maanantai 24. huhtikuuta 2017

Sinkkonen: "Isäksi ensi kertaa" (2016)


Mihin isää tarvitaan? Isäksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvä suoritus, vaikka siihen olisi oikein asennoitunut. Lapsen myötä moni asia muuttuu niin miehen arvomaailmassa, ekonomiassa, parisuhteen työnjaossa kuin itsekeskeisyyteen oppineessa omakuvassakin. Isyys muuttaa miestä, mutta rohkeasti isyyden virtaan heittäytyvä huomaa saavansa valtavasti sisältöä, värejä ja vivahteita elämäänsä. Turvallinen, hassutteleva ja viitseliäs isä on lapselleen paitsi opastaja, valmentaja ja idoli, sellaisenaan myös kyllin hyvä oman elämänsä guru.

Isäksi ensi kertaa sisältää 26–45-vuotiaiden miesten haastatteluja ennen ja jälkeen isäksi tulon. Esimerkkihenkilöiden avointen kertomusten kautta valotetaan mm. ”synnyttävän” miehen moninaisia rooleja, uuteen elämänvaiheeseen liittyviä huolia, suhdetta omiin vanhempiin ja tulevan lapsen sukupuoleen asetettuja mielikuvia. Tutkimusraportteja peilaava teos sisältää lisäksi tieteellistä näyttöä miehen aivokemian hormonaalisista muutoksista. (Takakansi)

    *    *    *

Isä, äiti ja lapsi. Ajatus ydinperheestä. Kuinka pieneksi ydinperheen oikein voi kutistaa. Jari Sinkkonen käyttää kirjassa "Isäksi ensi kertaa" (2016) sanaa dyadi puhuessaan äidin ja lapsen ja miksei myös isän ja lapsen muodostasta parista. Pienemmäksi ei ydinperhe voi mennä, sillä lapsi ei tietysti tule toimeen yksin vaan tarvitsee jonkun aikuisen huolenpitoa ja tukea. No, tietysti voidaan ajatella esim. lastenkoti, johon pienen pieni lapsi on joutunut heti synnyttyään. Tällöin hänellä ei ole sen kummemmin isää kuin äitiäkään, vain hoitaja joka huolehtii hänestä.

Mutta entäpä se isä? Jari Sinkkonen on haastatellut joukko 1. kertaa isäksi tulleita ja samalla koonnut aiheeseen liittyvää tutkimustitoa ja koostanut tästä keitoksesta kirjan "Isäksi ensi kertaa". Lisäksi hän on joukkoon ujuttanut omakohtaisia kokemuksiaan isyydestä.

Sinkkonen käsittelee aihettaan kiinnostavasti, eikä näe kirjallaan ja esimerkiksi yksinhuoltajaäidin tilanteella, jossa ei fyysistä miestä ole dyadissa mukana, mitään ristiriitaa. Jollain tavalla se yksinäinen äitikin joutuu ottamaan huomioon ne tehtävät, jotka ydinperheessä - tai perheessä ylipäätään - yhdistetään isään ja tähän rooliin.

    *     *    *

Mies ja nainen, isä ja äiti, voivat järjestellä yhdessä ja erossa suhteitaan, ja ennen muuta tässä tapauksessa suhdetta lapseen, monin eri tavoin. Ensimmäistä kertaa isiksi tulevien lapsuudesta on usein puuttunut isän läsnäolo, mitä he eivät halua useinkaan oman lapsensa kontolle.

Yksinhuoltajaäidilläkin saattaa olla toimiva suhde lapsen isään, ehkä jopa yhteishuoltajuus, jolloin itse asiassa kummatkin vanhemmat samaan aikaan hoitelevat sekä isän että äidin rooleja ollessaan suhteessa omaan lapseensa.

Eivätkä äidin ja isän roolit loppujen lopuksi ole niin kaukana toisistaan kuin luulisi, ja kulttuuri vaikuttaa siihen, miten isä kokee tilanteensa. Isä ei ehkä synnytä, mutta muut muutokset niin mielessä kuin kehossa saattavat muutoin olla hyvin samanlaisia kuin äideillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti