tiistai 21. helmikuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 418 Hauskaa mutta melkein traagista


Tuikkua olin lähdössä hakemaan eilen maanantaina, kun olin vapaalla, kun se sattui. Kaaduin. Ja kuinka kaaduinkaan!

Tällä tempulla olisin päässyt vähintäin Nelosen "Hauskoihin kotivideoihin" tai jopa "Guinnessin ennätyskirjaan 2018".

Nimittäin. Onko kukaan koskaan jäänyt täysin paikallaan olevan auton alle - ja menettänyt henkensä. Niin minulle oli eilen käydä.

Kyllä, tiesin, että oli pääkallokeli, mutta piha oli hiekoitettu. Ja hiekan päälle oli satanut ohut kerros lunta. Kävelin muina miehinä autolleni.

Ensimmäisen kerran lipsahti hieman, kun oikaisin tyhjän parkkipaikan ohi omalleni. Vedin johdon irti lämpötolpasta ja kävelin varovaisesti auton vasenta sivustaa. Ei, kävelin hyvin varovaisesti auton sivuitse kohti auton perää. Silloin kaaduin ensimmäisen kerran takapuolelleni, minkä jälkeen olin entistä varovaisempi.

Siirryin hetkeksi hiekoitetulle piha-alueelle ja sitten lähestyin uudelleen auton perää, kun jalat menivät toistamiseen alta. Muhkuraisen jään päällä ei ollutkaan hiekkaa juuri siinä kohtaa, mikä ei näkynyt lumen läpi.

    *     *     *

Muutamassa sekunnin murto-osassa tapahtui paljon ja ehdin ajatella vaikka mitä. Molemmat jalat menivat alta - ja luikahtivat auton alle. Rintakehä iskeytyi auton perässä olevaan pyöränkuljetustelineeseen ja veti leveän viillon rintakehästä lähes korvaan asti, mutta sain (onneksi) vain pintanaarmuja ihoon.

Telineen sarvi luikahti leveän kaulaketjun alle ja repäisi sen irti. Ja (onneksi) lukko oli aika heikko, sillä muuten olisin ehkä kuristunut ketjuun tms. Kaiken kukkuraksi jäin puserostani roikkumaan - edelleenkin kuristusasentoon - telineeseen.

Ja roikuin siinä kummallisessa asennossa ainakin muutaman sekunnin, ja mietin miten pääsen tästä oikein ylös. Tartuin toisella kädellä telineeseen ja sain kuin sainkin irrotettua itseni. Mätkähdin maahan, minkä jälkeen hissasin itseni auton alta pystyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti