torstai 2. maaliskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 796. Atargatiksesta Wellamoon


Mietin vielä Oanneksen (maskuliininen) ja Atargatiksen (feminiininen) keskistä suhdetta.

Asia on sikäli ajankohtainen, että Syyrian armeijan ja Venäjän joukot ovat juuri tällä hetkellä valtaamassa Palmyraa takaisin Isikseltä. Ja Palmyra sattuu olemaan Atargatiksen kotikaupunki, minkä temppelissä häntä palvottiin.

Täältä Syyriasta Atargatis -kultti levisi Kreikan (Afrodite) kautta Roomaan (Venus) ja ehkä yllättäen Atargatis oli kauppiaiden ja valtaa pitävien luottohenkilöiden eunukkien sekä orjien suosiossa, mitä olen ihmetellyt.

Atargatis -kultti levisi noin 500 eaa koko Euroopan, myös Rooman valtakunnan ulkopuolelle ja oli voimissaan kunnes kristinusko syrjäytti sen keskiaikana.

      *     *     *

Mielenkiintoista on että yli 10 000 vuotta vanhassa 'vedenpaisumus' -tarinassa / tarinoissa Atargatis ja hänen kaltaisensa hahmot olivat sivuosassa. Heti vedenpaisumuksen jälkeen korostettiin eloonjäämistä ja selviytymistä oli kyse sitten Nooan arkista tai mistä tahansa.

Elämä alkoi uudelleen paratiisissa tai puutarhassa, jolloin kuvaan astui mukaan hedelmällisyyden jumalatar Atargatis, joka esimerkiksi Suomessa sai Wellamon muodon.

Heti vedenpaisumuksen jälkeen makea ja suolainen vesi sekoittuivat keskenään, mutta Oanneksen johdolla mereltä tulleet merenmiehet (ja -naiset) teknologioineen pystyttivät Kaksoisvirran maahan ensimmäisen länsimaalaisten ihmisten tunteman sumerilaisten sivilisaation.

    *     *     *

On tuskin sattumaa, että rautakauden / keskiajan lopulla esimerkiksi Hämeessä Wellamo oli selvästi yksi keskeisistä haltijoista, mikä tulee esiin Hattulan Pyhän ristin kirkon seinämaalauksien 'luomiskertomuksesta'.

Eevan rinnalla paratiisissa on Wellamo. Kristittyjen jumalan (vedenpaisumuksen jälkeistä?) luomistyötä siten edelsi hedelmällisyyden jumalan Atargatiksen alter egon tms Wellamon toiminta, mihin paikallinen väestö uskoi tai tukeutui.

Euroopan pienet ja vähän suuremmat kansat elivät ja vaelsivat ja asuttivat vesistöjen varsia, niin myös Suomessa. Vain rannikot olivat kantasuomalaisten asuttamia. Elämä kulki kuitenkin kohti sisämaata makean veden jokia ja järviä pitkin, Wellamon suojeluksessa, sillä hän oli myös kaupunkien suojelija.

Joista ja järvistä saatiin suuri osa elannosta ja sitä pitkin kuljetettiin kauppatavara eli lähinnä turkikset Euroopan ja Novgorodin markkinoille muualle tunnettuun maailmaan. Koko elämä ja elämäntapa riippui siitä, miten hyvin sen aikaiset valtaväylät toimivat, keitä vesistöjä pitkin tuli ja lähti ja miten suotuisia paikkoja ihmiset löysivät asumistaan varten.

     *     *     *

"Kuun metsän Kaisa" (2017) -dokumenttielokuvan kehyskertomuksessa Atargatiksen oloinen tytär joutuu veden varaan, kun pahansuovat sisarpuolet (= kantasuomalaiset, saksalaiset, venäläiset) ompelevat hänet hylkeennahan sisään. Lopulta nuori nainen (= saamelaiset) kuitenkin ajautuu takaisin rantaan pelastuneena ja menee taloon, jossa on tapahtunut kauheita. Muut (kuin saamelaiset) ovat verissäpäin tapelleet keskenään.

Aikaa kuluu ja taloon tulee Nääinnez -niminen mies tms., joka ottaa naisen vaimokseen. Lopulta mies kuolee, mutta elämänkierto jatkuu... Kolttasaamelaisten pieni heimo jatkaa olemassaoloaan.

Yksi ja sama tarina näyttää eri kansojen näkökulmasta ja eri tilanteessa erilaiselta ja silti se toimii yllättävän hyvin. Esim. suomalaisten / saksalaisten harjoittama hävitys Lapissa 1940 -luvulla oli saamelaisten viimeinen vedenpaisumus mutta tuskin viimeinen. Nyt saamelaisten keskeinen vesistöalue Teno riistettiin heiltä. Vedenneidolla ei ole enää paikkaa mihin mennä...

Linkit:

Atargatis. Wikipedia
Palmyra. Wikipedia

Oannes. Encyclopedia Britannica
Oannes. Mythology Dictionary
Adapa. Wikipedia

Dokumenttiprojekti: Kuun metsän Kaisa. By Katja Gauriloff. Yle Areena 06.02.2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti