tiistai 14. maaliskuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 803. Monneista ja vähän muustakin (Osa 3)



En edellisissä bloggauksissa kertonut hurjinta juttua, jonka kouluaikoina kuulin Lehijärven monneista, mutta se tuntuu olevan osa eurooppalaista tarinaperinnettä!

Eikä ole ihme, että monnista on aikoinaan liikkunut paljon tarinoita, sillä onhan se Euroopan sisävesien, järvien ja jokien suurin petokala, joka saattoi kasvaa satojen kilojen painoiseksi.

Monni on samantapainen kala kuin akvaarioiden monni, joka pitkillä viiksillään etsii vedenpohjasta ravintoa itselleen. Sen lisäksi että monni syö mielellään mm. sammakoita ja pikkukaloja se pistää poskeensa myös kaikkea mitä vedestä löytyy kuten mätäneviä peuranruhoja tms.

     *     *     *

(Cryptozoology, Frontiers of Zoology)
Ja haaskojen syöntiin tietysti liittyvät myös kerrotut tarinat suurikokoisista monneista, ja miten niiden on väitetty ahdistelleen myös ihmisiä.

Kun poikasena kävimme uimassa Lehijärvessä, mielessä oli josko niitä monnejakin on jossain vaanimassa. Valistuneet vanhemmat tosin väittivät, etteivät monnit syö ainakaan tahallaan ihmisen lihaa, jos sellainen sattuisi vedessä vielä olemaan.

     *      *      *

Kaarlo Castrén kertoo jonkun tutkijan (myös hän itse oli tutkija!) 1900 -alussa väittäneen, että monnin sisältä oli löydetty käsi jossa oli kultasormus ja kokonainen ihmisen pää! Tarina on selvästi urbaani legenda, sillä miksipä monni olisi pään niellyt, missä ei ole mitään syötävää.

Ja liekö nämä legendat syynä siihen, miksi Vanajaveteen ei vielä ole saatu palautetuksi ensimmäistäkään monnia. Poliitikot kun keräävät imagopisteitä itselleen ja monnista saattaa olla haittaa heidän luonto- ja ympäristömaineelleen. Puhumattakaan siitä, että 2010 -luvulla yleinen uskomus Suomessa on, ettei idästä voi tulla mitään hyvää...

Linkki:

Castrén, Kaarlo. Monnia vaanimassa. Suomen kuvalehti 1927, s. 1249-1250

Monni. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti