maanantai 17. huhtikuuta 2017

PAPUA & KAHVIA. Tyttö & monni. Tyttö istuu yksin rannalla 2



Tyttö ja monni - Tyttö istuu yksin rannalla 2

Tällä uudella blogin palstalla seikkailee mm. pikkutyttö Papu sekä hänen vanhempansa eli isä ja äiti, valashainkokoinen Monni sekä Katumajärven vedenneito Vellamo.

Yhtenä iltana isä sanoi, että hän oli löytänyt Pitkäniemen synnystä myös toisen tarinan, joka on aikalailla erilainen kuin se, minkä Papu jo tunsi ja josta Papu piti, olihan siinä Vellamo mukana.

- Haluatko kuulla sen, isä kysyi vaikka tiesi vastauksen jo etukäteen. - Joo, huudahti Papu. Joo, joo. Kerro heti.

- Me voimme oikeastaan kuunnella sen, sillä se löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston nettisivuilta sellaisesta Lydia-palvelusta, isä sanoo, menee tietokoneelle ja kliksauttaa palvelun sivuston auki. Kotikuusen kuiskehia -kirjassa  ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut naiskirjailija Theodolinda Hahnsson kertoi tarinan aika kauan aikaa sitten vuonna 1884. No, niin tässä se nyt sitten tulee.

Ja niin isä ja Papu kuuntelevat tarinan äänitiedostona - ja vielä toisenkin kerran, sillä Papu halusi kuulla, mitä tarinassa sanotaan Vellamosta ja hänen pettymyksekseen ei mitään. Ja toden totta: tarina oli hyvin erilainen kuin se toinen tarina Pitkäniemen synnystä. Kappolan vuoren ritari Aimo alkaa tässä tarinassa rakentaa siltaa kohti Mantereen linnaa päästäkseen Lempi-neidon luokse. Sitten tulee tenkkapoo, kun järvi alkaa nopeasti syvetä ja sillan rakentaminen joudutaan keskeyttämään.

Aimo olisi tässä tarinassa voinut hakea Lempin veneellä ilman siltaakin, mutta - tarina väittää - että vedenhaltija tai jumala Ahti, ei olisi päästänyt Aimoa järven toiselle puolen. Siksi aletaan rakentaa siltaa, mutta vedenhaltija estää sillan rakentamisen loppuun, sillä Ahti on tehnyt järven keskeltä pohjattomaksi ja sillan rakentaminen joudutaan keskeyttämään. Ja vielä kolmannen kerran Ahti puuttuu asioihin, kun se Kammon käskystä hukuttaa vedessä räpiköivät Aimon ja Lempin keskelle järveä. Tästä ei Papu tykkää ollenkaan.

- Hei, tässähän on kaksi tarinaa selvästi yhdistetty, Papu huomaa senkin. Hahnssonin tarina, etenee loppuun samalla tavalla kuin tarina Pukettisaaren synnystä, minkä loppu ei ollut onnellinen, kun Aimo ja Ilmatar hukkuvat.

- Alkuperäinen tarina, jossa on onnellinen loppu ja jossa Vellamo on Aimon ja Ilmattaren puolella on parempi… Ja jossa Pitkäniemi syntyy, kun Aimo lapioi maata Kammon väen päälle, on tytön varma näkemys.

Papu miettii tarinaa vielä istuessaan illalla Lammassaaren kalliolla yksinään. Tuona iltana ei sen kummemmin Monnia kuin Vellamoakaan  näy missään, ja tyttö haluaakin istua vaihteeksi siinä ihan itsekseen, katsella Katumajärveä rauhassa yksikseen ja miettiä tietämiään tarinoita järvestä js sen synnystä.

- Tyhmä kirjailija se Theodolinda, tyttö sanoo puoliääneen. Miksi hän oli unohtanut Vellamon ja tehnyt vedenhaltijoista Kappolan vuoren väen vihollisia? Ihan kun hän ei olisi pitänyt Vellamosta ja vedenneidoista. Ja miksi hän on keksinyt tarinaan jonkin ihmeen Ahdin, joka ei sovi tarinaan ollenkaan. Ei Katumajärvessä mitään Ahtia ole koskaan ollutkaan! Vai miten näiden haltijoiden kanssa oikein on… hmm, tyttö oli hämmentynyt, miksi kirjailija Hahnsson oli Ahdin keksinyt ja ujuttanut sen tarinaan Pitkäniemen synnystä.

- Kaapon tyttären Ilmattaren kyynelistähän Katumajärvi on syntynyt. Siitä miten Ilmatar katui sitä, ettei ollut ottanut puolisokseen ketään viidestä prinssistä, jotka häntä kosivat. Ja siitä että hän katui tekoaan, kun näki siskonsa ja komean ritarin Kappolan vuoren linnassa onnellisina. Ilmatar ei alun pitäen ollut Ilmatar vaan hänen isänsä oli muuttanut hänet sellaiseksi, ja siksi hän sai istua Mantereen linnan kallioilla ikuisesti yksikseen.

- Vellamo ei ole voinut olla Katumajärvessä ennen kuin järvi oli syntynyt, mutta heti sen syntymisen jälkeen se tietysti oli jo siellä, Papu päättelee. Niin kuin Monnikin, jolta Vellamo sai pyrstönsä. Ja naisen muotonsa Vellamon on saanut jotenkin Ilmattaren kautta.

Tyttö ei enää keksi muuta kuin että Ahti liittyy jotenkin siihen toiseen tunnetumpaan tarinaan Katumajärven - tai sen nimen - synnystä, mitä hän ei ole oikeastaan aiemmin sen kummemmin ajatellut, mutta se on tarinoista jostain syystä tunnetuin ja jota aikuiset aina mielellään kertovat.

- Niin, hämäläiset talonpojat tulivat järven rantaan sen jälkeen, kun ristiritarit ja papit olivat heidät väkisin kastaneet ja pesivät päänsä pois kasteesta, niin Papu oli kuullut.  Ilmeisesti Kaapo ei kuitenkaan ollut tätä kastamista vastaan, hänhän ei ollut edes talonpoika vaan jonkinlainen heimopäällikkö.

- Ja ehkä ne jotka keksivät tarinan Katumajärven nimestä, keksivät myös sen, että osa talonpojista oli niitä, jotka olivat liitossa Ahdin kanssa ja samaan aikaan Vellamo vain hävisi jonnekin. Sitä ei ajateltu enää olevan. Niin, ja nämä talonpojat olivat selvästi sitä Kammon väkeä tai ainakin samalla puolen heidän kanssaan!

Vähitellen tytölle paljastuu mielessään, miksi Theodolinda Hahnsson ei ollut ottanut Vellamoa omaan tarinaansa, vaikka hän ei sitä aivan ymmärtänytkään. Aivan samalla tavalla kuin loitsuissa tai rukouksissa, tarinoissakaan ei enää saanut mainita Vellamon nimeä tai edes veden emosta tai emäntää. Vellamo korvattiin Ahdilla, eikä sitäkään oikeastaan olisi saanut käyttää vaan Ahtikin olisi pitänyt korvata - tai Ahdin sijaan olisi pitänyt puhua - esimerkiksi Neitsyt Maria emosesta tai jopa Jeesuksesta. Silti saatettiin loitsia näinkin:

Jeesus ja Veden emonen
lähetä kalainen parvi
apajille aiotuille,
muinaisille kalavesille!

- Kappolan vuoren Kaapo on ilmeisesti niitä miehiä, jotka Theodolinda Hahnssonin Pitkäniemi -tarinassa ovat niiden tänne Hämeeseen tulleiden valloittajien, niiden ruotsalaisten puolella, jotka julistavat kaikkea Neitsyt Marian ja Jeesuksen nimeen.

- Kauhea Kammo, kaikesta huolimatta, oli enemmän vedenhaltijoiden myös Vellamon puolella, vaikka olikin korvannut Vellamon Ahdilla, tyttö huomaa joutuneensa omituiseen umpikujaan. Hmm… niin ainakin tässä Hahnssonin tarinassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti