sunnuntai 29. tammikuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 776 Sunnuntain city-vaellus


Eilen lähdettiin city-vaellukselle, joka poikkeaa oikeasta vaeltamisesta yhtä paljon kuin city-kani metsäjäniksestä. Vertaus on kieltämättä huono ja onnahtava, mutta niin oli vaelluskin.

Lyhykäisyydessään vaeltaminen alkoi Katumajärven keskeltä, tarkalleen ottaen Katumajärven puistosta ja jatkui sieltä Katisten soratielle, mistä se jatkui Papinniityn kautta Laaniityn ohi polulle, joka johti Aulangonjärven rantaan.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta Aulangonjärven rantaan ei koskaan päästy.

      *     *     *

Vanhasta muistista lähdin kulkemaan polkua, jota olin vuosia sitten kesällä kulkenut. Mutta nyt oli talvi ja polkuja oli oikeastaan aika monta - ja lähdin suuntavaistoni mukaisesti vastakkaiseen suuntaan - eli 180 astetta harhaan - kuin mihin minun piti lähteä.

Lopputulos oli jälkikäteen arvioituna arvattava. Aulangonjärvi ei ollut siellä suunnassa mihin menimme. Jouduimme sen sijaan Mummunmäelle - ja Lemmikkieläinten hautausmaalle, mikä ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut ja mikä ei aluksi ainakaan kaikista tuntunut kovin hauskalta, mutta huvittavaahan se tietysti oli.

Olin tehnyt sen taas, mikä on oikeastaan aika arvattavaa...

     *     *     *

Hautausmaalta ei ollut pitkä matka Papinniityntielle, mihin vihdoin saavuimme. Vain yksi ongelma oli jäljellä: missä syömme eväät. Ratkaisu oli selvä: siellä minne olimme menossa. Kävelimme Valtatie 10:n alta läpi tunnelin ja tulimme Kutalanjoen rantaan, mistä koukkasimme läheiselle uimarannalle.

Joku oli ystävällisesti kantanut puistonpenkin rantaan,mihin istuuduimme ja söimme kuin söimmekin eväät rannassa. Järvi oli vain eri kuin minkä rannassa meidän oli tarkoitus syödä eväämme.

Sitten alkoi paluumatka kohti Katuman asuinaluetta. Päätimme kulkea pitkin jäätä, minkä teimmekin. Jää rytisi ja paukkui uhkaavasti, mikä ei minua häirinnyt, sillä olin siihen jo tottunut. Sentin railo jäässä tosin herätti paniikkia, vaikka siihen ei sinänsä ollut mitään aihetta, koska jää oli 50 senttistä.

Lammassaaren rannasta, rantasaunan kohdalta rantauduimme ja kävelimme pitkospuita pitkin puistoon - ja sieltä kotiin. Ja kuinka kahvi sen jälkeen maistuikaan!

Linkki:

Aulangonjärvi. Wikipedia

Lemmikkien hautausmaa. Suomi24.fi

lauantai 28. tammikuuta 2017

Shyamalan: "Kylä" (2004)


Joukko tapahtumia koettelee pienen eristyneen maalaiskylä uskomuksia. (IMDb)

"Kylä" (2004) on M. Night Shyamalanin ohjaama jännityselokuva. (Wikipedia)

     *     *     *

Mahtava käsikirjoitus, jossa vuosituhantista kansantarinoiden logiikkaa käytetään luovalla tavalla 2000 -luvun maailmassa.

torstai 26. tammikuuta 2017

Frears: "Florence" (2016)


Tarina Florence Foster Jenkinsistä, New Yorkissa asuneesta perijättärestä, joka unelmoi oopperalaulajan urasta, siitä huolimatta, että hänellä oli karkea ääni. (IMDb)

"Florence" (2016) on elämäkerrallinen draamakomediaelokuva, jonka on ohjannut Stephen Frears. Meryl Streep näyttelee Florence Foster Jenkinsiä, joka unelmoi oopperalaulajan urasta. Hugh Grant esittää Jenkinsin aviomiestä St. Clair Bayfieldiä. (Wikipedia)

     *     *     *

Rahalla saa ja autolla pääsee. Meryl Streepin huippurooli ökyrikkaana musiikin rakastajattarena 1900 -luvun alkupuolen USA:ssa.

Florence Foster Jenkins saa kuolemattoman idean olevansa hyvä laulajatar ja ottaa laulutunteja - ja pääsee kuin pääseekin suhteillaan ja rahalla Carnegie Halliin.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 405 NT-ultra eli ei niskaturvotusta

CC by  Mimmi L. 
Tänään - tai siis eilen - se sitten oli Kanta-Hämeen keskussairaalan Äitiyspoliklinikalla: ensimmäinen ultraäänitutkimus.

Kaikki mitä Papu tarvitsee isompanakin löytyi sieltä mistä pitikin. Eikä ollut sitä aina pelättyä niskoturvotustakaan.

Unelias oli ja vasta kolmannen herättelyn jälkeen kääntyi uteliaana liikettä kohti ja jäi kuulostelemaan mitä ulkopuolisessa maailmassa oikein tapahtui.

Koko oli vajaat 7 cm eli kokoa löytyi. Sydän löi tasaiseen tahtiin ja kammiot näkyivät selvästi.  Istukka oli kiinnittynyt selkärangan puolelle.

Kuvassa näkyi kaikki olennainen. Pää, keho ja raajat. Pienet peukalot ja varpaat. Kylkiluut. Silmät, suu.

     *     *     *

Nukkui kaikessa rauhassa selällään, eikä piitannut pienistä häiriöistä ja tuntui olevan hieman väsynyt, minkä kätilö totesi vaivihkaa ja sen lisäksi: - On masussa tottunut jatkuvaan liikkeeseen. Siksi ei nyt reagoi helpolla.

Mutta kun Papu vihdoin heräsi pää kääntyi kohti ääniä ja ultraäänilaitetta. - Jotain kiinnostavaa kenties?

Linkki:

Sikiödiagnostiikka: ultraäänitutkimus, NT-mittaus ja muut tutkimukset. Libero

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 404 Isän viikot (12. viikko)

CC by  Mimmi L. 
Raskausdraama jatkuu viikko viikon jälkeen ja saavuttaa yhden monista käänteistään 12. viikon lopulla:

Kumppanisi on epätavallisen herkkä - mutta ei tehty lasista. 12. viikolla hän saattaa olla ärtyisä ja järkkyä helposti. Hänen lähestymisensä on kuin dynamiitilla leikittelyä, joten etene varovaisesti ja ole herkkä itsekin. (What to Expect)

     *     *     *

Kerronko mitä eilen tapahtui? Ei, en kerro. Kerron vain että menetin malttini. Ehkä hieman liian vähäisestä asiasta. Tiskasin, vein roskapussin ja käväisin varastossa kokoamassa yhden hyllyn, mikä kesti muutaman minuutin. Kun tulin takaisin, hän oli lähtenyt sanomatta sanaakaan.

Valot oli sammutettu, tietokonekin. Kaikki oli aivan hiljaista. Reppu hävinnyt. Mitä ihmettä? Edes tekstiviestiä ei tullut. - Olin sanonut jonkin poikittaisen sanan, enkä tiedä minkä.

Tilanne päivän aikana vain paheni ja paheni, mutta lopulta kääntyi - asiat alkoivat kulkea täysin vastakkaiseen suuntaan. Olin onnistunut vetämään oikeasta narusta.

Tämä ei ole todellista.

Linkki:

Making Love While Pregnant. What to Expect

A Dad's Guide to Pregnancy: Month 3.

Lindblom: "Vadelmavenepakolainen" (2014)


Suomalainen mies unelmoi ruotsalaisesta lapsuudesta. (IMDb)

"Vadelmavenepakolainen" (2014) pohjautuu samannimiseen romaaniin, jonka on kirjoittanut Miika Nousiainen. Elokuvan ohjasi Leif Lindblom. (Wikipedia)

     *     *     *

EILEN TV1 KLO 22:45

    *      *     *

Suomalainen Mikko saa tilaisuuden vaihtaa henkilöllisyytensä ruotsalaiseksi Mikaeliksi - ja hän tekee sen. Ja mitä siitä sitten seuraakaan. Miika Nousiaisen ironia pureutuu niin suomalaisten kuin ruotsalaisten sokeisiin pisteisiin.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Fletcher: "Odottamaton ehdotus" (2009)


Päällekäyvä pomo pakottaa nuoren avustajansa naimisiin kanssaan saadakseen viisumin USA:an ja välttääkseen karkotuksen Kanadaan. (IMDb)

"Odottamaton ehdotus" (2009) on yhdysvaltalainen romanttinen komediaelokuva, jonka on ohjannut Anne Fletcher. Käsikirjoituksen laati Pete Chiarelli ja pääosissa ovat Sandra Bullock ja Ryan Reynolds. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN NELOSELTA KLO 22:00

     *     *     *

Odottamaton ehdotus, todellakin, joka toistuu aivan, aivan lopussa, mutta nyt toisin päin.

Pasolini: "The Decameron" (1971)


Adaptaatio Boccaccion "Decameronen" yhdeksästä kertomuksesta. (IMDb)

"The Decameron" (1971) on italialaisen Pier Paolo Pasolinin elokuva, joka perustuu Giovanni Boccaccion novellikokoelmaan "Decamerone" (n. 1350) ja on Pasolinin 'Trilogy of life' -sarjan 1. elokuva. Muut ovat "The Canterbury Tales" ja "Arabian Nights".

Tarinat sisältävät runsaasti alastomuutta, seksiä, tilannekomiikkaa ja pieru- ja paskahuumoria. Elokuva ensiesitettiin 21. Berliinin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, ja se voitti Hopeisen karhun. (Wikipedia)

    *     *      *

Realistinen elokuva renessanssin hengessä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Boal: "Sorrettujen teatteri (Theatre of the Oppressed)" [1979]


Tässä klassikko-teoksessaan Augusto Boal paljastaa, millä tavoin hallitsevat luokat ovat läpi historian juonitelleet tavallisia kansalaisia vastaan teatterin keinoin. Hän osoittaa miten brechtiläinen ja marxilainen draama ovat kääntäneet suunnan. (Amazon)

     *     *     *

Sisällys:
- Aristoteleen tragedian pakkojärjestelmä - Machiavelli ja porvarillisen hyveen poetiikka - Hegel ja Brecht henkilöhahmot subjektina vai objektina? - Sorrettujen poetiikka - Arena -teatterin kehitys Brasilian Sao Paulossa -

     *     *     *

Augusto Boalin "Sorrettujen teatteri" [1979]  on vaikuttava teos, jossa hän tarkkaan argumentoiden kertoo mm. mistä antiikin Kreikan demokratiaa (!) tukevassa teatterissa loppujen lopuksi oli kysymys. Samalla teatterin kautta voi tehdä päätelmiä myös itse demokratiasta ja keiden etujen mukaisia ratkaisuja demokraattinen mekanismi tukee. Tämä on ajankohtaista vielä vuonna 2017 kaikkialla missä parlamentaarisen demokratian nimeen sokeasti vannotaan.

Klassinen draama Boalin jälkeen näyttää hieman erilaiselta, toisaalta itse olen ajatellut samalla tavalla kuin Boalkin, mikä vain vahvistaa omaa näkemystäni mm. keskiaikaisesta uskonnollisesta draamasta ja Shakespearen näytelmistä ym.

Esim. keskiaikaisten 'Jokamies' -näytelmien logiikassa toteutuu käänteinen hamartia, mikä on kiinnostavaa ja toisaalta itsestään selvä oivallus, mitä harvoin korostetaan. - Tämä tarkoittaa mm. sitä, että uskonnollinen (= kristillinen) ajattelu perustuu siihen, ettei ihminen voi välttää syntien, eikä se jopa ole edes tavoiteltavaa, tekemistä. Ihminenhän on syntinen joka tapauksessa joko perisynnin tai tekojensa takia. Ja riittää vain kun uskoo valtauskonnon jumalaan - ja pyytää syntejään anteeksi - niin myös saa syntinsä anteeksi. Jumala armahtaa. Eli on ihan sama mitä on tehnyt, lopulta käy hyvin, mikä on kaiken moraalin ulkopuolelle menevää eettisyyttä.

'Jokamies' -kansannäytelmissä, joita Suomenkin kirkoissa ja niiden pihoissa on varmasti esitetty, näyttelijä esittää milloin mitäkin syntejä, jotka Jumala sitten lopussa lunastaa. Joten kannattaa uskoa kristinuskon Jumalaan. Esim. Vellamo ei ole samalla tavalla armahtava jumaluus siinä missä eivät antiikin Kreikan jumalatkaan.

Tosin ero antiikin Kreikan ja kristillisessä ajattelussa ei ole suuren suuri. Tragediassa protagonisti, sankari tekee traagisen virheen, mitä ei ole voinut välttää luonteensa ja tekojensa (toimintatavat) takia, minkä takia hän yleensä kuolee. Keskiaikaisissa näytelmissä esim. suomalainen hakkapeliitta voi tappaa surutta naisia ja lapsia, mutta silti saada syntinsä anteeksi Jumalan armosta. - Papit ja valtaapitävät eetoksineen niin antiikin Kreikan aikana (= myös demokratiassa) ja kristillisenä aikana Euroopassa ovat siten mm. teatterin kautta oikeuttaneet täysin moraalittomat tekonsa ja toimintansa niin omaa kuin muita kansoja vastaan.

     *     *     *

Aristoteleen "Runousopissaan" (n. 330 eaa) tai poetiikassaan julkaisema klassisen draaman teoria ei ole vanhentunut vielä 2000 -luvullakaan vaan se on yleisesti käytössä esim. Hollywood -elokuvien mallina.

Boal toteaa, miten klassisesta draamasta on antiikin Kreikan ja Rooman valtakunnan jälkeen syntynyt tuhansia variaatioita, joista kaikki eivät aina tietysti ole kovin tunnistettavia, vaikka niitä yhdistävätkin tietyt tekijät.

Klassisen draaman nerous perustuu sen tietynlaiseen yksinkertaisuuteen ja siihen,että se sopii kaikkiin aikoihin ja paikkoihin, mutta vain sellaisiin yhteiskuntiin, jotka ovat näytelmien esittämisen aikaan vakaita. Ja jos yhteiskunnassa on sorrettuja ryhmiä, niiden asioita eivät draamoissa pystytä käsittelemään, jotka ravistelisivat koko yhteiskunnan perusteita.

Mutta heti vallankumouksien jälkeen - oli kysymyksessä sitten fasistinen, porvarillinen, sosialistinen tai vaikkapa islamistinen vallankumous, klassisen draaman voi taas ottaa käyttöön - ja tukemaan lähinnä hallitsevien ryhmien politiikkaa.

     *     *     *

Porvarillisen draaman klassikoita ovat renessanssin aikana mm. Italiassa (Machiavelli) ja Englannissa tehdyt (Shakespeare) monet näytelmät. - Näytelmiä alkaa tuottaa hallitsevaksi ryhmäksi yhteiskunnassa nouseva porvaristo. Aiemmin teatteri oli ollut yläluokan (aateli) ja papiston yksinoikeutena, ja muita kuin uskonnollisia näytelmiä ei käytännöllisesti katsoen ollut, joita kansalle olisi esitetty.

Niin kuin Max Weber kirjassaan "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki" [1905] kuvaa uuden nousevan yhteiskuntaluokan hyveet poikkesivat aiemmasta. Enää eivät hallitsevat luokat (porvaristo, työväestö) hakeneet vallalleen ensisijassa oikeutusta Jumalalta vaan varallisuuden ja väkijoukkojen sekä sotateknologian avulla.

Tosin pääomien kasaantumisen harvoihin käsiin nähtiin tapahtuvan Jumalan armosta ja kovan työn seurauksensa, vaikka varallisuutta ei olisi syntynyt ilman työväestön työtä sekä tieteen ja teknologian kehitystä.

Tätä kehitystä tuki esim. ensimmäinen porvarillinen Niccolo Machiavellin näytelmä "Mandragola" (suom. Alruuna) [1526], jossa pilaillaan niin kirkon kuin aatelinkin kustannuksella.

JATKUU...

Garcia : "A View of Love" (2010)


Menestyvä kiinteistövälittäjä Marc Aix-en-Provencessa on onnellisesti naimisissa ja hänellä on yksi teini-ikäinen tytär. Eräänä päivänä hän tapaa kiinteistökauppoja tehdessään naisen, joka tuntuu tutulta. Hän tunnistaa naisen nuoruuden rakastetukseen Cathyksi Oranista Algeriasta viimeisiltä kolonialismin vuosilta. Marc kiiruhtaa hotelliin, jossa nainen on - ja he viettävät yön yhdessä. Sitten nainen lähtee. Marcin äiti kuitenkin kertoo Cathyn kuolleen, eikä tämä lähtenyt koskaan Algeriasta vaan kuoli pommi-iskussa. (IMDb)

"A View of Love" (2010) on romanttinen ranskalainen mysteeri, elokuva jonka on kirjoittanut ja ohjannut Nicole Garcia ja jonka pääosassa on Jean Dujardin. Tapahtumat sijoitttuvat pääasiassa Ranskaan, mutta myös sodan aikaiseen Algeriaan. 

Elokuva kertoo kolmen Algeriasta Ranskaan muuttaneen perheen lapsen tarinan. Vuosia myöhemmin lapsista kaksi poika ja tyttö kohtaavat. Toinen on kiinteistövälittäjä ja naimisissa, toinen mystinen nainen, jota käytetään kiinteistöhuijauksessa hyväksi.

Leffassa lasten tarinaa kerrotaan antiikin Kreikan "Iphigénie" -näytelmän kautta. Lapset näyttelevät sodan alkaessa samassa näytelmässä. Näytelmässä kaksi prinsessaa kilpailee yhdestä ja samasta prinssistä. Ja tragediassa toinen prinsessa kuolee traagisesti - niin kuin todellisessa elämässäkin. (Wikipedia)

     *     *     *

Kiehtova ja todella hyvin kerrottu tarina, tai useita elämäntarinoita, jotka yllättävällä tavalla kietoutuvat toisiinsa.

Alkuperäinen tarina saa rinnalleen Marie-Jeannen tarinan, tytön joka oli Cathyn ystävä ja mm. mukana toisena prinsessana samassa "Iphigénie" -koulunäytelmässä kuin Marc.

Kun Marc kohtaa 25 vuoden jälkeen Marie-Jeannen hän luulee tätä Cathyksi tunnistaessaan tässä tuttuja piirteitä. Marie-Jeanne ei korjaa Marcin tekemää virhettä ja totuus paljastuu Marcille vasta jonkin ajan kuluttua. Kouluaikana Marc ei koskaan huomannut tyttöä, mutta tämä oli korviaan myöten rakastunut poikaan.

Joka tapauksessa Marcin elämä mullistuu täysin ja hän ottaa lopulta eron vaimostaan - ja avoimeksi jää millaiseksi Marcin ja Marie-Jeannen suhde kehittyy. Elokuva loppuu siihen, kun Marc on menossa "Iphigénien" ensi-iltaan, jossa nainen esittää samaa roolia kuin silloin, kun he 25 vuotta aiemmin erosivat sodan melskeissä.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Weitz: "Pienin painajainen perheessä" (2010)


Suvun patriarkka Jack Byres haluaa nimetä seuraajansa. Onko hänen vävystään, sairaanhoitajasta Greg Fockerista, siihen mitä hän haluaa? (IMDb)

"Pienin painajainen perheessä" (2010) on yhdysvaltalainen komediaelokuva, joka on jatko-osa elokuville "Perhe on painajainen" ja "Painajainen perheessä". Elokuvan on ohjannut Paul Weitz. Elokuvan pääosia esittävät Robert De Niro, Ben Stiller, Owen Wilson, Blythe Danner, Teri Polo, Jessica Alba, Dustin Hoffman ja Barbra Streisand. Kritiikistä huolimatta elokuva oli taloudellinen menestys ja voitti 'Razzie' -palkinnon huonoimmasta naissivuosasta. (Wikipedia)

     *    *     *

TÄNÄÄN HERO KLO 21:00

    *     *     *

Ben Stillerin ja Robert De Niron tykitystä. Mutta elokuvana. No, jaa.

maanantai 16. tammikuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 403 Isän raskausviikot (3. kuukausi)

CC by  Mimmi L. 
Todellista arkielämän draamaa.

Tunnetko olevasi hieman ulkopuolinen? Ehkä isät ovat, vielä raskauden tässä vaiheessa. Loppujen lopuksi hän (äiti) on se, joka saa kaiken huomion ja hän (äiti) on se, jolla on fyysinen yhteys lapseen (ja fyysiset oireet osoittavat sen). (A Dad's Guide)

     *     *     *

Nyt alkio on muuttunut sikiöksi. Se on muuttunut melkein lapseksi. Tai jotain sinnepäin. "Hi! There?" (Mitä kuuluu? Mitä kieltä puhut?!)

Lapsi liikkuu jo, mutta äiti ei tunne sitä. Maha on, ehkä alkanut hieman pömpöttää. Pissalla pitää käydä tavallista useammin. Pahoinvointi on vielä jokapäiväistä, mitä kaikki kyselevät...

Isältä ei kukaan kysy mitään. Isää ei ole. Hän vain seuraa vierestä ja ihmettelee, mitä ympärillä tapahtuu. Mitä tämä oikein on...

Outoa draamaa.

Linkki:

A Dad's Guide to Pregnancy: Month 3.
12. raskausviikko. Vau.fi
Isän raskausviikot. Vau.fi

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Malick: " New World - Uusi maailma" (2005)


Tarina siitä, miten Englanti valloitti Virginian ja muutti maailman perustamalla Pohjois-Amerikan 1. pysyvän siirtokunnan. Myös romanttinen tarina Pocahontaksesta. (IMDb:tä mukaillen)

"The New World on" (2005) on Terrence Malickin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Tosipohjainen tarina kertoo Jamestownin siirtokunnan perustamisesta Pohjois-Amerikkaan vuonna 1607. Elokuva sai yhden Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 2016 The New World äänestettiin BBC:n kyselyssä vuosisadan 40 parhaan elokuvan joukkoon. (Wikipedia)

     *     *     *

FOX SUNNUNTAINA KLO 21:00

     *     *     *

Hieno, mutta historiallisesti helvetillisen valheellinen elokuva.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 402 Mikä yhdistää CIA:ta, SPR:ää ja katolista kirkkkoa?

CC by  Mimmi L. 

 Dokumentissa seurataan, kuinka Auschwitzin "kuolemanenkeli" Josef Mengele ja muut natsisotarikolliset onnistuivat pakenemaan oikeutta. Onko heitä yhä elossa?  
(Unsolved History. Wikipedia)

      *     *     *

"Historian mysteerit" on kiinnostava sarja, joka amerikkalaiseen tyyliin ratsastaa populismilla, ja raflaava tyyli hetkittäin kuulostaa kuin kysymys olisi ennemmin misinformaatiosta kuin vakavasti otettavasta historian uudelleenarvioinnista ja uuden tiedon tuottamisesta tms.

Joka tapauksessa "Historian mysteerit" tekee ansiokasta työtä esim. Suomessa helposti unohdettujen aiheiden parissa. Täällähän esim. yleisesti ihannoidaan entisiä suomalaisia SS-miehiä ja he ovat monien sankareita niin kuin muutkin vuoden 1944 Välirauhansopimuksessa fasistisiksi arvioiduissa järjestöissä kuten Lotta -järjestössä työskennelleet.

      *     *     *

Ja välittömästi sodan jälkeen monet arvostetut tahot auttoivat maasta pakenevia SS-miehiä. Kansainvälinen punainen risti (suom. SPR), katolinen kirkko ja jopa USA:n keskustiedustelupalvelu CIA auttoivat natseja uuden elämän alkuun ja jopa palkkasivat heitä riveihinsä.

Tällaisia tietoja on turha yrittää kommentoida tai arvioida mitenkään. Tiedot vain vahvistavat sen mikä on tiedetty jo aiemmin. Ei kansallissosialistinen Saksa loppujen lopuksi ollut kaukana maista, joita vastaan se aseellisesti taisteli. Puhumattakaan 2010 -luvun Euroopasta, millaiseen Eurooppaan Saksa silloin tähtäsi. Vai olenko väärässä...

Linkki:

Natsien metsästys. Historian mysteerit. Kausi 3, osa 2. Kutonen 15.01.2017

Alois Brunner. Wikipedia

lauantai 14. tammikuuta 2017

Lando: "The Legend of Boogeyman" (2012)


Jeffery Landon ohjaama kauhuelokuva "Boogeyman" (2012) ei liity alkuperäiseen "Boogeyman" (2005) -elokuvaan. (IMDb)

Elokuvan alussa veljekset Jacob ja Isaac leikkivät lähellä naapurustoa olevaa kummitustaloa. Nuorempi Jacob pelkää kuollakseen taloa ja mitä kauheaa sen sisällä voi olla. Kun yksi Isaacin kaveri nappaa Jacobin matkapuhelin ja heittää sen ikkunasta sisään, Jacob joutuu menemään taloon sisälle.

Pojat eivät tiedä, että talossa asuu oikeasti outo olio, joka on yhtä vanha kuin "Raamatun" luomiskertomus ja joka on harmissaan ja nälkäinen. Mentyään taloon Jacob vahingossa vapauttaa olion, jonka vartija herra Skinner saa sydänkohtauksen ja kuolee, mistä seuraa tappava tapahtumaketju. (Horror News Net)

     *     *     *

TÄNÄÄN KUTONEN KLO 23:00

     *      *     *

Elokuva on adaptaatio "Raamatun" VT:n tarinasta ja siten uskonnollinen legenda, joka sopii niin juutalaisuuteen, kristinuskoon kuin islamiinkin. Tässä tarinassa Kain etsii ikuisesti Abeliaan, sillä se ei halua olla yksin.

Legendan mukaan Kain vaeltaa ikuisesti maan päällä ja valitsee elävistä aina jonkun Abeliksi, joka on samalla hänen vartijansa. Valittu saa merkikseen Kainin merkin.

Van Sant: "Promised Land" (2012)


Maakaasuyhtiön myyntimies saapuu pikkukaupunkiin, jossa hänen elämänsä mullistuu. (IMDb)

"Promised Land" (2015) on amerikkalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Gus Van Sant ja pääosissa Matt Damon, John Krasinski, Frances McDormand and Hal Holbrook. Elokuva seuraa kahden myyntihenkilön työtä, jotka vierailevat maaseudulla ja yrittävät ostaa paikallisilta asukkailta oikeuksia maakaasun hyödyntämiseen maaperästä. (Wikipedia)

     *     *     *

Hetkittäin elämänmakuinen elokuva, jossa hyväpalkkainen suuren kansallisen energiayhtiön työntekijä tasapainoilee yrityksen etujen ja omien halujensa välillä. Lopulta oman elämän maaseudulle halajava missio voittaa rahanahneen yrityksen mission - ja Steve Butler (Matt Damon) vaihtaa puolta ja ryhtyy pahiksesta hyvikseksi.

Kiinnostava juonikuvio "Promised Land" (2012) -leffassa on, miten Athene -ympäristöjärjestö on itseasiassa yrityksen käsikassara ja ajaa sen etuja. Hyvä muistutus siitä, että asiat eivät aina ole siltä miltä ne ensisilmäyksellä - ja tarkemminkin katsottuna - näyttävät.

perjantai 13. tammikuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 401 Taikalamppu

CC by  Mimmi L. 
Ai, että mitäkö kuuluu ensi viikonvaihteen ohjelmaan? Taikalamppu.

Taikalamppu -menetelmä on tapa tehdä lyhyitä videoita tai elokuvia lasten, nuorten - ja miksei myös aikuisten - kanssa.

Kaikki lähtee liikkeelle tapahtumapaikkojen ideoimisella. Ja sitten mietitään mitä kaikkea - teemaan liittyvää - voi tapahtua.

Ja sitten improvisoidaan yhdistelemällä teemaan liittyviä paikkoja ja tapahtumia, mahdollisimman yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti.

      *     *     *

Lisäys 14.1.

Mahtava olo kolmen lyhytelokuvan jälkeen!

Linkki:

Taikalamppu-menetelmän opetusvideo. YouTube
Katri Laiho (toim.). 2005. Taikalamppu-menetelmän opas. PDF

torstai 12. tammikuuta 2017

Wright: "Shaun of the Dead! (2004)


Mies päättää palauttaa elämänsä ennalleen mihin kuuluu ex-tyttöystävän hankkiminen takaisin, riitojen sopiminen äidin kanssa ja suhteiden järjestely omassa lähiyhteisössä, jossa kuolleet ovat alkaneet syödä eläviä. (IMDb)

"Shaun of the Dead" (2004) on brittiläinen kauhukomediaelokuva, jonka on ohjannut Edgar Wright. Elokuva on Simon Peggin ja Edgar Wrightin 'Three Flavours Cornetto trilogy' -sarjan ensimmäinen osa. Sarjaan kuuluvat myös elokuvat "Hot Fuzz" (2007) ja "The World's End" (2013). (Wikipedia)

    *     *     *

TÄNÄÄN TV5 KLO 21:00

     *     *     *

Tällaisia elokuvia katsoessa jää miettimään,miksi tällaisia äärimmäisen väkivaltaisia ja "hauskoja" elokuvia tehdään. Tai miksi väkivalta ja huumori sekoitetaan tällä tavoin absurdisti / surrealistisesti yhteen.

Onko ihmisten arjessa olevaa, usein järjestäytynyttä väkivaltaa helpompi kestää, kun TV:stä tai Netflixistä tai muualta katselee tällaista?

Edgar Wrightin "Shaun of the Dead" (2004) ei ole mikä tahansa B- tai C-luokan elokuva vaan omassa genressään kulttimaineen saanut. Mihin tällaisissa elokuvissa kiinnitetään huomiota, mitä kiksejä ne saavat aikaan?

Otetaan esimerkiksi kohtaus Winchester -pubissa, jossa päähenkilö Shaun joutuu tappamaan äitinsä Barbaran kiväärillä siksi, että Barbara on yllättäen muuttunut zombieksi ja on vaaraksi ryhmälle eloonjääneitä, joita zombien laumat ahdistelevat pubin ulkopuolelta.

Missä tahansa tavallisen elämän tilanteessa tällainen ei tietysti tulisi kysymykseen vaan olisi äärimmäisen tuomittavaa. Poikkeustilanteessa arjen logiikka kääntyy kuitenkin päälaelleen. Oikeasti tällaisia tilanteita ei ole eikä tule vaan vaatii "uskoa zombien olemassaoloon", mikä tekee tästä elokuvasta vaarallisen.

Elokuva antaa poliisille ja armeijalle väkivallan monopolin ja oikeutuksen mihin tahansa väkivaltaan, kun kaikki on mahdollista. Ei hyvä. Kaiken lisäksi tavalliset ihmiset voivat ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja alkaa lahdata muita, jotka koetaan uhkaksi.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 400 Inhimillinen tekijä

CC by  Mimmi L. 
Elämä pelissä vai elämä haltuun? Näyttelijä Kati Outinen kiertää esiintymässä hoitokodeissa, Minna-Liisa Vesanen vaihtoi Nokian työt pyykkäämiseen ja ex-kansanedustaja Päivi Lipponen tekee nyt hybriditöitä. (Yle Areena)

      *     *     *

Kovapalkkaiset naiset, jotka kuuluvat poliittiseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen eliittiin voivat hekin joutua työmarkkinoilla tiukan paikan eteen. Mitä seuraavaksi?

Tuntuu huikealta kuvitella, miten Aki Kaurismäen elokuvien luottonäyttelijä ja Aalto-yliopistom taiteilijaprofessori Kati Outinen 10 vuoden  jälkeen joutuu marssimaan työvoimatoimistoon - ja hänelle tarjotaan lähihoitajakoulutusta. Avoimet työpaikat ovat kaikki sellaisia, joihin hänen taitonsa ja kokemuksensa eivät riitä ja joihin tunnutaan hakevan jonkinlaisia yli-ihmisiä.

Outisen ratkaisu ei ollut yllättävä. Hän päätti työllistää itse itsensä, mihin hänen näyttelijän tietotaitonsa riitti loistavasti. - Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole niillä nuorilla - ja ammatinvaihtajilla -, jotka ovat vastavalmistuneet ja vasta hakeutuvat alalle, jolta työtä ei löydy. Ensi olisi saatava sitä monipuolista kokemusta ja omaa pääomaa start-upia varten.

     *     *     *

Ilmeisesti jokainen ihminen on ainakin jossain määrin oman sukupolvensa ja ikänsä vanki. Teatteritaiteilija Kati Outisen puheesta kalskahti hieman korvaan se, miten hän - ehkei nyt aivan arvostellut mutta totesi -, miten nuoret näyttelijät pitivät 50+ -näyttelijää, opettajaa, alan ammattilaista uhkana itselleen.

Totta toki onkin, että tällaisten huippujen olisi syytä ehkä useammin antaa tilaa sellaisille, jotka eivät ole saaneet samoja mahdollisuuksia kuin he itse ja keskittyä esim. mentoroimaan muita. Ja kyse on lisäksi toimeentulosta. On toista tulla työmarkkinoille 10 vuoden professorin uran jälkeen kuin rutiköyhänä vastavalmistuneena ja vähäisellä työkokemuksella.

Linkki:

Inhimillinen tekijä. YLE TV1 11.01.2017 (Työelämä murroksessa)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Korhonen: "Sodan murtamat" (2016)


Jatkosodassa yli 15.000 miestä joutui psykiatriseen hoitoon. Sodan jälkeen sen kauhut jatkoivat elämää perheiden sisällä, kun traumatisoituneet miehet jätettiin perheidensä hoidettavaksi. 350 päivää rintamalla, loppuelämä sodassa – sotilaiden lapsistakin tuli traumaattisia sodan takia. (Yle Areena)

     *     *     *

YLE TV1 KLO 21:30

     *     *      *

Surkeaa että tällaisista dokumenteista ei saada parempia ja ajantasaisempia. Hyökkäyssota ja siihen osallistuminen otetaan edelleen itsestäänselvyytenä, jolle ei ollut eikä ole edes yksilötasolla vaihtoehtoja. Pahoja asennevammoja niin ohjelmantekijöillä kuin sotaan osallistuneilla ja heidän jälkikasvullaan.

Kavahduttavaa ettei sotiminen ja tappaminen sinänsä tuottanut häpeää vaan joutuminen mielisairaalaan siksi, ettei kestänyt sitä mitä näki ja koki.

Positiivista sen sijaan oli, että hetkittäin ohjelmassa tuotiin esiin, miten julmia ja pahoja kaikki ihmiset sotilaina ovat. Tässä suhteessa suomalaiset eivät ole poikkeus. Vai mitä sanotte siitä, että ehkä juuri oma isoisänne tai isoisän isä sitoi yhdessä tovereidensa kanssa venäläisen naissotilaan puuhun ja leikkasi häneltä rinnat? Siinä sitä suomalaisten veljellistä yhteistoimintaa karmeimmillaan...

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 399 Meryl Streep ei tiedä mitä puhuu, totuus hukassa...

CC by  Mimmi L. 
On käsittämätöntä, miten huonoja häviäjiä demokraatit - ne demokratian puolustajat - ovat olleet niin Euroopassa kuin USA:ssa hävittyään presidentivaaleissa ja Brexit-kansanäänestyksessä. Syyllisiä haetaan muista. Ja kun ei muuta,mitään älykästä ja ei-populistista keksitä, Venäjästä tehdään syntipukki jopa Donald Trumpin voittoon USA:n presidentinvaaleissa!

Näyttelijä Meryl Streep häpäisi itsensä viime yönä Suomen aikaan Golden Globe -gaalassa, jossa sai palkinnon merkittävästä elämäntyöstään, haukkumalla hänkin Trumpin. Eihän demokratia näin toimi, hyvä Meryl. Se joka saa vaaleissa enemmistön taakseen - ja kun määräenemmistösäännöksiä ei ole - päättää siitä lähtien miten maa makaa niin hyvässä kuin pahassa.

Toinen asia sitten on, miten itsestäänselvästi hyvänä pidettyä demokraattista mekanismia tulisi kehittää, jotta ylilyönneiltä vältytään. Tällöin joudutaan ottamaan askel edesmenneiden kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton suuntaan. - Oli esim. Saksan demokraattisen tasavallan demokratiassa jotain hyvääkin, vaikka julkisuuteen vyörytetään aina vain tämän järjestelmän kääntöpuolet.

     *     *     *

On myös kysyttävä tarvitseeko globalisoituva maailma sellaista maailmanrauhan uhkaa kuin USA:n valtavine armeijoineen? Kenties YK:n tulisi aloittaa projekti, jonka tavoitteena on tämän valtion purkaminen yhdessätuumin, yhteisvastuullisesti. Samalla YK voisi siirtää väkivallan monopolin maailmassa itselleen. Vetureina ovat itseoikeutetusti Kiina, Intia ja muut rauhanomaiset ja väkirikkaat valtiot eli maailman väestön enemmistö.

Linkki:

BuzzFeed News (‏@BuzzFeedNews). Streep: "Hollywood is crawling w/ foreigners, so if you kick them all out you'll have nothing to watch but football & mixed martial arts".Twitter 09.01.2017

Here’s Meryl Streep’s Speech About Trump And Hollywood At The Golden Globes.
“When the powerful use their position to bully others, we all lose.” Trump responded after the speech, calling Streep “a Hillary lover.” By Claudia Koerner. BuzzFeed 09.01.2017

Ilta-Sanomat (‏@iltasanomat). Näyttelijä Meryl Streep sivalsi Trumpia puheessaan: ”Oli yksi esitys, joka järkytti minua”. Twitter 09.01.2017

Näyttelijä Meryl Streep sivalsi Trumpia puheessaan: ”Oli yksi esitys, joka järkytti minua”. By Ina Kauppinen.Ilta-Sanomat 09.01.2017

La Motte Fouqué: "Aallotar" (1911)


"Undine (1811) on Friedrich de la Motte Fouquém saturomaani, jossa Undine -niminen vedenhenki tai nymfi menee naimisiin Huldebrand -ritarin kanssa saadakseen kuolemattoman sielun itselleen. Teos on saksalaista varhaisromantiikkaa, ja se on käännetty englanniksi ja lukuisille muille kielille. (Wikipedia)

     *     *     *

Hieno pienoisromaani, myyttinen tarina, joka sijoittuu johonkin Tonavan lähteille, sen yläjuoksulle fiktiiviseen kaupunkiin Ringstetteniin, jonka ritari Huldebrand on.

Undine puolestaan on vedenneito tai oikeastaan nymfi, sillä hänellä ei ole niin kuin yleensä merenneidoilla pyrstöä tai käärmemäistä alapäätä vaan hän on ulkoisesti ihminen niin kuin tanskalaisen H.C. Andersenin "Pieni merenneito" (1836) muutoksensa jälkeen.

Ranskalaisen Friedrich de la Motte Fouquén kertomus "Undine" (1811) tihkuu eurooppalaista, myös suomalaista kansanperinnettä, missä on 'Vellamon tyttären' Undinen lisäksi muitakin tunnistettavia hahmoja ennen muuta suomeksi Vilpoksi nimetty Undinen setä, joka olisi suomalaisittain kenties Näkki, joka asustelee vesien rannoilla ja kaivoissa, joiden kautta saattaa siepata ihmisiä vetiseen valtakuntaansa.

Undinen isä kirjailijan mukaan asuu Välimeressä ja on selvästi sukua Ahdille / Poseidonille / Neptunukselle - tai siis on juuri myyttinen se.

      *     *     *

Kertomuksen - tai haltijoiden - juoni paljastuu vasta vähitellen ja on kiinnostava. Undinen isä ja setä ovat päättäneet naittaa Undinen ihmiselle. Isä on antiikin Kreikasta lainattu Ahti ja setä kansanperinteestä tuttu Näkki. Äideistä ja emoista ei tässä patriarkaattisessi ritariromanttisessa tarinassa puhuta mitään.

Kun ritari Huldebrand don Quijote -tyyppisillä matkoillaan harhautuu metsään, jonka laidalla Undine kalastajanperheen löytötyttärenä asustaa, Vilpo ohjaa Huldebrandin suoraan heidän mökilleen.

Ja kun Huldebrand ja Undine on saatu kohtaamaan, Vilpo eristää ritarin tulvalla metsästä ja mantereesta ja hän joutuu viikkokausia asumaan kalastajaperheen luona. Näin nuoret saavat tilaisuuden tutustua lähemmin toisiinsa.

Ja kuin kohtalon iskusta, Tonavalla tai sen jollain sivuhaaralla haaksirikkoutuu alus, jolla on läheisen luostarin pappi isä Hellman, joka hänkin ajautuu saarekkeelle - ja vihkii Undinen ja Huldebrandin. Loppu onkin sitten legendaa.

       *     *     *

Ritari, katolinen pappi ja Undine lähtevät tulvan väistyttyä yhdessä vaeltamaan metsän poikki. Pappi palaa luostariinsa sekä ritari ja merenneito avioparina jatkavat vapaakaupunkiin, josta Huldebrand on kotoisin. Undine hurmaa soitto- ja laulutaidoillaan sekä kauneudellaan kaupungin asukkaat.

Erään kerran huvimatkalla kohti Wieniä Undine kuitenkin katoaa Tonavan aaltoihin, ja hänen epäillään hukkuneen. Ritari päättelee, että Undine on kuollut ja menee melkein heti tapauksen jälkeen naimisiin toisen neidon Bertaldan kanssa.

Kun Undine, joka elää vielä merenneitona, saa kuulla tapauksesta, hän palaa (haamuna) ritarin luokse ja päättää tämän päivät. Niin kuin ritari itse asiassa oli vahingossa aiheuttanut Undinen kuoleman ihmisenä.

     *     *     *

Mielenkiintoista on, miten H.C. Andersen on päätynyt omassa sadussaan toisenlaiseen, kristilliseen loppuun. Sen sijaan että pieni merenneito kostaisi prinssille kohtalonsa, hän syöksyykin merenaaltoihin alkaen muuttua merenvaahdoksi.

Linkki: 

Undine (1811, Friedrich de la Motte Fouquén romaani). Wikipedia

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 774 Ihmisten maailmankuva. Osa 7. Pieni merenneito


Vellamon jälkeen astuivat estradille Vellamon tyttäret. Ja niin kävi muuallakin Euroopassa. Samalla siirryttiin suullisesta kerrontaperinteestä kirjalliseen - ja myös muiden medioiden kuin kirjan välittämään kerrontaan.

H.C. Andersenin "Pieni merenneito" (1836) on yksi ensimmäisiä kirjallisuudessa esiintyneitä merenneitoja, jonka esikuvana on Ondine -niminen haltia, jonka nimi tarkoittaa samaa kuin Vellamokin eli aaltoilua ja vellomista. Elias Lönnrotin "Kalevalassa" (1835) Vellamon tyttäret ovat aallottaria, joihin Ainokin liittyi mukaan.

Friedrich de la Motte Fouqué kirjoitti romaanin "Ondine" (1811) vielä aiemmin ja oli varhaisromantikko. Wikipedian mukaan tämän romaanin esikuvana ei kuitenkaan ollut Ondine vaan sen ranskalainen vastine Melusine. Antonin Dvorakin oopperan "Rusalka" (1901) sanotaan perustuvan Ondinen tarinaan. Rusalkat puolestaan ovat slaavilaisia merenneitoja. Tällä tavoin Vellamon tytärten tarinat, oli nimi sitten mikä hyvänsä, kietoutuvat toinen toisiinsa.

     *     *     *

Andersenin "Pieneen merenneitoon" perustuva Disneyn samanniminen kirja ja animaatio kuvastavat muutosta, joka kulttuurissa on 100-150 vuodessa tapahtunut. Tarina on pääpiirteissään samanlainen mutta lopussa Ariel ei joudu kohtuuttoman valintatilanteen eteen vaan hollywoodmaisesti päädytään happyendiin ja Ariel saa prinssinsä.

Periaatteellisena erona romantiikan ajan tarinalla ja nykytarinalla on sekin, ettei nykypäivänä pohdita, onko vedenneidoilla, nymfeillä tms. sielua. Sitä ei ainakaan tarinoissa pidetä relevanttina. Muutoin ihmisiä saattaa kuitenkin kiinnostaa kuolematon (?) sielunsa.

Yhteistä taas on tuo naimisiin meneminen ja parisuhteen syntyminen tai ainakin mahdollisuus siihen. Tosin Andersenin pieni merenneito tyri mahdollisuutensa ja muuttui lopulta meren vaahdoksi, mistä oli syntynytkin. - Ja jotta loppu ei olisi ollut liian yksinkertainen kristinuskoakin on saatu ympättyä aivan tarinan loppuun, kun pienen merenneidon sisaret saavat rukoilemalla jumalalta sielun sisarelleen, joka muuttuu ennen kuolemaansa ilman hengettäreksi ja hyvillä teoillaan lunastaa taivasosuutensa.

     *     *     *

Alkuperäisessä tarinassa pientä merenneitoa ensin yllytettiin tappamaan prinssinsä, jotta hän saavuttaisi itse kuolemattomuuden. Merenneito ei kuitenkaan sortunut kiusaukseen, mistä hänet sitten lopulta palkittiin - ja hän saavutti kuolemattomuuden tai sai sielun. - No, tapahtumakuvion taustalla oli kiusaaja, saatana tai tarinan velho. Ja tietysti voi kysyä, miten merenneidolle olisi (oikeasti) käynyt, mikäli hän olisi pistänyt prinssin puukolla hengiltä. Tuskin kovin hyvin.

Ehkä tällaisen tarinan purkamiseen sopii mm. sellainen draamaleikki, jossa osallistujat eläytyvät pienen merenneidon tai oikeastaan Disneyn Arielin osaan. Haaksirikkoutuneista laivoista mereen pohjaan painui jos jonkinlaisia esineitä, myös patsas prinssista, johon Ariel aluksi ihastuu tai rakastuu.

Patsaana voisi olla vaikkapa Manneken Pis, ja osallistujien tehtävänä on kertoa, mitä Ariel tässä hahmossa oikein näki!

     *     *     *

Seuraavaksi ryhmät esittävät ensimmäisen kohtaamisen haaksirikon jälkeen merellä. Ariel esiintyy eri tyyleillä, joista valitaan toimivin - tai hauskin. Millä tavoin Ariel saavuttaa sen mitä haluaa? Millä tavoin mennään aivan metsään?

Vaihtoehtoja voivat olla:  absurdi & surrealistinen draama / agit prop / antiikin tragedia / commedia dell 'arte / ekspressionismi / kansannäytelmä / katuteatteri / lastentelevisio / melodraama / minimalismi / musikaali / mykkäelokuva / naturalistinen draama / nukketeatteri / ooppera / perinteinen kauhuelokuva / romanttinen kertomus / salapoliisikertomus / Shakespearen näytelmä
 / tilannekomedia /  tähtien sota -tyyli / varietee -esitys ym. ym. mitä mieleen tulee.

Vaihtoehdot kirjoitetaan paperille ja tyylejä arvotaan vuorotellen eri ryhmille - ja sitten vain menoksi!

Prosessi jatkuu samalla tekniikalla kohtaus kohtaukselta - aina dramatisoidun kertomuksen loppuun asti. Välillä joku esitystä seuraava voi pysäyttää tilanteen ja panna päälle eteen- tai taaksekelauksen ja esimerkiksi ottaa jonkin tilanteen niin monta kertaa uudelleen kuin haluaa.

Esim. loppukohtaus vaikuttaa kiinnostavalta, jossa pieni merenneito muuttuu merenvaahdoksi. "(Hän) loi katseen prinssiin, sitten hän syöksyi laivasta mereen ja tunsi jäsentensä hajoavan vaahdoksi."

     *    *     *

Arpa osuu perinteiseen kauhuun (vampyyrit, zombit ym,). Miltähän näyttää, kun zombi-merenneito syöksyy mereen? Ja mitä on tapahtunut sitä ennen. Onko hän kenties aikonut / yrittänyt purra prinssiä? Miten prinssi on siihen suhtautunut? Ehkä prinssi kauhuissaan työnsi merenneidon veteen, kun tajusi, ettei tämä olekaan ihminen.

Mykkäelokuvassa pieni merenneito alkaa äkkiä pidellä päätään ja voihkia äänettömästi - ja sitten hän ottaa spurtin ja syöksyy mereen. Prinssi katsoo silmät pyöreinä mitä tapahtuu ja osoittaa kädellään mereen ja kauhoo apua ympäriltään. Kaikki vain seisovat hiljaa paikallaan kuin halvaantuneina...

TV:n lastenohjelma etenee verkkaisesti. Joku tarjoaa pienelle merenneidolle esim. pistoolia, jolla hänen on mahdollista ampua prinssinsä, jotta säilyttää oman henkensä. Neito kavahtaa pelkkää ajatusta ja alkaa itkeä. Prinssi yrittää lohduttaa, hän ei tiedä mistä on kysymys. Neito sanoo että hänen täytyy nyt lähteä. Prinssi ei ymmärrä ollenkaan mistä on kysymys - ja ennen kuin hän ehtii tajuta, pieni merenneito on hypännyt mereen. Prinssi jää surullisena katsomaan pois laivasta uivaan ja merenkuohuihin häviävään tyttöön.

     *     *     *

Lopuksi 'Pieni merenneito' -draamaa tutkitaan eri näkökulmista. Mitkä olivat eri hahmojen kannalta tarinan käänne- ja kohokohdat? Velhon kannalta käänne oli se, että hän sai merenneidon luopumaan mm. äänestään ja pyrstöstään, kohokohtana se kun merenneito oli muuttumassa merenvaahdoksi... Pienen merenneidon kannalta taas se, ettei hän saanut prinssiä rakastumaan itseensä tai ainakaan menemään naimisiin kanssaan. Toisaalta kohottavaa oli, että hän sai kuin saikin sentään sielun itselleen. Prinssin kannalta omat häät olivat keskeinen käänne ja myös elämän kohokohta.

Linkki:

Pieni merenneito. (1836, H.C. Andersenin satu). Wikipedia
Pieni merenneito (1989, Disney-elokuva). Wikipedia
Undine. Wikipedia
Synty (mytologia). Wikipedia
Luomiskertomukset. Wikipedia

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Berglund: "Peitenimi Coq Rouge" (1989)


Hänen nimensä on Carl Hamilton ja hän kuuluu ruotsalaiseen aatelissukuun ja CIA on erikoiskouluttanut hänet. Kun ryhmä israelilaisia oikeistoterroristeja päättää iskeä Ruotsissa, Hamilton otetaan apuun. (IMDb)

"Peitenimi Coq Rouge" (1989) on ruotsalainen trilleri, jonka on ohjannut Per Berglund. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN YLE FEM KLO 21:00

     *      *     *

Kiinnostavan juonikuvion oli Jan Guillou kehittänyt kertomukseensa. Äärioikeistolainen Jumalan kosto -järjestö oli lavastanut iskun tekijöiksi libyalaiset, vaikka takana olikin Israel.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 773 Ihmisten maailmankuva. Osa 6. Neitsyt Maria emonen


Protestantit ympäri Eurooppaa suhtautuivat uskonpuhdistuksen aikaan 1500-1600 -luvuilla ja sen jälkeen hyvin vihamielisesti mm. Neitsyt Maria -kulttiin, mistä seurasi se, että katolisia pyrittiin eri tavoin leimaamaan pahoiksi ja naurettaviksi pyhimysten palvonnan takia.

Yksin tällainen pahis oli Englannin kuningatar Maria I, joka sai lisänimen verinen, siksi että hän teloitti satoja protestantteja. Toki Maria I:n toiminta ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä anglikaanit, luterilaiset ja kalvinistit itse tekivät sotajoukkoineen 30 -vuotisessa sodassa, johon suomalaiset hakkapeliitatkin innolla osallistuivat osana suurvalta-Ruotsia.

     *    *    *

Protestanttien ja katolisten pysyvästä vastakkainasettelusta Euroopassa ja EU-alueella jäi elämään uskonnollinen legenda 'Bloody Mary', joka 1900- ja 2000-luvulla on muuttunut nykytarinaksi tai urbaanilegendaksi, joka on jaksanut kiinnostaa varsinkin nuoria tyttöjä ja naisia vuosisadasta toiseen.

Tarinassa on kiinnostavaa sen toiminnallisuus. Tarinaa ei vain kerrota vaan se on eräänlainen uskonnollinen rituaali, joka usein liittyy tilanteisiin, joissa joukko teinejä kokoontuu yhteen ja pitää hauskaa esim. syntymäpäiväjuhlilla tai pyjamabileissä.

Kertomus on tuttu myös suomalaisesta kansanperinteestä, sillä alun pitäen sen tarkoitus oli esim. lähteen pinnasta juhannusyönä nähdä tulevan puolison kasvot.

Uudessa uskonnollisessa kontekstissa veden pinta on muuttunut peiliksi, johon katsotaan. Usein tapahtumapaikkana nykypäivänä on kylpyhuone, jonne kaksi tyttöä menee kynttilä kädessä.

Pimeässä ja hiljaisessa huoneessa toinen tytöistä, jolla on kynttilä kädessä alkaa pahaenteisesti kutsua Mariaa nimeltä "Maria, Maria, Maria...". Toive on sama kuin 'pakanallisessa' kansanperinteessä eli nähdä peilistä se komistus. Pelkona on, että peilissä kuvastuukin verinen nainen (vaihtoehtoja on useita mm. Maria I tai Maria Worth), joka saattaa siepata tytön sielun peilimaailmaan ja jopa tappaa siihen paikkaan.

     *    *    *

'Bloody Mary' -tarinasta tekee kiinnostavan tietysti se, että tytöt / nuoret naiset tietyllä tavalla ottavat suuren riskin vain siksi, että saisivat tietää jotain tähdellistä omasta tulevaisuudestaan. Tämä tietysti edellyttää sitä, että he uskovat kertomukseen ja siihen, että siinä saattaa olla jotain totta ja heille oikeasti voi käydä kalpaten.

Tarina on myös muistutus siitä, miten vielä vuonna 2017 ihmisillä on paljon arkisia uskomuksia sen suhteen, että tekemällä ja sanomalla jotain maagista, he voivat vaikuttaa asioihin. Tähän kuuluu myös ajatus siitä, että kirosanojen ja yleensä voimasanojen sanominen on pahasta. Kukapa antaisi lastensa kirjoilla surutta, vaikka mitäpä haittaa siitä on kelleen?

Uskonnollisessa mielessä kaikki on luultavasti saanut alkunsa Mooseksen - itseltään isä-Jumalalta - saamista 10 käskystä, joista kolmas kuuluu

"Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu."

missä on selvästi taustalla sama 'pakanallinen' sanamagia kuin kansanperinteessä. Ja samaan maagisuuteen tietysti perustuvat muutkin ns. suuret uskonnot, jotka ovat kirjauskontoja eli joiden kannattajat uskovat, että "Toora", "Raamattu" tai "Koraani" ovat jumalan sanaa.

     *    *     *

Suomeen katolinen usko Neitsyt Maria -kultteineen saapui viimeistään Ruotsin tekemien ristiretkien aikaan 1100 -luvulla. Ja aivopesun jälkeen 1200 -luvulla Suomi sitten virallisesti liitettiin Ruotsiin, vaikka itäraja jäi 1300 -luvulle asti avoimeksi Novgorodin suuntaan. Käytännössä suurin osa nykyistä Suomen nientä oli ei-kenenkään-maata tai oli saamelaisten metsästys- ja kalastusmaita.

Kansanusko istui jukuripäisessä kansassa pitkään 1860 -luvulle Aleksis Kiven "Seitsemään veljekseen" asti, ja Neitsyt Maria emosen rinnalla suomalaiset puhuivat veden emästä ja emosesta vielä vuosisatoja.

Ja kuin taikaiskusta, yhdessä yössä vuonna 1521  Neitsyt Maria mm. "Messukirjassa" muuttui Jeesukseksi, minkä tempun Mikael Agricola teki sulkakynällään! Mikä näkyi myös loitsu- ja rukousperinteessä. Esim. kalansaaliita alettiin nyt papiston kehotuksesta pyytää suoraan Jeesukselta, mikä ei oikein mennyt läpi kansassa. Siitäkin huolimatta että uskonnollinen legenda kertoi, miten jossain kaukana Lähi-idässä Jeesus -niminen miekkonen oli Genesaretin järven rannalla ruokkinut tuhansia ihmisiä 5 leivällä ja 2 kalalla. Liian käsittämätön ihme tai taikatemppu yksinkertaisen kansan ymmärrettäväksi...

Suomalainen eränkävijä luotti enemmän itseensä ja veden emäänsä tai sen Vellamoksi päivitettyyn versioon. Ja nuoret naiset näkivät lähteestä sulhasensa kuvan, oman veden emänsä näyttämänä. Ruotsalaiset protagonistit sen sijaan lanseerasivat 'Mary Blood' -tarinasta oman yläluokkaisen versionsa, joka oli suosittu ennen muuta emämaa Ruotsissa.

Linkki:

Bloody Mary (folklore). Wikipedia
Bloody Mary Legend. Scaryforkids.com
Bloody Mary. Will chanting 'Bloody Mary' 13 times in front of a darkened mirror summon a vengeful ghost?. Snopes.com
Synty (mytologia). Wikipedia
Luomiskertomukset. Wikipedia

RUNO ON VAPAA. Osa 925 - eilinen kerran vielä




vai vanhat hyvät..
ja kaikkea kanssa. nyt
se vasta alkaa










Linkki:

CarpentersYesterday Once More. YouTube

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 398 Alkuperäiskansat ja vihreä teknologia

CC by  Mimmi L. 
Standing Rockin intiaanreservaatti Pohjois-Dakotan Cannon Ballissa on viime kuukausina ollut median huomion kohteena USA:ssa. Tuhannet prostestoijat ovat leiriytyneet vastustamaan raakaöljyputkea, jota on alettu rakentaa reservaatin poikki ja Oahe -järven alta edes kysymättä mitään sioux-intiaaneilta, jotka alueella asuvat.

Tällaista protestia ei alkuperäiskansoilla ole ollut vuosikymmeniin uudella mantereella. Ympäristökonflikti on oireellinen myös uuden presidentin Donald Trumpin hallinnon politiikan kannalta, sillä Trump on näyttänyt vihreää valoa hankkeelle, jota intiaanit vastustavat.

Kun USA:n Puolustusministeriö ilmoitti, ettei se hyväksy intiaanien toimintaa, monet jättivät leikin kesken. Poliisin ja armeijan kanssa on ollut yhteenottoja, missä on käytetty mm. koiria ja vesitykkejä.

Linkki:

ABC News ‏(@ABC). Native American founder of renewable energy company equips Standing Rock pipeline protesters with green technology http://abcn.ws/2iQnhUd Twitter 08.01.2017

Native American Solar Energy Visionary Equips Standing Rock Protesters With Green TechnologyBy Morgan Winsor Emilie Richardson. ABC News 07.01.2017

Dakota Access Pipeline protests. Wikipedia

Figgis: "Cold Creek Manor – menneisyyden salaisuus" (2003)


Perhe muuttaa kaupungista rappeutuneeseen taloon maaseudulle, joka oli kerran ollut suuri maatila. Alkaessaan asua taloa he löytävät edellisten asukkaiden salaisuuksia, eivätkä lopulta  pääse helpolla heistä eroon. (IMDb)

"Cold Creek Manor" (2003) on kauhutrilleri. Elokuvan ohjasi Mike Figgis ja pääosissa olivat Dennis Quaid ja Sharon Stone. (Wikipedia)

     *     *     *

EILEN FOX KLO 21:05

       *     *     *

Katsoin elokuvaa jotain katsoakseni. Onnekseni nukahdin aina välillä, ja kun aloin seurata huomasin etten ollut menettänyt mitään.

"Paholaisen kidasta" löytyy kolme ruumista,  jotka edellinen asukas oli tappanut. Ja siinä se. Sekopää tilallisen poika. Yrittää listiä uudet asukkaat, mihin Hollywood-ohjaaja ja -käsikirjoittaja eivät anna tilaisuutta.

lauantai 7. tammikuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 772 Ihmisten maailmankuva. Osa 5. Vellamon kanssa ongella


Uskon että Vellamo on ollut vuosituhansia kantasuomalaisten merkittävin haltia tässä tuhansien järvien maassa, jonka merkitys ulottui aina rautakauden lopulle ja keskiaikaan asti. Ja kenties vielä siitäkin pidemmälle.

Edes ensimmäiset ristiretkeläiset eivät Neitsyt Maria emosineen onnistuneet haastamaan hämäläisten omaa veden emää, ja ruotsalaiset valloittajat joutuivat tulemaan maahan toistamiseen 1200 -luvulla, jolloin vasta Suomi saatiin orjuutettua.

Vielä 1500 -luvun alussa Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinään maalattiin kuva kalanpyrstöisestä Vellamosta, koska se oli olennainen osa kansanuskoa. Luomiskertomuksessa Vellamo symbolisesti luovutti paikkansa Vanhan testamentin isä jumalalle Jahvelle.

     *     *     *

Kun yö ja päivä ovat taas keväällä yhtä pitkiä (pääsiäinen) ja kun päivä on pisimmillään (juhannus), on ollut mahdollista nähdä Vellamo sisävesillä ja merellä esim. Saimaalla.

Sopivilla tai'oilla mm. antamalla Vellamolla hopea- tai kultahippuja hänet oli mahdollista saada näkyviin. Taika tuo esiin yhden Vellamon puolen. Hän toi suomalaisille turvallisuutta ja vaurautta pronssi- ja rautakaudella, jolloin hän sai pyrstönsä. Rautaa kun nostettiin juuri järvien pohjasta, ja siitä raudasta taotuilla aseilla Vanain miehet menestyksellisesti puolustautuivat mm. ryösteleviä viikinkejä vastaan.

     *    *     *

Helmiä - niin kuin kalojakin - pyydettäessä yritettiin maanitella Vellamoa:

Vellamo vejen emäntä,
Vejen eukko ruokorinta,
Anna mulle antimesi ...

Patriarkaattinen Ahti keksittiin Vellamon rinnalle vasta katolisena aikana edesauttamaan kristinuskon levittämistä.

Vellamo, veen emäntä,
Ahti, aaltojen isäntä, (..)

Silti esim. Hämeestä kerätyissä loitsuissa ja tai'oissa tavalla tai toisella Vellamo ja veden emä olivat mukana vielä 1800 -luvun lopulla. Vasta kansakoululaitos hävitti totaalisesti suomalaisten kansanuskon ja perinteisen maailmankuvan.

Jopa metsälle lähtiessä muistettiin pyytää Vellamolta apua. Rautakaudella kehitelty olympolaisten jumalien maailma ei yksistään riittänyt vaan Tapion ja Ahtin rinnalla oli Vellamo.

     *     *     *

Niin, ja ongelle - tai muuten kalaan - lähtiessä Vellamoa aina muistettiin sylkäistäessä matoon ja koukkuun tai laskettaessa verkkoja vesille.

Vellamo vein emäntä,
Siellä täös, tiällä tyhjä.

tai suoraan pyydettiin ahvenia

Vellamo, veneen äiti,
Anna mulle ahvenia,
Pistä piikkiselkäisiä!

     *     *     *

Vellamon kansan maailmaan menemiseen voi valmistautua vaikkapa siten, että ryhmä esim. 10 osallistujaa seisoo kehässä - ja joku aloittaa sanomalla

"Oi, iso kala. Iso kala. Iso kala. ..."

Ja lopuksi aloittaja, jonka numero on 10 sanoo jonkin numeron esim. 5 ja sen, joka on numero 5 on heti reagoitava ja tämä jatkaa taas eteenpäin:

"Oi, iso kala. Iso kala. Iso kala. ..."

Aloittaja on aina numero 10 ja muut ovat myötäpäivään edeltäviä numeroita. Jos joku sekoaa laskuissa - tai hän ei osaa sanoa numeroaan -, hänestä tulee numero 10 ja muista vastaavasti sitä edeltäviä numeroita (9,8,7...), joten luku vaihtelee koko ajan.

     *     *     *

Toiminnallisemmaksi harjoituksen saa piirtämällä maahan tai lattiaan (3 x 3 m) 4 ruutua. Yksi ruutu on Vellamolle, 3 suurelle kalalle / valaalle. Suuret kalat ja Vellamo kilvoittelevat keskenään ja ruudukon ulkopuolella olevat kalastajat (1-6) yrittävät saada suuren kalan - ja voivat saada Vellamonkin.

Peli- / leikkivälineenä käytetään palloa. Vellamo aloittaa heittämällä pallon jonkin suuren kalan ruutuun tai suurta kalaa kohti ja sanomalla "Haa, sainpas sinut!", Vellamo saattaa pyydystää kalan. Tässä leikissä voi Vellamollekin käydä hassusti. Jos Vellamo heittää pallon jostain syystä vieressä olevien ruutujen ulkopuolelle tai  omaan ruutuun, hän putoaa.

Vellamo voi pudota tavalliseksi - ja järjestyksessä viimeiseksi - kalastajaksi myös siten, että joku toinen huutaa "Haa, sainpas sinut!", lyö pallon kohti Vellamoa ja osuu tähän. Tällöin suurin kala nousee vuorostaan Vellamoksi, toiseksi suurin kala suurimmaksi kalaksi ja kalastaja, jolla on numero 1 suureksi kalaksi jne.

Vellamon heitettyä pallon maan / lattian kautta vieressä olevaan ruutuun, ruudussa olevan kalan tehtävänä on lyödä pallo johonkin toiseen ruutuun tai kohti toista kalaa tai Vellamoa jne. - Ja lopulta aina joku putoaa ruudukosta tavalliseksi kalastajaksi (numero 6). Vastaavasti kalastajista seuraava (numero 1) nousee suureksi kalaksi...

Kun leikkiä leikkii riittävän pitkään, kaikki ovat vuorollaan päässeet Vellamoksi!

Linkki:

Synty (mytologia). Wikipedia
Luomiskertomukset. Wikipedia

perjantai 6. tammikuuta 2017

Karukoski: "Mielensäpahoittaja" (2014)


Mielensäpahoittaja on mies menneisyydestä. Mies joka tietää että kaikki oli ennen paremmin. Kaikki mikä on tapahtunut toisin kuin 50-luvulla pilaa tämän miehen päivän. Elokuva kertoo viikonlopusta, jolloin mielensäpahoittaja  on viikonlopun poikansa kotona loukattuaan nilkkansa. Kaikkea kummallista tapahtuu. (IMDb:tä mukaillen)

"Mielensäpahoittaja" (2014) on Dome Karukosken ohjaama komediaelokuva, joka perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen romaaniin. Pääosissa ovat Antti Litja, Petra Frey, Mari Perankoski ja Iikka Forss. Antti Litja palkittiin roolistaan parhaan miespääosan Jussilla.  (Wikipedia)

    *    *    *

TÄNÄÄN MTV3 KLO 19:20

     *    *     *

Elokuva josta en pakkasen runteleman antennin takia nähnyt kuin pätkiä sieltä täältä. Onneksi. Sillä eihän tällaista kestä kukaan...

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 771 Ihmisten maailmankuva. Osa 4. Lastenkirja Merenneito Mirellasta


Merenneidot (ja -miehet) eivät ole kadonnutta kansanperinnettä vaan ne elävät mm. populaarikulttuurin TV-sarjojen ja elokuvien kautta vahvasti. Ennemmin ne ovatkin olleet nosteessa jo pitkään aina tälle 2010 -luvulle asti.

Nuorten "Demi" -lehden keskusteluryhmässä käytiin vuonna 2013 keskustelu 90 -ja 2000-luvun TV-sarjoista, joita oli ollut kaksikin "H20" (2007-2010) ja "Ocean Girl" (1994-1997), molemmat australialaisia. Vastikään TV:ssä on mennyt suosittu spin-off -sarja "Mako Mermaid" (2013). Ja muistissa ovat elokuvat "Splash" (1984), Disneyn "Pieni merenneito" (1989) ja Miyazakin "Ponyo merenrannalla" (2008).

     *    *     *

Tällaiset fiktiiviset, jonkin kirjailijan tai käsikirjoittajan kirjoittamat tarinat, toki poikkeavat perinteisistä kansantarinoista siinä, että niille löytyvät tunnetut ja tiedetyt tekijänsä. Jokainen kirjoja ja sarjakuvia lukeva tietää tarinoiden olevan fantasiaa tai scifiä - ja vain harva vakavissaan uskoo, että tällaiset tarinat voivat mitenkään olla totta. Jokin merenneito-tarinoissa silti kiehtoo poikkeuksellisen paljon monien mieltä, mikä tuskin on silkkaa sattumaa. Eivätkä tarinat useinkaan edes ole kovin kummoisia tarinoina!  

     *     *     *

Kelly McKainin 'Merenneito Mirella' -kirjat ovat suunnattu pienille lapsille, jotka osaavat jo lukea. Esim. "Mirella ja eksynyt pikku valas" (2009) on yksinkertainen kertomus pienestä Mirellasta ja valaasta, jotka kohtaavat merellä ja joutuvat kalastajien saaliiksi. Mirellan onnistuu paeta - ja lopulta vapauttaa valaskin. Avukseen Mirella saa yhden kalastajista, jonka omatunto alkaa kolkuttaa, mikä suututtaa kahta muuta miestä. Myös pikku valaan äiti saapuu paikalle apuun ja monien vaiheiden jälkeen valaat uivat yhdessä merelle. Ja Mirella palaa istumaan rantakivelle yhdessä kahden sisarensa kanssa.

     *     *    *

Kirjan tarinaa on mahdollista toiminnallistaa tai dramatisoida eri tavoin. Alussa kolme siskosta istuskelee rantakivellä. Mirella on ikävystynyt, kun muut vain laulavat ja kampaavat toistensa hiuksia - ja lähtee lopulta pois paikalta.  - Tilannetta voi tutkia hauskalla harjoituksella, jolle on annettu nimi 'Hammertime!'  Eli on moukaroinnin aika, on tehtävä jotain kivaa ja coolia.

Merenneidot repäistään tilanteesta ylös ja pannaan seisomaan kehään - ja taustalla alkaa soida MC Hammerin 'U can't touch this' (1990). Yksi (Mirella) heilauttaa käsiään musiikin tahdissa vasemmalle ja sanoo "Eiii!" Toinen jatkaa heti "Eiii!" jne. Sitten joku sanoo "Takaisinkelaus!!" - ja sama jatkuu toiseen suuntaan. Ja jos siltä tuntuu suuntaa vaihdetaan. - Joku voi kesken aikaa huudahtaa "Mä oon liian hyvä sulle!" ja osoittaa käsillään ketä tahansa kehässä, joka jatkaa liikettä eteenpäin ja joku toinen voi niin halutessaan tehdä saman. Vauhtia on myös mahdollista lisätä sanomalla "Lisää vauhtia!" jolloin skipataan seurraava ja jatketaan sitä seuraavasta. Tai liike on mahdollista hetkeksi pysäyttää sanomalla "Stop!" jolloin KUKA TAHANSA, joka ehtii ensin voi jatkaa... Leikkiä leikitään niin kauan kuin huvittaa ja musiikki jatkuu...

No, hyvä. Lopulta Mirella kuitenkin kyllästyy ja lähtee uimaan yksikseen merelle.

      *     *     *

Merellä on samaan aikaan (1) Mirella, (2) pikku valas, (3) kalastaja tai valaanpyytäjä (joka pyydystää valaita ja merenneitojakin jos sattuu saamaan sellaisen kummajaisen verkkoihinsa) sekä (4) toinen merenneito.

Nyt pelataan 'Impro Bingoa' ja jokaiselle neljälle ryhmässä arvotaan jokin tapa toimia tilanteessa. Vaihtoehtoja on valittu neljä: 1) uinti, 2) kalaparven takaa-ajaminen, 3) itsensä peilaaminen ja 4) puhuminen jollekin toiselle. Alkuperäistä tarinasta viis...

Esim. Mirella ui 'vakaasti kääntyillen', 2. merenneito puhuu toiselle 'piittaamattomasti',kalastaja peilaa itseään 'säikähtäneenä' ja pikku valas ajaa takaa kalaparvea 'etäältä tarkkaillen'. - Kaikki tekevät keskittyneesti omiaan samassa tilassa, ja voivat tietysti kohdata toisensa...

Sitten suoritetaan uusi arvonta bingossa jne. Näin saadaan alkuperäisen kertomuksen toiminnalliseen esittämiseen uusia näkökulmia, jos sitä haluaa.

     *     *     *

Tämän jälkeen siirrytään tekstiin ja yritetään tiivistää tarina muutamaan lyhyeen kohtaukseen, jotka saavat kestää yhteensä 30 sekunttia. 1) aluksi kolme pientä merenneitoa istuu rantakivellä. Mirella on tylsistynyt. 2) Mirella lähtee merelle ja seurailee kalaparvea ja kohtaa pikku valaan. 3) Mirella ja valas jäävät kalastajien verkkoon tai trooliin. 4) Mirellan onnistuu paeta ja hän palaa pelastamaan pikku valaan ja jää uudelleen kiinni. 5) Valasäiti saapuu paikalle ja yhteisvoimin - ja yhden kalastajan avustuksella - Mirella ja pikku valas pääsevät pakoon. 6) Kalastajat joutuvat vedenvaraan, mutta Mirella pelastaa heidät, heidän luvattua parantaa tapansa. 7) Mirella palaa rantakivelle muiden merenneitojen luokse.

Edellinen esitys otetaan vielä uudestaan kokeilemalla roomalaisten käyttämää luonnetyypittelyä (koleerinen, melankolinen, sangiini, flegmaattinen) eri hahmoihin. Esim. Mirella voi olla lähtiessään kiveltä flegmaattinen. Hän vain lähtee ja epämääräisesti vaeltelee sinne tänne etsien kaloja. Tai hän on sangiini ja päättää pyydystää kilon kaloja, vaikka juuri mitään ei ole pitkään aikaan nähty lähimainkaan - ja ui vauhdikkaasti yhä kauemmaksi varmana siitä mitä tekee. Tai hän on melankolinen ja lähtee jahkailun jälkeen hieman vastentahtoisesti kalaparven perään, kun muut vain kampaavat hiuksiaan. Täytyyhän sitä jonkun hankkia ruokaakin. Tai Mirella yrittää käskyttää muita lähtemään mukaansa, mutta muut eivät kuuntele häntä - ja hän suutuspäissään lähtee ensimmäisen kalan perään, jonka näkee edesssään.

     *    *    *

Lopulta monien harjoitusten jälkeen tarina on kenties saatu dramatisoitua - ja kirjoitettua paperille. Nyt osa ryhmää lukee tekstin ääneen - ja muiden tehtävä on esittää se miimisesti.

Panoksia on mahdollista nostaa siten, että esitystä seuraavat voivat välillä pysäyttää esityksen ja kehottaa tekemään asioita hieman toisella tavalla...

Linkki:

Muistaako kukaan Summerin merenneito-sarjaa? (2013)
Merenneitosarjoja ja elokuvia! Suomi24.fi (2008)
Ocean Girl. Wikipedia
H2O (televisiosarja). Wikipedia
Mako Mermaids. Wikipedia
Synty (mytologia). Wikipedia
Luomiskertomukset. Wikipedia

torstai 5. tammikuuta 2017

Dear: "Kaverille kanssa" (2006)


Neljä vanhaa kaverusta tapaavat 20 vuoden jälkeen lukion luokkajuhlissa. (IMDb)

"Kaverille kanssa" (The Foursome, 2006) on amerikkalais-kanadalainen komediaelokuvaa, joka kertoo neljästä kaveruksesta, jotka tapaavat 20 vuoden jälkeen luokkajuhlissa - golf-kurssilla. Elokuva perustuu Norm Fosterin näytelmään. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN HERO KLO 21:00

     *     *     *

Ihan katseltava draamaelokuva, jossa ei loppujen lopuksi ole paljonkaan komediaa vaan ennemmin vakavaa irvistelyä.

Keskustelut kiertyvät usein seksin ympärille, kuka oli ja on kenenkin kaa, mutta myös moniin muihin statusta nostattaviin tai laskeviin asioihin.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 770 Ihmisten maailmankuva. Osa 3. Näkki nättinä rannalla


Luultavasti sellaiset suomalaisesta kansanperinteestä tutut vetiset olennot kuin Näkki ja Vetehinen ovat vanhinta täkäläistä perinnettä.

Miksikö? No, kyse on siitä, miten kaikkialla luonnossa siis myös vedessä ajatellaan olevan henkiä. Niitä on itse asiassa niin paljon, ettei paljon muuta olekaan. Tällaista ajattelua edustavat luonnonuskonnot, joita alkuperäiskansoilla on ollut mm. viimeisen jääkauden n. 9 000 (eaa) jälkeen.

Systeemi toimii näin.

Ihmisiä asuu meren ja järvien rannoilla ja rannat ovat vaarallisia niin aikuisille kuin lapsille. Mitä ajatella siitä? Miten estää lapsia menemästä rantaan, joka houkuttelee heitä? Niin, jo aikojen alussa tiedettiin, että pelkkä kieltäminen vain kannustaa. Tai pelkkä kieltäminen ei riitä vaan se vaatii hyvää tarinaa tuekseen.

Siksi esim. hämäläinen kansanperinne tursuaa tarinoita näkeistä, jotka eri tavoin uhkaavat niin lapsia kuin aikuisia - ja niitä kannattaa välttää.

No, tilannetta helpottaa se, että on mahdollista rukoilla - siis käyttää loitsuja ja taikoja -, ettei Näkki tulisi ja veisi minua. Ja niin kuin aina, yleensä tällaiset temput auttavat, sillä vain harvoinhan sitä lopulta kukaan hukkuu rannalla tai rantavedessä kulkiessaan tai edes veneellä liikkuessa.

Tällaisilla rukouksilla voi olla tehoa kolmella eri tavalla a) ihminen itse haltiana on niin vahva että pystyy maagisilla sanoillaan vaikuttamaan, b) ihminen vaikuttaa veden Emosen kautta Näkkiin tai c) siksi että onnistuu jotenkin vetoamaan Näkkiin itseensä. - Lopulta kaikki palautuu tietysti alkuperäiseen syntytarinaan. Eli ollaan mielen syvimmissä kerroksissa.

    *    *     *

Kun hämäläisenä, ja tällaisia tarinoita lapsena kuulleena, miettii millä tavoin Näkkiä voi puhutella, syntyy perspektiiviä aiheeseen. - Näkiltähän voi kysyä myös kuka sinä olet ja mitä sinä siinä kivellä istut? Ja Näkki vastaa niin kuin vastaa ja näyttää siinä kivellä sellaiselta kuin näyttää.

Linkki:

Synty (mytologia). Wikipedia

Luomiskertomukset. Wikipedia

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 769 Ihmisten maailmankuva. Osa 2. Merenneidot - ja vähän miehetkin


Länsimaisen ihmisen maailmankuvassa, suomalaisittain sanottuna, vedenväellä on oma merkittävä asemansa. Ja itse asiassa merenneitoja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, jotka eivät ole edes olleet suorassa yhteydessä mereen.

Pohjois-Euroopan merissä ei ole vain merenneitoja vaan täältä löytyy myös merenmiehiä, jotka elävät vielä tänä päivänä mm. islantilaisista, irlantilaisista, skotlantilaisista ja färsaarelaisista tarinoista.

"Kalevalan" ja täkäläisen mytologian kautta ajateltuna tällaiset hahmot ovat Vellamon tyttäriä ja poikia. Ainon lisäksi on siten mahdollista ajatella, että hänen veljensä Joukahainenkin voisi olla Vellamon lapsi.

Joka tapauksessa Euroopassa yleistyi 1000 (eaa) -luvulta lähtien kultti, jonka keskeisenä hahmona oli alun pitäen syyrialainen jumalatar Atargatis, joka oli eräänlainen Vellamo. Antiikin kreikkalaiset tunsivat hänet Dercetona ja hän oli hedelmällisyyden jumalatar, kaupunkien suojelija sekä kauppiaiden ja orjien suosima hahmo.

Kristinuskon yleistyttyä Rooman valtakunnan alueella 300 (jaa) -luvulta lähtien muut jumalat vähitellen hiipuivat, mutta Vellamon tyttäret ja pojat jatkoivat olemassaoloaan. Merenmiehet ja lukuisat eri tavoin nimetyt merenneidot (Undine, Selkie, Melusine) ovat jatkoa tälle perinteelle.

     *     *     *

Niin merenneidot kuin -miehetkin ovat sikäli kiinnostavia hahmoja, että ns. Uutena aikana (1400 -luvun lopulta lähtien) aina tähän päivään asti, näistä hahmoista on syntynyt yhä uusia kansantarinoita ja nykytarinoita viimeisimmät 2010 -luvulta.

Mitään todisteita merellisten, ihmishahmoisten olioiden olemassaolosta ei ole, mutta jopa antropologit eivät pidä täysin mahdottomana, etteikö tällaisia olisi joskus saattanut olla varsinkin silloin, kun ihmiskunta eli pitkiä aikoja Pohjois-Afrikassa meren rannoilla sukupuuton partaalla.

Aiemmin Homo Sapiensia on pidetty ainoana lajina nykyihmisiä, mutta viime vuosina myös muita lajeja on tunnistettu, joten on mahdollista, että joku vielä nykyään tuntemattomista lajeista on erikoistunut elämään - jos ei nyt meressä niin ainakin - meren rannoilla paremmin kuin muut.

Ihminen on lajina kaikista maanisäkkäistä parhaiten sopeutunut vedelliseen ympäristöön ja jotkut pienet kansat  (esim. Bajau) käytännöllisesti katsoen asuvat meressä. Yksilönkehityksen eri vaiheissa ihmisen alkio ja sikiö näyttää vesieläimeltä ja itse elämä kehittyy äidin kohdun lapsivedessä.

     *     *     *

Vuonna 2017 kovinkaan moni tuskin löisi vetoa sen puolesta, että merestä löytyy suuri, ennen tunnistamaton vesinisäkäs, ainakaan sellainen, joka on sukua ihmiselle. Meressä on joka tapauksessa paljon lajeja, joita ei vielä tunneta. Ja vasta muutamia vuosia sitten pyydettiin ensimmäinen elävä jättitursas. Muitakin suuria merieläimiä, joita ei ole ennen tiedetty olevan, on viime vuosina löydetty meristä mm. reliikkeinä.

Kun tunnetun "Ystäväni valas" -tarinan muuttaa tarinaksi "Ystävästäni merenmiehestä", on mahdollista kuvitella millaisia reaktioita merenmiehen yllättävä saapuminen omaan mökki- tai huvilarantaan voisi aiheuttaa.

Tällaisia merenmies-tarinoita on kerrottu kansantarinoina mm. Islannissa eli niitä on vielä 1800 -luvun lopulla pidetty enemmän ja vähemmän tosina tarinoina siitä, mitä joillekin on tapahtunut. Ja tietysti populaarikulttuurista on paljon esimerkkejä merenmiehistä mm. Rob Marshallin ohjaamassa elokuvassa "Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä" (2011) oli niin merenneitoja kuin -miehiäkin.

     *    *    *

Merenneidot ja -miehet voivat tietää niin hyvää kuin pahaakin maakravuille. Esim. saksalainen Loreley oli kuin seireeni, joka houkutteli merenkulkijoita karikkoisiin paikkoihin. Ne on yhdistetty myös laivoja uhkaaviin merihirviöihin tms niin kuin juuri em. elokuvassa.

Ja mitä kaikkea komeat selkie-miehet ovatkaan saaneet vuosisatojen aikana aikaan vietellessään yksinäisiä ja naineita naisia, jotka ovat olleet tyytymättömiä elämäänsä? Puhumattakaan siitä, että ovat vietelleet kenties vain huvin vuoksi nuoria tyttöjä ja poikia ties vaikka millaisiin seksisuhteisiin ja muihin.

Linkki:

Synty (mytologia). Wikipedia

Luomiskertomukset. Wikipedia