sunnuntai 29. tammikuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 776 Sunnuntain city-vaellus


Eilen lähdettiin city-vaellukselle, joka poikkeaa oikeasta vaeltamisesta yhtä paljon kuin city-kani metsäjäniksestä. Vertaus on kieltämättä huono ja onnahtava, mutta niin oli vaelluskin.

Lyhykäisyydessään vaeltaminen alkoi Katumajärven keskeltä, tarkalleen ottaen Katumajärven puistosta ja jatkui sieltä Katisten soratielle, mistä se jatkui Papinniityn kautta Laaniityn ohi polulle, joka johti Aulangonjärven rantaan.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta Aulangonjärven rantaan ei koskaan päästy.

      *     *     *

Vanhasta muistista lähdin kulkemaan polkua, jota olin vuosia sitten kesällä kulkenut. Mutta nyt oli talvi ja polkuja oli oikeastaan aika monta - ja lähdin suuntavaistoni mukaisesti vastakkaiseen suuntaan - eli 180 astetta harhaan - kuin mihin minun piti lähteä.

Lopputulos oli jälkikäteen arvioituna arvattava. Aulangonjärvi ei ollut siellä suunnassa mihin menimme. Jouduimme sen sijaan Mummunmäelle - ja Lemmikkieläinten hautausmaalle, mikä ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut ja mikä ei aluksi ainakaan kaikista tuntunut kovin hauskalta, mutta huvittavaahan se tietysti oli.

Olin tehnyt sen taas, mikä on oikeastaan aika arvattavaa...

     *     *     *

Hautausmaalta ei ollut pitkä matka Papinniityntielle, mihin vihdoin saavuimme. Vain yksi ongelma oli jäljellä: missä syömme eväät. Ratkaisu oli selvä: siellä minne olimme menossa. Kävelimme Valtatie 10:n alta läpi tunnelin ja tulimme Kutalanjoen rantaan, mistä koukkasimme läheiselle uimarannalle.

Joku oli ystävällisesti kantanut puistonpenkin rantaan,mihin istuuduimme ja söimme kuin söimmekin eväät rannassa. Järvi oli vain eri kuin minkä rannassa meidän oli tarkoitus syödä eväämme.

Sitten alkoi paluumatka kohti Katuman asuinaluetta. Päätimme kulkea pitkin jäätä, minkä teimmekin. Jää rytisi ja paukkui uhkaavasti, mikä ei minua häirinnyt, sillä olin siihen jo tottunut. Sentin railo jäässä tosin herätti paniikkia, vaikka siihen ei sinänsä ollut mitään aihetta, koska jää oli 50 senttistä.

Lammassaaren rannasta, rantasaunan kohdalta rantauduimme ja kävelimme pitkospuita pitkin puistoon - ja sieltä kotiin. Ja kuinka kahvi sen jälkeen maistuikaan!

Linkki:

Aulangonjärvi. Wikipedia

Lemmikkien hautausmaa. Suomi24.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti