torstai 12. heinäkuuta 2018

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 601 - Legenda ihmeellisestä kilpikonnasta



Lähellä ojibwa-kylää sijaitsi suuri järvi, jossa eli valtavankokoinen kilpikonna. Se ei ollut tavallinen kilpikonna, sillä se tuli usein ulos kodistaan ja vieraili kylässä. Lähinnä se vieraili kylän päällikön luona ja yksi vierailu saattoi kestää tunteja, jolloin päällikkö ja kilpikonna polttelivat piippua ja keskustelivat keskenään.

Kun päällikkö näki, että kilpikonna oli nokkela ja osoitti suurta viisautta, hän mieltyi tähän, ja milloin tahansa tuli jokin hankala ongelma, hän pyysi kilpikonnaa avuksi.

Eräänä päivänä heimossa syntyi kiista kahden osapuolen välillä, ja niin kiihtyneitä kaikki olivat, että käsirysykään ei ollut kaukana. Päällikkö ei kyennyt päättämään kumpi osapuoli oli oikeassa, joten hän kutsui kilpikonnan paikalle, joka saisi toimia tuomarina.

Samalla päällikkö jätti paikkansa kilpikonnalle siksi aikaa kunnes tämä oli kuullut kumpaakin osapuolta ja päättänyt kumpi oli oikeassa. Kilpikonna tulikin ja otti päällikön paikan, kuunteli hyvin tarkkaavaisesti osapuolia ja mietti pitkään ennen kuin teki päätöksensä. Sen mielestä kummatkin olivat oikeassa, mikä miellytti kaikkia. Sitten se piti pitkän puheen ja sanoi muun muassa: “Te kummatkin olette oikeassa jollain tavalla ja väärässä toisella. Siksi totean että kummatkin ovat yhtäläisesti oikeassa.”

Kun he kuulivat päätöksen, heidän mielestään kilpikonna oli oikeassa ja päästivät pitkän hurraahuudon sen viisauden takia. Heimo näki, että se oli tehnyt viisaan ratkaisun vaikeassa tilanteessa, joka olisi voinut johtaa verenvuodatukseen. Kyläläiset äänestivätkin kilpikonnan tuomarikseen ja päällikkö, joka oli siihen niin tyytyväinen antoi ainoan tyttärensä hänelle puolisoksi.

Tytär oli mitä kaunein ojibwa-kansan neito, jota nuoret miehet muistakin heimoista matkasivat satojen mailien päästä kosiskelemaan. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt ketään, ainoastaan hänet jonka hänen isänsä valitsisi. Ja isä valitsi kilpikonnan, joka oli järkevä ja viisas mutta hyvin tavallisen näköinen ja oloinen.

Heimon nuoret miehet olivat mustasukkaisia, mutta heidän kateutensa oli turhaa. Tytär nai kuin naikin kilpikonnan. Nuoret miehet haastoivat päällikön vävyn ja sanoivat hänelle: “Miten sinulla on niin kummallisen näköinen lauta vatsa ja kyttyrä.”

Kilpikonna sanoi heille: “Ystäväni, jos olisitte olleet minun sijassani, myös teillä olisi litteät vatsat. Tulin sellaiseksi, kun ojibwa- ja sioux-kansoilla oli suuri taistelu ja sioux-intiaaneja oli paljon enemmän kuin meitä  ja me olimme päästä hengestämme. Olin ojibwa-sotureiden puolella ja muutamat siouxit ajoivat takaa viittä meistä ja he olivat voittamassa meidät. Kun tulimme paikkaan jossa kasvoi korkeaa heinää, heittäydyin alas maahan liitteäksi ja painoin mahani maan pintaan, jolloin takaa-ajajani eivät voineet nähdä minua. He ohittivat minut mutta tappoivat neljä muuta. Kun he olivat lähteneet pois, nousin ja nauroin! Mahani oli muuttunut sellaiseksi kuin se on nytkin. Niin lujaa oli painautunut maahan, että he luulivat minun olevan osa maata.

Kun kilpikonna oli selittänyt epämuotoisuutensa syytä, nuoret miehet sanoivat: “Kilpikonna on terävä. Annamme hänen olla.” Vähän tämän jälkeen siouxit hyökkäsivät ojibwa-kylään ja kylä jätettiin tyhjilleen. Kilpikonna ei pystynyt liikkumaan niin nopeasti kuin muut ja hän jäi taakse. Oli epätavallisen kuuma syksyinen päivä ja kilpikonnalle tuli jano ja se oli uninen. Lopulta se näki edessään pilkottavan järven ja se ryömi rantaa kohti. Perillä se hypppäsi veteen ja kylpi. Sen jälkeen kilpikonna ui keskelle suurta järveä ja sukelsi. Pohjasta se löysi isoja kiviä, joiden joukkoon kilpikonna ryömi ja nukahti.

Herättyään se nousi takaisin pinnalle, ui rantaan ja huomasi että oli jo kesä. Se oli nukkunut koko talven. Linnut lauloivat ja ruoho oli vihreää ja puiden lehdistä lähti makea tuoksu.

Kilpikonna ryömi rantaan ja etsi ojibwa-leiriä. Kyläläiset olivat muutamaa päivää aiemmin lähteneet talvileiristään, mutta lopulta se löysi vaimonsa läheltä kylää. Vaimo hoivasi vauvaa ja kilpikonna halusi nähdä vauvan. Kun se näki suloisen vauvan, joka ei muistuttanut kilpikonnaa missään suhteessa, se tuli vihaiseksi ja lähti takaisin järvelle, missä se tyytyi kärpäsiin ja muihin hyönteisiin ja asui levien joukossa lopun elämänsä.

Linkit:

Lakota Creation Story. Akta Lakota Museum & Cultural Center

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti