tiistai 24. huhtikuuta 2018

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 874. Kumpi on todempaa kansantarinat vai historian tulkinnat? Osa 2. Grattanin verilöyly


Lakota- ja yleensä sioux-intiaanien ja eurooppalaisten kohtaamisissa on toistunut usein sama kaava niin kuin tässä ns. intiaanisodat (sioux-sodat) aloittaneessa Grattanin verilöylyssä.

Eurooppalaisten käyttäytymistä ei voi oikein millään tavoin puolustella, vaikka tapahtumat aina tulkitaan alkuperäiskansan kannalta kielteisellä tavalla.

Kaikki - niin kuin aina - alkoi pienestä, mitättömästä tapahtumasta, joka eskaloitui käsittämättömiin mittasuhteisiin. Ja niin kuin aina kristittyjen, valkoisten, eurooppalaisten, miesten on mahdotonta myöntää, että he ovat väärässä. Sen sijaan muut saavat kärsiä nahoissaan heidän virheistään!

      *     *     *

Oregonin reitti oli yksi valtaväylä, jota pitkin eurooppalaiset maahanmuuttajat siirtyivät mm. lakota-intiaanien metsästysalueiden poikki länteen. Vuonna 1854 joukko mormoneja kulki kohti Salk Lake Cityä North Platte -joen vartta pitkin.

Yhdeltä mormonilta karkasi huonokuntoinen lehmä ja harhautui lähelle brule-lakotakylää, missä toiseen miniconjou-heimoon kuulunut lakotamies Korkea Otsa surmasi lehmän saadakseen siitä vuodan itselleen. Hän ilmeisesti ajatteli, etteivät valkoiset halua enää lehmäänsä. Nautaa etsineet mormonimiehet eivät uskaltaneet hakea lehmää nähtyään Korkea Otsan, mutta saavuttuaan Fort Laramie -linnakkeeseen, he väittivät intiaanien varastaneen heidän eläimensä.

      *     *     *

Asiaa lakotojen puolesta selvitti brule-päällikkö Valloittava Karhu, joka oli valmis antamaan mormonille hyvän hevosen korvaukseksi lehmästään. Tämä ei kuitenkaan käynyt valkoiselle miehelle vaan hän vaati 25 dollarin rahallista korvausta.

Fort Laramien luutnantti Hugh Fleming piti tapausta vähäisenä, eikä ratkaissut asiaa. Vuoden 1851 intiaanien ja valkoisten välisen Fort Laramien -sopimuksen perusteella asia kuului intiaaniasiamies John W. Whitfieldille, joka ei ollut paikalla.

Aliluutnantti John L. Grattan oli kuitenkin toista mieltä. Hän sai luvan lähteä 29 miehen kanssa brule-lakotojen leiriin selvittämään tilanteen, ja pidättämään lehmän tappaneen Korkea Otsan.

Nuori, ylimielinen West Pointin sotilaskatemiasta valmistunut upseeri uhoi alistavansa kaikki preerian intiaanit, mutta hänen esimiehensä toppuutteli häntä. Väkivaltaa tuli välttää, minkä Grattan lupasi.

Lähellä Valloittavan Karhun leiriä kauppias James Bordeaux'n talossa käydyissä neuvotteluissa Valloittava Karhu tarjosi mormonimiehelle nyt useita hevosia, kunhan asia vain saatiin ratkaistua. Tämä ei käynyt Grattanille vaan hänen tavoitteenaan oli vain ja ainoastaan Korkean Otsan pidättäminen tai rahallisen korvauksen saaminen.

Neuvottelujen päädyttyä umpikujaan Grattanin miehet marssivat brule-leiriin tykein varustettuina. Valloittava Karhu ei vieläkään halunnut luovuttaa Korkea Otsaa valkoisille, minkä seurauksena Grattan antoi miehilleen kehotuksen ampua tykeillä.

Valloittavan Karhun kuolema sai paikalle saapuneet oglala-lakotat raivoihinsa. Tykinlaukausten jälkeen lakotat ampuivat vastavuoroisesti nuolia sotilaisiin, joista kaikki lopulta kuolivat. Myöhemmin Fort Laramien päällikön raportin mukaan sotilaat olivat syyllisiä tapahtumaan. Tästä huolimatta USA:n puolustministeriö suunnitteli ja toteutti eversti William Harneyn yli 600 sotilaan kostoiskun seuraavana vuonna 1855 Blue Waterin brule-kylään, missä kuoli liki sata lakotaa, naisia ja lapsia. Intiaanit eivät tehneet vastarintaa.

Kostojen sarja ei saanut jatkoa ennen kuin vasta 1860 -luvulla, joka alkoi läntisten, reservaattiin tungettujen ja nälkään näännytettyjen dakotojen kansannoususta.

     *     *     *

(Väärien) huhujen mukaan - mitä tietoja lehdet vahvistivat - syyllisiä olivat intiaanit, jotka olivat joukkomurhanneet (vrt. Grattan massacre) 29 USA:n armeijan sotilasta.

Tapahtumat brule-leirissä on puolestaan kertonut Punainen Pilvi -niminen nuori brule -intiaani, josta myöhemmin tuli yksi lakotojen kuuluisimpia päälliköitä.

Oikeudellisesti ja oikeusfilosofisesti tilanne oli silloin - ja on edelleenkin - mitä kiinnostavin. Länsimainen poliittisiin päätöksiin perustuva muodollinen laki / oikeus ei tuota oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Jos lakotat olisivat voineet perustaa ratkaisunsa Fort Laramien -sopimukseen ja tapaoikeuteensa, esimerkiksi tämän asia ei olisi ollut ongelma muuta kuin USA:n valtiolle (ja mm. sen presidenteille).

Oikeusoppineiden kannalta USA:n valtio / puolustusministeriö edustivat valtiota, jotka toimivat lakien puitteissa. Intiaaniheimoille maan omistaminen ja siihen perustuva vallankäyttö oli tuntematonta. Se että valtio pitää valtiottomia sopimuskumppaneita alempiarvoisina on jo sinänsä ongelmallinen asia alkuperäiskansojen kannalta.

Linkki:

Grattan massacre. Wikipedia

Sioux wars. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti