keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

PAPUA & KAHVIA. Tyttö & monni. Papu on papu on PAPU

Tyttö ja monni - Papu on papu on papu

Tällä uudella blogin palstalla seikkailee mm. pikkutyttö Papu sekä hänen vanhempansa eli isä ja äiti, valashainkokoinen Monni sekä Katumajärven vedenneito Vellamo.

Kun Papu oli vielä omassa vetisessä maailmassaan äitinsä kohdussa, isä ja äiti kiistelevät Papun mielestä hieman hassusta asiasta, mitä lasten on vaikea ymmärtää: millä tavalla Papulle annetaan nimi “Papu”. - Miten niin millä tavalla? Miksi Papua ei vain aleta sanoa Papuksi - ja se on siinä. Yksinkertaista ja helppoa. Papuhan on Papu.

Ei, niin yksinkertaisesti ja helposti se ei mene aikuisten maailmassa. Nimeä ei voi vaan antaa, jos sen ympärille ei ole ensin rakennettu hirveää härdelliä. Ai, mikä on härdelli. En rupea sitä nyt tässä selittämään. Kirjoita Googlen hakukenttään härdelli ja lue, mitä esimerkiksi Urbaanissa sanakirjassa härdellistä kerrotaan. Se nyt vaan on sellainen sotkuinen systeemi.

Kaikki alkoi siitä, kun Papun äiti sanoi isälle, että Papulle pitää järjestää ristiäiset. - Ristiäiset? Eihän kukaan sun perheessä edes kuulu kirkkoon. Paitsi sinä itse.

- Ei niin, ja mäkin olen ajatellut erota, mutta en ole eronnut. Lapselle on Suomessa hyötyä, jos se kuuluu kirkkoon, äiti perustelee.

- Mitä ihmeen hyötyä? Miksi emme järjestä nimenantojuhlia? Voidaan järjestää juuri sellaiset juhlat kuin halutaan.

- Mutta minä haluan ristiäiset. Luulen että teemme lapselle karhunpalveluksen, jos emme pidä ristiäisiä. Suurin osa lapsista kastetaan. Jos se isona haluaa erota kirkosta, se on sitten sen asia.

- Eihän tuossa ole mitään järkeä. Esimerkiksi minä teininä loukkaannuin omille vanhemmilleni, kun ne olivat minulta kysymättä kastaneet minut jonkin kristityn lahkon eli luterilaisen kirkon jäseneksi, eivätkä antaneet minun itse päättää mihin halusin kuulua ja mihin en. Isä ei edes itse kuulunut kirkkoon!

- No, ei siitä ole mitään haittaakaan. Ajattele mitä otat lapselta pois, kun et pidä sille ristiäisiä. Se syyttää sua myöhemmin siitä, ettei esimerkiksi päässyt rippileirille, minne kaikki muut menivät.

- Mähän sanoin sulle, että se voi teininä itse päättää siitä asiasta. Silloin kun ymmärtää jo jotain jostakin. Menköön rippikouluun teininä niin kuin muutkin, mutta pieni lapsi ei vielä osaa ilmaista, mitä se tahtoo. Siksi on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan pakottaa se jonkin uskonnon muottiin.

- Uskonnon ja uskonnon. Ei siitä tarvitse nyt noin suurta numeroa tehdä. Minä selitän asian Papulle sitten, kun se on tullut isoksi. Kyllä se ymmärtää.

- Tai sitten ei ymmärrä jos tulee minuun ja on minun kanssani samaa mieltä. Mä en ryhdy ainakaan aivopesemään lastani tässä vaiheessa.

- Sähän se oikea aivopesuri olet, kun et harkitse mitään vaihtoehtoja.

- Hei, haloo! Maailmassa on satoja uskontoja, jotka Papu voi halutessaan valita - tai olla valitsematta mitään.

- Mutta minä vain sanoin harkitsevani nimiäisiä, ja päädyin siihen, että pidän sittenkin parempana vaihtoehtona luterilaisia ristiäisiä, ja jos häntä eivät myöhemmin kiinnosta rippileirit ym, tottakai Papu voi sitten erota kirkosta niin kuin esimerkiksi minun siskoni ovat tehneet.

- Minä pidän - tässä vaiheessa -  kyllä ainoana vaihtoehtona siviilinimenantoa, ei tällaiseen asiaan tarvitse sekoittaa mitään uskontoja. Uskonnot ovat vasta aikuisten asia - jos heidänkään. Rippikoulut ovat pahin karhunpalvelus, jonka teinille voi antaa. Aivot pannaan narikkaan, eikä sen jälkeen tarvitse miettiä enää mitään.

- Mitäköhän sulle oikein on tapahtunut, kun näet tämän kirkkoasian niin helvetin negatiivisena asiana. Minä taas yritän nähdä sen hyvät puolet.

- Hyvistä asioista puheen ollen esimerkiksi kirkolla ja moraalilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Länsimaisen ihmisen historia on tuhannesti osoittanut, miten kirkko tekee teineistä pahimmillaan nöyriä pakanoiden tappajia ja valtioiden tykinruokaa, ylimielisiä länsimaisia paskapäitä, jotka ovat maailman parhaita aina ja kaikessa.

- Ja liika tieto ja lukeminen tappaa.

- Jep. Pannaan raamatut ja koraanit romukoppaan.

- Ihmisistähän se kaikki lähtee, ei kirjoista.

- Ei, ei lähde ihmisistä. Kirkot instituutioina ovat satoja ja tuhansia vuosia vanhoja. Ihmiset vaihtuvat, mutta insituutiot jatkavat olemassaoloaan ilman syytä.

- Mutta ihmisethän tämän kaiken ovat keksineet. Jos haluat syyttää jotain, syytä ihmisiä.

- Papu ei halua pappia, sellaista ihmistä antamaan itselleen nimeä, se ei halua mitään mitä se ei tiedä haluavansa.

- Teet Papun elämästä tuolla asenteella tosi vaikeaa.

- Sinä teet, minä helpotan ja tarjoan vähemmän pakkoja ja enemmän vaihtoehtoja.

- Se oppii sulta negatiiviset asiat, mitä tulee kirkkoihin ja uskontoihin. Sinä kärjistät kaiken.

- Totta, en näe juutalais-kristillisissä uskonnoissa ja islamissa paljon mitään hyvää. Ne ovat pohjimmiltaan sosiaalisesti sairaita ja elämänkielteisiä - ja niitä käytetään sotien ja terrorismin lietsonnassa ym.

- Meillä on ongelma.

- Niin, länsimaisissa yhteiskunnissa on ongelma, kun ihmiset eivät uskalla katsoa peiliin vaan ihmiset näkevät, että uhat tulevat aina jostain muualta, esim. Euroopan ja USA:n ulkopuolelta, vaikka ongelmana ovat he itse uskontoineen, ideologioineen ja muine mielen teknologioineen.

- Mutta joka tapauksessa sun negatiivinen asenne vaikuttaa Papuunkin, eivät vaan uskonasiat. Tästä tulee ongelma jatkossakin, mutta hyvä tietää sun kanta, niin osaa jotenkin valmistella, mä taas ajattelin ristiäisiä mukavana perhejuhlanakin, mutta nyt tuleva isä loistaa poissaolollaan.

- Mikä ihmeen negatiivinen asenne, mä en halua olla edes tekemisissä minkään ristiäisten kanssa, en hyvässä enkä pahassa, siinä ei ole mitään kielteistä. Ristiäiset itse ovat elämänkielteinen ja sairas tapahtuma jeesusteluineen. Nimenantaminen on sinänsä positiivinen tapahtuma.

- Ihan yhtä ja samaa ovat ristiäiset ja nimenantajaiset. “Tulkaa vaan syömään ja laittakaa lahjat nurkaan ym.”

- Mihin ihmeeseen sä tarvitse pappia, selitä mulle??

- “Lapsen nimi on se ja se, mutta tiesittekin jo nimen, syökää ja juokaa tervemenoa vaan.”

- Siihen ei tarvita perverssiä veden kanssa läträäjää.

- Se on eräänlainen tottumus, tekee juhlista virallisen jollain lailla vaikka en mä uskonnonkiihkoilija olekaan.

- Joskus on asioiden vain muututtava, ja on aloitettava ihan omat uudet perinteet, mutta tee niin kuin haluat. Kuulut hallitsevaan enemmistöön joka päättää asiat muiden puolesta, en halua enää keskustella tästä juhlasta tai edes nimestä. Sovi uskontovereidesi kanssa kaikesta, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan, mitään ongelmaa ei ole kun heikommat väistyvät ja nöyränä paljastava päänsä papille ja vetävät pikarillisen viiniä, ehkä pääset tällä tavalla ev-lut srk:n kerho-ohjaajaksi tms. Ja elämä on jeesuksen johdatuksella pelastettu. Amen

- HELVETTI SENTÄÄN!! LOPETA JO! Sä oot niin saatanan vaikea, sun kanssa saa vaan tapella. Joo tee vaan niin, pese kätesi kaikesta ja pelaile kaikessa rauhassa sitä sun Farm heroes -peliä, ja siinähän se elämä myöskin menee.

- En pese käsiä, voidaan järjestää positiiviset nimenantajaiset missä vaan kivassa paikassa, tosin ei kummankaan kotona. Mallia voi ottaa vaikkapa muinaissuomalaisilta, voin suunnitella.

- En halua nimiäisiä

- No, ristiäiset on helppo järjestää, kutsut papin ja vieraat paikalle, voin tilata jostain pitopalvelusta ruo’at, pappejakin on tyrkylle asti tarjolla, mä pelailen sitten sen aikaa Farm heroes -peliä mitä sä ehdotit.

- Ja vittuilet edelleen, osaat sen myös hyvin.

- Anteeksi, mutta sehän on totta, pilaan tolla pelillä elämääni. Olen samaa mieltä.

- No voidaanhan ne nimiäisetkin järjestää ja tuleva äiti heittäytyy samanlaiseksi kusipääksi ja jättäytyy juhlista pois.

- Joko tai… Tai sekä että.

- Loistavaa, kaikki on taas hyvin ja elämä hymyilee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti