torstai 8. maaliskuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 860. Pitääkö ihmisen mitään. Osa 2. Vauvat harrastavat


Siitä se lähtee: ensimmäisestä parkaisusta. Isä kaivaa taskustaan älypuhelimen, ottaa kuvan ja kohta 1/2 sukua tietää, että uusi ihminen on tullut maailmaan.

1/2 vuoden päästä äiti ostaa CM-tavaratalosta ensimmäisen älypuhelimen lapselle. Se ei tietysti ole oikea, mutta siinä ovat näppäimet ja se soittaa musiikkia. Siinä voisi olla toimiva kamerakin, mutta siinä ei ole vaan se ottaa vain leikisti kuvia. 1/2 -vuotiaan kannalta asialla ei ole mitään merkitystä. Hän on ehtinyt nähdä isän ja äidin mobiililaitteilta jo kymmeniä kuvia, joista on tuskin kuitenkaan tunnistanut itseään. Pieni lapsiahan ei tiedä olevansa "minä".

     *     *     *

"Lasten mediabarometrin" (2013) mukaan jo joka kuudes (1/6) 0-2 -vuotiaista käyttää viikottain oikeita medioita mm. älypuhelinta ja on tietokoneen tai muun laitteen kautta netissä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti harrastamista vaan niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin arkipäivää, joka on kaiken leikin ja työn ulkopuolella mutta myös sen sisällä samaan aikaan.

Ja tämän päivän vallitseva ideologia korostaa mediaosaamista, kaiken maailman vimpaimien käyttöä. Jos et osaa käyttää vimpaimia, et osaa mitään, eikä sinusta siten voi tullakaan mitään ja jäät kaiken ulkopuolelle.

Itse harrastamisessa - ja työn tekemisessäkään - kuitenkin harvemmin tarvitsee olla jatkuvasti erilaisten välineiden kautta koko ajan yhteydessä toisiin ihmisiin ja koneisiin.

     *     *      *

Mutta jos medioiden kanssa haluaa leikkiä 0-vuodesta lähtien, esimerkiksi Google Playsta löytyy monenlaista enemmän ja vähemmän kehittävää ja aikaa tappavaa ajanvietettä:

  • pelejä
  • elokuvia
  • musiikkia sekä
  • sähköistä luettavaa ja kuunneltavaa.

Päällimmäinen vaikutelma median sisällöistä kuitenkin on, että ne eivät tuo juuri mitään sellaista uutta, mitä ei olisi ollut jo aiemmin jossain toisessa muodossa olemassa. Toki poikkeuksiakin on.

E-kirjaa ei myöskään voi samalla tavalla selata kuin painettua kirjaa, eikä panna suuhunsa ja kokeilla miltä se maistuu. Multimediaesityksenä tms. e-kirja tarjoaa eri aisteille virikkeitä, mihin perinteinen kirja ei pysty kuten ääntä, musiikkia ja liikkuvaa kuvaa, mikä ei kuitenkaan lukuelämyksen kannalta ole välttämätöntä.

Linkki:

Suoninen, Annikka. 2013. Lasten mediabarometri. 0-8 -vuotiaiden mediankäyttö ja sen muutokset vuodesta 2010. Nuorisotutkimusverkosto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti