tiistai 4. huhtikuuta 2017

Heikkinen: "Pieni vauvakirja" (2004)


Mikä on runsaan lapsikatraan tae, entä miten lapsilykyn menettää? Onko punainen viiva odottavan äidin vatsassa merkki tytöstä vai pojasta? Minkä näköisestä vauvasta tulee isona yömenijä, tuulihattu?

Lapsionnen säilyttämiseen, raskausaikaan, synnytykseen ja pienokaisen alkutaipaleeseen on kautta aikojen liittynyt runsaasti tulevan ennustamista, maagista varomista ja pelkoa. 

"Pieni vauvakirja" (2004) sisältää valikoiman Suomen kansan lapsiaiheisia tapoja, enteitä ja uskomuksia. Raikkaasti kuvitettu kirja on hyväntuulinen katsaus menneeseen ja matka osin vielä tänäkin päivänä elävien uskomusten arkipäivään. 

Kirjan aineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta. (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys:

1. Ei lapsia tuulesta tule
2. Raskausaika
3. Synnytys ja vastasyntynyt
4. Millainen elämä edessä?
5. Nimijuhla
6. Lapsenhoito

    *     *     *

 "Mies jolle ei kasva parta ei saa poikalasta." Niin, eikä parta selvästi ole myöskään tae siitä, että poikalapsi syntyisi.

Vanha kansa on uskonut, vaikka mihin ja tehnyt taikojaan, jotta on saanut pojan tai tytön niin halutessaan, ja tänä päivänä ovat toisenlaiset (lääke)tieteeseen perustuvat poppakonstit, mutta millään tavalla sukupuolta ei voi 100 %:sesti etukäteen varmistaa.

SKS:n "Pieni vauvakirja" (2004) on täynnä kiinnostavia väitteitä siitä, mitä tapahtuu kun tekee niin tai näin. Ja varmasti ihmiset ovat tienneet, ettei mikään oikeasti auta, mutta aina kannattaa yrittää ja ajatusten kanssa on, jos ei muuta niin, hauska leikkiä.

     *      *     *

Tänä päivänä mennessään ulos naiset eivät peitä päätään (huivilla), mutta Suomessakin se oli yleinen tapa vielä 1950- ja 1960-luvuilla maaseudulla. Sitä ei ehkä sen kummemmin mietitty, miksi niin tehtiin, mutta naisen ei ollut sopivaa kulkea paljain päin.

Sitä paitsi, on äärimmäisen vakavaa lapsen kannalta, jos nainen / äiti kulkee avopäin, sillä tällöin lapsista tulee heikkopäisiä, jotka eivät kunnolla opi mitään.

     *     *    *

"Poikalapsen tuntee jo kohdussa: se on pahempi keikkumaan ja kovempi synnyttää." Mitähän meidän Papu sanoisi tästä? Se kun on koko ajan liikkeessä ja reagoi kaikkeen.

Aikana jolloin ei ollut ultraääni-tutkimuksia lapsen sukupuoli yritettiin päätellä muulla tavoin, ja usein arvaus osui pieneen. Todennäköisyys oli fifty - fifty, niin kuin tänäkin päivänä. No, 50 % todennäköisyyskin on tietysti ihan hyvä ja 100 vuotta sitten ei puhuttu transsukupuolisista tai cis-lapsista tms.

    *     *     *

Vauvan ensihetkien perusteella on tehty päätelmiä hänen elämästään. Esimerkiksi "jos vauva itkee syntyessään, hänestä tulee rikas, mutta jos hän on vaiti, hänestä tulee köyhä". Edellinen on helppo allekirjoittaa vanhempien omien kokemusten perusteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti