perjantai 7. huhtikuuta 2017

Aurejärvi-Karjalainen: "Perheen omat juhlat" (1999)


"Perheen omat juhlat" (1999) kertoo, miten rakennamme onnistuneen perhejuhlan ilman kirkollisia seremonioita. Teos antaa jokaiselle juhlanjärjestäjälle tietoa, rohkaisua ja ideoita omaan ainutkertaiseen tilaisuuteensa. Sen rakenne noudattelee perheen elinkaarta parisuhteen solmimisesta lasten kasvattamiseen ja elämän päättymiseen. Viimeinen luku on varattu vuodenkierron kohokohdille kekristä aina seuraavaan sadonkorjuuseen. Jokainen luku alkaa katsauksella juhlatapojen kiehtovaan historiaan, mutta kirjaa voi halutessaan käyttää vain käytännön oppaana poimimalla siitä itselleen parhaiten sopivat ideat. (Takakansi)

    *     *     *

Sisällys mm. -  Syntymärituaaleja läheltä ja kaukaa - Pienen juhlan suuret linjat - Ensin tarvitaan nimi - Keitä kutsutaan ja minne? - Kummallinen kummiperinne - Perintökastemekko vaiko kenties syntymäasu? - Koristelu kohottaa arjesta - Pöytä koreaksi  - Mitä sitten tapahtuu? - Muistot talteen!

     *     *     *

Lapsen syntymään on vuosisatojen ja -tuhansien saatossa eri kulttuureissa (ja uskonnoissa) liitetty monenlaisia rittejä ja rituaaleja.

Ytimessä on aivan käytännöllisiä asioita kuten
- isä tunnustaa lapsen antamalla hänelle nimensä
- lapsi otetaan perheen, suvun tai sukujen (ja / tai jonkin yhteisön) jäseneksi
- lapselle annetaan sopiva nimi
- turvataan lapsen elämä silloinkin jos ja kun vanhemmat eivät pysty huolehtimaan (kummit)
- vanhemmat saavat sukulaisilta ja ystäviltä lahjoja, mikä helpottaa elämää

    *     *     *

Tämän päivän Suomessa ytimessä ovat (kristillisten kirkkokuntien) ristiäiset tai (uskonnottomien) nimiäiset, joissa vanhemmat ovat kiinnostuneita lähinnä siitä, että saavat annettua lapselle nimen ja rekisteröityä hänet joko kirkonkirjoihin tai ainakin väestörekisteriin.

Esim. luterilaisen kirkon kannalta kyse on oman ideologiansa levittämisestä ja siitä, että se saa uusia seurakuntalaisia.

    *    *    *

Helposti ajatellaan, että ristiäiset ovat aina olleet sellaiset kuin ne ovat olleet, mutta nykymuotoiset ristiäiset ovat vakiintuneet vasta 1930 -luvulla sellaisiksi millaisia ne ovat tänä päivänä.

Monenlaisia periaatteellisiakin muutoksia on tapahtumaan tehty, mikä on hämmentävää siinä mielessä, että uskonto on ollut sama 1500 -luvulta lähtien, ja onkin kysyttävissä, onko ristiäisille olemassa enää mitään uskonnollista pohjaa vai onko niin että tapahtuma on täysin maallistunut ja jäljellä ovat enää kirkon kuolleet kulissit.

Oli niin tai näin, monet eivät halua ristiäisiin enää virsiä ja jeesuksesta saarnaavaa pappia, vaikka ristiäiset halutaankin. Tämä on tietysti paradoksi, mihin ratkaisuna ovat nimiäiset. Miksi pitää yllä kulisseja, kun kaiken voi tehdä ihan itse sillä tavalla kuin haluaa!

    *    *    *

Muinaissuomalaisista nimenantojuhlista ei ole käytännöllisesti katsoen mitään tietoa jäljellä niin perusteellisesti kristinusko vanhat tavat ja tottumukset onnistui hävittämään 1000 - 1500 -luvuilla.

Jotain silti tiedetään ja joitain ei-kristillisiä rituaaleja on säilynyt nykypäivään asti. Ilmeisesti nimi muinaisessa Suomessa annettiin myöhemmin kuin tänä päivänä eli silloin, kun lapselle olivat tulleet ensimmäiset hampaat suuhun.

Jokaisella ihmisellä ajateltiin olevan fyysinen minä ja haltijaminä, ja hampaiden mukana lapsi sai haltijaminänsä. Aina 1800 -luvulle asti oli tapana lahjoittaa lapselle hammasrahaa, mikä oli tähän tilanteeseen liittyvä rituaali ja samalla hän saattoi saada esim. nimensä / nimikkoeläimensä.

On epäilty myös, että vesikaste on kuulunut muinaissuomalaiseen nimenantoon. Eli isä on kastanut lapsensa kokonaan veteen samalla, kun antoi hänelle nimen. Tätä ajatusta lähellä on tietysti ajatus varpajaisista, joissa isä juhlii syntynyttä lastaan tosin vain miesporukassa.

Vastaava naisten rituaali ovat rotinat, joissa alun pitäen naiset ovat tulleet tapaamaan vastasynnyttänyttä äitiä ja tuoneet mukanaan ruokia ja juomia, millä on helpotettu äidin elämää.

    *     *      *

Jos ja kun uskonnollissävytteisistä rituaaleista halutaan kokonaan eroon, on mahdollista pohtia, miten sen tulisi - tai miten se voisi - näkyä vuoden 2017 ristiäisissä / nimiäisissä.

Oma ensimmäinen ajatukseni oli - Katumajärven rannalla kun ollaan - yhdistää nämä kaksi tapahtumaa toisiinsa. Ensin kristitty pappi kastaa lapsen, minkä jälkeen isä upottaa lapsen Katumajärveen!

Em. tapahtumassa kiteytyy Suomen koko kristitty historia, alusta uskonnon loppuun asti eli on palattu juurille siihen, mistä oli lähdetty ennen suomalaisten pakkokäännyttämistä ristiritareiden ja miekkojen avulla.

Ja kaikki tapahtuu tietysti iloisissa ja karnevalistisissa tunnelmissa, eikä historiallinen draamakaan ole tapahtumasta poissuljettu. Yleisö voisi esimerkiksi uittaa pappia ja ruotsalaisia sotilaita järvessä ja pakottaa heitä anelemaan armoa tms. Sotilaat riisutaan symbolisesti aseista - ja lähetetään paluumatkalle kotiin ja pappia kehotetaan menemään kaltaistensa joukkoon esim. palaamaan takaisin Saksaan ja jättämään natiivit rauhaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti