lauantai 30. marraskuuta 2019

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1023. Talvisota oli valkoisen Suomen sota

Sanottiin mitä tahansa: Suomen valtion ei olisi tarvinnut osallistua 2. maailmansotaan. Jokainen sodassa kuollut, kuoli turhaan. Toisenlaisiakin valintoja olisi voitu perustellusti tehdä esim. 1800- ja 1900-luvun eurooppalaisten sotien kokemusten pohjalta.

Jopa Ylen ohjelmat rummuttavat toistuvasti sitä, miten sota yhdisti suomalaiset. Yhdistikö? Voiko sellaisesta todella puhua, kun tietää mistä tässä on kysymys. Ei, sota ei koskaan yhdistä mitään. Sota vain hajottaa kaiken.

Lisäksi on muistettava, että suomalaisia on muuttanut pysyvästi muualle maailmaa Australiaa myöten. Muualle muuttaneiden identiteetti ei voinut, eikä voi rakentua, ainakaan pelkästään sotimisen ja sotien ympärille, mitä porvarillinen julkisuus on tehnyt koti-Suomessa manipulatiivisesti vuosikymmenet. Esim. Australian julkisuudessa tuskin puhutaan juuri mitään Suomesta.

On todella harhaista ja sairasta rakentaa omaa kansallista identiteettiä ystävä-vihollinen -asetelman varaan niin kuin 2000 -luvulla on taas alettu tehdä. Tämä on puhdasta kansallissosialismia, sen ideologiaa suoraan 1930 -luvun Saksasta.

Tässä alati pienenevässä maailmassa ei millään valtiolla tai kansalla ole vihollisia, jos ei sitten välttämättä aina paljon ystäviäkään, varsinkin jos on kysymys pienistä kansoista maailman periferiassa. - Toki on muistettava myös kymmenet pienet kansat keskellä Pohjois-Amerikan mannerta, jotka ovat eläneet 1850 -luvun puolivälistä lähtien keskitysleirityyppisissä oloissa, eikä heistä tavallinen amerikkalainen välttämättä ole tiennyt juuri mitään ennen 1970 -lukua.

      *     *     *

Suomen kansan tai kansojen historia ei ala viime sodista, eivät edes sen merkittävimmät kokemukset historiassa ja ennen historiallista aikakautta. Jopa 9 000 vuoteen elämää Suomen niemellä mahtuu paljon muutakin kuin yksi mitätön modernin yhteiskunnan ajan kammottava omien kansalaisten teurastus. Sotia on turha muistella hyvällä, sillä tappamisessa ei ole sankareita. Pelkkiä raukkoja.

Sankareita ovat ne kymmenet sukupolvet, jotka onnistuivat pitämään yllä elämää karuissa pohjoisissa oloissa mm. nautojen ja porojen avulla. Sankareita olivat ne, jotka loppuun asti vastustivat esim. Hämeen linnan rakentamista kolonialismin pesäkkeeksi keskelle Suomen kansaa. Sankareita olivat ne, jotka pesivät päänsä Katumajärvissä ympäri maata, kun miekalla ja Raamatulla uhaten heitä alistettiin katolisen kirkon ja Ruotsin valtion kruunun alle ja alettiin pakkoverottaa ja pakkosyöttää valeuutisia ja -tarinoita Jeesuksesta ym.

     *    *     *

Surullista tietysti on, että Suomi muistuttaa yhä enemmän USA:a. Alkuperäiset suomalaiset ovat menettäneet identiteetttinsä ja nyt sitä rakennetaan kaiken maailman kirjallisten kotkotusten, Finlandia-palkintojen ja NHL-jääkiekon voittomaalien ympärille.

perjantai 29. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1592 - kutsu minua





kävelee alas
katua ei-minnekään
puhuu itsekseen:

- vivian, kutsu
minua vihtoriksi
kun soitat numeroon.

kävelee ylös
katua ei-minnekään
pehmeäpäinen





Linkit:

Paul Simon - You Can Call Me Al. youtube (radio nova 29.11.2019)

torstai 28. marraskuuta 2019

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1022. mars! marsiin!

Olen lähinnä Tieteen kuvalehden uutisten kautta seurannut, miten planeetta Mars on yhä lähempänä ihmistä NASA:n ohjelmien ansiosta. Itse ohjelmista ja niiden toteutuksesta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta ei siitä sen enempää.

Lähes tarkalleen vuosi sitten NASA lähetti viimeisimmän luotaimensa InSightin Marsiin, josta se on lähettänyt dataa ja kuvia mm. edellisessä postauksessa olevan kuvan.

Luultavasti lastemme / lastenlastemme elinaikana matkat Marsiin ja muille lähiplaneetoille ovat arkipäivää. Toki täytyy olla hyvä syy, miksi paikasta toiseen liikutaan, eikä ole ollenkaan itsestään selvää, että Maassa kehittynyt elämä menestyisi myös muualla.

Ongelmallista tässä on tietysti se, että ensin olisi ratkaistava Maan sisäiset ympäristöön liittyvät suuret ongelmat ennen kuin suunnataan huomio Maan ulkopuolelle. Asioita ollaan tekemässä ikään kuin väärässä järjestyksessä.

Ennen muuta Maan resurssien täysin hyödytön ja haitallinen käyttö olisi lopetettava mahdollisimman pian. On huolestuttavaa seurata esimerkiksi Suomen kritiikitöntä uutisointia siitä, miten kollektiiviseen turvattomuuteen, loputtomaan asevarusteluun ollaan panostamassa aina vain enemmän. Tämä ei sovi millään tavoin ihmiskunnan tulevaisuuden kokonaiskuvioon.

Porvarillinen julkisuus on muutettava, koska se synnyttää valetodellisuutta ja -uutisia.

RUNO ON VAPAA. Osa 1591 - (VT) elämää (marsissa)





- ei, äiti sanoo.
ei! - mene, isä sanoo.
tyttö kävelee

läpi unien
paikalle josta näkee
auringonnousun

ollaan marsissa





Linkit:

david bowie - life on mars. youtube (radio nostalgia 28.11.2019)

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1590 - keppiä (ja porkkanaa... aasille)





sitä tikulla
silmään, kun porkkanoita
tarjoilee aivan

palkaksi työn ja
vaivan, sitä tikulla
silmään, tikulla




Linkit:

bryan ferry - let's stick together. youtube (radio nostalgia 27.11.2019)

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 721 - Kuudes aisti


Pidän vastenmielisenä kaiken maailman jeesustelua ja uskontojen pakkosyöttöä, mutta ns. yliluonnollisilla ilmiöillä ei ole mitään tekemistä uskomusten kanssa, ainakin mikäli ne liittyvät omiin havaintoihin. Ilmöiden tulkinta puolestaan voi olla vaikeaa, jos ei aivan mahdotonta nykytietämyksellä. Selitettynä yliluonnollisista ilmiöistä tulee tietysti luonnollisia - ja yliluonnollisuus perustuu vain siihen, etteivät ihmiset tiedä kaikkea tai tarpeeksi joistain asioista.

Varmasti jokaisella on joskus tuntemuksia ja kokemuksia, jotka ylittävät sen mikä on arkista ja tavanomaista. Puhutaan mm. pyhyyden kokemuksesta. Esimerkiksi monille ihmisille korkeat paikat ja vuoret ovat itsestäänselvästi pyhiä.

Joskus sen sijaan jää miettimään, miten tämäkin oli mahdollista. Miten on mahdollista herätä syvästä unesta hiljaiseen huoneistoon ja tajuta, että täällä on joku toinenkin, joku joka ei kuulu tänne? Olen tästä tapahtumasta varmasti joskus kertonutkin. Kauan aikaa sitten heräsin keskellä yötä, syvästä unesta siihen, että tiesin heti että viereisessä huoneessa, eteisessä, on joku, jonka ei pitäisi olla siellä. Nousin hiljaa ylös ja äkkiarvaamatta räpsäytin pimeässä valot päälle. Eteisessä seisoi tuiki tuntematon mies, mutta ei kauaa.

Tällaisia kokemuksia on koko joukko vuosien varrelta erilaisista tilanteista. Viimeisin taitaa liittyä pari päivää sitten ratkenneeseen tilanteeseen. Joitain kuukausia sitten varastooni murtauduttiin - ja onnistuin yllättämään heidät hieman samalla tavalla kuin yllätin asuntooni tunkeutujan kauan aikaa sitten.

Eräänä tavallisena tiistaipäivänä heräsin siihen, että kuulin käytävästä ääniä, ei mitenkään erityisen voimakkaita. Eikä ole mitenkään epätavallista, että portaikossa on ääniä, sillä monet lähtevät aikaisin töihin. Tällä kertaa  heräsin siihen, että olin varma, että alavarastossa oli asiaankuulumattomia vieraita. Hiivin eteiseen ja avasin oven. Vahvistin havainnon että alhaalla todellakin oli joku, ja jotain varastossa tehtiin.

Otin avaimet ja kännykän ja lähdin välittömästi varastoon, siinä vaiheessa tiesin, että joku oli tunkeutunut juuri minun varastooni. Vaihtoehtoja olisi ollut monia muitakin. Avasin varaston oven hiljaa ja hiivin kulman taakse, jossa tiesin varasto-oven olevan. Ovi oli auki - ja sisällä mies ja nainen. Kysyin: mitä te siellä teette...

tiistai 26. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1589 - olet mun





olet mun sydän
olet mun sielunikin
yeah, siltä tun

tuu, majakkana 
hohtaa milloin, minne i 
kinä mennäänkin





Linkit:

modern talking - you're me heart, you're my soul. youtube (radio helmi 26.11.2019)

RUNO ON VAPAA. Osa 1588 - mä oon seksikäs (tai oonks mä)





saivat toisensa
niin kuin saduissa saadaan
toisilleen vieraat

- oonks mä seksikäs?
- mun kahvi on lopussa
maitookaan ei oo

- aloitetaankos
sitten vaikka seksillä
- ulkona sataa

ja niin he saivat
toisensa aikaisin en
nen aamiaista 




Linkit:

rod stewart - da ya think i'm sexy. youtube (radio helmi 26.11.2019)

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1021. Tavallinen tiistaiaamu, alkamassa

Tavallinen tiistaiaamu. Kello on ohittanut juuri kuudennen rajapyykkinsä ja alkanut kulkea kohti seitsemää. Vauhdilla ollaan puolessa välissä päivää ja lopulta illassa. Ja sitten taas uudessa aamussa.

Päivät juoksevat vauhdikkaasti kohti joulua, joka on lähin etappi vuoden kierrossa. Silloin personifioitunut joulu tai pakkasukko lähtee liikkeelle. Jouluyönä naamiomies iskee miljardeihin koteihin, joista arvattavasti monet saavat tänäkin jouluna lahjoja anteliaalta vanhukselta, mutta eivät kaikki, sillä kaikki eivät ole olleet kilttejä tänäkään vuonna.

Ensimmäiset ovat käynnistäneet autonsa ja lähteneet töihin, pihan parkkipaikalla on useita aukkoja. Nousen ylös ja menen keittiöön keittämään kahvia. Digiseinäkello tikittää ärsyttävästi keinotekoisella äänellään. Koskahan saan tehtyä tuollekin asialle jotain? Käytävässä ovi kolahtaa, ja taas joku lähtee ulos.

... keittiö siivottu, kahvi valmista, radio auki. Ah! Maistuupa hyvältä. Iänikuinen ajatus: koskakohan palkkaavat Novalle jonkun, joka ymmärtää jotain musiikin päälle. Soittavat jatkuvasti muutamia samoja kappaleita mauttomuuteen asti. Luulisi että juontajat itsekin kyllästyvät kuuntelemaan tuollaista.

Nyt vasta katsoin ikkunasta ulos hämärään pihaan. Lunta! No, eipä ollut yllätys. Koirien tassujen jäljet johtavat kadulle. Talossa on paljon koiria ja koiraihmisiä. Vielä 1990 -luvulla talo oli täynnä lapsia. Toisin on nyt.

Puhuvat "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmasta, joka on loppusuoralla. Sen kilpailullisuudesta. "Sen kilpailullisemmaksi tällainen viihtteellinen tanssikilpailu ei voi mennä." Niinpä. Harjoittelevat tunteja päivässä viikosta toiseen. Mutta sitähän (kilpa)urheilukin usein on. Aivan liian vakavaa (ja usein niin turhaa) viihdettä kuten jääkiekko suomalaisille.

Tämä vuoden "Tanssii tähtien kanssa" on tehnyt muutenkin monella tavalla ohjelmasarjan historiaa.  Mies- ja naisparit ovat tanssineet keskenään, mikä on tietysti tavallista maailmalla. Ja esimerkiksi viime kerralla yksi kilpailija (Jannika B) vyörytti jopa siippansa (Toni Wirtanen) joukkoineen (Apulanta) estradille, jotta parantaisia omia asemiaan ankarassa kilpailussa. Jo on aikoihin eletty!

IS:n uutisten ykkösaihe oli tänäänkin postin lakko. Tukilakot jatkuvat osittain vielä tänään, mutta ratkaisua itse kiistaan ei ole näkyvissä, vaikka taas tänään istutaan neuvottelupöytään.

Neuvotteluteorian perusteiden perusteella neuvoteltavista olevista asioista voisi tai pitäisi rakentaa malli ja tutkia, mitä periaatteessa on tehtävissä tässä tilanteessa, mutta luulen, ettei kukaan ole tällaiseen ryhtynyt. Asioita ratkaistaan tunne- ja pullistelupohjalta.

Ongelmia on ainakin paljon puhutussa "sopimusjoukossa". Joukkoon on ujutettu sopimus, joka ei kovin hyvin sovi muiden kanssa samaan joukkoon. Ja koska näin on, pitäisi tietysti palata ajassa taaksepäin ja katsoa, koska ja kuka on tällaisen tempun mennyt tekemään. Ja tällaisesta sopimuksesta olisi tietysti heti aluksi päästävä eroon ennen kuin voidaan päästä aloittamaan varsinaiset neuvottelut.

Varsinaiset neuvoteltavat asiat tuskin tuottavat ongelmaa. Ongelma on ennemmin siinä, että oikeistolaistunut Suomi halua kyykyttää työeväenliikettä ja heikentää ammattiliittojen asemaa maassa.

maanantai 25. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1587 - suolet tanssi





kun sut ensi kerran
näin, meni maha väärinpäin
tanssi suolet salsaa

ja niin suolet tanssi
salsaa, tanssi suolet salsaa
kun sut netissä näin




Linkit:

gibson brothers - cuba. youtube (radio helmi 25.11.2019)


Oz: "Entäs Bob?" (1991)


"Entäs Bob?" (1991) on Frank Ozin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva, jonka pääosia, neuroottista mielenterveyspotilasta ja hänen takiaan kesämökkilomansa pilaavaa omahyväistä psykiatria esittävät Bill Murray ja Richard Dreyfuss. Young Artist Awards -gaalassa elokuva palkittiin vuoden parhaana perhekomediana. (Wikipedia)

     *     *      *

Tämä elokuva on oikeastaan myös mainio yhteiskuntasatiiri, jonka kohteena on amerikkalainen keskiluokka, se jolla on suuri hinku päästä julkisuuteen ja tehdä itsensä tärkeäksi.

Psykiatri Leo Marvin (Dreyfuss) on tyypillinen tästä päivästä tuttu narsisti, jollaiseksi suorastaan halutaan tulla! Narsismi ei ole enää 2010 -luvulla ollut kirosana tai sellainen asia, jota esim. Suomessa halutaan välttää tai mitä pidetään psyykkisenä häiriönä. Kaikkea muuta. Ja mitä tästä seuraakaan, siitä sinänsä vakavasta asiasta elokuva kertoo hauskasti komedian keinoin.

Aluksi lähes toimintakyvytön potilas Bill Marvin (Murray) puolestaan on henkilö, jolla ovat kaikki mahdolliset tämän päivän usein itsetehdyt pelot, mikä pahimmillaan johtaa siihen, että tuskin uskaltaa lähteä kodistaan ulos. Komedia osoittaa, että näistä peloista on mahdollista päästä eroon. Se minkä on itse aiheuttanut - ja vaikka se tuntuisi kuinka ylipääsemättömältä - siitä voi päästä yli. Se mikä on kerran tullut, siitä voi päästä eroon, vaikkakaan ei välttämättä ihan helposti niin kuin ei mistään riippuvuuksista.

      *     *     *

Ironisella tavalla lääkärin ja potilaan koko elämä kietoutuu lopulta kokonaan yhteen ja jopa heidän roolinsa vaihtuvat keskenään. Leo sekoaa ja Bill pääsee kaikista fobioistaan. Amerikkalaiseen tyyliin loppu on happy end, sillä myös Leo tervehtyy äkillisesti katatonisesta tilastaan, johon oli joutunut itse aiheuttamansa katastrofin jälkeen. Todellisuudessa näin tuskin voisi tapahtua vaan mies olisi luultavasti joutunut, ei mielisairaalaan vaan, vuosikymmeniksi vankilaan monenkin eri vakavan rikoksen takia.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1020. Pakkasaamu...

Pieni pakkanen. Aurinkosumua. Korkeapainetta. Ilmamassat jotka virtaavat Venäjältä. Kuiva ilma. Pölisevät kadut. Valoisaa vielä aamulla.

Enteilee kai kunnon talven tuloa, vaikka lunta ei ole kuin nimeksi, jos senkään vertaa. Lätäköt ovat jäässä siellä, missä niitä on ja järvien rannat hentoisessa riitteessä.

Ilma ei tuoksu raikkaalle, eikä edes hyvälle ainakaan kaupungissa. Viemäreistä ja jätevesikaivoista nousee epämiellyttäviä hajuja, ääniäkin. Ilma seisoo. Tuuli ei puhalla kuin paikallisesti hetkittäin.

Tänään ei onneksi tarvitse lähteä mihinkään niin kuin tavallisena maanantaina. Voi juoda rauhassa aamukahvin ja ihmetellä sitä, miten Suomi voi olla näin pysähtynyt.

Julkinen liikenne ei kulje. Vain harjakoneet kulkevat edestakaisin Helsinki-Vantaan -lentokentällä. Metrot eivät liiku niin kuin eivät junatkaan. Edes tavarat eivät liiku Suomesta maailmalle.

Kaikkien aikojen lakko on pyörähtänyt täyteen vauhtiin, eikä kukaan tiedä mihin se voi vielä johtaa. Ainakaan joulukortit eivät, ehkä, pääse tänä vuonna perille. Tai paketit. Tai edes joulupukit, jos ne käyttävät julkista liikennettä.

Ne joiden ei tarvitse lähteä kotoaan minnekään, avaavat jossain vaiheessa tietokoneen. Ruudun kautta katsovat miltä maailma tänään näyttää, toisin kuin ennen vanhaan, jolloin katsottiin ikkunasta ulos.

     *     *   

Menen (mielessäni) läheiseen rantaan samalla, kun panen auton lämpiämään. Piirrän santaan niin suuren labyrintin kuin siihen voi piirtää. Yritän ratkaista tehtävän, mutta huomaan, että en pääse labyrintistä ulos kumpaankaan suuntaan.

Mietin miten kummallista. Eilen onnistuin ratkaisemaan sudokun kahteen kertaan älypää-tasolla, mutta nyt en pääse yksinkertaisesta, itsetekemästäni labyrintistä ulos.

Päätän käyttää apuna (kanta)päätä ja vedän mutkat suoriksi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1586 - kehässä




mihin tahansa
menemme, me olemme
sidotut yhteen

tälle ei ole
alkua, ei loppua
kehää kierretään





Linkit:

belinda carlisle - circle in the sand. youtube (radio helmi 24.11.2019)


lauantai 23. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1585 - kuvittele




hmm... kuvittele...
kaipaan sinua... aina...
"iltatähteä" *)...

vielä... kun olet
mennyt... ja, ja muuttunut...
aamutähdeksi... **)

*) Venus on iltatähti
**) Venus on aamutähti





Linkit:

lana del rey - summertime sadness. youtube (radio helmi 23.11.2019)


TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1019. Elämänmenoa - Katumalla

Elämä provinssikaupungin työläislähiössä on hyvin erilaista kuin pääkaupungin työläiskaupunginosassa, vaikka ihmiset muutoin ovat (olleet) taustaltaan samanlaisia.

Silti luulen että elämä Helsingin Kalliossa ja Hämeenlinnan Katumalla 1950-60-luvulla ja 1970-luvullakin oli vielä varsin samanlaista. Erot ovat syntyneet viimeisen 50 vuoden aikana, kun Kallio on keskiluokkaistunut, mutta Katuma on säilynyt suunnilleen samanlaisena kuin aiemminkin.

Toki täälläkin on moni asia muuttunut, mutta toiseen suuntaan kuin Kalliossa. Lapsia on vähemmän kuin ennen, vaikka yksi kaupungin suurimmista päiväkodeista kohoaa alueen toiseen laitaan. Edellinen päiväkoti jouduttiin purkamaan lähinnä homeongelmien takia.

Muutama vuosi sitten kaupunginosa tai lähiö menetti alakoulunsa, joka rahdattiin rekalla jonnekin muualla, muuhun käyttöön. Nyt lapset joutuvat kävelemään tai pyöräilemään toiseen kouluun vajaa kolme kilometriä, pienimmätkin lapset.

Katumalta on lähtenyt myös sen ainoa lähikauppa, useaankin otteeseen, eikä uutta ole ollut tiedossa. Pienestä elintarvikekioskista saa tosin leipää, maitoa ja kebabia. Pubikin alueella on ollut, mutta (lähitalon asukkaiden kannalta) hyvä, että siitä päästiin. Aiheutti sen verran häiriötä viikonloppuisin.

Ainoa kunnallinen palvelu on lähiökeskus, josta saa mm. muutamana päivänä ruokaa ja toimiihan se päivittäin jonkinlaisena kahvilanakin. Lisäksi keskus järjestää erilaista toimintaa. Viereisen kerrostalon alakerrassa jaetaan leipää ja ruokaa kolme kertaa viikossa. Samassa paikassa on myös kirpputori. Mitään muuta täältä ei sitten löydykään.

Kirjastoauto pysähtyy kerran viikossa 20 minuutiksi pääkadun varten, ja kun uusi päiväkoti avataan, toinen kirjastoauto käy kerran viikossa sen edessä.

Myönteistä on että alue on luonnon keskellä, Katumajärven rannalla ja puiston vieressä. Ulkoilu on helppoa ja vaivatonta. Tosin alueen kiertää läpi rivakalla kävelyllä 10 minuutissa. Yleinen uimaranta on kivenheiton päässä, ja kesäisin ranta kuhisee mm. virolaisia, venäläisiä ja monia muita kansallisuuksia. Natiivit ovat vähemmistönä.

Suurin muutos Katumalla onkin ollut, että väestöstä ehkä viidennes on tänä päivänä maahanmuuttajaväestöä. Sunnuntai-iltapäivisin ei aina tiedä, missä maassa liikkuu. Muslimiperheet ovat usein liikkeellä isommalla joukolla, eikä muita näy missään, mistä syntyy varsin epätodellinen tunnelma.

     *    *    *

Niin, ja vaikka tämä ei ole kovin kulturelli paikka, täältäkin löytyy oma runoilijansa, enkä tarkoita itseäni vaan oikeaa runoilijaa Kai Kyösti Kaukovaltaa, joka on tehnyt muutamia runoja tähänkin alueeseen liittyen. Tosin niistä maistu elämänmaku - ennemmin elämästä vieraantuneisuus - niin kuin vaikkapa Arvo Turtiaisen runoista.

RUNO ON VAPAA. Osa 1584 - tie (ei minnekään)




"tie-ei-minnekään"
sun luoksesi vie paikkaan,
missä paikka lie 

kulman takana
sänky ja tuoli, kukka
myös kahvinkeitin

soitan sinulle
etkö kuule minua?
soitan sinulle

yhä uudestaan
puhaltaa kuiva, kylmä
suoraan kasvoille

tiedetään, muutos
on tullut, tule tänne
lähemmäksi vaan

"tie-ei-minnekään"
paikkaan, sun luoksesi vie,
missä lie paikka

kulman takana
sänky ja tuoli, kukka
myös kahvinkeitin

soitan sinulle
etkö kuule minua?
soitan sinulle

kahvila kulman
takana, tule sinne
ja sinä tulet





Linkit:

bagdad cafe - i'm calling you. youtube (radio helmi 23.11.2019).

RUNO ON VAPAA. Osa 1583 - tai'on sinut (omakseni)




oi, tai'on sinut!
tai'on sinut, tai'on, oi!
tai'on. pysähdy

hei, lopeta tuo!
lopeta mitä olet
tekemässä, hei

en valehtele.
olen niin tosissani
kuin vain voin olla

en siedä tuollaista
älä juokse pois, älä
voi, ei! älä nyt

oi, tai'on sinut!
tai'on sinut, tai'on, oi!
tai'on. pysähdy

olethan minun
tiedän että olet, rakas
tan sinua niin

miten tahansa
ah, rakastan sinua
ei, en välitä

mitä nyt sanot,
sillä minä rakastan
oi, tai'on sinut

olen sinun nyt



Linkit:

nina simone - i put a spell on you. youtube (radio helmi 23.11.2019)


perjantai 22. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1582 - (hää)lomalla




nyt mukavaa on
juhlia, kestää sekin
koko elämän

ja on kovaakin
kuin kallio, me
no taas päällä on

mukavaa: on, on
elämä tää ja ihan
alkaa itkettää





Linkit:

madonna - holiday. youtube (radio helmi 22.11.2019).


TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1018. Elämänmenoa - Kalliossa


Etsin oikeastaan Arvo Turtiaisen mm. 'Kallio' -sarjan runoja, mutta löysinkin tämän Pirkko Saision esikoiskirjan "Elämänmeno" (1975), jossa seurataan elämää Kalliossa sotien jälkeisestä ajasta 1960 -luvun alkuun asti.

"Huvittelunhaluinen, sielultaan levoton ja rikkinäinen Eila päätyy naimisiin hitsaaja Alpon kanssa ja uusperhe asettuu asumaan Kallioon Fleminginkadulle", kerrotaan KirjaSampossa.

Kirja kuvaa nuoren parin ja heidän taiteellisesti lahjakkaan lapsensa Marjan elämää. Työläisperheen arki on raskasta, mutta kepeyttäkin elämästä löytyy.

Saisio voitti kirjallaan J.H. Erkon -palkinnon ja sen pohjalta tehtiin myös TV-elokuva vuonna 1978.


Linkit: 

Pirkko Saisio, Elämänmeno. 1975

Pirkko Saision Elämänmeno on romaani haaveiden ja todellisuuden yhteentörmäyksestä. By Sirpa Jegorow. Ylen Elävä arkisto 5.6.2019

Logan: "Picnic" (1955)


Ihmisten tunteet leimahtavat täysiin liekkeihin, kun komea kulkuri saapuu pieneen kaupunkiin Kansasissa eräänä Työnpäivän aamuna ja osallistuu heidän piknikilleen. Mikään ei ole sen jälkeen entisellään. (IMDb)

Loistava kulta-ajan elokuva, joka vetää vertoja mille tahansa toiselle elokuvalle, joita tuolloin tehtiin. Mitään heikkoutta on tästä raidasta turha etsiä, jopa elokuvan värit ovat loisteliaat.

Naispääosassa on mm. Alfred Hitchcockin "Vertigosta" nutturoineen tuttu Kim Novak ja miespääosassa hobona, joka tulee tapaamaan vanhaa opiskelukaveriaan, William Holden.

Ja elokuvan takana on tietysti lyömätön William Ingen käsikirjoitus, joka voitti aikanaan 'Pulitzer' -palkinnon.

Ehkäpä elokuvan sanomana on, että koskaan ei voi tietää, mikä yksittäinen tapahtuma muuttaa elämän lopullisesti. Tässä Hal Carter (Holden) ja Madge Owens (Novak) rakastuvat ensisilmäyksellä toisiinsa, ja se on siinä sitten. Melodraamaako? Kyllä mutta sitähän elämä on.

RUNO ON VAPAA. Osa 1581 - (hetken) matkalla ei minnekään




pietarsaaresta
liftasit kyytiin turkuun
oli myöhäistä

auton radio
pauhasi koko matkan
läpi yön aamuun

aurinko nousi
ja moottoritien valot
pyyhkivät meitä

ei ollut väärää
eikä oikeaa, oltiin
matkalla kotiin





Linkit:

tom robinson band - 2-4-6-8- motorway. youtube (radio helmi 22.11.2019).

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 720 - Mihin tämä voisi johtaakaan?


Ei liene yllätys että SAK:n edustajisto reagoi tämän hetkiseen työmarkkinatilanteeseen. Pahimmissa visioissa kenties mitään ei ole enää tehtävissä vaan kova kapitalismi vie voiton ja romuttaa sopimusjärjestelmät työmarkkinoilla. Vielä ei olla niin pitkällä, vaikka kehitys on kehittynyt tähän suuntaan jo vähintään 25 vuotta eli niin kauan kuin Suomi on oikeistolaistunut - ja keskiluokkaistunut.

Väitän että kaiken takana on kollektiivinen harha siitä, että hyvin ja korkeasti koulutetut eivät ole samanlaisten uhkien alla kuin muut palkansaajat. Ajatuksena on että koulutuksen kautta saatua osaamista voi käyttää niin kuin mitä tahansa pääomaa työmarkkinoilla ja sen voi realisoida rahaksi. Osalle tämä on mahdollista, mutta suurimmalle osalle ei niin mahdollista ja osalle se ei onnistu ollenkaan. Eli tähän asiaan voi ottaa oikeastaan millaisen näkökulman tahansa, mikä paljastaa tällöin puhujan oman ideologian.

Niin pitkään kun taloudessa menee hyvin, eikä väestö ole vielä-niin-ikääntynyt, ei kannata kantaa huolta huomisesta, mutta tulevaisuus alkaa olla jo aika lähellä. Esimerkiksi pääministeri Antti Rinne hamuaa työeläkerahastoihin, mikä voi olla yksi lopun enne. Suuret ikäluokat syövät ehkä ahneuttaan työeläkevarat myös tulevilta - ja nyt työiässä olevilta - sukupolvilta. Lopputuloksena on 20-30 vuoden päästä huomattavasti kurjistuneempi Suomi kuin tänä päivänä.

Tilanne on tietysti tuolloin muutoinkin erilainen, sillä väestöä on ehkä huomattavasti vähemmän Suomen niemellä ja Lapissa. Toisen vision mukaan maassa on satoja tuhansia enemmän maahanmuuttajia, joilla on yhä enemmän valtaa elämän kaikilla sektoreilla tässä maassa. Vaikea sanoa miten tulee käymään.

Olennaista on ehkä vain se, että nykyisen kaltaista elintasoa ei pystytä, eikä ehkä halutakaan säilyttää. Eikä myöskään sellaista äärimmäistä eriarvoisuutta, mikä on tämän hetken Suomessa, mutta mitä ei haluta nähdä 2020 -luvun Suomessa.

Kenties parhaimmillaan elintaso romahtaa vuoteen 2100 mennessä, mutta ihmiset ja ympäristö voivat aiempaa paremmin. Aineellisesti elämä on ehkä hieman kurjempaa, mutta elämältä ei halutakaan enää samoja asioita kuin tänä päivänä. Kaukomatkat ovat menneisyyttä, samoin ökyautojen- ja veneiden ym. ostaminen. Teknologiaa on vähemmän, mutta ihmiset osaavat käyttää sitä paremmin ja tehokkaamin sekä harkitummin.

Linkki:

SAK:n voimallinen ulostulo: ”Nationalistinen aalto pyyhkii Suomea” – Porvarien suunnitelma ”lähestyy kulminaatiopistettä”By Jenni Tamminen. Uusi Suomi -verkkolehti 21.11.2019

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1580 - ihan ihminen





tässä olisi
yksi sydän, rakkaus,
ihan ihminen

ollaan, kuunnellaan
lasten itkua, mutta
kaikki on hyvin

tarinan alku
olkoon sitten vihdoin myös
tarinan loppu






Linkit:

bob marley - one love. youtube (radio helmi 20.11.2019).

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 719 - Työmarkkinashoppailua (eli hajoita ja hallitse -politiikkaa)


Tämä oli odotettavissa ennemmin tai myöhemmin tapahtuvaksi. Poliittisen eliitin läpiajama maahanmuuttopolitiikka saa väestön jakaantumaan entistä selkeämmin A-, B- ja C-luokan kansalaisiin. Tällainen toiminta on vasemmistolaisten poliitikkojen kannalta katsoen hyvin lyhytnäköistä ja tulee aiheettomasti lisäämään nykyisessä massademokratiassa oikeistopopulismin kannatusta, mikä vain pahentaa vasemmiston asemaa poliittisessa kentässä.

Postin lajittelijat ovat ensimmäinen ryhmä, joka on joutunut järjestelmällisen palkka-alen kohteeksi. Seuraavana ovat vuorossa muut lähinnä naisvaltaiset matalapalkka-alat niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, mukaan lukien kotona lapsia hoitavat naiset sekä omaishoitajat. - Postin lajittelijat voidaan kätevästi korvata mm. halpatyövoimalla.

Surkein on tilanne sairailla, työttömillä, työttömyysuhanalaisilla, joiden tilanne romahtavasas hyvinvointivaltiossa on kaikkein kurjin. Voittajia ovat maahanmuuttajat, lähinnä taloudelliset pakolaiset, jotka ovat poliittisen eliitin lemmikkejä ja kuviteltuja eliitin, heidän lastensa, sukulaistensa ja kavereidensa eläkkeiden maksajia ja hoivaajia, mikä tuskin tulee toteutumaan muuta kuin politiikan päiväunissa.

Poliittista eliittia vaivaa hyvän ihmisen -syndrooma. He kuvittelevat olevansa hyväntekijöitä ja moraalisesti korkeammalla tasolla kuin alamaisensa. Omien kansalaisten maata nuoleva alamaisuus ja tulevien kansalaisten pohjaton röyhkeys kuitenkin rapauttaa tämän moraalin alkutekijöihinsä. Alamaiset eivät saa kuin ropoja henkensä pitimiksi ja emigrantit saavat enemmän kuin ovat edes unelmissaan kuvitelleet.

Linkki:

Työntekijäpuoli hylkäsi sovintoesityksen. Postin mukaan 700 lajittelijan testisiirrolle on omistajaohjauksen tuki. By Marjukka Liiten. Helsingin Sanomat / Kotimaa 20.11.2019

tiistai 19. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1579 - tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päässä





kohta kaukana
olen tuhansien ja
taas tuhansien

kilometrien
päässä, vain vihellyksen
voit vielä kuulla

ei penniäkään
taskussa, ilman paitaa
ei kotiin paluuta




Linkit:

the hooters - 500 miles. youtube (radio helmi 19.11.2019).  >>  hoyt axton - 500 miles.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1017. Sininen uni

"Laulu Nukkumatista", "Sininen uni", "Joka ilta kun lamppu sammuu" yksi ja sama laulu / runo, jolla on lukematon määrä esittäjiä.

Sanat ovat Martti Haavion eli P. Mustapään runosta "Laulu Nukkumatista", minkä pohjalta laulajalegenda Tapio Rautavaara teki "Sinisen unensa". Esimerkiksi nuottivihkoissa ja laulukirjoissa puhutaan myös laulusta "Joka ilta kun lamppu sammuu". Sellaista kyseli eräs asiakas tänään kirjastossa. Hetken päästä luonnollisesti selvisi, että kysehän oli "Sinisestä unesta", mllä nimellä se yleisimmin tunnetaan.

    *    *    *

Tapahtuman jälkeen luin laulun tarinan Wikipediasta, mikä on aika huvittava. Tapio Rautavaara kertoo elämänkertakirjassaan elävän tarinan siitä, miten kaikki tapahtui varttitunnissa.

Ainoa ongelma tässä on vain se, ettei tarina pidä ilmeisesti ollenkaan paikkaansa, ei voi edes pitää paikkaansa. Ajat, paikat ja henkilöt eivät osu kohdalleen. - Jälleen yksi esimerkki ihmisen muistin ja mielen arvaamattomuudesta.


Linkki:

Sininen uni. Wikipedia

maanantai 18. marraskuuta 2019

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 718 - Fasisti vai fasismin uhri, rasisti vai rasismin kohde


Suomalaisena on helppo nähdä, miten vastakohdat voivat olla äärimmäisen lähellä toisiaan niin ettei niitä erota enää toisistaan. Esimerkiksi Björn Wahlroos on entinen äärivasemmistolainen (niin kuin niin monet maan yläluokasta) - ja mikä hän on nyt? Suomalaiset (eivät tietysti ne jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen, mutta heitä oli tosi, tosi vähän) taistelivat natsi-Saksan rinnalla - ja äkkiä he olivatkin Saksan vihollisia - ja taas vähän ajan kuluttua Saksaa ihannoitiin.

Kaikkein hämmästyttävintä on, miten oman menneisyytensä voi kieltää jopa niin, että muutkin uskovat, että asiat ovat toisin kuin miten asioiden tiedetään olevan! Omasta elämästään voi rakentaa myyttisen (sankari- tai uhri)tarinan, jota järjestelmällisesti levittää eteenpäin, vaikkei sillä ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden, varsinkaan menneisyyden kanssa.

     *     *    *

Tähän ilmiöön törmäsin jälleen kerran räikeästi lukiessani Helsingin Sanomien kirjoitusta Emil Nolde -näyttelystä. Mies on vuosikymmenet esiintynyt kansallissosialistisen Saksan uhrina, vaikka hän oli ollut koko natsi-Saksan ajan aktiivinen ja arvostettu kansallissosialisti.

Koko asiaan voi tietysti tuoda vielä uhden näkökulman tai vaihteen lisää. Ehkä hän todellakin oli myös uhri, niin kuin kaikki kansallisvaltioiden kansalaiset ovat nationalistisen ajattelun uhreja vielä tänä päivänä. Vai mitä pitäisi ajatella huippusuositusta (!) oikeistopopulismista tai Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kansansuosiosta. On helppo kieltää ja kiistää heidän merkityksensä, mutta he ovat todellakin demokraattisesti valittuja johtajia, joilla on täysi oikeus harjoittaa sellaista politiikkaa kuin harjoittavat. Siihen heille on vaaleissa annettu täysi oikeutus. Ja jos sen kiistää on itse natsi tai rasisti tms. Donald Trumpin puheet häneen kohdistuvasta noitavainosta ovat totisinta totta. Ja on outoa että tällaista voi tapahtua.

Linkki:

Uhriksi luultu olikin itse natri. Turun taidemuseon Emil Nolde -näyttelyn teokset ovat
esillä uudessa valossa. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 16.11.2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1578 - sataa miehiä





miehiä sataa
taivaalta! sateenvarjot
kaikki muistakaa!

omansa kaikki
saa, sillä ovat kaikki
miehet jaossa.

tosin toiset vain
naista haluaa, joku
pärjää autolla -

on siinä munaa.




Linkit:

the weather girls - it's raining men. youtube (radio helmi 18.11.2019)

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1577 - ilmassa





tunnen tulevan
se on ilmassa, luoja
miten odotin

tätä hetkeä
oi, koko elämäni
tunnetko sinä?

[I can feel it coming 
in the air tonight, oh Lord
And I've been waiting 

for this moment for 
all my life, oh Lord. Can you 
feel it coming in the air?]




Linkit:

phil collins - in the air tonight. youtube (radio helmi 17.11.2019)

lauantai 16. marraskuuta 2019

RUNO ON VAPAA. Osa 1576 - ruusuja





anteeksi *), en ole
luvannut **) mitään ***). mä annoin
vain kimpun ruusuja. ****)
      
*) i beg your pardon
**) tai pyytänyt, vaatinut, anonut (vain toivonut)
***) lue: ruusutarhaa
****) ihan tavallisia punaisia leikkoruusuja läheisestä kukkakaupasta






Linkit:

lynn anderson - rose graden. youtube (radio nostalgia 16.11.2019)

RUNO ON VAPAA. Osa 1575 - tunnet rakkauden




otan sut vasten
hissin seinää, ja hetken
tunnet rakkauden

otan sut joka
paikassa, kaiken aikaa,
juovun huulista

otan, vaikka en
aina haluaisikaan.
jumalatar oot!

otan loppuun ass-
ti, lopussa kiitos
seisoo napakasti.
      




Linkit:

pelle miljoona - tahdon rakastella sinua. youtube (radio nostalgia 16.11.2019)