tiistai 14. maaliskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 801. Monneista ja vähän muustakin (Osa 1)



Kuvassa oleva monni kävi pari vuotta sitten Vanajavesikeskuksen näyttelyn mukana Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Keitaassa. Viehätyin Onni-Monniin, mutta jokin siinä myös ärsytti.

Mikään ei voisi kenties toimia paremmin vesiensuojelutyötä tekevän järjestön tai organisaation maskottina kuin monni, sillä monni kuului vielä 1800 -luvulla Vanajaveden kalalajistoon, mutta kuoli sukupuuttoon. Viimeinen tunnettu monni eli Janakkalan Kernaalanjärvessä vuoteen 1866 asti.

Onni-Monni
2000 -luvun alussa monneja on kasvatettu ja istutettu Saimaaseen, mutta Vanajavesi ei ole vielä saanut omia monnejaan.

     *    *     *

Vanajavesikeskuksen sivustolla Onni-Monni kertoo itsestään:

"Hei!

Olen Onni-Monni! Voit kutsua minua myös iloiseksi eväkkääksi, makean veden muikeaksi saalistajaksi tai Vanajavesikeskuksen maskotiksi! (..)

Ja ihan toden totta, vielä 1800-luvulla täällä Hämeenlinnan seudulla oli paljon monneja! Eikä me muuten oltu mitään pieniä kaloja – minulla oli pari iäkästä kaveria, jotka olivat kasvaneet yli puolitoistametrisiksi! Mutta 1800-luvun lopulla me viiksekkäät veijarit muutimme muille maille.

Nyt pitkän tauon jälkeen tulin taas käymään täällä Kanta-Hämeessä. Tule ihmeessä moikkaamaan ja vaikka kuvauttamaan itsesi kanssani."

    *    *     *

Tässä on jotain irvokasta ja vastenmielistä. Monni kuoli ihmisten toiminnan ansiosta Vanajavedestä sukupuuttoon, mutta Vanajavesikeskuksen hyväkkäät - tosin monnin suulla - väittävät, että monnit "vain muuttivat muille maille".

Monnista on muutenkin tehty todellakin vain maskotti tai vitsi, kun sitä kuvataan "iloiseksi eväkkääksi" ja "muikeaksi saalistajaksi". Olen loukkaantunut Onni-Monnin puolesta, sillä tuollainen luonnehdinta kuulostaa törkeältä, kun ajattelee, miten lajille on Vanajavedessä käynyt.

Parhaimmillaankin Onni-Monni voi löytää vain Parolan lukion luonnontieteellisestä kokoelmasta löytyvä täytetty kala, aika vastenmielinen ilmestys, jollainen todella oli vielä 1970 -luvulla koulun kokoelmissa.

On valeuutinen ja suoranainen emävalhe, että monneja voisi käydä katsomassa tai kuvaamassa jossain Vanajavedellä tai Vanajavesikeskuksessa. Ikään kuin maskotti symbolisesti herättäisi lajin henkiin, mitä se ei todellakaan tee. Ennemminkin lajin häviämistä tulisi rituaalisesti surra - ja enintäin monnin voi yrittää elvyttää lajina henkiin. Silti alkuperäiset monnit ovat ikuisesti poissa.

     *     *     *

Muistan omilta kouluajoilta biologian tunnit ja monnin, jotka panivat mielikuvituksen liikkeelle.

Enkä ollut ainoa, jota monni kiehtoi. 1970 -luvulla kiersi huhuja ja tarinoita siitä, miten Hattulan Lehijärvessä oli elänyt vielä monneja sen jälkeen, kun ne olivat virallisesti kuolleet sukupuuttoon, mikä on aivan mahdollista.

Joku kertoi miten järvestä oli esimerkiksi löydetty mädäntynyt ruumis, jota monni oli ehkä hieman jäystänyt. Kalahan syö raatoja ja haaskoja ja hoitaa siten järven puhtaanapitoa, minkä takia niitä kannattaisi istuttaakin Vanajaveteen uudelleen.

Kaiken kukkuraksi kävimme poikaporukassa ja joskus perheenkin kanssa juuri tässä järvessä kesäisin uimassa, sillä järvi sopii hyvin pienille lapsille. Se on näet hyvin matala, ja aikuinen saattaa kahlata järven päästä päähän keskeltä järveä.

Ja oli (nyky)tarinoiden kanssa niin tai näin, tässäkin järvessä olivat monnit aikoinaan eläneet, ja vanhimmat ihmiset ne saattoivat vielä muistaakin. Todisteena tästä oli mm. täytetty monni.

Linkki:

Pihlaja, Jaakko. Ensimmäiset sammet ja monnit tulivat Imatralle emokaloiksi : kalat sopeutetaan teollisuuden hukkalämmön lämmittämään veteen. Julkaisussa: Helsingin sanomat. - 20.4.2002, n:o  107, s. A11

Sammet ja monnit saapuivat Imatralle. Imatran kaupunki. Julkaisussa: Vuoksenlaakso. - 2002. -  2002, n:o 4, s. 1, 2

Tiilikainen, Tenho. Sammet ja monnit kestivät hyvin siirtokuljetuksen : kymmenkunta pientä monnia päätti ryhtyä selkäuimareiksi. Etelä-Saimaa. - 23.4.2002, n:o 110, s. 6

Tiilikainen, Tenho. Eipä tiennyt sampi, mihin putkeen joutui : sammet ja monnit saapuivat  vihdoinkin Saksasta Imatralle. Julkaisussa: Etelä-Saimaa.  20.4.2002, n:o 107, s. 3, 6

Tuorila, Lasse. Monnit palasivat Suomeen. Eläinmaailma. - 15(1993) : 8, s. 40-41

"Monneista" tehtiin kunnon miehiä 1950-luvun sotilasfarsseissa. Yle / Elävä arkisto
05.07.2016

Monni. Wikipedia

Onni-Monni. Vanajavesikeskus

Pekka Töpöhäntä. Wikipedia (Monni-kissa pahiksena.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti