perjantai 29. kesäkuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 587 - Sataa, sataa ropisee..


Koskaan sinä aikana, kun olen asunut nykyisessä paikassa, ja siitä on kauan kun muutin, ei ole käynyt niin kuin tänä aamuna. Jouduin parin sadan metrin jälkeen kääntämään pyörän ohjaustangon paluusuuntaan. Vettä tuli valtavasti, eikä lähellä ollut suojaa, enkä olisi ehtinyt tehdä mitään vaikka olisi ollutkin. Taivas kaatui niskaan muutamassa sekunnissa ja olin polvesta alaspäin aivan märkä. Edes sadeviitta, joka minulla oli päälläni ei suojannut yhtään.

Hätä ei ollut tietysti tämännäköinen ja suunnitelma B on aina käytössä ja sitten suunnitelma C, jos B ei toimi jne. No, kova kuuro tietysti loppui aikanaan - ja sade ulkona on nyt sellaista, että siellä voisi hyvin ajaa pyörällä kastumatta koko matkan. Yleensä tarkkailen ympärilleni ja huomaan tällaiset tilanteet. Tavallisena aamuna katson ainakin Forecan tai Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet. Tänä aamuna en sitäkään tehnyt. Lähdin soitellen sotaan.

      *     *     *

Kenties (mittaus)historian pitkin kuiva kausi saikin loppua. Eilen kerrottiin radiossa, että puolet viljasadosta on mennyt Etelä-Suomessa ja viidennes pohjoisemmassa. Kohtuullinen sade kuulemma pelastaa paljon, mutta tuskin viljat lakoonnuttava rankkasade.

Ja metsän pienet ja vähän isommatkin eläimet saavat taas riittävästi juodakseen. Ja sade merkitsee myös sitä, että lätäköissä sikiää massiivinen hyttyssukupolvi, joka iskee parin viikon sisällä kimppuun samalla voimalla kuin tämänaamuinen sade.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti