keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 600 - Aamulla aikaisin


Herään aamulla aikaisin, niin on ollut joitain vuosia. Aiemmin nukuin pitkään, joten en usko puheisiin aamu- ja ilta-ihmisistä. Kaikkeen tottuu, kun ei ole pakko.

Olen ripeä, mikä alkaa siitä, että herään 1-2 sekunttia ennen kuin - nykyään ei enää herätyskello vaan - kännykkä alkaa pitää pahaa ääntä. Enää en edes muista millainen ääni oli.

Jos on kiire, teen kaikki aamutoimet muutamassa minuutissa. Niin nopeasti että itsekin ihmettelen, enkä edes muista tehneeni mitään. Yleensä minulla ei ole kiire, enkä edes muista millaista on kun on toosi kiire.

Toisinaan varsinkin kuluneen vuoden aikana teen aamupuuron, mikä on tavallista kaurapuuroa, minkä syön mansikkahillon kanssa. Aamukahvi ei enää nykyään ole välttämätön, sillä sen ehtii juoda työpaikalla.

Ja työmatkat kuljen lähes aina pyörällä, koska matka ei ole järin pitkä, eikä kestä pitkään. Ruuhka-aikaan, jolloin en yleensä ole liikkeellä, pyörä on jopa nopeampi kuin auto. En aja kovaa, vaan tasaisen rauhallista vauhtia, jolloin ehtii katsella ympärilleen.

Silloin kun täällä oli vielä pari vuotta sitten ravintolalaivoja, saatoin kesäisin iltapäivällä poiketa juomaan kylmän pullollisen, milloin mitäkin. Aamulla en koskaan pysähtele, en edes Kutalanjoen ylittävälle sillalle, vaikka joskus on käynyt ajatus mielessä. Siihen sillalle olisi mukava toviksi jäädäkin.

Kulkureittejä olisi periaatteessa kolme - tai oikeastaan neljä - mutta kuljen lähes aina meluisinta Harvialantietä pitkin. En tiedä miksi, siitä on tullut vain tapa. Vanajantiellä olisi vähemmän liikennettä ja reitti olisi lyhyempi.

Reilussa vartissa olen perillä. Aamulla aikaisin harvoin näkee vielä ketään muita kuin siivoojat paikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti