sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 589 - Sormi autonoven väliin


Minulle vaarallisimpia ajankohtia ovat kesäiset, idylliset viikonloppuaamut, aamut ennen aamukahvia. Vuosia sitten lasinen kahvikannu hajosi käteeni ja nimettömän jänteet menivät poikki niin, että ne jouduttiin ompelemaan yhteen. Eilen aamulla jätin sormeni autonoven väliin. Tällä kertaa selvisin ilman ensiapuklinikkaa ja leikkauspöytää.

Pysäköin auton ahtaaseen paikkaan, ja jouduin kiemurtelemaan itseni ulos, minkä jälkeen huolimattomasti paukautin oven kiinni niin, etten onnistunut vetämään etusormeani oven välistä. Ja lopputulos oli sen mukainen. Verta tuli tälläkin kertaa paljon.

Unisena, pöpperöisenä en ollut heti tilanteessa. En reagoinut edes kovaan kipuun, vaikka pää tuntui aluksi räjähtävän. Sekuntien päästä vasta muut tajusivat, että jotain oli tapahtunut, kun olin taipuneena maahan. Jostain löytyi läjä paperia, joka käärittiin  mytyksi sormen ympärille.

Lähellä oli apteekki, josta sain - laastaria. Kassalla ollut farmaseutti oli niin hämmästynyt tilanteesta, että ei tajunnut, että olisi voinut ehkä auttaakin. Kun olin mennyt ovesta ulos, hän tuli perässäni ja sanoi, että voisin käydä huuhtelemassa vähän matkan pääsä olevassa käsienpesupaikassa sormen ennen kuin panen siihen - laastarin. Tein niin kuin hän sanoi.

Sormessa oli kynnen molemmin puolin kaksi syvää haavaa, joiden verentulo  lopulta tyrehtyi, ja sain pantua avustettuna laastarin sormeeni. Kotona tilanne oli vielä päällä. Sormi näytti aika pahalta, eikä parin tunnin jälkeenkään verentulo tyrehtynyt kokonaan.

Olin jo lähdössä ensiapuun kunnes päätin ottaa sormesta pois kaikki turhat laastarit ym. ja jonkin  ajan kuluttua näin, mikä sormessa oikein oli ongelmana. Haavat eivät enää vuotaneet, mutta kynsinauhan alta tursusi kohtalaisesti verta, joten annoin olla. Lopulta tilanne oli sen  verran hallinnassa, että verta vain tihkui, kun en koukistellut sormea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti