut edustaa pahaa maailmaa, jota hän vastusti? Vaihtoehtoja on paljon.

    *     *     *

Kirjailijalla on mielessään ns. lonely wolf eli yksinäinen susi -teoria, millä esim. al-Quidan ja Isisin terrorismia ympäri maailmaa on selitetty. Rannela ei kuitenkaan kehitä tätä ajatusta kovin pitkälle. Millaisia yhteyksiä esim. internetin kautta Aura saa luotua? Tätä ei spekuloida millään tavoin. Tai mitkä hänen yhteiskunnalliset tavoitteensa tarkalleen ottaen ovat.

Ideologiansa Aura ammensi edesmenneeltä äidiltään Meeriltä - tai ennemmin äidin kautta -, joka oli terrorismitutkija, mutta ei kuitenkaan terrorismin tukija. Ja äiti tutki 70-luvun saksalaisen terroristin Ulrike Meinhofin toimintaa, mistä Aurakin jo alakoululaisena kiinnostuu.

Sandström: "Syöksykierre" (1989)


Kuka nitisti Paulin lemmikin, kääpiöpapukaija Emman? Kuka katkaisi kaulan luokan kaapin päällä komeilevalta tuulihaukalta? 

Pauli sai haukan takia jälki-istuntoa. Paulin elämä on muutenkin poissa raiteiltaan. Ystävyys Sakarin ja Helinän kanssa näyttää olevan lopussa. Kopla vaanii päivittäin, kiusaa ja kiristää. Sitten tapahtuu lopullinen yhteentörmäys Koplan kanssa. (Takakansi)

     *     *     *

Ennen 2000 -lukua nuortenkirjoissa kiusaamista käsiteltiin perinteisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kiusaajat olivat väkivaltaisia räyhääjiä. Oli porukka jolla oli johtajansa ja apurinsa, jotka sitten valitsivat heikompia kohteikseen.

Niin edellä esitelty Harri István Mäen "Perhoset lentävät matalalla" (2000) kuin tämä Tuula Sandströmin "Syöksykierre" (1989) ovat tällaista perinteistä koulukiusaamista ja vielä varsin rouvilla tavalla käsitteleviä kirjoja. Hahmot ovat liioiteltuja ja stereotyyppisiä.

     *     *     *

"Syöksykierteen" asetelma on samanlainen kuin "Perhoset lentävät matalalla" kirjassa. Voima vaatii parikseen vastavoiman. Kiusaamista ei ole ilman sitä, että on sopiva kohde tai joukko, jotka sopivat kiusaamisen kohteeksi - ja jotka itsekään eivät ole kovin kaukana käytöksensä puolesta kiusaajistaan.

Kummassakin kirjassa pahiksen roolissa on kolmen ryhmä - tässä tapauksessa Kolmen kopla, joilla myös ovat kuvaavat lempinimet Komentaja, Nahkapää ja Punatukka. Ja samalla tavalla kummassakin kirjassa pahikset ovat saman yläkoulun oppilaita kuin kiusatut.

Asetelma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen ja vakaa vaan esim. provosointia tapahtuu puolin ja toisin. Suurin osa nuorista on kahden ryhmän välisten välienselvittelyjen ulkopuolella ja toinen ryhmä oikeastaan muotoutuu vasta kiusatun ympärille.

Ja kummankin kertomuksen tarinan käänteessä on tappelu, joka johtaa kiusaamisongelman ainakin tilapäiseen ratkaisuun tilanteessa, jossa ollaan, kun on menty liian pitkälle.

     *      *      *

Jengin vastapuolena on kummassakin tapauksessa ryhmä, johon kuuluu tyttö ja 2-3 poikaa. "Syöksykierteessä" päähenkilön nimi on Pauli ja hänen lisäkseen ryhmään kuuluu Helinä sekä kaksosveljekset Ossi ja Sakari. Ja Pauli on se, joka joutuu Kolmen koplan kynsiin, jonka avuksi muut tulevat.

Tilanne lähinnä Komentajan ja Paulin välillä kehittyy Paulin kannalta yhä tukalammaksi, sillä häntä sekä uhataan että kiristetään - ja pahoinpidellään, eikä hän aluksi kehtaa hakea apua kavereiltaan.

Pauli on itse tietyllä tavalla aloittanut tilanteen eskaloitumisen ilmiannettuaan Kolmen koplan suojeltujen lintujen munien varkaudesta, mistä seurasi sarja kostoja ym.  Tilanne pahenee nopeasti siinä määrin, että Pauli on jopa päästä hengestään, mutta ystäviensä avulla selviää.

Tapahtumapaikkana on niin koululuokka kuin koulun ulkopuolinen maailma.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mäki: "Perhoset lentävät matalalla" (2000)


Koistinen on siirtynyt yläasteelle eikä elämä tunnu sujuvan hyvin. Päätä tulee auottua maikoille, muistutuksia kertyy ja kolmen koviksen jengi ei jätä Koistista rauhaan.

Onneksi löytyy kuitenkin lohduttaja, salaperäinen punapää, joka saa Koistisen heti lämpenemään. Sekä tyttö että poika ovat ongelmalapsia, jotka tutustuvat toisensa reksin kanslian edessä. Satunnaisesta kohtaamisesta alkaa ystävyys, joka syvenee vähitellen rakkaudeksi.

Kaveri ottaa yhteen niin opettajien kuin äitinsä kanssa, lyö kaikella mikä esiin sattuu, mutta samalla koskee itseenkin. Nukketeatterin myötä Koistinen jättää hyvästit lapsuudelle, mikä tekee kipeää. Onneksi on tyttöystävä, jota kutsutaan Perhoseksi, paras kaveri, jota haukutaan Heikiksi ja rakas koira, joka haukkuu nimelle Milli.

Tukijoita tarvitaan, sillä yläasteella peli on raakaa ja turpiinsa voi saada monelta taholta. Loppu on sikäli onnellinen, että kaveri jää henkiin. Paljon muuta ei voi luvata. Kirja "Perhoset lentävät matalalla" (2000) on todenmakuinen ja tempaa heti mukaansa. Jatkoa seuraa teoksessa "Maailman tärkein". (Kirjasampo)

     *     *     *

Tampereelle sijoittuva tarina, jossa Tullin jengi Timukki, Änkky ja Anekauppias terrorisoivat yläkoulussa muita. Hanttiin heille panee päähenkilö Koistinen ja hänen kaverinsa Heikki sekä Koistisen tyttöystävä Perhonen.

Koistinen ei ole mikään pulmunen hänkään vaan melkein päivittäin kuljettaa kotiin muikkareita milloin mistäkin, näpistelyistäkin häntä syytetään aiheesta. Heikki on Koistiselle kuin veli. He ovat kehdosta lähtien tunteneet toisensa, mutta Heikki on muuten toista maata kuin Koistinen ja mm. menestyy hyvin koulussa.

Kirjassa keskitytään koululaisryhmien keskiseen välien selvittelyyn. Koistinen nöyryyttää julkisesti rasistista jengiä ja saa tuntea sen nahoissaan. Välienselvittelyt ovat väkivaltaisia puolin ja toisin, mutta kukaan ei onnekseen saa pysyviä vammoja - tai kuole.

Autio: "Paperisudet" (2005)


Jokainen päivä koulussa on Sallalle pieni taistelu. Pomo, Tuuliviiri, Kauhukakara ja Miljoonakala muodostavat rääväsuisen tyttöporukan, jonka silmätikkuna on erityisesti Salla, mutta myös tämän paras kaveri Aletta, joka on muuttanut paikkakunnalle etelästä. Tilanteesta on vaikea puhua edes kahdestaan. Pienin askelin Salla ja Aletta alkavat uskoa itseensä ja siihen, että he voivat muodostaa oman vahvan porukan, joka ei piittaa kiusaajista.

"Paperisudet" (2005) on vakava mutta lohdullinen tarina koulukiusaamisesta. Maria Autio kuvaa harvinaisen uskottavasti julmaa koulumaailmaa, jonka pelisäännöistä sekä vanhemmat että opettajat ovat usein tietämättömiä (Takakansi)

     *     *     *

Maria Autio kuvaa kirjassa "Paperisudet" (2005) uskottavasti sitä, millä tavoin ryhmiä koulussa syntyy, miten ryhmät ottavat ja miten niistä lähtee jäseniä.

Lähtötilanne on tyypillinen suomalaisessa - ja yleisimminkin länsimaisessa - kulttuurissa. Salla muuttaa muualta Suomesta Rovaniemelle, mistä syntyy hänelle ongelma. Miten päästä mukaan luokan sisällä ja koulussa muotoutuneisiin ryhmiin tai edes juttuun muiden ihmisten kanssa?

Ysi-luokassa jossa ihmiset ovat pitkään olleet yhdessä on vaikea päästä sisään ryhmiin, ja se on Sallallekin kaikkea muuta kuin helppoa. Sen sijaan hän ensin ystävystyy koulun pihalla Aletta -nimisen rinnakkaisluokan tytön kanssa, joka hänkin on muuttanut muualta.

Muutaman kerran heidän joukkoonsa lyöttäytyy viikkokausiksi Tuuli (Tuuliviiri), joka kuitenkin kuuluu Iran (Pomo) ryhmään, joka on ottanut tehtäväkseen viihdyttää itseään muiden kustannuksella.

    *    *     *

Aletta kyllästyy tilanteeseen oman luokkansa sisällä, ja päättää kadota vähäksi aikaa, mikä käynnistää kiinnostavan prosessin. Isoisänsä mökkipaikkakunnalla, ei kovin kaukana Rovaniemestä, Aletta viettää aikaansa - joitain päiviä, ehkä viikon - Roosan ja Vilman sekä Kain kanssa, joiden kanssa Alettalla ei ole ongelmia. Aletta kutsuu viikonloppuna Sallankin mukaan, mistä kehkeytyy uudenlainen kaveriporukka, joka viettää vapaa-aikaa keskenään.

Salla ja Aletta keksivät Rovaniemelle palattuaan järjestää bileet huvipuisto Joululinnassa, ja heidän joukkoonsa lyöttäytyy aina vain enemmän nuoria myös omasta koulusta.

Lopulta yhteenotto Pomon jengin kanssa on väistämätön, mutta Pomo ja hänen apurinsa Kaisa, Mia ja myös Tuuli eivät pysty haastamaan Sallaa ja Alettaa, sillä nämä eivät ole enää millään tavoin riippuvaisia heistä niin kuin luokkayhteisössä.

    *     *    *

Asetelma luokassa on kääntynyt kiinnostavalla tavalla päälaelleen. Salla miettii, haluaako hän olla enää tekemisissä Tuuli kanssa, joka oli hänet vuoden aikana kahteen kertaan jättänyt ja pettänyt, hylännyt Pomon porukan takia.

Tuuli joutuu 9-luokan viime kuukausiksi ja viikoiksi asemaan, jossa Salla oli ollut ennen häntä. Onko Tuulista itsestään tullut nyt kiusattu? Jos asian haluaa nähdä siinä valossa, mutta oman tilanteensa Tuuli oli aiheuttanut ihan itse.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Nilsson: "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" (1999)


Syyslukukauden alussa Hanna huomaa olevansa yksin. Koko luokka on päättänyt, että hän on kaikin puolin vääränlainen. Liian lauta, liian pitkä, ei koskaan sopiva. Ällöttävä Hanna joka ei pääse ykköstyttöjen joukkoon. Hikari-Hanna joka ei käytä sinistä ripsiväriä eikä vaaleanpunaista puseroa.  Tyhjä, äänetön tila jää Hannan ympärille, vielä vuosien jälkeen kipeät muistot satuttavat ja saavat vihaamaan. (Takakansi)

     *     *     *

Ruotsalaisen tylsä kirja lintukodon 11-12 -vuotiaan tytön arjesta, joka kirjan lopussa on siirtymässä 7-luokalle. Kappaleiden alussa kuljetetaan rinnakkaiskertomusta, joka sijoittuu ajallisesti myöhäisempään ajankohtaan, jolloin nuori nainen on päättänyt lukionsa - ja jostain syystä joutunut mt-ongelmien takia hoitoon.

Ei, ei Hanna ole kiusattu sen kummemmin kuin kukaan muukaan, vaikka joku voisi olla asiasta eri mieltäkin. Samat sosiaaliset ja sosiaalistumiseen liittyvät ongelmat koskevat kaikkia lapsia ja nuoria. Hanna on erilainen, mutta niinhän kaikki ihmiset ovat erilaisia. Hän menestyy keskimääräistä paremmin koulussa, on taiteellisesti ja liikunnallisesti lahjakas ym. Silti elämä lintukodossa ei ole helppoa, ei kelleen.

Vaikka sitä ei sanota ääneen, koulu kerää lasten harteilla valtavasti paineita ja saa heidät oireilemaan. Vapaa-aikanakin samat lapset pitävät keskenään bileitään ja syntymäpäiväjuhliaan. He eivät pääse edes hetkellisesti eroon toisistaan, mikä tuntuu ahdistavalta.

Hannan opiskelun helppous saa jotkut kateellisiksi hänelle, mikä kertoo omaa korutonta kieltään siitä, mitä tässä maailmassa arvostetaan ja millä ihmisiä mitataan. - Jossain vaiheessa Hannan ongelma ehkä on se, että hänet eristetään muista, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän muiden mielestä sooloilee.

Ryhmäpaine ruotsalaisessa (ja suomalaisessa) yhteiskunnassa on ankara, eikä toinen saisi olla toista parempi saamatta ikävää leimaa otsaansa. Hannan ongelma on - jos sellaisesta voi puhua - ettei hän piittaa siitä mitä muut ajattelevat ja kulkee omaa polkuaan.

    *     *     *

Jossain vaiheessa Hanna selvästi sairastuu, alkaa viillellä itseään niin kuin monet tytöt tekevät. Hän ei saa nautintoa mistään, edes urheilumenestyksestä pöytätenniksessä ja hiihdossa, minkä kautta hän saa muilta arvostusta.

Hannan tasapainoa järkyttää ehkä eniten se, että hänen paras ystävänsä Karin kesän jälkeen lyöttäytyy yksiin kahden muun tytön Sofian ja Linan kanssa, ja Hanna jää ryhmän ulkopuolelle yksin. Vapaa-aikana Karin kuitenkin yrittää kaveerata Hannan kanssa, kun muut eivät ole näkemässä, mutta se ei riitä Hannalle.

Hänen tärkein ihmisensä on ehkä isoisä, mutta myös muu perhe vanhemmat ja kaksi sisarusta ovat tärkeitä. Kun isoisä kuolee tuntuu siltä, ettei Hanna kunnolla toivu siitä.

Moni asia saa nuoren naisen mielen vähitellen järkkymään, mutta siitä, ei tässä kirjassa kerrota suoraan mitään. Ja tämä tapahtuma on vielä kaukana edessä, sillä nyt ollaan vasta alakoulussa, minkä jälkeen tulee vielä yläkoulu ja lukio.

     *     *     *

Johanna Nilssonin kirja "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" (1999) on hyvin kirjoitettu, mutta sisällöllisesti tasapaksua. Asiat eivät juuri etene vaan vellovat hämärästi sinne tänne, eteenpäin. Lapsen ja nuoren elämä on aika kaoottista, vaikkakin perheen siipien suojissa turvallista.

Lapset eivät 11-12 -vuotiaina 1990-luvun Ruotsissa (ja Suomessa) ole selvästi enää lapsia, mikä mietityttää. Epätoivoisesti lapset parittavat itseään ja toisiaan, ja bileissä ym. juhlissa yrittävät lähestyä toisiaan ja matkivat aikuisten käyttäytymistä. Se tuntuu jotenkin pahalta. Lapset ja nuoret eivät osaa eivätkä uskalla olla sellaisia kuin heidän ikäisensä ovat. Leikki jos sellaisesta voi puhua on julmaa ja rouvia, missä aina joku kärsii.

Salmivalli: "Koulukiusaamiseen puuttuminen: Kohti tehokkaita toimintamalleja" (2010)


Koulukiusaamisesta puhutaan paljon. Keinoja kiusaamisen vähentämiseen on olemassa, ja tutkimukset osoittavat, että ne ovat myös tehokkaita. Tarvitaan sekä yleisiä toimenpiteitä, jotka kohdistuvat kaikkiin oppilaisiin ja ovat pääasiassa kiusaamista ennalta ehkäiseviä, että kohdennettuja toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön kiusaamistapauusten tultua ilmi.

Tähän kirjaan on koottu menetelmiä, joilla kiusaamista voi ehkäistä ja vähentää. Menetelmät on kuvattu perusteellisesti ja konkreettisesti, joten ne on helppo ottaa käyttöön. Kirja innostaa opettajia, oppilaita, vanhempia ja koko kouluyhteisöä laatimaan yhteisen toimintasuunnitelman, jonka avulla kiusaamista ehkäistään ja toimeen tartutaan silloin kun pitää. (Takakansi)

    *     *     *

Tulee ahdistava olo, kun tällaisia kirjoja pyörittelee käsissään. Tykillä ammutaan kärpäsiä. Kirjastonhoitajan ensimmäinen spontaani kommentti on: kannattaa aloittaa lasten- ja nuortenkirjoista, jotka käsittelevät aihetta.

Sivulla 75 todetaan, että kiusaamisesta voi tehdä näytelmän ja sen pohjana on mahdollista käyttää valmista tekstiä. Hyvä ajatus, mutta draamakasvatuksen genre-valikoimaan kuuluu muutakin kuin esittävää draamaa, mikä sopii kouluille ja luokille ehkä vielä paremmin.

Toki kirjassa on ajatuksia ja ehdotuksia osallistamisesta, mutta jokin Christina Salmivallin ehdotuksissa kirjassa  "Koulukiusaamiseen puuttuminen" (2010) on arveluttavaa. Vaikeita kysymyksiä käsitellään melkoisen rouvisti ja etäännyttämättä, mikä tuskin johtaa kovin hyviin lopputuloksiin. Vaikuttaa morenomaiselta terapoinnilta, jota ei ole ajateltu ihan loppuun asti.

    *     *     *

Väitän että kirjan ydin, sen sanoma löytyy sivulta 72 - 75, joka on otsikoitu 'Eläytymis- ja roolinottoharjoituksiksi'. Kuulostaa tosi hyvältä vaan mistä tässä tapauksessa onkaan kysymys.

Tutkimustulosten perusteella kiusaamistilanteista on löydetty ryhmätasolla tiettyjä rooleja, jotka ovat harjoitusten pohjana. Aina vain parempi. Kiusaajan ja kiusatun lisäksi on monia muita tosielämän rooleja, joita myös toiminnallisissa harjoituksissa on mahdollista hyödyntää.

Keskeistä on voimasuhteiden epätasapaino. Kiusaajalla ovat apurinsa ja kiusaaja on lähes aina yksin joukkoa vastaan. Lisäksi luokassa osa oppilaista kannustaa kiusaajaa ja tämän esikuntaa. Suurin osa on hiljaisia hyväksyjiä. Kiusatulla saattaa olla puolustajansa, mutta he eivät yleensä ole äänessä. Lisäksi on niitä, jotka eivät ole puolesta eivätkä vastaan koko tapahtuman ulkopuolella.

     *     *     *

Entä kirjan ehdottama eläytymis- ja roolinottoharjoitus? Ehdotuksena on, että - niin kuin usein prosessidraamassa - että opettaja toimii roolissa. Opettajan rooliksi ehdotetaan kiusaajan roolia ja hänen ehdotetaan esim. "ilkkuvan kiusattua lasta" tai siis kiusaavan omalla luokalla olevaa lasta mutta tietysti leikisti.

Lasta joka jo on kiusattu, ei tietysti kiusata edes leikisti vaan kiusatun rooliin valitaan "mielellään luokassa hyvässä asemassa oleva lapsi".

Niin kiusaajan (opettaja) kuin kiusatun (oppilas) on tarkoitus eläytyä rooliinsa ja kuvitella olevansa välituntitilanteessa, jossa kiusaaminen tapahtuu. Kun tilanne on alkanut ja hetken aikaa spontaanisti improvisoiden kehittynyt, oletuksena on, että osa oppilaista lähtee mukaan (tukijat), jotkut vetäytyvät kauemmas (sivustaseuraajat) ja osa katselee vierestä, mitä tapahtuu (hiljaiset hyväksyjät).

Kenenkään ei oleteta puolustavan kiusattua vaan hän on yksin kiusaajaa ja tämän tukijoita vastaan.

Ja näin ilmeisesti käy toistuvasti, yhä uudestaan ja uudestaan spontaanisti. Eli on löydetty kulttuurinen malli jonka mukaan toimitaan!

     *    *    *

Lopuksi tilanne puretaan ja kysellään, miltä tuntui. Mitä mielessä liikkui eri rooleissa? Huomio on erityisesti kiusatussa, miltä hänestä tuntui se, miten kaikki muut käyttäytyivät. - No, hyvältä tuskin tuntui. Niin kiusaajan apureiden kuin kiusatun oletaan ajattelevan ääneen (mikä on sekin yksi draamamenetelmä) omaa toimintaansa.

Harjoituksen purkaminen ei jää pelkän draamatilanteen purkamiseen, missä kohdin tämä eläytymis- ja roolinottoharjoitus alkaa viimeistään tuntua kummalliselta vaan oppilailta aletaan kysellä, miten he itse toimisivat tällaisissa tilanteissa (kiusaajana).

Ei hyvä. Jotta harjoituksessa olisi jotain mieltä, on se etäännytettävä todellisista tilanteista ja rooleista ryhmässä.

     *     *     *

Entä sitten se tehokas puuttuminen kiusaamiseen? Siitähän tässä kirjassa oli kysymys. Seuraavassa vaiheessa tehtävänä on miettiä, miten tilanne olisi voinut mennä toisin, eikä esimerkiksi kiusaamista olisi päässyt tapahtumaan tai joku olisi puolustanut kiusattua niin ettei hänestä edes olisi tullut kiusattua.

Lopuksi ehdotuksena on että siirrytään tosielämän tilanteisiin, kun nyt leikisti ensin on saatu aikaan konkreettisia tapoja puuttua kiusaamiseen. Kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta ongelma on sama kuin edellä. Eroa todellisen ja fiktiivisen maailman välille ei ole osattu tehdä.

Naurettavinta on tietysti kuvitella, että opettaja tietäisi ja ymmärtäisi sen, mitä toistuvasti tapahtuu koulujen pihoilla, käytävillä ja liikuntatunneilla.

     *     *     *

Christina Salmivallin esittämä esimerkki sivulla 50 todellisen elämän tapauksesta kiteyttää varsin hyvin, miten monisyisestä asiasta yksinkertaisimmillaankin kiusaamisessa on kysymys. Ja miten jako kiusaajiin ja kiusattuihin on oikeastaan varsin keinotekoinen, eikä aina kovin perusteltu.

Keisissä kiusattu on itse kiusaaja, jota kiusataan. Kukaan ei puolusta poikaa, eikä sivullisen silmin katsottuna ole ihme, ettei hänestä pidetä sellaisena kuin hän on. Ja todennäköisesti potentiaaliset koulusurmaajat ym. kehittyvät juuri tällaisista lapsista.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Aho: "Arvet" (2015)


Koulukiusaamista käsittelevän fiktiivisen nuortenkirjan takakannessa on kirje kiusatulta oppilaalta, joka päätyi itsemurhaan. Onko hän Vaasasta pikkukaupunkiin muuttanut Laila, jonka äiti on japanilainen, vai hieman tukeva tyttö jota haukutaan Suklaapossuksi? Kiusaamiseen riittää mikä tahansa muista erottava piirre. Pojista pahiten kiusataan runoja kirjoittavaa Jarkkoa. Henkilöt ovat uskottavia, ja kerronnassa kuvataan tarkasti oppilaiden kotitaustoja, oirehtimista ja selviytymiskeinoja. 

Kirjan tapahtumat eivät ole dokumentaarisia, mutta niissä on käytetty Teuvan lukion nimettöminä kirjoittamia kokemuksia. Useita nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho yllättyi, miten paljon ja miten erilaista kiusaamista oppilaat olivat kokeneet. "Arvet" (2015) on rankkaa luettavaa anoreksiasta, viiltelystä, valehtelusta, jatkuvasta pelosta ja äärimmäisestä epätoivosta, ja se kaikki on todellisessa kouluelämässä surullisen totta. Kirja soveltuu yläaste- ja lukioikäisille, sekä nuorten kanssa työskenteleville ja nuorten vanhemmille. (Kirjasampo)

    *     *      *

Henry Ahon "Arvet" (2015) on tuskastuttavan yksityiskohtaista kronikointia, joka ei oikeastaan kehity mihinkään suuntaan. Henkilöiden kuvaus on hieman epämääräistä vapaata epäsuoraa kerrontaa, eikä aina tiedä kuka on äänessä kirjailija vai henkilöhahmo.

Kirjan lopulla yksi nuorista Jarkko tekee itsemurhan, joka ei ole kovin uskottava ratkaisu. Laila joutuu itsemurhan jälkeen vähäksi aikaa mielisairaalaan, hmm, ja muutkin nuoret oireilevat. Ilmeisesti pahin kiusaaja Titta tajuaa vihdoin kuin salaman iskusta, että nyt se on loppu - mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Toinen kiusaaja Tomi puolestaan keskeyttää koulun ja joutuu huonoille teille.

Jotain melodraaman tapaista tämä on, hieman pinnallista pienten detaljien esittelyä ja asioiden haarukointia, josta analyysiä on turha etsiä. Pohtimisille tämä toki antaa paljon aineksia.

Küchen: "Perhosen lento" (2002)


Kirja kertoo Ei-missään pikkukaupungin ylä-asteen luokasta 9B, joka on kaikkien mielestä koulun mukavin ja kunnollisin luokka. Kirja näyttää totuuden luokasta, joka on kaikkea muuta kuin mukava. Oman tarinansa kertovat suosittu Elsa Marie, näkymätön Madeleine ja omapäinen Riina.

Kirjassa on parasta se, että asioita ei sievistellä ja ne kerrotaan selvästi. Suosittelen! (Kirjasampo / Sivupiiri)

     *     *    *

Hieman kaoottisen tuntuinen kirja, sillä henkilöitä ja näkökulmia vilisee sikin sokin, mutta kokonaisuus on kiinnostava. Kirja oli ilmestymisensä aikoihin vuonna 2000 Ruotsissa 'August' -palkintoehdokkaana.

Samalla luokalla Nobon kunnan 9B -luokkalla on taustoiltaan hyvin erilaisia lapsia. Päähenkilö Elsa Marie on varakkaan perheen, kaunis ja suosittu 16-vuotias tytär. Hyvä uimari. Madeleine on puolestaan hänen vastakohtansa. Ei niin kovin muita nuoria viehättävä, syrjäänvetäytyvä ja kateellinenkin muille mm. Elsa Marien poikaystävästä, johon hänkin on ihastunut. Tosin niin myös Riina ja kai monet muutkin.

Madeleine on tietysti näillä ominaisuuksillaan sellainen, joka joutuu helposti kiusatuksi ja vastaavasti Elsa Marie kiusaajaksi, vaikka ei välttämättä tahallaan. Naurettavalle helposti nauretaan - ja hän voi kokea sen naurunalaiseksi joutumisena.

Toisaalta Madeleine ei ollut ainoa, jonka kanssa Elsa Marie ei ollut juuri tekemisissä. Niitä olivat myös Frida ja Caroline ym. Nuoret olivat jakaantuneet siten ryhmiin. Ja monella oli omituisuuksia, joihin kiinnitettiin huomiota, myös Elsa Mariella, mutta hän ei piitannut huomautteluista tms.

Elsa Marien ystävä Riina oli langanlaiha anoreetikko ja rokkari sekä Majan kasvissyönti ja luonnonsuojelu herätti huomiota ym. Kaverukset Elsa Marie, Riina ja Maja tykittävät jatkuvasti toisilleen siinä, missä muillekin. Kova sanailu kuuluu nuorten elämään.

    *     *     *

Kirjan suurin käänne on aivan sen lopussa, jossa Madeleine tekee kaikkien yllätykseksi itsemurhan, mihin on mitä ilmeisimmin monia syitä, mutta hän syyttää ja syyllistää siitä Elsa Marieta, mistä aiheutuu tälle paljon ongelmia - ja hän mm. katoaa vähäksi aikaa Lontooseen kesken lukukauden. Elsa Marie ei syyllisty, mutta ei myöskään kiellä, etteivätkö jotkut Madeleine syytökset pitäisi myös paikkaansa. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa vaan ennemmin muut olivat ihan samanlaisia kuin hänkin ja yhtä syyllisiä, myös Madeleine itse.

Kaikki kirjan nuoret - niin kuin nuoret yleensäkin - ovat persoonallisuudeltaan hieman häilyviä jopa häiriöisiä, mikä kuuluu tähän kehitysvaiheeseen.

Kun Riina saa tietää, että Elsa  Marie ja Pepsi ovat harrastaneet seksiä, hän jupisee itsekseen "en halua olla, en halua en halua en halua elää en halua olla!" Madeleine ei ollut ainoa, joka otti Madeleine ja Pepsin suhteen raskaasti...

Niemi: "Pikku piru" (2006)

Miten pysyä hyvänä jos muut ovat pahoja? 4-luokkalainen Lasse kamppailee ikuisen ongelman, hyvän ja pahan kanssa. Pikku Piru painostaa Lassea merirosvoksi ja se alkaakin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun vanhemmat riitelevät, koulussa kiusataan ja paras ystävä Anneli petäää. "Pikku Piru" Marjo Niemen on lauluin notkistettu lastennäytelmä koulukiusaamisesta ja ystävyydestä. (Takakansi)

     *    *    *

Oma vaikutelmani tekstin perusteella on samankaltainen, kun Turun Sanomien kulttuuritoimittajalla Jari Kivelällä, joka näki tämän Ahaa-teatterin esityksen tuoreeltaan. Ei ole onnistunut kiusaamisen kuvaus vaan ennemmin näytelmän keskiössä on Lassen vanhempien avioliittokriisi, eikä teksti tältä osin oli kovin sopivaa noin 10-vuotiaille lapsille. Kaiken lisäksi aika tosikkomaista ja jopa tylsää paikka paikoin.

Ongelmat joita Lasse kohtaa eivät nekään ole järin eettisiä. Ennemmin kysymys on siitä, ettei Lasse oikein tiedä, miten on ja mitä tekisi. Okei, Lasselle ehkä huomautellaan hänen kasvissyönnistään ja siitä, että hänen paras kaverinsa on Anneli, mutta ei se vielä ole kiusaamista.

Tässä kulttuurissa lihansyöntiä - symbolista ja todellista - nyt vain pidetään parempana kuin kasvisten syömistä, ainakin vielä jonkin aikaa, mutta ajat ja tavat muuttuvat.

Lassen ja Annelin suhde ei ole ensisijassa tytön ja pojan vaan kahden ihmisen suhde, ja heillä niin kuin Lassen vanhemmilla ovat ongelmansa, sillä aina toista ei ymmärrä eikä hänen käytöstään hyväksy.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Martinheimo: "Isojalkainen poika" (1996)


Pikkusieluinen matematiikan lehtori saa uudenlaisen yhteyden luokkaansa, kun koepaperit jäävät loukkuun salkun numerolukon taakse. Timo tuo galaksidynastian salaisen palvelun superagentti Morton Silverflashin avulla lisäväriä Tarmo-sedän kiduttavan tylsille syntymäpäiville. Oskari tutustuu porsaaseen, joka on melkein kuin ihminen. Markus vieroksuu liki suksen mittaan kasvaneita jalkojaan. Kirjallisuuden professorin poika löytää pannuhuoneesta lukutoukaksi osoittautuvan lohikäärmeen. Mikaelin akvaarioharrastus menee niin pitkälle, että hänen korviensa taakse kasvavat kidukset. (Kirjasampo)

     *     *     *

Asko Martinheimon kuuden novellin kokoelman niminovelli "Isojalkainen poika" (1996) on tarina Markuksesta, jota kiusataan hänen isojen jalkojensa takia.

Kertomus oikeastaan tekee naurunalaiseksi Christina Salmivallin ja muiden tutkijoiden teoriat (koulu)kiusaamisesta ja siihen liittyvästä vallankäytöstä. Tässä ysäri-tarinassa Markus on joka suhteessa vahvempi kuin hänen kiusaajansa Riku ja tämän kaverit.

Toisaalta Markuksen tarina vahvistaa sen väitteen, että kuka tahansa - ihan kuka tahansa - voi joutua kiusaamisen kohteeksi. Toinen asia sitten on, mitä siitä seuraa.

       *      *       *

Salmivallin ym. Kiva koulu -projektissa on unohdettu sellainen yksinkertainen totuus, mikä on kaikessa vuorovaikutuksessa ja myös vallankäytössä, että myös etukäteen arvioituna heikommalla osapuolella on aina oma liikkumavaransa. Vahvempi, vaikka hän olisi oikeastikin vahvempi, toisin kuin tässä Martinheimon novellissa, ei pysty koko aikaa dominoimaan heikompaansa vaan tällä ovat omat tilaisuutensa vaikuttaa.

Toisaalta, koko yhteiskunnan tasolla, paradoksaalisesti tilanne voi olla toisin. Miljoona huono-osaista ei demokratian puitteissa pysty parantamaan asemaansa, koska demokratia on nimensä mukaisesti enemmistön diktatuuria vähemmistöjä vastaan. Epävakaaksi demokratian tekee se, että mikä tahansa vähemmistö voi - ainakin hetkellisesti - nousta enemmistöksi ja alkaa dominoida muita. Ja juuri tällä hetkellä - tai viimeisen 30 vuoden aikana - oikeistopopulistit ovat dominoineet niin länsimaisissa kuin itäisemmissä demokratioissa.

     *     *     *

'Isojalkainen poika' -novellin lopulla kiusaajan ja kiusatun roolit ikään kuin vaihtuvat. Tosin tämä tapahtuu niin että kiusaaminen ilmiönä häviää, koska Riku ei pysty toimimaan yksin, kun Rikun esikunta - Jokke ja Happonen - ovat vaihtaneet puolta, eivätkä tue enää Rikua. Eikä Rikulla enää muutenkaan ole enää mitään syytä toimia niin kuin hän aiemmin toimi. Peli oli pelattu loppuun, eikä uutta ollut alkanut.

2000 -luvulla kiusaaminen muutti muotoaan ja kuvaan tulivat mukaan Kiva koulu -projektissa mainitut suositut vaikuttajat, jotka osaavat taitavasti manipuloida muita, eivätkä ole Rikun kaltaisia räyhääjiä.

Kenties Markus tarinan päivitetyssä versiossa olisi kiusaaja? Markus provosoisi Rikun tekemään kaikkea tyhmää, ja itse vain vaikuttaisi taustalla, eikä jäisi koskaan kiinni mistään. Eikä kukaan, koskaan osaisi epäillä häntä. Eivät ainakaan aikuiset. Onhan hän sen tunnetun lääkärin ja lähetyssaarnaajan poika...

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 760 Kristillinen kiusaamisen kulttuuri


Turun yliopistosta vuonna 2006 alkanut (koulu)kiusaamisen vastainen Kiva Koulu -kehittämisprojekti ja tutkimushanke on tyypillinen porvarillisen ja keskiluokkaisen tieteen tuote, missä ei nähdä yhteiskunnan väkivaltarakenteita.

Käsitys vallasta on tyypillistä oikeistolaista liturgiaa siitä, miten valta on kykyä alistaa toista, vaikka tämä on vain yksi puoli asiasta, eikä välttämättä edes kovin olennaista.

Tutkijoiden ja kehittäjien yhteiskunnan vähäosaisiin kohdistuvat kielteiset asenteet ja arvostukset pullahtelevat tuon tuostakin esiin, vaikka tasapainotellakin yritetään.

      *     *      *

Aina välillä kiinnitän huomioni heikkoihin signaaleihin, niin kuin tässä tapauksessa. Se saa minut huolestuneeksi.

Uskonpuhdistuksesta lähtien eli Suomen osalta vuodesta 1521 lähtien valtio ja kirkko eivät ole olleet kiinnostuneita huono-osaisimmista - ja tämä tie on kohta kuljettu loppuun.

Protestanttinen, länsimainen kulttuuri on kiusaamisen kulttuuria, mikä tarkoittaa mm. sitä, että on hyväksyttyä, että EU-maissa on jatkuva massatyöttömyys. Valtion ja kirkon pakkokoneistot kyykyttävät köyhiä ihmisiä, joiden etua ne eivät aja ja velvoittavat osallistumaan toimintaansa uhkailulla, kiristyksellä ja monenlaisella manipuloinnilla.

     *     *     *

Kiva Koulu -projektin esittelydioissa kerrotaan, miten koulukiusaajan muotokuva on viime vuosina muuttunut. Enää kiusaaja ei ole samanlainen (kiusattu) räyhääjä vaan yhä useammin hyväosainen, suosittu koululuokkansa vaikuttaja.

Mieleen tulevat 1990-luvun skinheadit, joiden johtajat olivat paikallisen poliittisen ja taloudellisen eliitin lapsia, jotka provosoivat muita mm. Joensuun alueella rasistisiin tekoihin. Itse he välttyivät taitavalla toiminnalla ja suhteidensa avulla mm. rikossyytteiltä.

      *      *     *

Pysähdyin erityisesti yhteen kohtaan Kiva Koulu -projektin sivustolla, missä todettiin, että kiusattujen - luin tätä kohtaa yhä uudelleen - että kiusattujen ei tarvitse muuttua. He tarvitsevat vain lähinnä aikuisten tukea.

Ei tarvitse muuttua? Lapset ja nuoret jotka ovat kiusattuja eivät tarvitse lisää vastustuskykyä (uudenlaista) kiusaamista vastaan? Mitä ihmettä?

Tutkijat ovat enemmän huolissaan kiusaajista kuin kiusatuista, koska nämä ovat heidän ja heidän kaltaistensa omia lapsia. Että sellaista. Vituttaa.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 759 Muinainen linna... Mantereenlinna


Sunnuntaisten päiväkävelyjen ja ulkoilun kohteena Katumalla on mm. Mantereenlinna, joka on vanha muinaislinna.

Käynti Katuman takapihalle!
Mantereenlinna sattuu olemaan vain muutaman sadan metrin päässä talosta, jossa asun!

Ja sinne pääsee mukavasti polkua pitkin, joka alkaa Kanervatieltä. Vastaan tulee yllätyksettömästi läheisen rivitalon asukkaita koirineen.

Kun lumet ovat sulaneet, metsä näyttää samanlaiselta kuin aiemmin syksyllä. Ja on niin lämmintä, että jotkin hyönteisetkin ovat heränneet ja pörräävät puiden rungoilla.



Linnan portaita pitkin
pääsee luolaan...
Korppi lentää raakkuen päämme yli kuin synkemmässäkin erämaassa.

Mantereenlinna on korkea, Katumajärveen erittäin jyrkästi laskeva kallio, josta näkee mm. järven toiselle puolen olevan Vanajanlinnan.









Kalliolta on 10 m
pystysuora pudotus
Liukkailla kivillä on virkistävää liikkua tällaiseen aikaan vuodesta. Huonolla onnella kalliolta tulee pää edellä alas. Tosin mitään todellista vaaraa ei ole, jos ei ala huippu-urheilla.





perjantai 18. marraskuuta 2016

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 758 Taas draamaa prosessina...


Sattumalta koko viikko on (ollut) yhtä prosessidraamaa. Viikonvaihteessa se jatkuu Draamakasvatus -opintojen jatkokurssina Riihimäellä. Opettajana Tuija Leena Viirret, joka kertoi olleensa ensimmäinen ilmaisutaidon opettaja Suomessa 1990-luvun alussa.

Riksu tänään perjantaina.
Illalla kävimme 8 hengen ryhmässä pari prosessidraamasuunnitelmaa läpi ja kehittelimme niitä ryhmänä eteenpäin. Ihan... kiinnostavaa.

     *     *     *

Lauantaina oli oman prosessidraamani vuoro ja valitsin kohteeksi Minna Canthin "Sylvi" -näytelmän pohjalta suunnittelemani draaman yläkoululaisille.

torstai 17. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 382 Prosessidraamaa Lammilla IV

CC by  Mimmi L. 

Peliviikon viimeinen prosessidraama kolmosille - ja kiistämättä täysi menestys! Olenpa omahyväinen ja tyytyväinen niin kuin "Nalle Puhin" pöllö.

    *     *     *


Konnarin koulun tämänpäiväisen 3-luokan kanssa sai tehdä - hyvä niin - paljon töitä, ja tulos oli kaikkien kannalta palkitseva. Ujoimmat ja itsekriittisimmätkin lähtivät liikkeelle...

Hienoa te! Ikimuistoisia kokemuksia omasta ensimmäisestä esityksestä.

     *     *     *

Ennen draaman alkua: "Hello!"











Ihaan figuuri ja häntä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 381 Prosessidraamaa Lammilla III

CC by  Mimmi L. 

Tänään oli Peliviikon 3. ja toiseksi viimeinen prosessidraama ja tällä kertaa 6-luokkalaisille.

Draamasuunnitelma taipui hyvin myös tässä tapauksessa, ja tein jälleen hieman erilaisia harjoitteita.

    *     *     *



Nämä 6-luokkalaiset olivat taitavia esittäjiä, ja heidän opettajansa paljastui myös ilmaisutaidon opettajaksi.

Oppilaiden tekemät variaatiot alkuperäisesti tarinasta olivat suorastaan hämmentävän luovia ja kuuma tuoli oli siksi ahkerassa käytössä. Tehdyille ratkaisuille ja luoduille hahmoille haettiin selitystä ym.

    *      *     *

Tunnelma oli iloinen ja innostunut - ja pari tuntia meni heittäen.

tiistai 15. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 381 Prosessidraamaa Lammilla II

CC by  Mimmi L. 

Tänään oli Peliviikon 2. prosessidraama, ja tällä kertaa 5-luokkalaisille.

Käsikirjoitus - tai ennemmin suunnitelma jota käytin pohjana- osoitti, että 'Kun Ihaa menetti häntänsä' -draama on toimiva kokonaisuus erilaisille ryhmille.

Mm. perinteiset aasinhäntäleikit toimivat draaman keskellä yhtä hyvin niin 3- kuin 5-luokkalaisille, vaikka kehitystasossa onkin merkittävä ero.

    *     *     *

5-luokkalaiset osasivat jo taitavasti ottaa etäisyyttä alkuperäiseen tarinaan ja kehitellä omia vaihtoehtoisia polkuja tarinaan.

He myös oivalsivat, miten niin Ihaa kuin Pöllö itse vaikuttivat omalla käyttäytymisellään siihen, mitä heille / niille tapahtui ja  näkivät Ihaan, Nalle Puhin ja Pöllön hahmot moniulotteisemmin kuin konkreettisesti ajattelevat 3-luokkalaiset.

Tarinan pohjalta tehtyjen kohtausten esittäminen - alusta loppuun asti - oli ainakin tälle ryhmälle suhteellisen vaivatonta, kunhan he olivat ensin tulleet sinuiksi roolissa toimimisen kanssa.

maanantai 14. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 380 Prosessidraamaa Lammilla I

CC by  Mimmi L. 

Tänään tein henkilökohtaista historiaa, kun Lammilla vedin 3-luokkalaisille 2 tunnin prosessidraaman. Eka koululaisryhmä - ja lisää on tulossa.

Kuva: Päivi Ruuskanen

Olen tosi iloinen siitä, millä tavoin nämä 9-10 -vuotiaat lähtivät tähän vakavaan leikkiin mukaan.

Muutama eläytyi todella hienosti Ihaan ja Nalle Puhin rooleihinsa ilmeitä ja tunteita myöten.

Ja selvästi sillä on oma ratkaiseva merkityksensä että opettaja / ohjaaja panee myös itsensä peliin eli on itsekin roolissa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Zwick: "Poikkeustila" (1998)


CIA:n salainen terroristiepäillyn sieppaus johtaa terrorismiaaltoon New Yorkissa, mikä puolestaan saa aikaan poikkeustilan julistamisen... (IMDb)

"Poikkeustila" (1998) on toiminnallinen trilleri. Elokuvan pääosia esittävät Denzel Washington, Annette Bening, Bruce Willis, Tony Shalhoub, Sami Bouajila ja Ahmed Ben Larby. 

Elokuva kertoo fiktiivisestä tilanteesta, jossa terrorisolut ovat tehneet useita massiivisia hyökkäyksiä New Yorkiin. Elokuvan on ohjannut Edward Zwick. Elokuva oli taloudellinen menestys sen saamasta kritiikistä huolimatta. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN SUB KLO 21:00

     *     *     *

Hyvin todenmakuinen elokuva, joka voisi kuvata USA:n presidentinvaalien jälkeistä aikaa vuonna 2016. Parikymmentä vuotta sitten, jolloin elettiin aikaa ennen syyskuun 11. päivän tapahtumien, ei vielä tiedetty mitään terrorismin vastaisesta sodasta, joka oli vain muutama vuosi elokuvan tekemisen jälkeen jo arkipäivää. Samoin kuin terrori-iskut lähinnä Euroopassa.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 379 Demokratian kurjuus

CC by  Mimmi L. 

Joka 4. äänioikeutettu äänesti Trumpia. Sellaista on demokratia. Todellinen enemmistö ei koskaan voita mitään. Siitä pitävät viimeistään vaalijärjestelmät huomion.

Sellainen protestointi, joka USA:n itärannikolla on jatkunut nyt 4:ttä päivää, on aivan turhaa.

Kaiken lisäksi Hillary Clintonin valinta ei olisi ollut muun maailman - tai edes amerikkalaisten - kannalta juuri sen kummoisempi valinta.

     *     *     *

Yksi suomalainen menetelmä muilutus tosin saattaisi tehota Trumpiin. Hänet voisi lähettää postipaketissa takaisin kotiseudulleen Saksaan, mikä ei sekään ratkaise mitään. Suosio vain kasvaisi entisestään.












Lähteitä:

AlwaysActions (‏@AlwaysActions). NYPD protects Trump Tower from thousands of Rioters in NYC 🚨🚨. Twitter 13.11.2016

Joel Meares(‏@joelmeares). "No hate, no fear, immigrants are welcome here!" #Trump protest in Chicago. Twitter 12.11.2016

lauantai 12. marraskuuta 2016

RUNO ON VAPAA. Osa 923 - oot taikonut mut




oot taikonut mut
siniseksi aasiksi
puhin ihaaksi

Linkki: Desire. Under Your Spell. YouTube

Zemeckis: "Lento" (2012)


Lentäjä pelastaa melkein kaikki matkustajansa koneesta, joka ei toimi kunnolla ja putolaa, mutta onnettomuustutkinta paljastaa, että jotain muuta on pahasti pielessä. (IMDb)

"Lento" (2012) on Robert Zemeckisin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka pääosia esittävät Denzel Washington, Don Cheadle, Melissa Leo, Bruce Greenwood, Kelly Reilly ja John Goodman. Elokuva kertoo erikoisen lento-onnettomuuden syistä ja seurauksista. Denzel Washington näyttelee kokenutta lentokapteenia Whip Whitakeria, josta tulee kansallissankari yhdessä yössä. (Wikipedia)

      *      *      *

Juoppo lentäjä pelastaa 100 matkustajaa kokemuksensa avulla. 2,5 promillea veressä tietää kuitenkin 4-5 vuoden vankilatuomiota, vaikka kännissä lentäminen ei suoritukseen tällä kertaa vaikuttanutkaan. Ainakaan haitallisesti. Niin asia ainakin esitettiin.

Jälleen kerran vapaamielisen median kansallissankariksi nostama hahmo osoittautuu läpimädäksi paskapääksi. Ainoa positiivinen seikka asiassa on, että lentäjä ei käyttänyt aseita sankariksi pääsemisekseen niin kuin tavallista on esim. Irakin sodassa vuonna 2003.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Gero: "Young people fucking" (2007)

On tiistaiyö. Viisi paria harrastaa, kuka missäkin, seksiseikkailuita. (IMDb)

"Young People Fucking" (suom. Nuorison naimapuuhat, 2007) on kanadalainen komedia, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut sekä tuottanut Martin Gero ja Aaron Abrams. Elokuvan ensi-ilta oli Toronton kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. (Wikipedia)

      *     *     *

TÄNÄÄN HERO KLO 21:00

     *     *     *

Kliseemäisesti sanottuna lämminhenkinen elokuva seksin riemuista ja vaikeuksista. Vaikka elokuvan nimi viittaa nuoriin, kysymys ei ole teineistä vaan 30 + aikuisista.

Jokaisella parilla on normiajattelun mukaan ajateltunna perversioita, jotka tuodaan komiikan kautta esiin. Elokuva ehkä hieman avaa länsimaisen ihmisen ongelmallista seksuaalisuutta.

RUNO ON VAPAA. Osa 922 - Käänsin kasvoni





käänsin kasvoni
ja uneksin sinusta
niin kuin teen aina



Linkki:  The Pogues Featuring Kirsty MacColl. Fairytale Of New York (Official Video). YouTube

torstai 10. marraskuuta 2016

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 757 Tähtipojat - ja historian väärentäminen


On valitettavaa että tunnetut ja ihmisten rakastamat näyttelijät esimerkiksi "Kotikatu" -tv-sarjassa sortuivat esittämään kristillisen perinteen mukaista - ja historiallisesti valheellista - "Tiernapojat" -esitystä.

Esim. saksalaisen - ja myös suomalaisen - juutalaisvastaisuuden yhdet juuret on helppo löytää tästä esityksestä. Historiallisesti "Raamatun" väitteille siitä, että Juudean kuningas Herodes olisi tappanut lapsia Jeesuksen syntymisen aikaan, ei löydy minkäänlaista vahvistusta, eikä koko väitteessä ole mitään järkeä.

Tällaisen tähtipoika -perinteen ylläpitämisen voi rinnastaa esim. tyttöjen ja poikien ympärileikkaamiseen. Sielujen silpominen on yhtä mieletöntä kuin sukuelinten leikkely.

    *    *    *

Toki perinnettä voi ylläpitääkin, mutta historialliset faktat on tällöin otettava huomioon. Ja mielenkiintoista tietysti on, että esityksessä Suomi on usein hyväksytysti osa Venäjää ja sen suuriruhtinaskunta sekä tsaari Aleksanteri II itseoikeutetusti maan johdossa Suomen kansan rakastamana hallitsijana.

Kotikadun Tiernapojat
     *    *    *

Esim. oululaisessa perinteessä, jossa tiernapoika -perinne on ollut vahvinta, ovat omat huvittavatkin piirteensä.

Kun esitysperinne 1900 -luvulla vakiintui, tietyt ryhmät vaurastuivat ja saivat paljon rahaa esityksistään. Ja ryhmien välillä käytiin välillä jopa verisiä tappeluita.

Parhaat (?) ryhmät saivat oikeuden käydä esiintymässä jopa maaherralle, mistä on 70-luvulla tehty ohjelmakin, jolloin maaherrana oli Erkki Haukipuro. Maaherra ylistää ohjelmassa perinnettä ja sen ylläpitämistä. Laillista esivaltaa, oli se sitten ruotsalaista, venäläistä tai suomalaista tulee kunnioittaa. Tällä hetkellä poliittista valtaa Suomen niemellä pitävät suomalaiset...

Linkkejä:

Joosefilla ja Marialla ei ollut syytä lähteä Betlehemiin. By Maijastina Kahlos (blogi). Helsingin Sanomat 21.12.1997.

Betlehemin lastenmurha. Wikipedia

Itämaan tietäjät. Wikipedia

Tiernapojat. Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiernapojat

Tiernapojat. Yle elävä arkisto 13.12.2006
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/13/tiernapojat

Tiernapojat ja -tytöt. Yle Elävä arkisto 22.10.2010
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/12/22/tiernapojat-ja-tytot

Tiernapojat Oulussa 1979. Yle Elävä arkisto 27.11.2009
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/27/tiernapojat-oulussa-1979

Kotikadun Tiernapojat (26.11.2008). Yle Elävä arkisto
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/26/kotikadun-tiernapojat

Läpiveto: Tiernapojat. Yle Elävä arkisto 01.12.2008
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/01/lapiveto-tiernapojat

Kummeli: Saku ja Speedy (16.04.2009). Yle Elävä arkisto
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/16/kummeli-saku-ja-speedy

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 378 Michael Moore ja 5 syytä

CC by  Mimmi L. 
Ne jotka ovat seuranneet tätä blogia ehkä tietävät, että en ollut yllättynyt liikemies Donald Trumpin valinnasta USA:n presidentiksi. Se oli varsin varmaa jo siinä vaiheessa, kun hänet nimitettiin republikaanien viralliseksi presidenttiehdokkaaksi.

Kahdesta pahasta äänestäjät, kansalaiset valitsivat pienemmän pahan. Ja demokratia - mitä se sitten onkaan - toimi hienosti! Jotka vastustavat Trumpin valintaa, siten vastustavat länsimaista demokratiaa, ja niitä tuntuu mm. Suomessa ja Euroopassa olevan tällä hetkellä tosi paljon, enemmän kuin esimerkiksi Venäjällä.

     *    *     *

Trumpin nostivat valtaan perusamerikkalaiset, rautakourat, duunarit. Ne jotka Suomessa äänestävät perussuomalaisia - tai sosialidemokraatteja ja vasemmistoliittoa. Ja ennen muuta muut kuin keskiluokkaiset valkoiset miehet.

Ne samat jotka uudisraivasivat Amerikan, tappoivat inkkarit melkein sukupuuttoon, orjuuttivat Afrikasta tuotuja mustia ja verissäpäin taistelivat USA:n sisällissodassa, maailmansodissa, Vietnamissa ym. maansa lipun puolesta. Tietämättä oikeastaan miksi niin tekivät. Se oli vaan jotenkin ... kivaa ja sai housunlahkeen pullottamaan.

Ja on syytä muistaa, että heidän naisensa olivat - ja ovat - miestensä kanssa liikuttavan samanmielisiä ja lojaaleja heille.

Lähteitä:

5 reasons why Trump will win. By Michael Moore

Michael Moore: 5 syytä, miksi Donald Trumpista oikeasti tulee USA:n presidentti. By Timo Toivonen. Ilta-Sanomat 25.7.2016

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 377 Senaatti, edustajainhuone - ja presidentti republikaaneille

CC by  Mimmi L. 

Eipä tähän ole enää mitään lisättävää.

Republikaanit voivat sanella seuraavina vuosina USA:n politiikan suunnan.

Enkä ihmettelisi, vaikka Donald Trumpin voitto synnyttäisi USA:an uuden oikeistopopulistisen puolueen, USA:n persut.




TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 756 Presidentti politiikan ulkopuolelta


Äärioikeistolaista ajattelua diggaavat tutkijat kuten Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola saavat pitkän nenän, jos ja kun Donald Trumpista tulee USA:n uusi presidentti. Tosin vain siinä mielessä, että muka-tutkijan uhkakuvat Venäjän suhteen osoittautuvat naurettaviksi samoin kuin Nato-vouhkaaminen.






Suomi voisi ottaa mallia USA:sta ja keskittyä sisäisiin asioihin, mm. oman demokratian kehittämiseen, ei aseiden kalisteluun Suomessa, Euroopassa ja maailmalla. Ja armeijasta Suomi voi luopua kokonaan. Mikään eikä kukaan uhkaa meitä. Suomi on ja pysyy tällä samalla kannaksella vielä tuhansien vuosien päästä.






Linkkejä:

Asiantuntija: Trump jätäisi Suomen Venäjän armoille. "Historian tärkeimmät vaalit Suomelle". Ilta-Sanomat 08.11.2016, 4-7

Tutkija: Suomi jäisi Venäjän armoille. Tutkija Mika Aaltolan mukaan vaaleissa ratkeaa se, jääkö Suomi Venäjän armoille Euroopan itäiselle reunalle. Ilta-Sanomat 9.11.2016