tiistai 21. helmikuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 786. Lapset eivät ole satujen / pelien sankareita?


Tuoreessa Kirjastolehdessä (2 / 2017) on haastateltu tuoretta lastenkirjailijaa Vuokko Hurmetta, joka on itse asiassa niin tuore kaunokirjailija, että hänen esikoisromaaninsa "Kiepaus" (2017) ilmestyy vasta elokuussa.

Hurme on tosin kirjoittanut jo tätä ennen kaksi tietokirjaa eli kirjat "Tehdään taidetta" (2011) ja "Pikkurillin käsikirja" (2016). Lisäksi hän on toimittaja ja taidekasvattaja, jolla on 5- ja 8-vuotiaat lapset.

     *    *    *

Lasten kulttuurin tuntija Vuokko Hurmeen ajatukset panevat miettimään, puolesta ja vastaan.

Hän on mm. lukenut lapsilleen hyvin väkivaltaisia saksalaisia kansantarinoita eli Grimmin veljesten kokoamia satuja, eikä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.

Hänestä lapsi pystyy sulattamaan tällaiset tarinat. - Mutta pystyvätkö niitä sulattamaan aikuisetkaan, oli oma ensimmäinen ajatukseni. En ainakaan itse voi sanoa olevani sinut niiden kanssa.

Kenties Saksan kansan saduilla ja sillä, millaisia saksalaiset (ja heitä ihannoivat suomalaiset?) ovat olleet esim. viimeisen 100 - 200 vuoden aikana (sotaisia, väkivaltaisia, tunteettomia) on jotain tekemistä toistensa kanssa?

    *    *     *

Olisin mielelläni ollut kärpäsenä katossa kuulemassa ja katsomassa, kun kasvattajamme istuu lukemassa esim. 'Hannua ja Kerttua' lapsilleen. Käykö hän lasten kanssa keskustelua? Mistä lapset ovat kiinnostuneet tarinassa - ja kiinnostaako se edes heitä? ym.

...

Samalla kun kuuntelen Vuokko Hurmeen ja hänen 5-vuotiaan lapsensa satutuokiota, mietin mitä hän oikein lapselleen lukee.

Olivatko "Grimmin sadut" todella kansansatuja lapsille? Eivät, eivät olleet vaan ne olivat ihan alun pitäen kansantarinoita, eivät aluksi kenties edes satuja, joita aikuiset kertoivat toisilleen. Nämä kansan tarinat välittyivät ennen Grimmin veljeksiä säätyläisille, joilta Grimmin veljekset ne kokosivat. Ja molemmissa vaiheissa alkuperäiset tarinat muuttivat muotoaan.

     *     *     *

Esim. Niklas Bengtson kertoo "Grimmin saduista" lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerössä.  Satujen aiheet olivat usein seksiä ja väkivaltaa, joka kohdistui lapsiin. Grimm ja sivistyneistö suodattivat alkuperäisistä tarinoista suoran seksin ja pahimman väkivallan pois, mutta ne jäivät edelleenkin karkeiksi ja seksiä tihkuviksi.

...

Olen samaa mieltä Vuokko Hurmeen kanssa siitä, että lapsille voi ja pitää kertoa kaikista asioista, jotka koskevat lapsia, mutta miten ja milloin näitä asioita lapsille kerrotaan onkin sitten toinen juttu.

"Tarinan avulla voi käsitellä monenlaisia asioita turvallisesti", Hurme sanoo.

Hurme ajattelee jotenkin niin, että tarina panee lapsen mielikuvituksen liikkeelle ja lapsii rakentaa kuulemastaan oman tarinan mielessään. Lapsi ymmärtää kuulemansa tarinan omalla tavallaan.

Näin varmasti onkin, mutta ovatko "Grimmin sadut" kaunisteltuinakaan satuja lapsille? Lapset ovat saduissa usein uhreina (= sorrettuja), joille aikuiset tekevät milloin mitäkin kauheuksia. Lapsia raiskataan, silvotaan ja tapetaan. Pitääkö tällaisesta kertoa? Ja sekö ei vaikuta haitallisesti lapsiin?

Lapsia pelotellaan tottelemaan aikuisia, vanhempiaan ja olemaan hiljaa siitä, mitä heille tehdään. Sitäkö vanhemmat ja kasvattajat vielä 2010 -luvulla haluavat? Ja ylipäätään ovat halunneet...

    *     *     *

Toisaalta kansasta lähtöisin olevat lapset päätyvät jyrkistä säätyrajoista huolimatta milloin prinsseiksi ja milloin prinsessoiksi. Tästähän lapset tykkäävät.

Vuokko Hurme kyseenalaistaa sen, että lapsista tehdään tarinoiden (ja pelien) sankareita.

"Tarvitseeko lapsen olla kaiken ratkaiseva maailmanpelastaja, vai voiko hän olla vain oma itsensä?" Hurme kysyy.

Näin ajatellen satujen maailma on aika ristiriitainen. Toisaalta lapset ovat uhreja ja toisaalta he ovat sankareita niin kuin maailmalla kaikkein tunnetuimmassa ja levinneimmässä sadussa "Tuhkimo".

     *     *     *

Ehkä satujen ja tarinoiden maailma ei olekaan ihan niin ongelmaton millaisena uunituore lastenkirjailija Vuokko Hurme ja 'Hannun ja Kertun' lukija sen näkee?

Entä jos lapset pyrittäisiinkin saamaan tietoisiksi sorretusta asemastaan esim. "Grimmin saduissa" - ja todellisuudessa? Sen lisäksi että satuja luetaan ne myös ruoditaan esim. toiminnallisesti ja keskustellen (reflektio) perin juurin. Tällainen käsittely saattaa auttaa kasvattajiakin ymmärtämään, miksi he ovat esimerkiksi valmiita tukemaan oikeistopopulistisia puolueita Suomessa, jotka haluavat panna 10 miljardia euroa tappokoneisiin, mutta samaan aikaan vievät perustuslain suoman oikeuden päiväkotipaikkoihin työttömien lapsilta, missä ei rahallisesti ole kyse kuin vaivaisesta miljoonasta eurosta, muta joka rajoittaa lapsien kansalaisoikeuksia.

Linkki:

Satujen maailma saa olla ikävä (kirjailija Satu Hurme). By Heidi Horila. Kirjastolehti 2 / 2017.

Grimmin sadut. Wikipedia

Bengtson, Niklas: Grimmin sadut ja seksi. Tyyris Tyllerö, 1992, nro 1, s. 13−15.

1 kommentti: