perjantai 26. toukokuuta 2017

Olweus: "Kiusaaminen koulussa" (1992)


Kiusataanko lastasi koulussa tai kavereiden keskuudessa? Monien opettajien ja vanhempien mielestä kiusaaminen ei ole mitenkään vaarallista ja menee aikanaan ohi. Koulukiusaamiseen kannattaa kuitenkin puuttua mahdollisimman varhain, silloin mahdollisuudet kiusaamisen lopettamiseksi ovat suuremmat.

"Kiusaaminen koulussa" (1992) -kirjan kirjoittaja on ruotsalainen psykologian professori Dan Olweus. Hän tarkastelee kiusaajan ja uhrin ongelmaa sekä selvittää, miten näitä ongelmia voidaan ratkoa luokassa tai yksittäisten oppilaiden kesken ja miten kiusaamista voidaan vähentää yhteisin sopimuksin, parhaassa tapauksessa lopettaa kokonaan. (Takakansi)

     *     *     *

"Kiusaaminen koulussa" (1992) niin kuin Dan Olweuksen tutkimukset Norjassa ja Ruotsissa ovat kiusaamistutkimuksen ja kiusaamisen vastaisten toimintaohjelmien klassikkoja.

Monet seikat panevat kuitenkin miettimään, millä ymmärryksellä kirja oikein on kirjoitettu. Kirjassa mm. korostetaan luokkasääntöjen tekemistä ja yleensä lasten ja nuorten kontrollia eri tilanteissa. Opettaja, vanhemmat ym. ovat ne, jotka tekevät interventioita tilanteisiin ja puuttuvat havaitsemaansa kiusaamiseen. Sääntöjen rikkomisesta rangaistaan ja sillä uskotaan voitavan pitää kiusaaminen kurissa.

Moniin länsimaissa toteutettuihin kiusaamisen vastaisiin ohjelmiin jää kuitenkin ammottava aukko sellaisen toiminnan osalta, joka ei ole näkyvää ja jossa kiusaajien toiminta on pitkäaikaista, järjestelmällistä ja ns. passiivisen aggressiivista.

Olweuksella niin kuin myös suomalaisilla tutkijoilla vielä tänä päivänä on suhteellisen stereotyyppinen näkemys kiusaajasta ja kiusatusta. Tutkijat ja opettajat kysymyksillään ja toimillaan jahtaavat yksittäisiä kiusaajia ja kiusattuja, jotka ovat huomion kohteina. Vaikka ryhmien toiminnan dynamiikasta tai logiikasta puhutaan ja sen merkityksestä ollaan tietoisia, sitä harvoin pystytään jäljittämään saati sitten, että siihen voidaan vaikuttaa.

     *      *      *

Ongelman ydintä valaisen esimerkillä Olweuksen kirjasta, jossa kerrotaan miten luokkasääntöjä on mahdollista tehdä näkyväksi koululuokan sisällä.

Dan Olweus niin kuin myöhemmin Christina Salmivalli Kiva Koulu -ohjelmassa 2000 -luvulla esittää suoraa interventiota rooliharjoitusten kautta. Draamakasvattajana ajatus tietysti kuulostaa mitä parhaimmalta!

Harjoitukset on kuitenkin toteutettu kaikkien draamakasvatuksen periaatteiden vastaisesti, mikä pahimmillaan tekee luokan sisällä tapahtuvan kiusaamisen vain entistä sietämättömmäksi, hienovaraisemmaksi ja vaikeammaksi tavoittaa.

Olweus kirjoittaa:
"Yksinkertainen roolien esittäminen kiusaamistilanteessa voi (..) olla kehittävä ja tehokas tapa (..) tavoitteiden saavuttamiseksi. Lähtökohtana voidaan käyttää konkreettisia tilanteita luokasta tai yleisimmistä pulmatilanteista. Roolien avulla on myös mahdollista havainnollistaa, mitä neuraaleimmat oppilaat voivat tehdä vastustaakseen sosiaalisen eristämisen taipumusta ja lopetttaakseen jatkuvan kiusaamisen. Mitä realistisempaa oppilaiden näytteleminen on, sitä paremmin sitä voidaan siirtää todellisiin kiusaamistilanteisiin. Näyttelemisen jälkeen on käytävä luokkakeskustelu, jossa tuodaan esiin näytelmän ja todellisuuden suhde." (s. 76)

Kun kiusaamisaihetta käsitellään draaman keinoin, lähtökohtana on, että draamatarina on etäännytetty todellisesta tilanteesta. Sen sijaan että opettaja ja oppilaat syöksyisivät käsittelemään opettajan havaitsemaa (tai olettamaa) kiusaamistapausta heidän onkin käsiteltävä ilmiötä, jota kutsutaan kiusaamiseksi. Tarinalla toki voi olla yhtymäkohtia todelliseen tilanteeseen, mutta draamassa huomion kohteena ovat tapahtumat fiktiivisessä maailmassa.

    *     *     *

Olweuksen oletuksena selvästi on, että passiivinenkin aggressiivisuus on jollain tavalla näkyvää ja se tarkoittaa lähinnä sitä, että jotain oppilasta ei oteta ryhmään mukaan, hänet jätetään ulkopuolelle tai hän on arkuuttaan, ujouttaan tms. syystä yksin luokassa ja altis muiden kiusaamiselle.

Kudelma voi olla kuitenkin hyvin monisyinen, eikä sitä ole mahdollista saada esiin esitetyillä rooliharjoituksilla. Oppilailla tuskin on mitään syytä kertoa varsinkaan opettajalle, millä eri tavoin he mobbaavat toisiaan.

Opettajan kannalta kiusallista on, että kiusaaja tänä päivänä usein on  koulun mittapuilla arvioiden hyvä ja vielä suosittu oppilas, jota on vaikea edes uskoa muiden kiusaajaksi.

Kiusatulle ja hänen tukijoilleen Olweus ehdottaa kahta päätapaa ongelmaan puuttumiseen. Oppilaiden, jotka näkevät kiusaamista, on kerrottava siitä opettajalle tai vanhemmille. Lasten / nuorten näkökulmasta kyse on kantelemisesta ja vasikoimisesta tms, mikä ei ole omiaan parantamaan tällaisten lapsien asemaa ryhmässä.

Opettajaa hän puolestaan kehottaa suuntaamaan positiivisia toimia kiusattuja kohtaan ja omalla käytöksellään ylläpitämään myönteistä ilmapiiriä. Tällainen naiivi positiivisuus ei ole omiaan parantamaan kiusattujen asemaa luokassa, ennemmin päinvastoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti