keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Hurme: "Hullu" (2012)


"Hullu" (2012) on kertomus siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa vasta kuukauden kuluttua takaisin. Suljetulle osastolle nielaistu henkilö tarkastelee maailmaa ja itseään omin särkynein sanoin ja nyrjähtäneen mielensä voimin.Tässä tarinassa erehdytään koko ajan ja ollaan väärässä kaiken aikaa.Vahvat harhat taittavat valonsäteet omituisiksi kuvioiksi.

Ajallisesti kirjassa kuljetaan kaamosmatka adventista uuteen vuoteen, mutta aika etenee hyvin oikullisesti harhoista ja lääkityksestä riippuen.

Henkilö päättää kirjoittaa suhteellisen aikansa kuluksi näytelmän hulluista ja hulluuden ylistykseksi Josef Julius Wecksellille, murhenäytelmä "Daniel Hjortin" luojalle ja Lapinlahden sairaalaelinkautisvangille.

Teos kantaesitetään käytettävissä olevin voimin ensimmäisen ja viimeisen kerran lukudraamana suljetun osaston uudenvuodenkekkereissä. Se ei mene niin kuin pitäisi, mutta menee kumminkin. Katharsista ei saavuteta, mutta sentään tuuman verran päästään eteenpäin.

Juha Hurmeen  "Hullu" ei sure eikä synkistele, vaan kertoo asioista oikeilla ja väärilläkin nimillä. Henkilö romahtaa tutun ja turvallisen läpi pohjalle asti, yhteiskunnan romukellariin. Se ei tunnu mukavalta, mutta pohja on kuitenkin siitä hyvä paikka, että se pitää taas jalkojen alla. Kellarista löytyy sitä paitsi mielenkiintoisia tyyppejä, tarpeeksi hulluja sanoakseen suorat sanat tähän suorasanaiseen kertomukseen. (Teos.fin sivusto)

     *     *     *

Yle Teeman "Kirjojen Suomen" (2017) lukupiiri oli lukenut tämän Juha Hurmeen "Hullun" (2012), eikä osannut silti sanoa siitä mitään. Seuraavana päivänä kahlaan saman kirjan läpi. Hmm... Olisihan tästä sentään jotain voinut sanoa. Olivathan juontaja-kirjailija Niina Repo kumppaneineen sentään televisiossa keskustelemasta hulluudesta. Hurme jätettiin kuitenkin kiertämään Töölönlahtea ympäri hulluudessaan.

Kirja herättää joitain spontaaneja ajatuksia. Ehkä tällainen hulluus on paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Ehkä vähintään puolet suomalaisista on samanlaisen hulluuden kourissa kuin valtakunnan virallinen hullu kirjailija-ohjaaja Juha Hurme.

Jouluna luetaan hulluuspuuskassa 'Jouluevankeliumi' Luukkaan mukaan, vaikka tiedetään sen olevan täyttä paskaa. Ja "Raamatun" tekstit ovat tältäkin osan 'UT':ssa aivan ristiriidassa keskenään. Mutta hällä väliä. Jumalainen hulluus mielessä sanoo, että taivasosuus on tänäkin jouluna varmistettava.

Ja jokainen hulluudessaan saa kokea kuoleman ja kuolemattomuuden, ja huomata että kuolemaa on, mutta se tapahtuu vain ihmisen ollessa elossa. Juha Hurme tai hänen alter egonsa kuoli kirjassa noin puolen vuoden aikana lukuisia kertoja, mutta pääsi siitä lääkityksen ja totalitaarisen instituution avulla eroon suljetulla osastolla.

Hulluuden lievennyttyä hän pääsi taas vapaaksi ja kirjoittamaan kirjaansa ja dramatisoimaan sitä näytelmäksi ja ohjaamaan näytelmäänsä kaiken kansan katseltavaksi. Tai ainakin yhteiskunnan kulttuurisen, poliittisen ja taloudellisen eliitin sekä pappissäädyn.

Jotain lievästi ällöttävän narsistista tässä on. Samanlaista kuin suomalaisen julkisuuden käänteisrasismissa, joka merkitsee mm. sitä, että jokaisessa Ylen kulttuuriohjelmassa täytyy olla vähintäin yksi etniseltä taustaltaan ei-suomalainen ja mieluummin musta mukana.  Tai että joka käänteessä täytyy korostaa, miten vuonna 2017 homous on Suomessa legitiimi ja suorastaan tavoiteltava asia erityisesti sotilaiden ja poliisien keskuudessa julkisilla paikoilla. - Ja tämä oli tietysti sitä satiiria...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti