torstai 16. helmikuuta 2017

Autio: "Kultasarvipeura ja sen klaani. Totemisia taruja ja menoja Kuolan niemimaalta" (1993)


Kuolan niemimaan saamelaisten omalaatuisiin ja ikiaikaisiin uskomuksiin tutustuttava teos vie lukijan samalla oman kulttuurimme alkulähteille. Paitsi että tarut jo itsessään tarjoavat eksoottisen ja viehättävän lukuelämyksen, niistä ja niiden kertojien uskomuksista välittyy selkeitä ja kirkkaita näkymiä ihmiskunnan uskontojen vanhimpiin kerrostumiin - totemismiin. Tämä yhteys asettaa kirjan tekijän mukaan uuteen valoon myös muinaisten kalliomaalaustemme sarvipäiset ihmishahmot, jotka on yleensä tulkittu shamaaneksi eli noidiksi. (Takakansi)

Eero Autio analysoi ja pohtii vanhojen Meandas-myyttien sanomaa, mikä panee mielikuvituksen liikkeelle. Mytologia on syntynyt samaan aikaan, kun saamelaiset ovat kesyttäneet tai jalostaneet peurasta poron itselleen laiduneläimeksi.

Vaikutelmaksi jää, että poronhoito - ja miten se on vaikuttanut pohjoisten kansojen elämään - on muokannut myös heidän ajatteluaan. Ja miten muuten voisi ollakaan! Ajattelu ja toiminta kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat lisäksi ihmisten käyttämään kieleen ja kielen avulla kerrottuihin tarinoihin.

     *     *     *

Autio esittää peuran (myöh. poron) toteemieläimenä siinä, missä muutkin eläimet. Kuolan niemimaalla klaaniin kuului ainakin peuran, korpin ja hylkeen heimoja, jotka olivat keskisessä vuorovaikutuksessa mm. naimakauppojen kautta keskenään.

No, vähitellen porosta / peurasta tuli saamelaisille erityinen, mutta se säilyi edelleen myös toteemieläimenä. Samalla tavalla jäämeren rannalla asuvilla saamelaisilla oli oma toteemieläimensä hylje, minkä avulla he tunnistivat itsensä, kertoivat itsestään ja heimonsa synnystä tarinoita.

     *      *      *

Tietyllä tavalla, ennen kaskiviljelyn syntyä ja leviämistä sotaisan vasarakirveskulttuurin aikaan (n. 2400 eaa - 2000 eaa), saamelaiset olivat kantasuomalaisia edellä elinkeinojen kehittymisen suhteen. Tai ainakin he olivat selvästi näitä varakkaampia poroineen. Lisäksi on helppo kuvitella, miten Jäämeren rannalla elävän hylje-heimon ja Lappia ja taigaa pitkin vaeltelevan peura-heimon rinnalla oli muita saamelaisheimoja. Tenojoen varrella oli varmasti lohi-heimo ja etelämmässä oli heimoja riista- ja turkiseläinteen mukaan nimettynä. Eri heimoja yhdisti Meandas-mytologia tai tarinat kultasarvipeurasta, minkä ytimenä oli ajatus siitä, miten saamelaiset ja peurat / porot olivat solmineet liiton keskenään tms.

Kaikki heimot elivät rauhanomaisissa suhteissa keskenään ja solmivat naimakauppojen kautta liittoja suhteita ristiin rastiin keskenään. Ristiriitoja eri heimojen välillä ei ollut, sotia ei käyty eikä konflikteja tms. ollut ennen kuin toisaalta kantasuomalaiset, toisaalta skandinaavit ja novgorodilaiset ym. tulivat kuvioon mukaan.

Oma merkityksensä on myös vedellä / merellä, mihin liittyvät tarinat ovat uskoakseni kaikkeinta vanhimpia mytologiaan liittyviä tarinoita, mihin kuuluu mm. maailman synty sorsan- tai sotkanmunasta tms. niin kuin "Kalevalassakin",

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti