tiistai 22. marraskuuta 2016

Aho: "Arvet" (2015)


Koulukiusaamista käsittelevän fiktiivisen nuortenkirjan takakannessa on kirje kiusatulta oppilaalta, joka päätyi itsemurhaan. Onko hän Vaasasta pikkukaupunkiin muuttanut Laila, jonka äiti on japanilainen, vai hieman tukeva tyttö jota haukutaan Suklaapossuksi? Kiusaamiseen riittää mikä tahansa muista erottava piirre. Pojista pahiten kiusataan runoja kirjoittavaa Jarkkoa. Henkilöt ovat uskottavia, ja kerronnassa kuvataan tarkasti oppilaiden kotitaustoja, oirehtimista ja selviytymiskeinoja. 

Kirjan tapahtumat eivät ole dokumentaarisia, mutta niissä on käytetty Teuvan lukion nimettöminä kirjoittamia kokemuksia. Useita nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho yllättyi, miten paljon ja miten erilaista kiusaamista oppilaat olivat kokeneet. "Arvet" (2015) on rankkaa luettavaa anoreksiasta, viiltelystä, valehtelusta, jatkuvasta pelosta ja äärimmäisestä epätoivosta, ja se kaikki on todellisessa kouluelämässä surullisen totta. Kirja soveltuu yläaste- ja lukioikäisille, sekä nuorten kanssa työskenteleville ja nuorten vanhemmille. (Kirjasampo)

    *     *      *

Henry Ahon "Arvet" (2015) on tuskastuttavan yksityiskohtaista kronikointia, joka ei oikeastaan kehity mihinkään suuntaan. Henkilöiden kuvaus on hieman epämääräistä vapaata epäsuoraa kerrontaa, eikä aina tiedä kuka on äänessä kirjailija vai henkilöhahmo.

Kirjan lopulla yksi nuorista Jarkko tekee itsemurhan, joka ei ole kovin uskottava ratkaisu. Laila joutuu itsemurhan jälkeen vähäksi aikaa mielisairaalaan, hmm, ja muutkin nuoret oireilevat. Ilmeisesti pahin kiusaaja Titta tajuaa vihdoin kuin salaman iskusta, että nyt se on loppu - mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Toinen kiusaaja Tomi puolestaan keskeyttää koulun ja joutuu huonoille teille.

Jotain melodraaman tapaista tämä on, hieman pinnallista pienten detaljien esittelyä ja asioiden haarukointia, josta analyysiä on turha etsiä. Pohtimisille tämä toki antaa paljon aineksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti