perjantai 10. maaliskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 798. Kaksi näkökulmaa samaan asiaan...


Kaksi näkökulmaa - mihin tahansa - asiaan, missä osapuolina on kaksi tai useampi ihminen. Kaksi näkökulmaa jotka eivät  välttämättä kohtaa, jolloin kyseessä on ristiriita, konflikti, mikä voi johtaa tilanteen mukaan mihin tahansa pahimmillaan organisoituun väkivaltaan eli sotaan, mitä kansallisvaltiot harjoittavat.

Koulumaailmassa tällaista vastakkainasettelua kutsutaan koulukiusaamiseksi, missä osapuolina voivat olla oppilaat, opettajat ja vanhemmat. Kiusaaminen voi tapahtua luokan sisällä tai eri luokkien oppilaiden välillä. Opettajat voivat kiusata oppilaita ja oppilaat opettajia. Kaikenlaiset yhdistelmät ovat mahdollisia.

     *    *    *

Länsimaissa havahduttiin ensimmäisen kerran kiusaamiseen vasta 1980 -luvulla, vaikka ilmiö on tietysti ollut tuttu aiemminkin. Tällöin koulukiusaamisen huomattiin olevan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.

Ensimmäisenä ilmiötä kouluissa kai käsittelivät TIE -teatterin tekijät - tai niin kuin nykyään sanotaan draamapedagogit. Iso-Britanniasta TIE -teatteri levisi muihin länsimaihin ja muuhun anglo-amerikkalaiseen maailmaan kuten Australiaan.

Yksi TIE-teatteri -projekti löytyi suhteellisen tarkkaan dokumentoituna Google Scholar -haulla, mihin nyt viittaan. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2000, joten käsitellyt tapahtumat sijoittuvat 1990 -luvun loppuun.

    *      *     *

H. Cassidyn & V. Wattsin artikkeli herättää monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita. Edellisenä vuonna USA:ssa tapahtui 1. suurta huomiota saanut koulusurma Columbinen High Schoolissa, mikä vaikutti myös Stephen Davisin "Burnt" (2000) TIE -näytelmän kirjoittamiseen ja esittämiseen, mitä artikkeli käsittelee.

Pelkona oli että näytelmä kääntyisi itseään vastaan ja toimisi mallina, miten koulussa voi toimia ja saada paljon haittaa aikaan. Taiten kirjoitettu näytelmä ei selvästikään toiminut ainakaan koulusurman käsikirjoituksena.

Mahdollista on silti, että kertoessaan kiusaajista ja kiusatuista, näytelmä antoi malleja kiusaajille, miten he voivat toimia niin halutessaan - ja vastaavasti kiusatuille, miten suojautua kiusaajia vastaan.

     *    *     *

Kirjoittajat - ja TIE -näytelmän tekijät - ovat hyvin tietoisia siitä, että näytelmän tekeminen on kaiken kaikkiaan taiteilua hyvän ja pahan välillä. Aina on riskinä että näytelmä antaa malleja sellaiseen käyttäytymiseen, joka ei ole sopivaa.

Toisaalta - kiusaamisessa ei ole kysymys yksittäisistä tilanteista ja miten niissä toimitaan vaan toistuvasta haitallisesta toiminnasta, joka kohdistuu johonkin toiseen. Sellaista on näytelmän keinoin vaikea nostaa esiin.

Linkki:

Cassidy, H. & Watts, V. (2000). Using drama to relieve the oppression of school bullying. Queensland Journal of Educational Research, 16(2), 207-223. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti