torstai 18. toukokuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 816. Voiko kiusaamista ymmärtää?



(Koulu)kiusaamisesta on viime vuosikymmeninä puhuttu paljon - ja paljon on tehty tämän ilmiön kitkemiseksi. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi ja vaikutukset lyhytaikaisiksi ja vaatimattomiksi ja ns. interventiot kouluissa ovat saattaneet jopa pahentaa tilannetta luokissa.

Periaatteessa kenen tahansa on helppo ymmärtää, mistä ilmiössä on kysymys, mutta pääsemättä koulun ja luokan sisään on mahdoton nähdä, mitä lasten / nuorten, opettajien ja vanhempien välisissä suhteissa oikein tapahtuu.

Päivi Hamarus & Pentti Kaikkonen (2007) ovat rakentaneet eräänlaisen mallin yläkoulun tukioppilaiden haastattelujen ja kirjoitusten pohjalta, mikä antaa varsin tarkan mutta ylimalkaisen kuvan ilmiöstä.

Oppilaat joiden omissa ryhmissä kiusaamista tapahtuu tietävät tietysti parhaiten, mitä juuri heidän luokassaan tapahtuu, mutta hekään eivät näe tai kuule kaikkea oman näkökulmansa takia.

    *     *     *

Yksinkertaisin ja tavallinen tilanne on kun uusi oppilas tulee luokalle. Uusi oppilas ei mahdollisesti eroa muista kuin siinä, ettei hän ole ollut aiemmin tässä oppilasryhmässä. Mitään muuta ei kuitenkaan tarvita, jotta prosessi voi alkaa.

Luokassa on oltava oppilas tai ryhmä oppilaita, joka käynnistää prosessin. Joku määrittelee tulokkaan erilaiseksi ja sellaiseksi, joka ei kuulu joukkoon. Hän edustaa toiseutta, jotain toisarvoista suhteessa siihen, jota ryhmässä jo on.

Mahdollista on sekin, että uusi oppilas otetaan ryhmään, jos hän läpäisee ryhmän testin, jolloin hän testin jälkeen kuuluu joukkoon, eikä ole enää erilainen, eikä edustaa toiseutta vaan meitä.

Tilanteen voi ajatella mutkikkaamminkin. Uusi oppilas ei ehkä halua kuulua esim. luokan suositun oppilaan johtamaan ryhmään, joka selvästi kohtelee muita huonosti. Hän voi jättäytyä suosiolla ryhmän ulkopuolelle. Tällöin kuvaan voi tulla mukaan esim. vihamielisyys ja kateus, jos uudella oppilaalla on - sinänsä arvostettavia ominaisuuksia - mutta hän ei kuulu meihin.

     *     *      *

Edellisestä ehkä seuraa se, että luokkaan muodostuu uuden oppilaan ympärille toinen ryhmä, joka on vastavoima, sille joka on pitänyt yllä kauhun tasapainoa. Useaa ihmistä on vaikeampi kiusata kuin yhtä. Tulokkaan kannalta on varmasti ongelmallisinta, että hän joutuu kokonaan erityksiin. Tällöin hän on altis monenlaiselle kiusaamiselle.

Jotta uutta oppilasta olisi mahdollista kiusata, on hänen iholleen päästävä. Hänestä on löydyttävä heikkoja kohtia, sellaisia jotka erottavat hänet selkeästi muista - tai mikä vielä parempi - tekevät hänestä toisenlaisen, jolloin häneen voidaan lyödä stigmoja.

Tulokkaan kannalta kiinnostavin kysymys on, miten hän 1) pääsee ulos kiusatun roolistaan (ilman että tarvitsee liittyä ryhmään) ja 2) millaista strategiaa (ohjeita) hänen kannaltaan on edullista tilanteessaan noudattaa.

     *     *     *

Jos uusi oppilas on taitava, hän onnistuu luovimaan tilanteessa siten, että esim. suositun oppilaan ympärille muodostunut ryhmittymä ei kiinnitä häneen enää mitään huomiota.

Vallan ylläpitämiseen - ja kiusaamiseen luokassa - kuuluvat Hamaruksen & Kaikkosen mukaan vaihtelevat rituaalit, mihin kuuluu mm. fyysinen pahoinpitely. Mikäli kiusattu on älykäs ja fyysisesti kiusaajiensa veroinen, ei hänellä kuitenkaan oli suurta vaaraa joutua toistuvan pahoinpitelyn kohteeksi. Väkivallan uhka voi silti koko ajan leijua yllä.

Jos oppilas on verbaalisesti kyvykäs, hän pystyy itse puuttumaan esim. nimittelyyn ja yrityksiin maineensa mustaamiseksi - ja antaa aggressiivisessa väittelyssä samalla mitalla takaisin. Tällaisissa tilanteissa ei saa pelätä seurauksia. Tilanteessa itseään puolustaessaan voi sattua hetkellisesti jotain ikävää, mutta se on siinä sitten.


Jos uusi oppilas on sanoisinko ideaalinen vastustaja, hän saattaa olla avain koko kiusaamisen loppumiseen omalla luokallaan. Kiusaaminen ei ole mikään luonnonlaki tai välttämättömyys vaan esimerkiksi vanhemmilta opittu taito ja asenne.

    *     *     *

Päivi Hamaruksen & Pauli Kaikkosen mallin virhe on, että he olettavat kiusatun aina olevan jollain tavalla heikko vallankäytön kohde. Hänessä on puutteita, joihin voidaan tarttua. Yhtä hyvin hänellä voi siis olla ominaisuuksia, joita kadehditaan ja häntä yritetään nuijia samanlaiseksi kuin muut ovat.

Linkki:

Hamarus, P. & Kaikkonen, P. 2007. Miten koulukiusaaminen syntyy ja kehittyy? Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Kasvatus 3, 228-239.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti