tiistai 14. maaliskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 802. Monneista ja vähän muustakin (Osa 2)



Virallisesti viimeinen monni Suomessa pyydettiin Wikipedian mukaan vuonna 1866 Janakkalan Kernaalanjärvestä.

Vuoden 1913 Kotiseutu -lehdessä Eino Vaara kuitenkin kertoo, että samaisesta järvestä pyydettiin monni vielä 1880 -luvullakin, kun Monikkalan kartanon vesiltä rysästä löytyi liki 20 kilogramman painoinen ja 100 cm:n mittainen monni. Artikkelin mukaan tämä monni joutui Hämeen museon kokoelmiin.

Ennen viimeistä virallista monnia vuonna 1864 pyydetty 171 cm:n mittainen monni puolestaan löytyy Hämeenlinnan lyseon kokoelmasta, ja mm. Parolan yhteiskoulun / lukion kokoelmissa on ollut Lehijärvestä pyydetty paljon pienempi kala.

127 kiloinen monni
(The Daily Telegraph, 2015)
Kansatieteilijä Kaarlo Castrén kertoi Suomen Kuvalehden matkakertomuksessaan vuonna 1927 puolestaan matkastaan Itä-Suomessa. Rajantakaisessa Karjalassa Laatokan rantamilla ja ennen muuta Suojoessa oli tuohon aikaan paljon monneja.

     *     *      *

Keskustelua monnin palauttamisesta mm. Vanajaveteen on käyty ainakin 1980 -luvulta lähtien. Viimeisin keskustelu käytiin vuonna 2002, kun Imatran kalanviljelylaitoksella alettiin kasvattaa kalaa.

Keskustelun monnien palauttamisesta taisi aloittaa em. Castrén, joka ehdotti aikakauslehden artikkelissa 1920 -luvun lopulla monnien pelastamista sukupuutolta.

Linkki (Arvi-paikallistietokanta):

Castrén, Kaarlo. Monnia vaanimassa. Suomen kuvalehti 1927, s. 1249-1250

Moilanen, Pekka. Kernaalanjärven viimeiset monnit. Janakkala ennen ja nyt : Janakkala-seuran julkaisu 28 (1979), s. 37-38

Oksala, Sari. Monni halutaan palauttaa Vanajaveteen. Hämeen sanomat 2002, 05.09.2002

Vaara, Eino. Monikkalan kartano. Kotiseutu 1913, s. 140-141

Vaulo, Valvatti. Lähteitä ja monneja. Tyrvännön joulu 1996, s. 16-17

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti