tiistai 13. joulukuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 387 Murhan malli vai mallimurha?

CC by  Mimmi L. 

Draamaa klassikkonäytelmästä? Siihen pyrin vaan en tiedä miten onnistun! Mutta suunnitelma on yksityiskohtainen ja  mielestäni kiinnostava.

"Sylvi" (1893) on eräänlainen mallinnus todellisesta murhasta, joka tehtiin Hämeenlinnassa vuonna 1892. Loppuviikolla tutkin muutaman ryhmän kanssa, onko asia niin kuin miltä se näyttää.

Apunani tai oppaanani minulla on Karl Emil Fabian Brummer, joka oli Hämeenlinnan lyseon lehtori murhan tekemisen aikaan.

    *    *    *

Näytelmä lähtee liikkeelle Pygmalion -myytistä, mistä saadaan malli tavalle, jolla Sylvi ja hänen miehensä Aksel keskustelivat - tai ennemmin neuvottelivat - toistuvasti keskenään.

Lyhyesti: Aksel yrittää kontrolloida ja valvoa kaikkea Sylvin tekemistä, mutta Sylvillä on oma pelivaransa tilanteissa, joissa hän käy kauppaa Akselin kanssa milloin mistäkin asiasta.

Sylvin tapa neuvotella on tehokas, ja hän saa läpi käytännöllisesti katsoen, minkä tahansa tavoitteensa, mutta lopulta tulee raja vastaan.

     *     *     *

Intohimot - tai himo lapsuuden ystävää Viktoria kohtaan - ajaa Sylviä eteenpäin vääjäämättömällä tavalla, mikä johtaa Kiellettyyn sokkoleikkiin. Leikin aikana Sylvi ja Viktor palaavat / taantuvat mielessään ja toiminnassaan lapsuuteen ja lapsuuden sokkosilla olemiseen. Samalla he uudistavat suhteensa kuuden (6) vuoden eron jälkeen. Leikki mahdollistaa myös fyysisen kanssakäymisen, joka ei muuten olisi  niin helppoa ja sallittua. Leikki yltyy iloisesta riehakkaan kiihkeäksi - ja elokuvassa se päätyy Leif Wagerin suudelmaan, ei näytelmässä.

     *    *    *

Sylvin tunteet jylläävät ja johtavat Julmaan leikittelyyn myrkkykapselilla, millä tavoin hän saa manipuloitua Viktorin vahvistamaan aiemman rakkaudentunnustuksensa.

Onko tällainen manipulointi ja itsemurhalla pelottelu tehokasta saati sitten mielekästä? Sitä sopiii kysyä ja epäillä.

Ja mitä myrkkykapselit oikeastaan tekivät Sylvin miehen Akselin työpöydän laatikossa? Sekö niiden paikka on ja mihin tarkoituksen hän niitä oli oikein aikonut käyttää?

    *    *     *

Joka tapauksessa tilanteet tuntuvat vääjäämättä seuraavan toisiaan. Lopulta ollaan peruskysymyksen äärellä: voiko Sylvi saada Viktorin vai ei tai ehkä ennemmin voivatko nuoret saada toisensa. Akselhan on puolet Sylviä vanhempi ja kaiken lisäksi vielä aviomiehenäkin naisen holhooja!

Aksel vaikeuttaa tietämättään omaa tilannettaan kieltämällä avioeron mahdollisuuden Sylviltä - ja uhatessaan rangaista häntä ja Viktoria ankarasti mahdollisesta uskottomuudesta tms.

Konflikti kärjistyy äärimmilleen Akselin ahdistellessa seksuaalisesti vaimoaan - ja uhatessaan suorastaan raiskata hänet, mitä ei Minna Canthin näytelmässä kuitenkaan tapahdu.

Hetken mielijohteesta Sylvi ottaa käsiensä ulottuvilla olevan kapselin ja panee sen miehensä maitoon ja loppu on legendaa.

     *     *     *

Näytelmää on kiinnostava tarkastella 3. näytöksen lopusta käsin, ja ennen muuta Viktorin näkökulmasta.

Miten Viktor suhtautuukaan, kun hän saa kuulla, että Sylvi on myrkyttänyt miehensä Akselin? Hän selvästi menettää kiinnostuksensa naista kohtaan ja pakenee tilanteesta hakemaan lääkäriä.

Tilanteen ja Viktorin tunteita ja käyttäytymistä motivoivat tekijän saa kaivettua esiin, kun tilanteeseen kuvittelee muita henkilöitä, jotka myös reagoivat tapahtumaan. Eli kysymyksessä on klassinen pakene tai puolustaudu -tilanne, missä Viktor pakenee.

Miten käykään jos muut (yleisö) alkavat suhtautua Sylviin ja hänen tekoonsa vihamielisesti? Se luultavasti saa Viktorin lähtemään entistä liukkaammin paikalta.

Entä pahansuovat ja pelkoja ja kauhua ruokkivat puheet siitä, miten Sylville tulee käymään ja miltä Aksel näytti kuolleena?

     *     *     *

Tilanne muuttuu Viktorin / Sylvin kannalta, jos ja kun Viktorin kuvitellaan tuntevan myötätuntoa Sylviä kohtaan. Tällöin Viktor mitä ilmeisimmin ensin kyselee tarkkaan, mitä oikein on tapahtunut, mitä Viktor ei näytelmässä tee.

Niin, Sylvihän oikeastaan vain reagoi kokemaansa rakenteelliseen (avioliitto) ja fyysiseen (raiskausyritys tms) väkivaltaan, jonka hän kokee tilanteessa. Hän vastaa väkivaltaan väkivallalla, mikä ei tietysti tee Sylvin teosta hyväksyttyä tai oikeutettua, mutta auttaa ymmärtämään sitä, miksi hän toimii hetken mielijohteesta niin kuin toimii.

Jos muut läsnäolivat lisäksi puhuisivat asiallisesti, pohdiskellen samansuuntaisesti ja haluaisivat hekin auttaa Sylviä, tilanne mutkistuisi huomattavasti. Tällöinhän heidän täytyisi kehitellä tarinoita, joilla Sylvi pelastaisi nahkansa, eikä joutuisi vankilaan.

    *    *     *

Kolmas vaihtoehto olisi salaliitto eli jotkut henkilöt ovat suorastaan sitä mieltä, että Akselista tulee tavalla tai toisella päästä eroon, ja Sylvi pitää vapauttaa hänen orjuudestaan tms.

Viktorin saapuessa paikalle tunnelma tällöin saattaisi olla erikoinen, varsinkin jos Viktor ei itse kuulu salaliittoon, ainakaan ennen saapumistaan paikalle...

Linkki:

Canth, Minna. 1893. Sylvi: näytelmä neljässä näytöksessä. Helsinki: Otava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti