tiistai 18. heinäkuuta 2017

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 825. Pekka Töpöhäntä - replay


Ei jotenkin pellitä tämä suomalaisten kiusaamis-aiheiden käsittely. Olen muutaman päivän aikana lukenut kahden (2) opettajan opinnäytteen ja katsonut yhden (1) näytelmän aiheesta. Näytelmä oli Hämeenlinnan Miniteatterin uuden toiminnanjohtajan ohjaus Gösta Knutssonin klassisen "Pekka Töpöhäntä" -kirjan pohjalta.

Huomiot niin minulla kuin kanssani olleella lastenhoitajalla näytelmästä olivat samansuuntaiset. Lähtien siitä, että Pekka Töpöhäntä oli sivuroolissa nimikko-näytelmässään, mikä on tietysti aika erikoista.

     *     *     *

Kiusaamista käsiteltiin julistaen ja kliseisesti, eikä edes alkuperäisen kirjan ajatuksia oltu onnistuttu tuomaan esiin. Saati sitten että tarina olisi päivitetty nykyaikaan.

Pahan pitää näyttää pahalta ja olla Lutherin saatanan näköinen, jotta häntä voi heittää mustepullolla päähän. Ja tietysti jossain vaiheessa todettiin, että Pekka Töpöhäntä itsekin vaikuttaa siihen, että häntä kiusataan, kun hän korostaa häntänsä töpöisyyttä. Niin, Monnikin on jumalan luomus ja saatanallakin on elämässä tarkoituksensa.

Luterilainen elämä on kärsimystä, vaikka ei kiusaaminen tietysti oikein ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti