lauantai 31. maaliskuuta 2018

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

RUNO ON VAPAA. Osa 1141 - sain sun viestisi





sain sun viestisi
sydämeni avoinna
parvekkeelta suo-
raan kiveykseen





Link:

Stevie B - Because I Love You (The Postman Song). YouTube

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 867. Lasten kuvakirjojen ja satujen oudot inkkarit


Yksi ikuisuusteemoja, joita olen lapsesta asti toisinaan miettinyt ovat Pohjois-Amerikan -  ja miksei myös - Etelä-Amerikan intiaanit, sillä mitään sellaista kuin "intiaanit" ei ole olemassakaan. Nimityksessähän on kysymys väärinkäsityksestä niin kuin yleisesti tiedetään.

Aiheeseen liittyy Pohjois-Amerikan - ja koko Amerikan mantereen - löytäminen. Ikään kuin sitä ei olisi jo "löydetty". Asuihan mantereella miljoonia ihmisiä. Kristityn ristiretkeilijän, seikkailijan ja löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbuksen sanotaan vielä vuonna 2018 koulujen oppikirjoissa löytäneen Uuden mantereen. Eikä hän ollut edes ensimmäinen eurooppalainen Pohjois-Amerikassa, sillä ennen häntä mantereella asui jo viikinkejä ym.

    *     *     *

Eurooppalaisten (nykyään "amerikkalaisten") kannalta hyvästä, vaikkakin valheellisesta, tarinasta ei tietysti kannata luopua. Sillä "löytäjähän saa pitää" esim. maat, joka ei kuulu kelleen niin kuin satojen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen maa-alueet. Vielä vuonna 2018 liki 3 miljoonaa alkuperäisasukasta on ahdettuna reservaatteihin, jotka vaikuttavat ulkopuolisen silmin lähinnä jonkinlaisilta keskitysleireiltä.

Viimeiset ns. intiaanisodat käytiin vain hieman ennen Suomen valtiollista itsenäistymisestä, joten mistään kovin vanhoista asioista ei ole kysymys, kun puhutaan Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ja heidän oikeuksistaan.

     *     *      *

Mutta minunhan piti kirjoittaa lastenkirjoista, pienten lasten kuvakirjoista ja saduista. Intiaanit ja lehmipojat kuuluvat populaarikulttuurin ansiosta myös suomalaiseen kansanperinteeseen ainakin 1960 -luvulta lähtien, jolloin sarjakuvalehdet, kioskikirjat ja elokuvat levittivät tehokkaasti kuvaa pahoista intiaaneista ja sankarillisista cowboysta.

Samat sankarit löytyvät myös lasten (kuva)kirjoista mm. Richard Scarryn kuvittamana (Kaikkien aikojen Bill. 1973). Tässäkin Kathryn ja Byron Jacksonin kirjassa inkkarit on esitetty pahiksina, joiden kanssa tosin päästään sopimukseen ja riidat selvitettyä happy-end-mäisesti.

      *     *     *

Aivan toisenlaisen kuvan intiaaneista (!) antaa ruotsalainen Christina Björkin ja Lena Anderssonin "Sakun intiaanikirja" (1974), mikä antaa ainoan historiallisesti totuudenmukaisen kuvan siitä, miten eurooppalaiset kolonialisoivat Pohjois-Amerikan.

(Suomalaisesta) kirjastosta kirja ei löydykään lastenkirjojen joukosta vaan aikuisten historiakirjoista, minne se on varmuuden vuoksi piilotettu pääluokan 98 sisään.

      *     *      *

Toiveikkain löytö oli Vladimir Hulpachin kokoama ja Miloslav Troupin kuvittama "Intiaanisatuja" (1967) kokoelma, mikä sekin osoittautui vähintäinkin oudoksi. Yksittäiset sadut - tai suurin osa niistä - ovat sinänsä kutakuinkin ok, mutta lukija ei tiedä satujen kontekstia. Minkä heimojen saduista oikein on kysymys, mitä tarinat yhteyksissään ovat tarkoittaneet ja merkinneet?

Satuja nivoo yhteen hämärä kehyskertomus (taistelu intiaanien ja valkoisten välillä), jonka kaikkitietävää kertojaa ja satujen valikoijaa ja hänen tarkoitusperiään voi vain arvailla. Joukossa on paljon faabeleita ja syntytarinoita, mikä tekee kirjasta hieman yksitoikkoisen. - Esimerkiksi intiaanilasten arjesta ja elämästä ei ole paljon kuvauksia, mitä löytyy paljon mm. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tarinoita jakavilta internet-sivustoilta.

      *      *      *

Hulpachin "Intiaanisatuja" -teoksen alkupuolella on mm. satu 'Kadonneet lapset'. Tarina on selvästi jonkun tasankointiaaniheimon, biisoninmetsästäjien tarina. Seitsemän köyhää poikaa asui muista erillään tiipiissä joen rannalla. Heidän isänsä huolehti heistä, mutta hänellä oli harvoin mitään tuotavaa metsältä. Pojat leikkivät ja tanssivat päivät pitkät keskenään.

Yöllä pojat sytyttivät nuotion ja kuvittelivat millaista olisi, jos ruokaa olisi niin paljon, että saisi mahan täyteen. Poikien tilanne paheni päivä päivältä, eikä lähellä ollut ketään, joka olisi voinut auttaa heitä. Lopulta isä ei ilmeisesti enää tullut, hän oli kuollut sodassa tms.

Pojat muuttuivat lopulta hengiksi, jotka saivat mitä ikinä olivat halunneet...

Surullinen tarina herättää monia kysymyksiä. Syntyy vaikutelma, että lapset olivat jääneet maailmaan oman onnensa nojaan, eivätkä vain nämä seitsemän poikaa vaan monissa muissakin teltoissa lähialueella oli lapsia, jotka olivat samassa tilanteessa.

Jos äitejä eikä isejä ollut, heidät oli selvästi tapettu - ja lapset jätetty kuolemaan. Pienellä päättelyllä ehkä oivaltaa, että valkoiset olivat tappaneet aikuiset. Intiaanien keskisissä kahinoissa lapset ja naiset olisi otettu mukaan orjiksi tms.

      *       *       *

Viime vuosina ja vuosikymmeninä inkkarit eivät ole enää suomalaisia kiinnostaneet. Näyttää siltä että vuoden 1995 lama viimeistään vei kiinnostuksen alkuperäiskansoihin ja heidän tilanteeseensa.

Ainoa uudelleen lämmitetty tarina on 'Pocahontas', joka sekin on populaarikulttuurissa saanut historiallisesti täysin valheellisen muodon, joka ei vastaa kansan omaa perimätietoa ja kansantarinoita.

1990 -luvulla ilmestyi kaksi kuvakirjaa, joissa intiaani-hahmon kautta suoraan tai symbolisesti kuvataan pienen, syrjäytyneen pojan alter egoa ja tarinoiden tehtävä on selvästi voimaannuttaa kuulijoitaan / lukijoitaan. Saksalaisten kirjoittajien "Intiaanipoika Pieni Kuu" (1992) ei ole ihan uskottava kertomus johonkin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansaan kuuluvasta pojasta, jota tulkintani mukaan crow -intiaanit kohtelevat kaltoin. Pojan omasta heimosta - ja vanhan poikaa auttavan intiaanitietäjän tms. heimosta - ei ole tietoa. Tosin he ymmärtävät toistensa kieltä. Janoschin kirjassa "Jannesta tuli intiaani" pikku poika kuvittelee itselleen mielikuvitusystävän, intiaanin, joka auttaa häntä, kun häntä kiusataan ja hän jää ulkopuolelle koulussa.

Molemmat kuvakirjojen tarinat ovat sikäli outoja, että niissä intiaanit on esitetty kaikesta huolimatta oudolla tavalla kielteisessä valossa, Crow -intiaanit hylkäävät pojan, vaikka olisivat voineet kasvattaa häntä niin kuin omia lapsiaan. (Mitä oli tapahtunut?) Ja miksi Janne päätyy siihen, että hänen mielikuvitusystävänsä on juuri, johonkin heimoon kuuluva intiaani? (Samastuuko hän jonkun tarinan kaltoinkohdeltuun intiaaniin?)

Linkki:

Björk, Christina & Andersson, Lena. Sakun intiaanikirja. Tammi, 1974

Blades, Anne. Intiaanipoika Charlie. 1980

Hulpach, Vladimir. Intiaanisatuja. W&G, 1967

Jackson, Kathryn ja Byron & Scarry, Richard. Kaikkien aikojen Bill. Tammi, 1973 (Tammen kultaiset kirjat)

Janosch, Jannesta tuli intiaani. WSOY, 1991

Winfred, Wolf & Duroussy, Nathalie. Intiaanipoika Pieni Kuu. Lasten Keskus, 1992

Wise Brown, Margaret & Scarry, Richard. Suuri ja pieni intiaani. Tammi,1989 (Tammen kultaiset kirjat)

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 549 - "I have a dream that enough is enough. That this should be a gun-free world."


Tämä on myös NATO -kannanotto. Väkivallan monopoli tulisi - tietysti - olla vain Yhdistyneillä kansakunnilla (YK). Kansalliset armeijat ovat aivan liian suuri uhka niin paikallisesti, alueellisesti kuin globaalistikin.

Ihmiskunnan toivo on Afrikassa ja Aasiassa, väkirikkaissa maissa kuten Intiassa ja Kiinassa. Demokratiassahan enemmistö päättää asioista...

Linkit:

"I have a dream that enough is enough." -Yolanda Renee King, granddaughter of Martin Luther King Jr. #MarchForOurLives. March For Our Lives. Twitter 24.03.2018

The scene at the March for Our Lives rally in Washington. The Washington Post 24.03.2018

A sign that says "we demand a ban" is seen before the start of the rally on Saturday. https://wapo.st/2DOMIhD. Washington Post. Twitter 24.03.2018

Aselait saivat nuoret ja perheet kaduille. By Laura Saarikoski. Helsingin Sanomat 25.03.2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 548 - Suomi on saamelaisten


Suomi on hämmästyttävän vähän aikaa ollut alueellisesti ja valtiollisesti suomalaisten. Ruotsin valloittajakuninkaat siirsivät suomalaisia Lappiin varmistaakseen, että Suomen Lappi kuuluisi Ruotsin valtakuntaan. Samalla saamelaissuvuilta ja perheiltä riistettiin heidän maansa, mikä on säilynyt perimätietona monissa suvuissa, mutta virallinen historiankirjoitus ei tunne tätä historian synkkää puolta.

     *     *     *

Arkelogit ovat tienneet pitkään, että esimerkiksi rauta-ajalla, joka ulottui Suomessa aina 1300 -luvulle, saamelaisia oli vielä Pohjois-Hämettä myöten, mistä heidät vähitellen työnnettiin yhä pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi.

Viimeaikaiset geenitutkimukset vahvistavat sen, mikä on tiedetty aiemminkin. Ja huvittavaa on, miten esimerkiksi Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla asia esitetään suorastaan sensaationa, vaikka mistään sinänsä uudesta asiasta ei ole kyse.

Linkit:

Varhaiset suomalaiset muistuttivat nykysaamelaisia. By Anu Nousiainen. Helsingin Sanomat / Tiede 26.03.2018

torstai 22. maaliskuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 547 - järjetöntä opiskelua ja orjuutusta


Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Paitsi ne 600 000 suomalaista, aikuista, jotka joutuvat porvarihallituksen erityistoimien kohteeksi. Kukaan ei ole kysynyt heiltä, mitä he haluavat. Samaan ryhmään kuuluvat ne, jotka ovat jo hallituksen hampaissa aktiivimallin vuoksi.

Edellisen kerran tällaista työttömien aktivointia ennen muuta koulutuksella yritettiin 1990 -luvun puolivälissä surkein tuloksin.

Linkit:

Luettelo Suomen yliopistoista. Wikipedia

Juha Sipilä: Yli 600 000 suomalaiselle valmistellaan erityistoimia. Uusi Suomi 22.03.2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 866. Kun Suomi olisi voinut räjähtää


Kun kirjaudun Hotmail- / Outlook -sähköpostista ulos, saan aina eteeni epämääräisen joukon Microsoftin MSN -uutisia, jotka ovat usein kuin MV -verkkolehden uutisia.

Tänään eteeni rävähti uutinen, joka osoittautui jo useita vuosia vanhaksi Google Translate tms -käännökseksi. Suomen kieli muistutti siansaksaa, mutta tarinan juonen kutakuinkin ymmärsi.

Uteliaisuuttani tutkin mainoksen / uutisen - tai mistä nyt sitten olikaan kysymys - todenperäisyyttä, ja yllättäen kaikki faktat pitivät paikkansa ainakin mikäli Abc News -uutiskanavaan on uskominen.

Viime viikkoinen ja kuukautinen Suomessakin käyty #metoo ja #mentoo kampanjointi kalpenee tämän yhden äidin yhtä lastenhoitajaa USA:n valtakunnan julkisuudessa käymän ristiretken rinnalla.

     *      *     *

Vapaa, porvarillinen tiedonvälitys on varmasti tiettyyn rajaan saakka hyvä ja kannatettava asia, mutta kuinka pitkälle yhden ihmisen mollaamisessa on mielekästä mennä?

Linkki:

Vauva oli omituisesti, joten hänen äitinsä on perustanut piilokamera. Solidesnake.com

A Mother's Mission Against Nightmare Nannies. By Eamon McNiff. ABC News 20.11.2014

RUNO ON VAPAA. Osa 1140 - syttyi ja sammui





tiedän mitä teit
viime yönä sängyssä
sytytit tuleen
sen mikä syttyi





Link:

Fall Out Boy - My Songs Know What You Did In The Dark. YouTube

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 865. Kun Suomi räjähti. Osa 4. Aku "Ankka #mentoo" Louhimies


Niin, voiko järjetöntä sotaa / sotimista ohjata mielekkäällä tavalla, metodiohjaamisella tai muutenkaan?

Mitä tämä kaikki #mentoo kertookaan maailman onnellisimmasta kansasta, joka alistaa EU:n alueen viimeistä alkuperäiskansaa ja hyökkäilee ainakin verbaalisesti toistuvasti perivihollistaan vastaan. Jokin on perustavanlaatuisesti pielessä, myös mentaalisella tasolla. Sairaat edellisten sukupolvien sankarikertomukset.

Ja kumikiekon-siirtely-sankarien palvonta. Ja kriittisten toimittajien ja tutkijoiden suoranainen, vaivihka, vainoaminen. Mihin on hävinnyt esim. poliittinen pienlehdistö, jossa analysoidaan ja pohditaan päivänpolttavia kysymyksiä sekä tulkitaan historiaa yhä uudelleen?

Linkki:

Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä. By Sara Rigatelli. Yle Uutiset 19.03.2018

YK:n raportti: Suomi on maailman onnellisin maa. Tänään julkaistu YK:n raportti listasi kaikkiaan 156 maata niiden onnellisuuden mukaan, perustuen muun muassa elinajanodotteeseen. By Mikael Mikkonen. Yle Uutiset 14.3.2018

Taneli Heikan kolumni: Käynnistettäisiinkö #mentoo-kampanja? Yle Uutiset 14.03.2018

tiistai 20. maaliskuuta 2018

RUNO ON VAPAA. Osa 1139- sulje silmäsi





sulje silmäsi
nukahda kuin ruusunen
et menetä mi-
tään, yhtään mitään





Link:

Aerosmith - I Don't Want to Miss a Thing. YouTube

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 546 - kulttuuria tai draamaa 0-vuotiaille


Unohdin, muistaakseni, blogata Teatteri Pensaan "Pupu Papu Pöö" -esityksen viime vuoden elokuussa.

Esitys oli hauska, osallistava ja osallistujia aktivoiva, niin  0-2 -vuotiaita lapsia kuin heidän vanhempiaan ym. osallistujia.

Sara, tai työnimella Papu, oli 30 -minuutin session nuorin osallistuja, ja hän oli tuolloin vielä kohdun toisella puolen eli ikää oli noin -2 viikkoa.

     *     *     *

Olen luultavasti yksi huonomuistisimpia ihmisiä, tuntemistani henkilöistä, joten en muista kovin paljon ja tarkkaan esitystä, enkä esimerkiksi näyttelijöiden kasvoja.

* Pienellä pohtimisella muistan mm. miten kaksi rooleissa olevaa, siniseen ja punaiseen paitaan pukeutunutta näyttelijää, Pupu (Jenni Bergius) ja Papu (Hanna Pulkkinen) osallistivat lapsia mm. silkkihuiveilla, joka laskettiin kevyesti vauvan pään päälle ja sitten pois. Kysymys oli yhdestä piilosleikin variaatiosta. - Tietysti minäkin sain huivin ja vaati mielikuvitusta keksiä, mitä sillä siinä tilanteessa tekee!

* Muistan myös lankakerät joilla leikittiin. Aivan yleisön edessä olevalla pienen pienellä näyttämöllä oli yksi kulissi, jonka taakse Pupu ja Pöö menivät ja tekivät kaikenlaista lapsia hauskuuttavaa, elehtimistä ja ilmehtimistä.

* Esittäminen perustui vauvamaiseen lorutteluun ja puheeseen, mihin otsikko "Pupu Papu Pöökin" viittaa.

* Lopuksi lapset ja vanhemmat saavat kosketella esineitä, joita he ovat nähneet näyttelijöiden käyttävän - ja pääsevät itsekin kulissien taakse.

Linkit:

PUPU PAPU PÖÖ. Teatteri Pensas

Hippalot 2.-5.8.2017. Ohjelma 0-2 -vuotiaille

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 545 - vauva uinnille? Osa 2.


Hotelli Aulangon kylpylän suuressa altaassa on ollut viime päivinä kuhinaa, kun vauvauimarit vanhempineen ovat olleet pienokaisten elämän ensimmäisillä uimareissuilla. Kuulun tähän - niin kuin viime päivinä mediasta on voinut kyllästymiseen asti lukea - pienten lasten vanhempien alati harvenevaan joukkoon.

     *     *      *

Kaikki meni hienosti, eikä mitään  (kielteisiä) yllätyksiä tullut. Kukaan ei kakkinut veteen tai yksikään lapsi ei joutunut paniikkiin valtavan suuressa, aika meluisassa salissa, mikä oli vauvoille jo sinänsä uusi kokemus. Vanhemmat olivat tukena ja turvana, mikä teki muuten pelottavasta tilanteesta jokseenkin siedettävän ja jopa lopulta paljon paremman kuin hyvän elämyksen.

Aikaa kului paljon ennen kuin oli päästy altaaseen asti. Matka Aulangolle oli oma ohjelmanumeronsa samoin valmistautuminen pukuhuoneessa, suihku ja sauna sekä lopulta kävely turvakaukalossa altaalle - ja vasta sitten oli varsinainen veteen meneminen ja vedessä oleminen ja ihmettely.

     *     *     *

Muutaman kerran pääsi pieni itku, joka meni nopeasti ohi. Isän / äidin lähellä oleminen lohdutti ja pieni punainen vedessä kelluva piikkipallo vapautti ympäristön uteliaaseen tarkkailuun. Sara näki ensimmäistä kertaa muita samanikäisiä lapsia ympärillään vanhempineen, mikä taisi olla kiinnostavampaa kuin itse vedessä porskuttaminen.

Vedessä ei oltu pitkään, ehkä kymmenkunta minuuttia ja sitten palattiin takaisin pukuhuoneeseen. Kylpylän kahvilassa Sara oli vielä aivan kikseissä ja söi antaumuksella Piltti-välipalansa.

     *      *      *

Hämmästyttävin osuus olivat tekstiviestit / puhelut vauvauinnin jälkeen. Kaikkitietävät isoäidit, kun eivät jotenkin uskoneet, että tällainen vauvauinti olisi voinut onnistua. Kenen tahansa muun he olisivat selvästi uskonneet selviävän tilanteesta, mutta jostain syystä he epäilivät, että tässä tapauksessa vauvauinti jää tähän ensimmäiseen kertaan...

Väärin. Uinti oli Sarankin päivän kohokohta ja ensi kerralla Sara luultavasti pääsee todella vauhtiin, kun paikka ja ihmiset ovat jo jokseenkin tuttuja.

Linkit:

Vauvauinti. Wikipedia

Vauvauinnit. Marixir

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 864. Kun Suomi räjähti. Osa 3. Sauli Ikuinen


Suomalaistoimittajat ja yleensä suomalaiset ovat ylimielistä ja aika tyhmää kansaa monissa asioissa, niin kuin varmaan kaikki muutkin. Suomalaiset uskovat Ikuiseen Presidenttiin joka on kuin kuningas. Sillä ei ole väliä kuka tämä kuningas on. Olennaista on että  on joku, joka sanoo muille mikä on arvokasta ja milloin pitää verissä päin taistella perivihollisia vastaan. Ja sitten kaikki tyhmästi uskovat, että se on totta. Tilanne on pahempi kuin esimerkiksi USA:ssa, Kiinassa tai Venäjällä.

Viimeinen osoitus porvarillisen julkisuuden jumalattomasta köyhyydestä oli tänään ilmestynyt toimittaja Jenni Matikaisen kirjoitus Yle Uutisten verkkosivustolla.

    *    *    *

Jokainen politiikkaa vähänkin opiskellut tai harrastanut tietää, että diktatuuria on kolme eri muotoa. Diktaattorina voi olla yksi henkilö, eliitti kansaa vastaan tai kansa itse diktaattorina toisia kansoja esim. saamelaisia sortamassa vuosisadasta toiseen.

Sinä päivänä kun Sauli Ikuinen valittiin presidentiksi, oli ihan sama valittiinko hänet yhdeksi (väärän kuninkaan) päiväksi presidentiksi, 6 vuodeksi vai sadaksi vuodeksi presidentiksi, sillä lopputulos oli sama. Diktaattori voi olla päivän tai ikuisesti niin kuin jumalisessa maailmassa jeesustelijat ovat  aina 300-luvulta lähtien olleet kuninkaita ja muiden niskan päällä.

Kuin kaksi marjaa.
Kumpi on kampi? 
Linkki:

Kiina lakkauttaa demokratiaa kummallisessa näytelmässä – entä jos Suomessa olisi Sauli Ikuinen? Kiinan presidentti Xi Jinpingin valtakausia ei enää rajoiteta mitenkään. By Jenny Matikainen. Yle Uutiset / Blogi 20.3.2018

maanantai 19. maaliskuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 863. Kun Suomi räjähti (tai jotain sellaista)



Muinaiset ajat paremmat,
pois otti minun poloisen,
kauas kantoi Karjalasta,
näille ouoille oville,
veräjille vierahille. 

(Kanteletar)

Yllä olevat "Kantelettaren" säkeet löytyvät Karjalatalon patsaan kuparisesta laatasta. Säkeet peittävät alkuperäisen ohjaaja Lauri Törhösen mietelauseen. - Tai huvittavaa on, että laatta peittää Törhösen säkeet lähes kokonaan. Vanhasta tekstistä joka on hakattu patsaan jalustaan näkyy oikeassa laidassa vielä yksi kirjain...

     *     *      *

Tekstin vaihtamisen taustalla on kristillinen, luterilainen moralismi, sillä Lauri Törhöstähän on viime kuukausina syytetty - niin kuin kymmeniä muita elokuva- ja teatterialalla työskenteleviä miehiä - seksuaalisesta ahdistelusta, joka on jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä.

Koska edellä mainitussa ikävässä ilmiössä on kyse ihmisten välisistä suhteista ja vuorovaikutuksesta, tilanteissa on aina vähintäin kaksi osa puolta ja yleensä lukuisia osapuolia. Ilmiö on ollut yleisessä tiedossa, eikä se liity mitenkään erityisesti juuri Lauri Törhöseen.

     *     *      *

Tapaus tuo mieleen oikeustapauksen - tai oikeastaan monia oikeustapauksia - mutta varsinkin Anneli Auerin "Murhalesken muistelmineen". Auerin tapaukseen ei koskaan saatu mitään kunnollista ratkaisua ja valtio joutui maksamaan satoja tuhansia euroja niin oikeudenkäyntikuluja kuin korvauksia syytetylle.

Auerin ja Törhösen tapaukset ilmentävät länsimaista, porvarillista luokkaoikeutta ja miten se toimii. Periaatteessa poliittinen järjestelmä on demokratia ja oikeusjärjestelmä tuottaa muodollisesti oikeudenmukaisia tai ainakin lainmukaisia ratkaisuja. Käytännössä tilanne on kuitenkin toisenlainen.

Jokin epämääräinen omatunto ja oikeudentunto sanelevat sen, millaisia ratkaisuja tuottavat niin järjestöt (kuten Karjalaliitto) ym. organisaatiot  sekä oikeuslaitos (käräjäoikeus / hovioikeus / KO).

     *      *      *

Periaatteessa tuomittu ja tuomion kärsinyt on vapaa kaikista syytöksistä, aina siihen asti kunnes jotain uutta tai muuta mahdollisesti ilmenee, käytännössä syyllinen on loppuikänsä syyllinen ja häntä syytetään siitä, mitä hän on ehkä vain kerran elämässään tunnekuohon vallassa tehnyt.

Pahimmillaan paholaismaisen pahaksi leimattu menettää ihmisarvonsa niin kuin niin Anneli Auerin kuin Lauri Törhösen kohdalla näyttää tapahtuneen. Em. henkilöiden toimintaa ei voi ehkä mitenkään puolustella, mutta ihmisten demonisointi ja tappaminen elävältä ei sekään ole puolusteltavissa.

Linkki:

Törhösen värssy peitettiin patsaasta. By Johanna Juupaluoma. Helsingin Sanomat / Kaupunki 17.03.2018

Suomen ylipitkät oikeusprosessit lisäävät myös ihmisoikeustuomioistuimen työmäärää. By Riitta Salmi & Pauliine Koskelo. Turun Sanomat 15.04.2009


- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 544 - vauva uinnille?


Hirveää bajatusta heti aamusta lähtien. Tänään on tarkoitus aloittaa vauvauinti, enkä voinut välttyä ajatukselta, että hän kommentoi päivän suunnitelmia, mikä taas toi mieleen John Irvingin "Garpin maailman" (1980).

Garp piti uinnista, jo kohdussa, ja sitä samaa toivon tämänkin tapauksen suhteen. Hänkin oli kova porskuttamaan ja ottamaan kantaa asioihin - jo kohdussa.

     *     *      *

Live -tilanne oudossa ympäristössä on kuitenkin varmasti haastava, mutta eiköhän siitä selvitä. Eniten pelkään, että Saraa alkaa paleltaa niin kylmäverinen kuin hän onkin ja yleensä ei hevin palele. Esimerkiksi sukat pysyvät jalassa tasan 5 sekunttia.


Linkit:

George Roy Hill. The World According to Garp (1982)

lauantai 17. maaliskuuta 2018

RUNO ON VAPAA. Osa 1138 - sydämen läpi





sydämen läpi

[on vaikea kuvailla, miltä se tuntuu. ja kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei asiaa ehtinyt ajatella.]

se meni. ja siinä se

[niin herkkä ja haavoittuvainen on elämä. niin helposti haavoittuva on sydän.]

oli. siinä se.  

[siinä se, eikä mitään sen jälkeen, muuta kuin kylmennyt ruumis.]



Link:

Bon Jovi - You Give Love A Bad Name. YouTube

perjantai 16. maaliskuuta 2018

RUNO ON VAPAA. Osa 1137 - (sä) tapa(t) mut






katsoo toisen jo-
    kaista liikettä. palaa

[tämä hullu rakastavaisten leikki
elämän aavalla merellä; ja
katso, ei enää häpeää.]

salaiseen paikkaan.



Link:

Berlin - Take My Breath Away. YouTube

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 543 - kirjastojen kehittämisen kurjuus


Nykyinen porvarihallitus on kunnostautunut kaikenlaisissa taantumuksellisissa kummallisuuksissa, jollainen taitaa olla myös ns. kehittäjäkirjastojen määrääminen. Maakuntakirjastot, joita oli 19, lakkautettiin vuoden vaihteessa ja tilalle tulivat kehittäjäkirjastot.

Ei niin että maakuntakirjastot olisivat toimineet tulevaisuuden kannalta, sanoisinko, optimaalisesti, mutta suunta on kuitenkin ennemmin taaksepäin kuin eteenpäin. Sama viisto suunta, joka alkoi lain muutoksesta jatkuu. Huomio on kansalaisten mediataidoissa ja digitalisoitumisessa, joten kauaksi on tultu siitä, kun kirjasto oli koulujen ja oppilaitosten eräänlaista tukitoimintaa sekä edesauttoi asiakkaiden omaehtoista koulutus- ja sivistystoimintaa.

      *      *      *

- Kyllä, kyllä. Toki mobiililaitteita ja tietokoneita on osattava käyttää, mutta kirjaston tehtävä ei voi olla sen vastaamisesta oli kyse sitten lapsista, nuorista, työikäisistä tai eläkeläisistä. Kehittämisen nimissä, niin ja mitä tässä loppujen lopuksi ollaan kehittämissä?

Tämä ei sulje tietysti pois sitä, että esimerkiksi vinkkauksessa, luku- ja kirjoittamispiireissä, draamassa, tapahtumissa ym. kirjaston toiminnassa käytetään - siinä missä kirjaakin - erilaisia lukulaitteita ja tietoteknisiä apuvälineitä, joilla teksteihin, musiikkiin, kuviin, videioihin ja peleihin on mahdollista tutustua ja paneutua.


      *      *      *

Jos kaikesta huolimatta jatketaan nykyisellä tiellä, kirjastoihin samalla tavalla kuin museoihin, on perustettava opettajan, kouluttajan ja kirjastolehtorin vakansseja vastaamaan tavoitteellisesta koulutuksesta, joka tähtää kansalaisten mediataitojen parantamiseen. Tavallisten kirjastonhoitajien ja informaatikkojen tehtävä tämä ei ole, eikä heitä siihen voi vastuuttaa nykyisillä työehdoilla ja palkoilla.

Linkit:

Maakuntakirjastojen katoaminen hämmentää – ”Ristiriita maakuntauudistuksen tavoitteiden kanssa”. Kuntalehti / Opetus ja kulttuuri 06.07.2017

torstai 15. maaliskuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 542 - lapset ja palvelut 2


Se mitä sanoin edellisessä blogikirjoituksessa sai tänään vahvistuksen, kun Katuman päiväkodin työntekijä palautti kirjastoon kasan lasten kuva- ja satukirjoja.

Huono-osaiset ihmiset (mm. maahanmuuttajaperheet) Katuman lähiössä ovat todellisissa vaikeuksissa, mikäli päiväkoti ei nouse PIAN; ja kerrottu, luvattu on, että uuden päiväkodin suunnittelu ja rakentaminen kestää viisi (5) vuotta.

- Minäkin olen silloin jo eläkeiässä, naurahti työntekijä ironisesti.

Meidänkin taapero joutuu siten olemaan lähes koko päiväkoti-ikänsä jossain - ties missä.

    *    *     *

Ensin Katumalta lähti posti, sitten koulu, kauppa ja nyt päiväkoti- ja neuvolapalvelut. Niin, Suomi todella paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti jakaantuu yhä enemmän, kun enemmistön ehdoilla piiperretään.

     *     *     *

Uuden päiväkodin Katumalle saisi - ja olisi poliittista tahtoa - parissa viikossa. Entisen koulun tontti on tyhjä ja parakkipäiväkodin pystyttää yhtä nopeasti kuin koulunkin.


Linkit:

Katuman päiväkoti suljetaan kesällä. By Viki Salonen. Hämeen Sanomat 13.03.2018

tiistai 13. maaliskuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 541 - lapset ja palvelut


- Suomeen ei synny riittävästi lapsia, niinhän se oli? 

Olisikohan yhtenä syynä esim. se, että esimerkki tänään kerrottiin oman lähiöpäiväkotini sulkemisesta.

Ihmiset joilla ei ole autoja eikä mahdollisuuksia päästä julkisin kulkuvälinein uuteen paikkaan, joutuvat kuljettamaan lapsensa kävellen tai pyörällä tai ehkä kimppakyydillä 4,5 kilometrin päähän ensi syksynä. Päiväkodissa on 80 lasta.

Linkit:

Katuman päiväkoti suljetaan kesällä. By Viki Salonen. Hämeen Sanomat 13.03.2018

RUNO ON VAPAA. Osa 1136 - mustaan maljakkoon






panit mut mustaan
maljakkoon, sianrakkoon
umpisuoleen ja
joudun kai kuoleen




Link:

Neljä Ruusua. Mustia ruusuja. Radio Nova 13.03.2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 862. Räjähtääkö Suomikin?


Turistien vyörymistä Suomeen on odoteltu ainakin 1990 -luvun alusta lähtien. Turistien sijaan Suomi sai vuonna 2015 kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, mitä tuskin kukaan odotti. Joukossa oli kymmeniä terroristiepäiltyjä ja sotarikollisia (näin olen ymmärtänyt).

Vuosikymmeniä sitten odoteltiin, kuin kuuta nousevaa, varakkaita japanilaisia liikemiehiä Suomeen. Mitä tekemään? Vastaus: golffaamaan. Ja siinä vimmassa kymmenet kunnat rakensivat eri puolelle Suomea golf-kenttiä ja -keskuksia, joista monet menivät konkurssiaan ennen kuin toiminta oli ehtinyt kunnolla edes alkaa. Liikemiehet ja varakas keskiluokka ei koskaan saapunut Suomeen. Sen sijaan Suomeen tuli yhä enemmän vaurastuneita venäläisiä turisteja varsinkin Itä-Suomen kaupunkeihin ja Helsinkiin.

Viime vuosina varsinkin britit ja kiinalaiset ovat löytäneet Suomen. Kiinalaiset ovat 2010 -luvun japanilaisia, ja mahdollista onkin, että Suomen ja Pohjoismaiden - varsinkin Lapin - suosio ylittää seuraavan 10 vuoden aikana kaikki odotukset, mikä mahdollistaa mm. keskustelut Lapin itsenäistymisestä autonomiseksi alueeksi EU:n sisällä.

     *     *     *

Tuttu ja turvaton J.V. Snellmanin hegeliläinen, autokraattinen, nationalistinen kansallisvaltio Suomi tulee jossain vaiheessa varmasti häviämään. Puff vaan; ja hyvä niin, sillä valtioita ei tarvita lopulta enää mihinkään. Esim. vuoden 2018 USA pärjäisi paremmin ilman (liitto)valtiota ja presidenttiään Donald Trumpia ja kahta ei-juuri-ketään-edustavaa poliittista puoluetta.

Linkki:

Maailmalla on edessään turistiräjähdys. By Heikki Aittokoski. Helsingin Sanomat / Tulevaisuus 11.03.2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 540 - joka päivä


Joka päivähän sitä voisi tarttua hetkeksi hetkeen, ja kirjoittaa vähän niinku päiväkirjaa. Mutta mitäpä niistä päivistä - tulevat ja menevät. Niin kuin eilinenkin ja niin kuin tämä päivä, ja huominen.

     *     *     *

Nyt mietin mennyttä, eilistä päivää. Eilinen päivä ei ollut ihan tavallinen, sillä se sisälsi hammaslääkärissä ja terveyskeskuksessa käynnin (olivat vielä fyysisesti eri puolilla rautatiesiltaa), turvaistuimen ostamista kaupungin toisella puolella olevasta ostoskeskuksesta, taaperon äidin hakemista siskonsa luota ja tunti kaupalla (laatu)ajan viettämistä taaperon kanssa.

Ja eiväthän ne päivät muutenkaan ihan samanlaisia ole, vaikka aktiivisuusranneke näyttääkin esim. työmatkan pituudeksi joka päivä saman 4,44 kilometriä. Tosin aina en pane sovellusta päälle samassa kohtaa jolloin metrimäärät vaihtelevat...

     *     *     *

Ja olihan eilisessä illassa jotain erityistä Saran (7 kk) kannalta, sillä panin hänet ensimmäistä kertaa istumaan syöttötuoliin. Hän oli aivan haltioissaan, ylpeä ja hehkui onnea, kun sai istua ja syödä muiden kanssa saman pöydän ääressä. - Syöttäminen oli mennyt vaikeaksi, sillä hän ei halunnut enää istua sitterissä, eikä siihen oikein enää mahtunutkaan. Sylissä syöttäminen oli hankalaa ja suttuista puuhaa.

     *     *      *

Ja jos syömisen kanssa jatketaan, syöminen oli muuttumassa muutenkin haastavaksi, kun pääruoka eli rintamaito oli yllättäen loppua. Ei siksi, että maidontuotanto olisi tyrehtynyt, vaan rintatulehdus oli pukata päälle, mitä ei sitten onneksi tullutkaan, vaikka kuume ehti hetkeksi nousta.

Paljon sitä ei ole ehtinyt oikein mitään muuta. Sunnuntaina tuli 5:lta kasariklassikko "Paluu tulevaisuuteen 2". Edellisenä sunnuntaina oli tullut Spielbergin 1 osa ja arvattavasti 3 osa tulee ensi sunnuntaina. - Toisella silmällä seurattava leffa oli viihdyttävä ja kuulin kaiken lisäksi kiinnostavia aikalaistarinoita, miten leffaa aikoinaan fanitettiin.

Young Biff meets elder Bigg.

Linkit:

Zemeckis, Robert. Paluu tulevaisuuteen 2. 1989

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Holm: "Mies, joka rakasti järjestystä" (2015)


Ove on huonotuulinen, muista eristäytynyt eläkeläinen, joka käynnistää aamunsa tarkistamalla, millä tavoin taloyhtiön sääntöjä on taas noudatettu - ja sitten hän käy vaimonsa haudalla. Ove on luopunut elämästä, mutta ystävystyy sitten uusiin maahanmuuttajanaapureihinsa, mikä muuttaa hänen elämänsä. (IMDb:tä mukaillen)

"Mies, joka rakasti järjestystä" (2015) on ruotsalainen draamakomediaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Hannes Holm. Se perustuu Fredrik Backmanin samannimiseen romaaniin vuodelta 2012.

Elokuvassa elämänsä vastoinkäymisistä katkeroitunut vanha mies piinaa rivitaloyhteisöä pikkutarkalla vahtimisella, kunnes hän vähitellen pehmenee ja saa uutta elämäniloa maahanmuuttajanaisen avulla. (Wikipedia)

     *     *    *

Pari vuotta sitten Fredrik Backmanin "Mies, joka rakasti järjestystä" (2013) 'mielensäpahoittaja' oli yksi kirjaston lainatuimpia kirjoja. Ruotsiksi se oli ilmestynyt vain vuotta aiemmin, ja vuonna 2015 Lars Holm teki kirjan pohjalta elokuvan.

Oven tarina on arkisen traaginen. Poika kasvaa isänsä kanssa joka kuolee jäätyään junan alle. Äiti on kuollut jo aiemmin. Ove menee nuorena miehenä naimisiin. Kun vaimo Sonja on viimeisillään raskaana, he tekevät lomamatkan Espanjaan, joka päättyy katastrofiin. Bussionnettomuudessa Sonja menettää lapsensa, muutamaa vuotta myöhemmin Sonja itse kuolee syöpään ja Ove jää yksin.

Monet suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä tapahtuneet kuolemantapaukset lyövät leimansa Oven elämään - ja hän putoaa syvälle pohjattomaan kuoppaan ja alkaa hautoa ja myös toteuttaa itsemurhaa, jota hän ei kuitenkaan kohtalonoikusta koskaan tule tekemään.

torstai 8. maaliskuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 861. Pitääkö ihmisen mitään. Osa 3. Pikku Kakkonen (TV2)


0-2 -vuotiaiden suosikkiohjelma on Suomessa - vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - TV2:n "Pikku Kakkonen". TV-ohjelmien lisäksi Yleisradio on tuottanut paljon muutakin mediamateriaalia pikkulapsille. "Pikku Kakkonen" löytyy mm. Google Playn ja Yle Areenan kautta.

     *     *      *

Päällisin puolin "Pikku Kakkosen" -mobiilisovellus on positiivinen yllätys verrattuna satoihin Google Playstä löytyviin peleihin ym. mobiiliroinaan. Tosin ajantappoväleitähän nämä applikaatiot ovat.


Linkki:

Pikku Kakkonen. Wikipedia

Suoninen, Annikka. 2013. Lasten mediabarometri. 0-8 -vuotiaiden mediankäyttö ja sen muutokset vuodesta 2010. Nuorisotutkimusverkosto

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 860. Pitääkö ihmisen mitään. Osa 2. Vauvat harrastavat


Siitä se lähtee: ensimmäisestä parkaisusta. Isä kaivaa taskustaan älypuhelimen, ottaa kuvan ja kohta 1/2 sukua tietää, että uusi ihminen on tullut maailmaan.

1/2 vuoden päästä äiti ostaa CM-tavaratalosta ensimmäisen älypuhelimen lapselle. Se ei tietysti ole oikea, mutta siinä ovat näppäimet ja se soittaa musiikkia. Siinä voisi olla toimiva kamerakin, mutta siinä ei ole vaan se ottaa vain leikisti kuvia. 1/2 -vuotiaan kannalta asialla ei ole mitään merkitystä. Hän on ehtinyt nähdä isän ja äidin mobiililaitteilta jo kymmeniä kuvia, joista on tuskin kuitenkaan tunnistanut itseään. Pieni lapsiahan ei tiedä olevansa "minä".

     *     *     *

"Lasten mediabarometrin" (2013) mukaan jo joka kuudes (1/6) 0-2 -vuotiaista käyttää viikottain oikeita medioita mm. älypuhelinta ja on tietokoneen tai muun laitteen kautta netissä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti harrastamista vaan niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin arkipäivää, joka on kaiken leikin ja työn ulkopuolella mutta myös sen sisällä samaan aikaan.

Ja tämän päivän vallitseva ideologia korostaa mediaosaamista, kaiken maailman vimpaimien käyttöä. Jos et osaa käyttää vimpaimia, et osaa mitään, eikä sinusta siten voi tullakaan mitään ja jäät kaiken ulkopuolelle.

Itse harrastamisessa - ja työn tekemisessäkään - kuitenkin harvemmin tarvitsee olla jatkuvasti erilaisten välineiden kautta koko ajan yhteydessä toisiin ihmisiin ja koneisiin.

     *     *      *

Mutta jos medioiden kanssa haluaa leikkiä 0-vuodesta lähtien, esimerkiksi Google Playsta löytyy monenlaista enemmän ja vähemmän kehittävää ja aikaa tappavaa ajanvietettä:

  • pelejä
  • elokuvia
  • musiikkia sekä
  • sähköistä luettavaa ja kuunneltavaa.

Päällimmäinen vaikutelma median sisällöistä kuitenkin on, että ne eivät tuo juuri mitään sellaista uutta, mitä ei olisi ollut jo aiemmin jossain toisessa muodossa olemassa. Toki poikkeuksiakin on.

E-kirjaa ei myöskään voi samalla tavalla selata kuin painettua kirjaa, eikä panna suuhunsa ja kokeilla miltä se maistuu. Multimediaesityksenä tms. e-kirja tarjoaa eri aisteille virikkeitä, mihin perinteinen kirja ei pysty kuten ääntä, musiikkia ja liikkuvaa kuvaa, mikä ei kuitenkaan lukuelämyksen kannalta ole välttämätöntä.

Linkki:

Suoninen, Annikka. 2013. Lasten mediabarometri. 0-8 -vuotiaiden mediankäyttö ja sen muutokset vuodesta 2010. Nuorisotutkimusverkosto


TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 859. Pitääkö ihmisen mitään. Osa 1. Harrastaminen


Puolueista Kokoomus ja johtajansa Petteri Orpo on ollut viime aikoina varsinkin vaalien alla huolissaan lasten harrastamisesta. Juuri mistään muusta tämä porvaripuolue ei lasten ja perheiden kohdalla olekaan ollut huolissaan. Ja tuntuu siltä etteivät muut puolueet ja puoluejohtajat pysty asettamaan edes yhtä tavoitetta lasten ja nuorten aseman edistämiselle, mitä haluavat politiikassaan edistää.

Kaikki muut asiat ajavat lasten ja nuorten yli - ja harrastaminenkin on lähinnä aikuisten ja vanhempien ongelma. Lapset itse luultavasti haluavat tehdä kaikenlaisia asioita. Maailmahan on täynnä mahdollisuuksia. Kykypuolueet - Kokoomus, Keskusta ja Persut / Siniset ym. - korostavat näitä mahdollisuuksia. Riittää että on mahdollisuuksia tehdä sitä mitä haluaa.

Kuinka moni kuitenkaan oikeasti tietää, mitä haluaa ja mihin pystyy? Edes aikuisista.

     *     *     *

No, hyvä. Kuvitellaan, että Kokoomus saa poliittisen tavoitteensa läpi. Jokainen lapsi saa harrastaa jotain (mitä ikinä haluaakin ja mitä ikinä se maksaakin). Entä sitten? Ei mitään. Leikkiä ilman sovittuja sääntöjä. Ilman maksajaa. Ei kovin kivaa ja varsinkaan realistista.

Lapsista tulee nuoria - ja aikuisia. Nuoret haluavat opiskella, mitä ikinä haluavatkin ja mitä ikinä se maksaakin. Niinkö? Ja he saavat tehdä työtä mitä haluavat - tai olla tekemättä. Mitä ikinä se maksaakin.

Mitä onkaan tällaisen logiikan päässä? Kaikki harrastavat. Ja tekoälyllä ohjatut robotit tekevät kaiken mahdollisen työn ihmisten harrastaessa.

Linkki:

Tarpeeksi tekemistä? (Lasten harrastamisesta ja sen tarpeesta.) By Raisa Mattila. Helsingin Sanomat / Elämä 08.03.2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 539 - Yöunet ja unettomat yöt. Osa 2


Yleensä en nouse öisin ylös - ja varsinkaan syö öisin. Viime yönä tein poikkeuksen, mutta jääkaapista löytyikin mm. herkullista katkarapusalaattia.

Myöhemmin aamulla huomasin Xiomi mi band 2 -rannekkeen tehneen fataalisen virheen arvioidessaan yöuntani. En muka ollut nukkunut ollenkaan klo 02:00 jälkeen. - Luultavasti samankaltainen virhe oli ollut edellisinä öinäkin. Vaikka en ollut mennyt jääkaapille, olin noussut yöllä ylös aamutunneilla - ja palannut sitten taas sänkyyn. Joten yöuneni eivät todellakaan ole niin lyhyitä, miltä ne aluksi näyttivät. Tosin nousen joka aamu ylös klo 05:n ja klo puoli 06:n välillä.

     *     *      *

Vielä vähemmän unta tuntuu tarvitsevan 6,0 kk:n ikäinen Sara, joka on aina yhtä virkeä ja energinen. Yölläkin herätessään ja taas hetken päästä jatkaessaan uniaan.

     *     *     *

Oikeastaan ongelmani - jos sellaisesta voi puhua - on, että nukun liiankin hyvin. En ole oikeastaan koskaan potenut unettomuutta, vaikka on öitä jolloin olen nukkunut hyvin vähän. Välillä tuntuu että vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja, kun siitä 8-10 tuntia kuluu sinänsä turhaan (?) nukkumiseen.

Toisaalta: mikä elämässä on tärkeää, mutta ainutkertaista elämää soisi elettävän muutakin kuin nukkumalla...


Linkit:

Yöunet jäävät usein liian lyhyiksi. By Minna Pölkki. Helsingin Sanomat 05.03.2018

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 858. Vielä vuonna 2018: Kustaa Vaasan hengessä :/


Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1496) on lyönyt leimansa suomalaisten nykypäivään ennen muuta sen kautta, että luterilaisuus ei ehkä olisi tullut Suomen valtauskonnoksi ilman häntä. Ehkä suomalaiset olisivat tyytyneet omaan muinaisuskoonsa ja (tieteelliseen) humanismiin.

     *     *     *

Pari vuotta sitten luin August Strindbergin klassikkonäytelmän "Mestari Olavi" (1872) Ruotsin uskonpuhdistajasta. Se panee tietysti miettimään, mitä järkeä oikein on tällaisen uskonnon roikottamisessa 2000 -luvun Suomessa ja maailmassa. Pohjimmiltaan eurooppalaisten uskonpuhdistajien ideologiat eivät poikkea esim. kansallissosialismista moraalista / etiikasta juuri mitenkään. Samanlaista kansalaisia sumuttavaa ajattelua.


Linkki:

Ylväs tuska henkii Kustaa Vaasasta. Ooppera-arvostelu. By Hannu-Ilari Lampila. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 05.03.2018

Vaasat, aikansa kauniit ja rohkeat. Kirja-arvostelu. By Anu Lahtinen. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 04.03.2018

Strindberg, August. Mestari Olavi: 5-näytöksinen näytelmä. (Mäster Olof: Skådespel i fem akter, 1872.) Näytelmän ensimmäisen kesällä 1872 kirjoitetun proosaversion mukaan suomentanut Veijo Meri. Helsingissä: Otava, 1978.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 538 - Yöunet ja unettomat yöt


Tajusin vasta viime maanantaina, miten vähän nukun öisin, vaikka en voi sanoa, että olisin - ainakaan kovin usein - väsynyt aamuisin.

Olen laskenut ajoittaiset väsymykseni ennemmin hengitysvaikeuksien, astman ja kuorsauksen, tiliin kuin pannut uupumuksen vähäisten unien piikkiin.

Mikä sai mieleni muuttumaan - katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta? Lyhyesti sanottuna aktiivisuusranneke, jota minun ei alun pitäen pitänyt edes laittaa ranteeseeni.

      *     *      *

Tilasin rannekkeen kuukausia etukäteen joululahjaksi (!) suomalaisen verkkokaupan kautta, joka toimittaa tavaransa suoraan Kiinasta Suomeen. Suoraan mutta ei nopeasti, eikä suoraan Kiinasta Suomeen vaan Xiaomi Mi Band 2 aktiivisuusranneke  poukkoili aikansa ympäriinsä ja lopulta kuukausien päästä jostain Amsterdamin tavaraterminaalista se vihdoin toimitettiin paikalliseen postiin Hämeensaaren CM-tavarataloon.

Ranneke lepäsi viikkokausia silmien edessä paketissa Lundia -hyllyllä, minkä jälkeen vihdoin avasin paketin. Kaikki näytti hyvältä, mutta yksi olennainen puute toimituksessa oli. Siinä ei ollut minkäänlaisia käyttöohjeita muuta kuin kiinan kielellä. Kaiken lisäksi olin autuaasti unohtanut minkä rannekkeen oikein olin tilannut. En edes tiennyt laitteen nimeä, eikä sitä lukenut missään muuta kuin kiinaksi.

     *     *     *

Pienen pähkimisen jälkeen onnistuin löytämään Googlen sähköpostistani tilausvahvistuksen, josta sain tietää mistä rannekkeesta oli kysymys, minkä jälkeen alkoi tietysti googletus. En löytänyt ensimmäisellä kerralla muuta kuin kuvauksia rannekkeen rakenteesta ja toimintaperiaatteesta.

Toisella kertaa löysin tiedon siitä, että saisin laitteen käyttööni ostamalla / hankkimalla Google Play -kaupasta 0 €:lla Mi Fit -applikaation, joka asentui helposti Samsung Galaxyyn, tosin ei siihen omaan henkilökohtaiseen 10 vuotta vanhaan laitteeseen...

Tämän jälkeen homma alkoi pellittää. Itse ranneke näytti vain kellonajan, sydämensykkeen ja askelten määrän, mutta yhdistettynä Mi Fit -sovellukseen Xiomi -ranneke osoittautui hämmästyttävän monipuoliseksi laitokseksi.

     *      *       *

Kolmen ensimmäisen päivän kokeilun jälkeen ranneke on mm. osoittanut, että nukun yössä vain muutamia tunteja, mikä tuntui kummalliselta, sillä mielestäni nukun tavanomaisia öitä niin kuin aina ennenkin.

Mietittyäni hieman asiaa ymmärsin, että uneni nykyään mm. sattuneesta syystä jakaantuu useaan osaan. Osan unesta saan yöaikaan, osan päiväunien ja iltatorkkujen ansiosta, mikä tuntuu sekin riittävän.


Linkit:

Yöunet jäävät usein liian lyhyiksi. By Minna Pölkki. Helsingin Sanomat 05.03.2018