perjantai 14. heinäkuuta 2017

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 493 - Mitä pukille kuuluu kesällä?


Oletko koskaan ajatellut, mitä joulupukille kuuluu joulun jälkeen. Mitään Korvatunturia ei tietysti ole olemassa muuta kuin suomalaisten sairaassa mielikuvituksessa. Mutta ihan oikeasti. Miksi pukki vain tulee ja menee? Ja onko niin ollut aina?

     *     *     *

Joulun jälkeen pukilla alkaa toisenlainen aika. Kekristä (31.10.) Nuuttiin (13.1.) hän on asunut ihmisten nurkissa, syönyt heidän ruokiaan ja pitänyt hauskaa, mutta tämän jälkeen pukki on omillaan. Vai onko kukaan koskaan nähnyt tai kuullut pukista mitään Nuutin päivän jälkeen tai ennen Kekriä. Enpä usko.

     *     *     *

Pukin katoamiseen, siihen mikseivät tarinat kerro, mitä pukki tekee muina aikoina, on yksinkertainen syy. Pukki kun ei tee paljon mitään. Pukki vain on ja jos hänellä olisi oma koti, mitä hänellä ei ole, hän varmaan tekisi talvella ja keväällä puhdetöitä niin kuin ihmiset maaseudulla ennen tekivät, kun ulkona ei voi työskennellä.

     *     *    *

Todellisuudessa pukki asuu, ainakin tämä tietty pukki, koko  kevään Katumajärven rannalla veneen alla ja on siellä aina siihen asti kunnes luonto alkaa rehottaa, jolloin pukki lähtee kesän alussa vuotuiselle vaellukselleen, joka huipentuu kekriin mikäli sellaista vielä jossain vietetään. Halloween-juhlakin käy, mikäli pukki vain kelpuutetaan mukaan, mitä ei usein tapahdu. Pukin saapumista juhlijoiden joukkoon ei katsota kovin hyvällä silmällä, sillä pukki yhdistetään jostain syystä vain jouluun ja joulunviettoon.

     *     *    *

Vielä 1960 -luvulla niin maaseudulla kuin kaupungeissa kierteli koko joukko miehiä, joita sanottiin kulkureiksi. Osa heistä oli juuri niitä, jotka kekrinä muuttuivat kekripukeiksi, jouluna joulupukeiksi ja nuuttina nuuttipukeiksi. Yleensä tämä pukki, josta nyt on puhe, asustaa talvet yhden ja saman veneen alla, minne hän saapuu joskus tammikuussa. Lumi veneen kupeissa pitää veneen mukavasti lämpimänä ja jos lunta ei ole, pukki vuoraa veneen ruo’oilla, jotka pitivät hyvin lämpöä.

     *     *     *

Pukilla on viime vuosina ollut missio, jota hän on pyrkinyt toteuttamaan ja se on “ruoan hävikin vähentäminen”. Tämä on oikeastaan vain kaunis nimitys sille, mitä pukki tekee monta kertaa viikossa eli dyykkaa tai suorastaan kerjää Hätilässä milloin Lidlin, milloin S-marketin tai K-supermarketin takana jäteastioilla. Ja tätä jatkuu kunnes pukki saa luonnosta ruokansa, mikä ei ole helppoa.

    *     *     *

Käytännössä pukki dyykkaa aina kekriin asti ja oikeastaan, jos rehellisiä ollaan, pukki ei muuta teekään kuin dyykkaa.  Ennen hän keräili luonnonantimia, kalasti ja metsästi, mikä on nykymenossa aina vain vaikeampaa. Jokainen maapläntti on Ruotsin vallan maalaeista lähtien kuulunut aina jonkun omistukseen.

Lähinnä pukki tyytyy keräämään marjoja, sieniä ja kasveja silloin, kun niitä on tarjolla ja panee silloin tällöin sorsan- ja lokinmunia poskeensa ja saattaapa hän joskus ottaa jonkin ärhäkän sorsan kiinni ja tehdä siitä paistin itselleen.

    *     *    *

Aikoinaan pukki oli tavallinen nuorimies, joka aina kekrinä ryhtyi kekripukiksi, mutta rooli jäi pahasti päälle ja hänestä tuli lopulta niin kuin monista muista hänen kaltaisistaan ihan oikea joulupukki. Pukki muistelee lämmöllä aikaa, jolloin hän monien muiden kylän ja kaupunginosan nuorten tyttöjen ja poikien kanssa kekrinä kiersi maatalosta ja kerrostalosta toiseen.

Surullisena pukki pitää sitä, että hänen jälkeensä ei uusia pukkeja ole juuri enää tullut, sillä kekriperinne on lähes tyystin unohtunut.  Miten hienoa olikaan tehdä talon väelle improvisoituja esityksiä milloin mistäkin aiheesta! Ja saada palkkioksi ruokaa, mitä sadonkorjuuaikaan oli aina paljon tarjolla - ja ei kulunut aikaakaan, kun oltiin jo joulussa ja taas kierrettiin talosta toiseen aina sinne Nuutin -päivään asti, jolloin vielä kierrettiiin keräämässä joulun tähteet pois ja siitähän se dyykkaaminenkin alkoi. Se oli elämää se! Toisin on nyt.

Kaikki on vain yhtä joulua ja jouluaattoa kerran vuodessa. Ikään kuin pukkia ei muina aikoina olisi edes olemassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti