lauantai 29. helmikuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 774 - Valokuva Weinsteinista oli sittenkin silkkaa draamaa!!

Elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen ruoti jälleen kerran sitä, miten todenmukaisia valokuvat ovat. Jokainen tietää miten helppoa kuvilla - varsinkin digiaikana - on valehdella.

Kuvien tulkintaa mutkistaa se, minkä Lehtonenkin on havainnut, ettei edes kuvien manipulointi aina vääristä kuvaa. Mieleeni tulevat ensimmäiseksi luontokuvat, joiden eteen on tehty töitä. Jotta esimerkiksi sienestä on saatu haluttu kuva, on sen edestä jouduttu rapsimaan heinät ja oksat ym. pois, eikä kuva enää ole autenttisesta sienestä luonnonympäristössään. - Niin, mitäpä sillä on väliä, koska kuvauksen kohde oli sieni. Tällainen on tilanne aina kun valokuvataan!

     *     *     *

Reaktioni Harvey Weisteinin rollaattorikuvaan oli sama kuin Veli-Pekka Lehtosella, mutta analyysi menee pidemmälle.

1. Ensireaktio oli, että mies kerää säälipisteitä, mikä oli ilmeistä ja läpinäkyvää.

2. Hetken kuluttua mietin, että hänellä on varmasti perusteltu syykin käyttää rollaattoria.

3. Tämä ei silti poista sitä, etteikö hän käyttäisi sitä tarkoituksella juuri tässä tilanteessa - ja etteikö hän ehkä olisi voinut kävellä lyhyttä matkaa ilman rollaansakin. Lehtitietojen mukaan hän ei aina käyttänyt sitä.

Weinsteinin intreisseissä on keinolla millä hyvänsä saada alennettua tulossa olevaa ehdotonta vankeustuomiota. Rollaattori on hyvä ja halpa keino vaikuttaa ns. yleiseen mielipiteeseen ja sen kautta tuomareihin.

     *     *     *

Rollaattori antaa myös epäsuoran signaalin siitä, että hän on vanha ja raihnainen mies, eikä ole voinut tehdä kaikkea mistä häntä syytetään, vaikka suurin osa syytteistä liittyy takavuosien tapahtumiin. Psykologisella tasolla heittäytyminen vanhaksi ukoksi toimii ja herättää myötätuntoa.

Huomioni kiinnittyy myös itse rollaattoriin, joka on vaikeasti liikuteltavaa mallia. Jos hänellä olisi sellainen rollaattori, jota esimerkiksi Suomessa yleisesti käytetään, mielikuvat olisivat olleet toisenlaisia. Rollaattorillahan voi kävellä selkä suorassa ja normaalia vauhtia niin halutessaan. Se ei ole mikään mateluväline niin kuin tässä tapauksessa.

Harvey Weinstein halusi tarkoituksella että huomio kiinnittyy hänen huonoon liikkumiseensa ja silloin huomio on poissa itse asiasta. Siitä mitä hän on tehnyt tai mitä hänen väitetään tehneen.


Linkki:

Kun Harvey Weinstein saapui oikeuteen rollaattorin kanssa, epäilin sitä teatteriksi – Kaikkein vaarallisimpia ovat juuri ne kuvat, joiden taustoja emme tiedä. Vaarallisimpia ovat valokuvat, joiden kuvaushetkestä ja ottamisympäristöstä emme tiedä, kirjoittaa Helsingin Sanomien elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen. Helsingin Sanomat / KulttuurI 29.2.2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 773 - Suomi Turkin sodassa Venäjän puolella


Jotkut suomalaiset ovat olleet aina innokkaita lähtemään sotaan, kunhan siihen vain tarjoutuu tilaisuus. Näin on ollut suurvalta-Ruotsin ajoista lähtien. Eikä pahana vihollisena ole ollut suinkaan aina Venäjä vaan kuka ja mikä tahansa on kelvannut.

Hakkapeliitat tuskin aina tiesivät ketä ja miksi lähtivät tappamaan Keski-Eurooppaan. Se oli aikansa makaaberia urheilua ja turistimatkailua. Tänä päivänä jääkiekkkomaajoukkue Leijonat ym. taistelevat ympäriinsä puutikkuja heiluttaen ja vastustajia taklaten niin päähän kuin vartaloon.  Ja Leijonien huuto on sama kuin 1600 -luvulla: "Hakkaa päälle Suomi-poika, että **** meitä voita!" Suomalaisten nykymäärään suhteutettuna ympäri maailmaa lyömä- ja tuliaseita heilutti 250 000 suomalaista.

     *     *    *

Eilisen uutiset Turkin ja Syyrian / Venäjän vastakkainasettelusta nostivat mieleen sen, miten Suomi-poikakin Venäjän rinnalla vielä 1877-78 pani turkkilaisia järjestykseen, ja sai tsaari Aleksanteri II:lta merkittäviä huomionosoituksia ja jopa muistomerkin Moskovaan. Suomen puolella tapahtumasta on elävä muisto: Kaartin jääkärirykmentti.

Sodassa kaatui 24 suomalaista ja haavoittui satakunta. Kaikki isänmaan ja äiti-Venäjän sankareita. "Oi kallis kotimaa" -laulu syntyi sodan aikana, ja kaikkihan sen tietävät. Tänä päivänä suomalaisten kotimaa on koko maailma, sillä suomalaisia löytyy kaikista maailman kolkista. Yhtä paljon kuin pohjoisesta niemennokasta.

Edellisen kerran leijonat olivat Turkkia vastassa reilu 20 vuotta aiemmin Krimin sodassa (1853-56), mihin myös Oolannin sota lauluineen liittyy:
Ja se Oolannin sota oli kauhia
Hurraa, hurraa, hurraa!
Eipä tuota mättämistä - ja vihollisen listimistä - silloinkaan kovasti kauhisteltu niin kuin ei vaikkapa Väinö Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa".

    *     *     *

Ja periaatteessa suomalaiset ovat jälleen kerran Turkkia vastassa, ainakin lähellä sotatoimialuetta kouluttamassa sissejä mm. Turkkia vastaan. Ja yllätyksettömästi Venäjä on samalla puolen kuin Suomi.

Linkki:

Turkin sota. Wikipedia

perjantai 28. helmikuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1070 - Ongelma(na väkivalta): Ensin on tunnistettava mikä on ääriajattelua ja -toimintaa

Viime päivinä on julkisuudessa pyöritelty jälleen kerran perussuomalaisten nuorisojärjestön PS-nuoret tilannetta. Asian ruotiminen on ollut sanalla sanoen säälittävää. Porvarillinen media ei saa siitä juuri mitään irti, muuta kuin moralisointia tyyliin "on tuhma käyttää fasisti sanaa (itsestään)".

Miten olisi järjestön ottaminen mukaan "Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaan"? Miksi olla kiinni lillukanvarsissa, kun voisi paneutua kerralla suureen yhteiskunnalliseen ongelmaan? Suomesta - niin kuin koko Euroopasta - puuttuu uskallusta puuttua todenteolla kaikkeen väkivaltaan, jota on yhteiskunnan sisällä.

Ja samassa yhteydessä em. ohjelmaan voisi ottaa mukaan kaikki muutkin puolueet nuorisojärjestöineen hieman eri syistä. Kaikki tavalla tai toisella tukevat ja edistävät väkivaltaa tässä yhteiskunnassa ja maailmassa.

Mukaan olisi otettava myös eri viranomaisten harjoittama väkivalta eri muotoineen. Miksi esimerkiksi juuri nyt ollaan päädytty luopumaan lähes ikiaikaisesta putkalaitoksesta? Ja mikä on sen vaihtoehto, jota ajetaan sisään. Ongelmahan tässä tapauksessa on ollut suuri putkakuolemien määrä, kun ihmisiä syystä toisesta kuoli tai suorastaan tapettiin putkaan ilman että siitä oli sen kummempia seuraamuksia.

Suurin ongelma on tietysti armeija, jota ei mielletä väkivaltakoneistoksi, joka tuottaa järjestelmällisellä koulutuksellaan suuren väkivaltaan kykeneviä ja sitä harjoittavia kansalaisia. Yleinen asevelvollisuus on myös merkittävä ihmisoikeuskysymys, mitä Suomi valtiona ei ota vakavasti. Irvokasta on miten maassa koulutetaan jopa tappamisen tohtoreita. Tästä instituutiosta on päästävä heti eroon, Suomi ei ole Amerikka.

      *     *     *

"Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma" on harvinaisen epäonnistunut monestakin syystä.  Euroopan minitaristisimmassa maassa väkivalta on valtavirtaa, ja se on tunnistettava ja siitä on ensin vedettävä selkeät ja suoraviivaiset johtopäätökset.

Missään muussa maassa vihapuhe ja vihollisajattelu ei ole niin syvälle juurtunut kansallinen instituutio kuin Suomessa. Sekin on myönnettävä ja sille on tehtävä jotain. 1980 -luvulle asti oltiin menossa oikeaan suuntaan, sitten tapahtui suuri käänne ja mentiin metsään.

Väkivallan kitkemisen voisi aloittaa koulusta. Miksei vääntää rautalangasta mallia, miksi ongelmien ratkaisuun eivät sovi väkivaltakoneistot? Miksi ei kirjoitettaisi historian ja yhteiskuntatiedon oppikirjat uudelleen? Miksi ei käytäisi ajatuksen kanssa ja toiminnallisesti läpi kaikkia ongelmatilanteita, joissa väkivallan voi korvata monella muulla paremmalla keinolla.

Linkki:

Ääriajatusten tilalle mielekästä tekemistä. Ääriliikkeistä vieroittava työ on Suomessa vielä hajanaista, ja Oussama Yousfi on sen uranuurtaja. Diakonissalaitos aloittaa työn heti, kun rahaa löytyy. Helsingin Sanomat / Kaupunki 27.02.2020

Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma 2019–2023 : Periaatepäätös 19.12.2019. Sisäministeriön julkaisuja

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 772 - Suomalaista muinaisuutta - ja nykyisyyttä etsimässä


"Kulttuurisesti yhtenäiseksi kuviteltua muinaisuutta ei ole koskaan ollut olemassa."
(Folkloristiikan tutkija Heidi Haapoja-Mäkelä)

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan Arla Kanervan artikkeli päättyy ylläolevaan sitaattiin, mikä tietysti panee miettimään, mikä on mitäkin tässä tapauksessa.

Kulttuurista - ja myös alueellista - yhtenäisyyttä, mistä tässä on myös kysymys voi ajatella monesta eri suunnasta. Artikkelissa on snellmanilaisesti kansa ja valtio rajoineen fiksattu yhteen niin kuin 1800 -luvun lopulla, mikä ei ole ehkä aivan kestävä tapa ajatella ihmisten ja kansojen historiaa.

Tutkija Heidi Haapoja-Mäkelän ajatuksen voi kääntyy myös toiseen kulmaan: "puhe kulttuurisesta  yhtenäisyydestä on valtiollista itsenäisyyttä ajavien mielikuvituksen tulosta". Ja se mitä tällä puheella ja sitä vastaavilla teoilla on saatu aikaan, on kansallisvaltio Suomi, jossa on koko 100-vuotisen valtiollisen itsenäisyyden ajan rummutettu kulttuurisen yhtenäisyyden puolesta. Silti tätä yhtenäisyyttä ei ilmeisesti ole koskaan ollut olemassa, ei ainakaan menneisyydessä.

Jos ja kun kulttuurinen yhtenäisyys on vasta viime vuosikymmenten aikaansaannosta, asettaa se monet asiat aivan uuteen valoon. Tietysti voidaan koko ajan epäillä, onko tällaista yhtenäisyyttä koskaan edes syntynyt - ja ketkä ovat koko ajan jääneet yhtenäiskulttuurin ulkopuolelle! Mieleen tulevat ainakin saamelaiset, romanit sekä venäläiset ja tataarit. Ja viimeisimmän maahanmuuttoaallon seurauksena uudet kansalliset vähemmistöt kuten somalit, joita on jo määrällisesti enemmän kuin saamelaisia!

     *     *     *

Oli niin tai näin tämän keskustelun tärkein kohde ja väline tuntuu olevan Elias Lönnrotin "Kalevala", jonka toimittamisesta on kulunut tänä vuonna 85 vuotta. Ja tänään on vielä kansallinen liputuspäivä, Kalevalan päivä, mikä korostaa tämän kansalliseepokseksi kutsutun teoksen merkitystä. Tarkalleen ottaen "Kalevala" ei ole eepos, sillä - niin kuin sanottu - se on vain Lönnrotin kansantarinoiden ja -runojen pohjalta toimittama ja osin myös sepittamä fiktiivinen teos.

Teosta alettiin käyttää heti julkaisemisensa jälkeen propagandavälineenä niin kuin Heidi Haapoja-Mäkelä tämänpäiväisessä Helsingin Sanomien artikkelissa toteaa. Ne jotka ajoivat tietylle maantieteelliselle alueelle, jota Suomeksi kutsutaan - ja jossa suomea puhua asui -, ajaa kansallisvaltiota, käyttivät "Kalevalaa" omana propagandavälineenään.

Se mistä Elias Lönnrot etsi kansallisesti yhtenäistä kulttuuria, ja millaiseksi se maantieteellisesti / valtiollisesti muotoiltiin, eivät käyneet ihan yksiin. Suuri osa "Kalevalan" tarinoista ei edes ollut silloisen / nykyisen kansallisvaltio-Suomen alueella syntyneitä tarinoita, eikä edes ihan kielellisesti suomalaistenkaan tarinoita vaan karjalaisten ja inkeriläisten tarinoita.

Lisäksi voidaan miettiä, kuinka suuri osa tarinoista oli lainaa joiltain naapurikansoilta tai vielä jostain kauempaa esimerkiksi Aasiasta ja antiikin Kreikasta. Osa tarinoista oli - ja saattoi olla - ympäri maailmaa tunnettuja, ja joka puolella kerrottuja tarinoita.

Ja ehkä häiritsevintä "Kalevalassa" on varmasti se, että sen tarinat eivät todellakaan tunnu edes kovin muinaisilta, sillä ne ovat toisinaan pahasti kontaminoituneet kristinuskon tarinoiden, uskonnollisten legendojen kanssa. Lönnrot myös tietoisesti blokkasi joitain tarinoita pois "Kalevalasta" eli esimerkiksi niitä, joita hän piti siveettöminä ja pakanallisina.

     *     *     *

Samaan aikaan kun "Kalevalaa" levitetttiin - ja kansakoulussa alettiin paukuttaa Martti Lutherin "Katkismusta" lasten ja aikuisten päihin -, Suomeen levisi myös kansainvälinen kapitalismi ja maa alkoi modernisoitua. Uudet aatteet ja ideologiat, liberalismi ja sosialismi saavuttivat myös pohjoiset perukat.

Yhä uusia ryhmiä jäi yhtenäiseksi määritellyn kulttuurin ulkopuolelle. Ennen muuta nyky-yhteiskunnan orjat, työläiset, joilla ei ollut kirjaimellisesti isänmaata eikä omaisuutta. Teollisuuden mukana syntynyt uusi yhteiskuntaluokka työväki saatiin yhteiskulttuurin taakse vain pakottamalla heidät koulunpenkillä lukemaan "Katkismusta", "Kalevalaa" ja Topeliuksen satuja ja tarinoita eli "Maamme" -kirjaa.

Ei ollut loppujen lopuksi vaikeaa ennustaa, mitä tällainen sekametelisoppa sai ihmisten mielissä aikaan. Siitä syntyi monenlaisia ja -tasoisia konflikteja, jotka ovat jatkuneet aina tähän päivään asti.
Edelleen koulussa opetetaan tunnustuksellista luterilaista kristinuskoa, luetaan tosin helpotettuja versioita "Kalevalasta" ja oppikirjat ovat uusia versioita "Maamme" -kirjoista. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut sen jälkeen, kun kansakoululaitos 1860-luvulla aloitti toimintansa. Ei olekaan ihme, että kaikki eivät ole niin kovin kiinnostuneita lukemisesta, ainakaan koulussa.

Linkki:

Kansan taru. Tänään juhlitaan Kalevalan päivää. Maamme kansalliseeoposta on jo 185 vuoden ajan käytetty rakentamaan suomalaista kirjakieltä, kulttuuria ja kansaa. By Arla Kanerva. Helsingin Sanomat 28.2.2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1069 - Panimotyöntekijä AMPUI viisi kollegaansa

Viiden teollisuustyöntekijän ampumisesta tuli eilen torstaina 27.2.2020 uutinen, joka levisi ympäri maailmaa, myös Suomeen. Luin hetki sitten Lännen Medioihin levitetyn uutisen Hämeen Sanomista "Mies ampui viisi ex-kollegaansa Yhdysvalloissa" oli tämän pienen uutisjutun otsikko.

Tapahtumapaikka sijaitsee Milwaukeessa, Visconsinissa, USA:ssa, jossa joukkoammuskellaan vuosittain satoja ihmisiä. Viime vuonna samanlainen tapahtuma uutisoitiin yhteensä 44 kertaa ja niissä kuoli yhteensä 224 ihmistä.

Samaan aikaan ihmisiä kuolee koronaviruksen aiheuttamiin infektioihin, mutta ne eivät ole uutismedioiden kannalta yhtä merkittäviä uutisia. Emme tiedä satojen Kiinassa kuolleiden kohtaloista samalla tavoin kuin tiedämme, miten entinen panimotyöntekijä, 51-vuotias mies tappoi kylmäverisesti entiset työkaverinsa.

    *     *     *

Samaan aikaan kun USA:n presidentti Donald Trump aloitteli tiedotustilaisuutta Valkoisessa talossa korona-viruksesta ja sen leviämisestä USA:ssa, hän sai tiedon Milwaukeen tapahtumasta läsnäolevilta toimittajilta. Trump kommentoi tapahtumaa:

- Sydämemme särkyvät uhrien ja heidän rakkaidensa vuoksi. Lähetämme osanottomme heille. Kauhistuttava tapahtuma, aivan hirveä...

USA:ssa koronavirus ei ole tiettävästi vielä tappanut ketään, ja niin kuin tiedämme, Trump ei vähän ajan päästä pitänyt sitä erityisen merkittävänä asiana amerikkalaisten kannalta. Korona-viruksen uhreista presidentti ei sen sijaan puhunut mitään, eikä tuntenut myötätuntoa satoja, jopa tuhansia, kuolleita kiinalaisia tai muita kohtaan.

     *     *     *

Luin vertailun vuoksi, mitä brittimediat kertovat asiasta. Suomeen tieto oli tullut ranskalaisen uutistoimiston AFP:n kautta. Britit olivat ehkä hieman tarkempia. He kertoivat viiden kuolleen miehen olevan perheellisiä. Sen enempää eivät brititkään asiasta tienneet, eivätkä olleet selvittäneet asiaa ennen uutisointiaan.

Kaikki oli selvästi tapahtunut nopeasti, hetken mielijohteesta, ja reaktiona miehen irtisanomiseen saman päivän aikana.

     *     *     *

On helppoa kuvitella millaisessa tilanteessa ja tunnekuohussa ampuja oli ollut. Vielä aamulla töihin tullessaan hän ei ehkä tiennyt, että hänet irtisanottaisiin. Sitten tapahtui jotain, joka myöhemmin iltapäivällä eskaloitui siihen, että hän tappoi viisi työkaveriaan.

Mieleen tulee, että mies on ehkä ollut samalla tavalla uhri, kuin uhreja olivat monet kouluammuntojen tekijät 1990 -luvulla, jotka olivat samaan aikaan koulukiusaajia ja varsinkin koulukiusattuja.

Ja tylymminhän ei ihmistä voi kiusata kuin eristää kokonaan ryhmän ulkopuolelle, jopa irtisanoa töistä, joka on ehkä ollut yksi hänen elämänsä merkittävimmistä asioista senkin takia, että USA:ssa ei ole samanlaista työttömyysvakuutusta ja sosiaaliturvaa kuin Euroopassa.

Kenties panimotyöntekijät olivat tunteneet toisensa jo pitkään, vuosikymmeniä. Ampuja oli 51-vuotias paikallinen mies ja muut ovat varmasti olleet myös paikallisia, eri ikäisiä miehiä.

Ehkä he olivat tehneet miehelle jonkin pilan, josta seurasi se, että mies kanteli muista esimiehelleen. Kostoksi he ehkä keksivät tarinan, joka taas sai aikaan sen, että mies erotettiin. Mies ei ehkä ollut tehnyt mitään sellaista, että hän olisi ansainnut erottamisensa.

Hänellä oli ehkä perusteltu syy reagoida voimakkaasti siihen, mitä muut tekivät, mutta hänellä ei ollut enää mitään keinoja puuttua muiden tekemiseen. Hän oli siis umpikujassa - ja epätoivoinen...

Siitä median tulisi kirjoittaa. Ei tällaisia uutisia ampumisista, jotka eivät ole mitään uutisia vaan vihapuhetta. Tekstiä joka ei kerro mitään oikeastaan mistään vaan saa aikaan lukijoissa vain turhaa pahaa mieltä, joka sekin on mielessäni kiusaamista...


Linkki:

Mies ampui viisi ex-kollegaansa Yhdysvalloissa. Hämeen Sanomat 28.02.2020

Gunman kills five people at Milwaukee brewery. A 51-year-old brewery worker murders five of his colleagues before shooting himself. police says. Sky News (UK) 27.2.2020

Milwaukee shooting: Five dead after gunman opens fire at MillerCoors offices Shooter identified as 51-year-old man who took his own life. By Oliver O'Connell (New York). Independent (UK) 27.2.2020

Gosnell: "Never been kissed" (suom. Pakko olla) (1999)


Vastavalmistunut uutistoimittaja palaa lukioonsa (high school) tutkivana journalistina, ja muuttuu jälleen 17-vuotiaaksi teiniksi. (IMDb)

"Pakko olla" (1999) on romanttinen komediaelokuva, jonka on ohjannut Raja Gosnell. Elokuvassa esiintyy James Franco debyyttiroolissaan.

Elokuvan pääosassa on 25-vuotias Chicago Sun-Times -lehdessä oikolukijana työskentelevä Josie, joka ei ole koskaan käynyt oikeilla treffeillä. Nyt hän joutuu ensimmäistä oikeaa lehtijuttuaan varten soluttautumaan high schoolin nörttikastiin ja kokemaan oman nuoruutensa uudelleen. (Wikipedia)

     *     *      *

Ei ole salaisuus, että olen heikkona joihinkin Drew Barrymooren elokuviin - ja kaikki alkoi elokuvasta "50 first dates" (suom. Aina eka kerta, 2004). Tuota elokuvaa on mielestäni monessa mielessä vaikea ylittää. Siinä on kaikki, mitä kaipaan hyvältä, todellisuudesta vieraannuttavalta leffalta. Viisi vuotta ennen sitä Barrymore teki elokuvan "Never been kissed" (1999), jossa hän puhkeaa kukoistukseensa, mutta raita ei vedä vertoja myöhemmälle elokuvalle.

Niin kuin usein amerikkalaisissa elokuvissa, kaikki saattaa alkaa hyvin. Mutta kun ne osuudet, joilla elokuvaa ja sen käsikirjoitusta on markkinoitu tuottajille, taso äkkiä romahtaa, ja niin on käynyt tässäkin tapauksessa. "Never been kissed" -leffassa olisivat ainekset paljon parempaan, mutta se ei ihan lunasta odotuksiaan.

15 vuotta sitten tehty elokuva on teemoiltaan osittain hyvinkin ajankohtainen, sillä siinä niin aikuinen mies kuin nainenkin ryhtyy suhteeseen teinin kanssa - ja kertomuksessa haetaan rajoja sille, mikä on vielä sopivaa. Tämähän on tämän päivän julkisessa keskustelussa herkkä aihe 2020-luvun Suomessakin mm. #metoo -kampanjoinnin seurauksena.

Toisesta näkökulmasta ajateltuna "Pakko olla" osoittaa, miten draaman keinoin on mahdollista käydä menneisyyden kokemuksia (terapeuttisesti ja muuten) läpi. Ja jatkaa draaman jälkeen elämää entistä eheämpänä ja onnellisempana.

torstai 27. helmikuuta 2020

Mangold: "Girl, interrupted" (suom. Vuosi nuoruudestani) (1999)


Elokuva perustuu kirjailija Susanna Kaysenin omakohtaisiin kokemuksiin 1960 -luvulta, jolloin hän oli puolitoistavuotta mielisairaalassa. (IMDb)

"Vuosi nuoruudestani" (1999) on James Mangoldin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu Susanna Kaysenin muistelmiin "Girl, Interrupted vuodelta" (1993). Elokuvan pääosissa ovat Winona Ryder, Angelina Jolie, Brittany Murphy, Whoopi Goldberg ja Vanessa Redgrave. (Wikipedia)

     *      *      *

Terveen ja sairaan välinen raja on usein enemmän kuin häilyvä, niin tässäkin tapauksessa. Jollei Susanna (Winona Ryder) olisi saanut hirveitä päänsärkykohtauksia, ja ottanut kourallista aspiriinia vodkalla terästettynä, hänen vanhempansa eivät olisi passittaneet häntä koskaan Claymooren psykiatriseen sairaalaan.

Diagnoosi nykykielellä olisi lienee "epävakaa persoonallisuus", sillä hänen tunteensa ailahtelivat nopeasti laidasta laitaan, eikä hän hallinnut itseään. Pahinta on se, että epävakaasta ihmisestä tulee vaarallinen itselleen ja hän saattaa olla itsetuhoinen ja tehdä hetken mielijohteesta jotain harkitsematonta, mitä ei voi perua jälkikäteen.

Susannan kannalta ratkaisu suljetulle osastolle siirtämisestä oli varmasti oikea, sillä muuten hän olisi  heittänyt henkensä. Ja yhtä perusteltua oli vuoden kuluttua todeta, ettei ole mitään syytä pitää häntä enää suljetulla osastolla - saati siten sairaana.

Sairaalassa hän ystävystyy useisiin muihin potilaisiin erityisesti Lisaan (Angelina Jolie), joka oli ollut jo 8 vuotta sairaalassa. Vuorovaikutus muiden nuorten naisten kanssa on se, joka käynnistää Susannassa prosessin, joka johtaa siihen, että hän pystyy jälleen elämään elämäänsä sairaalan ulkopuolella, mutta ei ilman muiden antamaa tukea.

RUNO ON VAPAA 2020 - mikä maailma



[henki kulkee vähän heikosti]

mikä maailma
niin ettei sanotuksi
saa huomenta vaan

[alkoi yskittää kun tulin pienestä pakkasesta sisälle sisäilmaltaan heikkoon tilaan, sanovat että se on korvien välissä, heikko sisäilma - ja astma, sanovat että ihmiset kuvittelevat, kuvittelevat että huonosta ilmasta - ja ilmastosta - on heille haittaa, sanovat että ammuksiakin voi väistellä tai että hyvällä tuurilla ja taidolla selviää hengissä, että kuolemaa sanotaan uhrautumiseksi ja että on sankaruutta kuolla jonkun edestä ja edessä, sanoisin että sankaruutta on että jaksaa elää tällaisten kanssa, että uhraa heille ajatustakaan, sanoo sanaakaan ja samalla puhaltaa keuhkot tyhjäksi ilmasta, siitä mitä siellä vielä voi olla kaikkien arpikudosten, tulehdusten, virusten, kaiken maailman partikkelien ym seassa]



Linkit:

louis armstrong - what a wonderful world. (Radio Nostalgia 27.2.2020)

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1068 - Tuberkuloosi tappaa Suomessa joka vuosi 30 ihmistä

Keuhkot ovat yksi nisäkäslaji ihmisen heikoista kohdista, minkä takia keuhkoihin iskeviin sairauksiin kuolee vuosittain paljon ihmisiä. Itseasiassa yleisin välitön kuolinsyy vanhoilla ihmisillä on keuhkokuume.

Yksi vakava ja vielä 1950-luvulla hyvin yleinen keuhkosairaus on turberkuloosi, jota Yle Uutisten mukaan on löytynyt yhdestä yläkoulusta Vantaalta. Tubikin on tarttuva tauti, joten kymmenet nuoret ja opettajat ovat altistuneet tälle bakteerille.

Ainoa omakohtainen kokemus tuberkuloosiin liittyy omaan ylioppilasvuoteeni, jolloin olin hoitoapulaisena laitoksessa, jossa oli paljon vanhuksia. Osastolla jossa olin löydettiin yhden potilaan ysköksestä bakteereita, mikä sai henkilökunnan varpailleen. Muistan vielä, miten aistin muiden pelon - ja helpotuksen, kun he kuulivat. että myöhemmät näytteet olivat puhtaita. Mies oli kuitenkin eristyksessä muutaman viikon.

Esimerkiksi 2010 -luvulla tuberkuloosiin Suomessa kuoli noin 300 ihmistä, mikä on hyvä muistutus niille, jotka tänä päivänä miettivät koronavirusta ja sen vaarallisuutta. Eikä tietysti voi vähätellä sitä, että ongelma liittyy tänä päivänä usein maahanmuuttajiin, mitä Vantaan tapauksessa ei arvattavista syistä ole mainittu.

Linkki:

Vantaan Peltolan koulussa todettu tuberkuloositapaus – altistuneita on noin 60 oppilasta ja yli 10 opettajaa. Altistuneet ohjataan tutkimuksiin. Koulussa ei ole enää tartunnanvaaraa. YLE / Uutiset 26.02.2020

Tuberkuloosi. By infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio.  Duodecim 15.11.2019

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 771 - Aina ei ole helppo sanoa mikä on mitä! Edes Auschwitzista

Viimeksi eilen kävin lyhyen keskustelun kirjaston asiakkaan kanssa, joka sanoi käyneensä Auschwitzissä. Hänen oli pakko sanoa se, sillä se oli hänelle selvästi vähintään yhtä tärkeä asia kuin monille muille pyhiinvaellus Santiago de Compostellaan ja vastaavanlaisiin paikkoihin.

Eikä hän ole ollut parin viime kuukaiden aikana ainoa. Mieleeni tulee myös kaksi muuta 60+ naista, jotka ovat intoilleet Auschwitzillä, mitä olen hieman ihmetellyt. Kaikki ovat olleet suorastaan fanaattisen kiinnostuneita asiasta ja haluavat lukea kaikki aihetta käsittelevät kirjat ja ovat kyselleet tarkkaan useaan kertaan, mitä uusia kirjoja on aiheesta.

Naiset eivät tunnu olevan järin kiinnostuneita ihmisistä, juutalaisista ja mitä heille on tapahtunut. Mutta jokin paikassa ja sen hengessä vetää heitä puoleensa.

     *     *     *

Tänään Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Eleonoora Riihinen kirjoitti Amazonin suoratoistopalvelun Amazon Primen uudesta sarjasta "Hunters" (2020), joka liittyy samaisen Auschwitzin keskitysleiriin, mutta sijoittuu 1970 -luvun New Yorkiin.

On helppo arvata mistä on kysymys: natsien jahtaamisesta tällä kertaa New Yorkin kaduilla. Pääosassa on itse Al Pacino, joka jahtaa edelleen julmuuksiaan tekeviä natseja.

Kriitikot ovat ottaneet uuden sarjan tylysti vastaan, mitä voi pitää tietysti hieman yllättävänä, jos ei tiedä, millainen itse sarja on. Pelkästään se että kerrotaan pahis-natseista ja hyvis-jahtaajista ei tietysti tee sarjasta hyvää, vaikka siinä olisi huippunäyttelijöitä, ohjaajia ja tuottajia. Ja sarja olisi suosittu.

     *     *     *

Esimerkiksi  The Auschwitz Memorial -museo arvosteli yhtä jaksoa siitä, että se keksi fiktiivisiä julmuuksia, joita natsien väitettiin tehneen keskitysleirillä. Tämä museon mukaan ruokkii ilmiötä, jota on muutenkin pidetty ongelmallisena eli sitä, että jotkut ihmiset kieltävät koko holokaustin, sen onko juutalaisvainoja koskaan edes ollut. Saksassa tällainen toiminta on kriminalisoitua.

Museo myös syyttää kirjakauppa Amazonia siitä, että se muu natsipropagandaa kuten Julius Streicherin avoimesti juutalaisvastaista lastenkirjaa "Trust No Fox on Green Heath and No Jew on" His Oath" (2017), joka on selvästikin vasta käännetty englanniksi. Streicher teloitettiin vuonna 1946 Nürnbergin oikeudenkäynnin jälkeen.

     *     *     *

Mietinkin mikä ihmisten päät oikein sekoittaa näissä kysymyksissä? Mikä saa ihmiset kaipaamaan / tekemään vielä vuonna 2020 eli 80 vuotta keskitysleirin perustamisen jälkeen väkivallalla hersyttelevää sosiaalipornoa, jolla yritetään viihdyttää ihmisiä esittämällä kammottavia asioita ja lähihistoriaa vääristellen.

Miksi joku haluaa nähdä, miten Auschwitzin  fiktiivisessä ihmisshakissa - mitä ei koskaan tapahtunut - tapetaan ihmisnappuloita, jotka on lyöty pelissä laudalta.

Miksi joku haluaa kokea keskitysleirin tunnelman, eläytyä tilanteeseen jossa juutalaisia työnnettiin polttouuneihin. Tekeekö se hänestä paremman ihmisen vai saako hän siitä jotain käsittämätöntä sadistista (uskonnollista) nautintoa.

    *     *     *

En myöskään ihan loppuun asti ymmärrä kuolleiden palvontaa, oli sitten kysymys sotasankareista tai keskitysleirien uhreista. Tietysti asioista pitää puhua, tapahtumia käydä puolin ja toisin läpi, mutta vainajien nostamista jalustalle - sitä on vaikea käsittää. Kuolleet ovat kuolleita. Heidän tekojaan voi toki muistella ja millaisia ihmisiä he olivat. Palvonta on kokonaan toinen juttu.

Linkki:

Amazonin uutta sarjaa syytetään natsileirin kauhuilla ratsastamisesta. Auschwitzin keskitysleirin historiaa vaaliva taho on kritisoinut Amazonia rajusti. By Eleonoora Riihinen. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 26.2.2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 770 - Tämä on vasta alkusoittoa, overtyyri ennen traagisen oopperan alkua

Alussa kaikki oli vielä ... niin hyvin kuin siinä tilanteessa voi olla hyvin. Carmen pakenee viranomaisia, poliisia. Eikä jää koskaan kiinni. Sen sijaan Don Jose, jonka käsistä hän pääsi vapaaksi, joutuu vankilaan mutta pääsee lopulta vapaaksi.

Kaikki näyttää hyvältä ... niin hyvältä kuin siinä tilanteessa on mahdollista, mutta mustasukkainen Don Jose oopperan lopussa tappaa Carmenin.

Kaunis romaanityttö Carmen on kuin ...virus. Kaikkien miesten katseet kääntyvät häneen. Siinä vaiheessa hän on vielä rakastunut Don Josehen tai ainakin mies häneen. Saa tältä jopa sormuksen, jonka pitää.

Sitten virus leviää, Carmen rakastuu myös muihin. Tragedia on valmis, ja odottaa vain finaaliaan.

     *     *     *

Tämä on vasta alkusoittoa, overtyyri ennen traagisen oopperan varsinaista alkua. Koronavirus koodinimeltään COVID-19 on tullut jo Suomeen ja se jatkaa leviämistään yhä uusien ihmisten matkassa.

Se etsii ensin kohteet joissa se on oireettomana viikkokausia. Nämä taudinkantajat vain levittävät tautia. Kun koronavirus on löytänyt sopivat kohteet, se iskee täydellä voimalla.

    *     *     *

Olen töissä julkisessa paikassa kirjastossa, jonka läpi kulkee päivässä satoja ihmisiä. Lähes kaikki jotka lähtevät matkoille ja tulevat matkoilta, käyvät myös kirjastossa. Hakevat mm. matkakirjoja ym. tietoa kohteista, jonne ovat menossa. Kuulun keskikokoisen kaupungin suurimpaan riskiryhmään, joka voi saada kuoleman suudelman asiakkaalta.

Pitäisikö minun siis mennä apteekkiin ja hankkia kasvosuojain. Jostain syystä viranomaiset väittävät, ettei siitä ole apua. Jos olisin saanut tartunnan, suojain estäisi viruksen leviämistä. Jostain syystä logiikka ei toimi toisin päin. En siis voi tehdä mitään suojatakseni itseäni.

     *     *     *

Kahden viikon kuluttua COVID-19:lle altistuneet kaupunkilaiset palaavat koteihinsa. Riittää kun yksi heistä on taudinkantaja ja astelee eteeni. Se voi olla viimeinen työviikkoni. Kantaja saa täyden palkan KELA:lta kärsimyksistään, siitä että on ollut 14 päivää karanteenissa. Hänen oikeutensa kansalaisena ovat taattu, mutta minulla ei ole mitään tukea, turvaa ja suojaa. Olen pelkkä elävä maali, kohde, jolle voi tehdä mitä vain.

Ehkä selvíän ensimmäistä aallosta hengissä, mutta sitten tulee toinen aalto, kolmas ja ehkä vielä neljäs. Kukaan ei tiedä kuinka monta - ja tuleeko niitä.

Se saattaa tulla samaan aikaan kuin kausi-influenssa tai heti sen jälkeen keväällä, ehkä vasta kesällä tai ensi kesänä, mutta vääjäämättömästi se on tulossa.

Hyvästi maailma!

Linkki:

Ajankohtaista koronaviruksesta COVID-19. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 25.2.2020

Bizet - Carmen (overture). Youtube

tiistai 25. helmikuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 769 - Joukko hämeenlinnalaisia karanteenissa Teneriffalla! Koronavirus lähenee kaupunkia...

Tämä oli odotettavissa. Suomalaisia liikkuu paljon maailmalla, myös niissä paikoissa ja maissa, joissa koronavirus-tartunnat leviävät nopeasti.

Ilmeisesti ensimmäiset hämeenlinnalaiset ovat joutuneet tänään karanteeniin lomamatkallaan Teneriffalla.

Aika näyttää leviääkö virus niin kuin espanjantauti tai hongkongilainen myös tänne ja mitä se ehkä saa aikaan. Jos koronavirus saisi aikaan yhtä paljon kuolonuhreja Hämeenlinnassa kuin espanjantauti 100 vuotta sitten, kuolonuhrien määrä voi nousta satoihin.

Huomenna Suomen hallitus tiedottaa asiasta, ja toivottavasti rajavalvontaan kiinnitetään huomiota. Hallituksen on myös syytä kehottaa kansalaisia välttämään lomamatkoja Suomen rajojen ulkopuolelle.

Linkki:

Hämeenlinnalaisia on koronaviruksen eristämässä hotellissa Teneriffalla – Karanteenin pituudeksi vahvistettu 14 vuorokautta. By Anni Tuominen. Hämeen Sanomat 25.2.2020

Suomalais­matkailijoiden suosimalla Teneriffalla on todettu koronavirus­tapaus. By Mikko Vesa. Ilta-Sanomat 25.02.2020

Peltonen: "Espanjantautia Hämeenlinnassa" (2013)


Espanjantauti tappoi 100 vuotta sitten muutaman vuoden aikana ympäri maailma vähintään 50 miljoonaa ihmistä. Suomessa sisällissodan lopulla ja sen jälkeen vuosina 1918-1920 kuoli noin 25 000 ihmistä espanjantautiin. Tauti on arvioitu lähteneen leviämään Helsingistä, mistä se mm. rautatietä pitkin saksalaisten sotilaiden mukana levisi muualle kuten Hämeenlinnaan ja Tampereelle.

     *     *     *

Ari-Pekka Aaltosen pro gradu -tutkielman (2013) mukaan espanjantauti levisi niin Hämeenlinnassa kuin muuallakin neljässä aallossa, joista pahin oli kolmas aalto vuonna 1919. Yhteensä 41 kaupunkilaista kuoli. Hämeenlinnassa oli tuolloin noin 6 300 asukasta. Tänä päivänä asukkaita on yli 10 kertaa enemmän. Eli jos tämän päivän Hämeenlinnassa koronavirus tappaisi yhtä paljon ihmisiä, liki 500 kaupunkilaista menettäisi henkensä.


Tilanne sisällissodan jälkeen oli poikkeuksellinen kaupungissa - ja jo sitä ennen. Kaupunki oli ennen sisällissotaa venäläinen varuskuntakaupunki, jossa oli yli 1 200 sotilasta. Lisäksi sodan aikana kaupunki oli punaisten sotilaiden hallussa. Sodan jälkeen asetelmat vaihtuvat ja kaupunkiin virtasi valkoisia sotilaita - ja saksalaisia, joiden mukana virus ehkä tuli ensin Helsinkiin ja sitten  Hämeenlinnaan.

Sisällissodan jälkeen kaupunkiin läpi myös virtasi suuri määrä pakolaisia, ja vihdoin heinäkuussa influenssaan sairastuneiden määrä äkkiä kasvoi sataan henkeen, joista seitsemän kuoli. Kaiken kukkuraksi kaupungissa oli sodan jälkeen Poltinaholla valtava sotavankileiri, jossa oli 12 000 vankia.

Loppuvuonna 1918 kuolleiden määrä kolmikertaistui ja oli 21 henkilöä. Seuraavana vuonna 1919 määrä tuplaantui ja vielä 1920 kuoli viisi henkilöä tautiin.

Linkki:

”Espanjantautia Hämeenlinnassa”. Vuosien 1918–1920 influenssapandemia Hämeenlinnan kaupungissa. Itä-Suomen yliopisto. Suomen historian pro gradu –tutkielma. 2013. Ari-Pekka Peltonen

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1067 - Fasisti on fasisti on fasisti. "Kaikkosestako oli puhe?" - Ai, Toni Jalosesta? Se nyt on yksi pelle. Yhtä paljon demari kuin porvari kuin persukin!

Tämä on yksi tapa suhtautua siihen, onko ihminen joko julistautuu fasistiksi fasisti. Ja voiko sellainen henkilö olla fasisti, jota ei pidetä yleisesti fasistina. Molempiin kysymyksiin voi vastata kyllä ja ei ja kaikkea siltä väliltä.

Leimojen iskeminen niin muihin kuin itseen on helppoa. Miksi tahansa, vaikka Suomen kuninkaaksi, on helppo julistautua. Toinen asia sitten on, kuka on ja onko kukaan Suomen kuningas - ja millaiset vaatteet keisarilla ylipäätään ovat.

Politiikan ja poliittisen historian tutkijoilla on selkeä näkemys, määritelmä, sille mikä ja kuka on fasisti. Oikeastaan fasisteja ei enää ole, koska sillä viitataan puolueeseen ja sen jäseniin, joita ei enää ole olemassa.

Varsinkin 1960- ja 1970-luvulla eli ns. uusvasemmistolaisuuden kulta-aikana fasismi-leimoja iskettiin surutta melkein kehen tahansa. Muut kuin stalinistit pahimmillaan / parhaimmillaan olivat fasisteja.

Kun 1980 -luvulla opiskelin valtio-oppia Tampereen yliopistossa osallistuin Klaus Sondermannin "Faschismus-Theorien" -kurssille, jolla aiheesta keskusteltiin. Fasismista on siis myös erilaisia teorioita. Kirjoitin silloin elämäni ensimmäisen ja ainoan saksankielisen esseen, kun Sondermann osasi huonosti suomea. Ja sain esseestä maksimipisteet.

Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1989, fasismista / kansallissosialismista tuli Suomessa jälleen salonkikelpoista, enkä tarkoita nyt muuta kuin sitä fasismia, joka määriteltiin rauhansopimuksissa ja millä perusteella "fasisminluonteiset järjestöt" Suomassa ensin lakkautettiin ja sitten perustettiin uudelleen kuten Lotta Svärd -järjestö. Synninpäästön luterilaisilta saivat myös suomalaiset SS-sotilaat, vaikka osallistuivatkin vaikka mihin saksalaisten rinnalla ja Saksassa. - Sen perusteella miten vaikkapa suomalaiset naisjärjestöt suhtautuvat lottiin, maasta löytyy tällä hetkellä tuhansia fasisteja Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n ym. puolueiden riveistä.

1990- ja 2000-luvulla ennen perussuomalaisten jytkyä kukaan ei ollut kiinnostunut eikä puhunut enää fasismista. Sitten joihinkin perussuomalaisiin iskettiin tämä leima, ja he itsekin tekivät toisinaan sen. Jotta tästäkin asiasta voitaisiin puhua kiihkottomasti (!), on sanasta poistettava arvovaraukset. Siitä on puhuttava yhtä tyhjänpäiväisesti kuin mistä tahansa ideologiasta ja puolueesta. Kaikkihan Suomessa ja EU:ssa ovat tasa-arvoisia niin ihmiset, aatteet, uskonnot kuin puolueetkin. Ketäänhän ei saa kiusata eikä syrjiä, EI EDES PAHIMPIA KIUSAAJIA JA MOBBAAJIA. Miksikö? Jokainenhan sen tietää. Kierre ei lopu koskaan.

     *    *    *

Sana "fasismi" herättää paljon kielteisiä tunteita ja mielikuvia. Sana "kansallissosialismi" ei niin paljon, sillä siinä on kaksi myönteisiä mielikuvia herättävää sanaa yhdistetty "kansallinen" ja "sosiaalinen" / "sosialistinen". Ne ovat Euroopassa salonkikelpoisia sanoja, ja esimerkiksi Saksan CDU / CSU julistautuivat sosiaalisen markkinatalouden kannattajiksi jo 1950 -luvulla. He siis astuivat samalle tontille SPD:n eli sosialidemokraattien kanssa, eikä puolueita voinut lopulta enää juuri erottaa toisistaan. Samoin kävi Pohjoismaissa.

Sanoja vääntelemällä ja kääntelemällä niiden merkitykset vesittyvät ja muuttuvat. Onkin tarkkaan aina kysyttävä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan siitä, että joku on esimerkiksi fasisti / kansallissosialisti tai sosia(a)lidemokraatti tai joku muu. Esimerkiksi Espanjassa sosiaalidemokraatit ovat porvaripuolue, kun muissa maissa ne ovat sosialistisia työväenpuolueita.

Sodan aikana 1940-luvulla Norja ei - toisin kuin Suomi - osallistunut sotatoimiin Saksan rinnalla. Silti maasta löytyi myös kansallissosialistien kannattajia, joista monet kokivat saksalaiset uhkana Norjan poliittiselle järjestelmälle ja kansalliselle identiteetille ym. toisin kuin vaikkapa Suomessa SDP:n Väinö Tanner kumppaneineen. Tässä mielessä Suomen SDP oli fasistisempi kuin kansallissosialistit Norjassa. Tämähän on tietysti aikamoinen paradoksi, mutta sellaista elämä on.

Suomen tilanne selittyi ja selittyy tietysti sillä että suomalaiset ovat olleet saksamielisiä toisin kuin norjalaiset, joilla on vahvempi oma kansallinen identiteetti. Norjahan ei kuulu esimerkiksi EU:hun, mihin Suomi liittyi ja on toiminut koko ajan Saksan juoksutyttönä ja -poikana. Toisaalta Norja tietysti kuuluu amerikkavetoiseen NATO:on.

    *    *    *

Minkäänlaista huonoa käytöstä ei voi tietysti perustella mitenkään. Oli kysymys sitten juutalaisten kaasuttamisesta, saksalaisten tappamisesta Dresdenissä puhuttakaan ydinpommien pudottamista Nagasakiin ja Hiroshimaan kostoksi Tyynenmeren laivaston tuhoamisesta Pearl Harborissa. Raukkamaisestihan liittoutuneet toimivat, vaikkeivät fasisteja olleetkaan.

Linkki:

Ylittyikö nyt jo raja? Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja julistautui fasistiksi. By Laura Manninen. Ilta-Sanomat / Suomi 25.02.2020

Tucker: "Karkauspäivä" (2010)


Amerikkalainen Anna Brady suunnittelee matkaa Dubliniin Irlantiin kosiakseen poikaystäväänsä Jeremyä karkauspäivänä, koska Irlannin kansanperinteeseen kuuluu, että miehen jota kositaan tuolloin, täytyy hyväksyä kosinta. Jeremy on työmatkalla Irlannissa, vaan kuinkas siinä sitten käykään! (IMDb)

     *    *    *

... niin Anna siis matkustaa Irlantiin ehtiäkseen karkauspäiväksi Dubliniin, mutta joutuukin huitsin nevadaan, josta ei pääse julkisilla kulkuvälineillä minnekään. Declan-niminen mies tarjoituu kuitenkin viemään hänet autollaan Dubliniin, mutta matka on pitkä ja vaivalloinen.

Eikä ole vaikea arvata mitä tapahtuu. Anna tietysti rakastuu Declaniin - puhui aluksi mitä puhui. Päästyään Dubliniin Anna tapaa heti sulhasensa Jeremyn, joka kosii häntä. Anna on mykkänä ihmetyksestä ja unohtaa siinä silmänräpäyksessä Declanin, joka lähtee matkoihinsa. (Wikipedia)

    *    *     *

Viimeinen käänne elokuvassa on tietysti se, että palattuaan rapakon taakse Anna huomaa, ettei Jeremyllä olleet ihan puhtaat jauhot pussissa kosiessaan häntä. Syynä oli itseasiassa se, ettei hän olisi saanut muussa tapauksessa ostettua heille haluamaansa luxus-taloa.

Anna vetää tilanteesta johtopäätöksensä ja matkustaa riskillä takaisin Dubliniin. Ja happy end, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa aina, on lopputuloksena.

Niin, mitäpä ajatella tällaisesta. Yllättäviä, nopeita käänteitä. Näinkö se menee? Ehkä joskus, sillä muutenhan "Karkauspäivä" (2010) -elokuvalla ei olisi mitään uskottavuutta. Ja ehkä tässä on jotain tästä päivästä. Nuorten aikuisten on yhä vaikeampi tehdä valintojaan tai parisuhteen muodostaminen on suorastaan mahdotonta monestakin syystä. Ja jos pari muodostuu, varsinkaan avioliitot eivät kestä pitkään, eikä lapsia tehdä...

Tätä voi tietysti pohtia pitkään, miksi on niin kuin on.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1066 - (Koulu)kiusaajien luvattu maa

Helsingin Sanomat ja muu media väitti, että koulukiusaaminen on Suomessa vähentynyt. Asiaa selvitetään vuosittain mm. valtakunnallisilla "Kouluterveyskyselyillä".

Kyselyt ovat silti vain kyselyitä, ja todellisuus on aina toista. Tutkija Ina Juva tarkkaili yläkoululaisia vuoden, eikä lopputulos yllätä. Vastattiin kyselyissä sitten, mitä vastattiin, kouluissa kiusaaminen on ja pysyy. Siitä on tullut pysyvä rakenne, arkipäivää, jota ei enää tunnisteta.

Suomessa on kiusaamiseen yritetty pureutua puuttumalla siihen suoraan eri tavoin, mutta pahimmillaan lopputulos on ollut kiusattujen kannalta täysi katastrofi, mitä sitäkään ei aina tunnisteta. Tärkeintähän on että asioihin puututaan - ja edes yritetään tehdä jotain. Niinkö on?

Juva on pessimisti sen suhteen, muuttuuko mikään. Australiassa todellisuuteen on voitu vaikuttaa draaman keinoin, mitä Suomessa ei jostain syystä arvosteta, vaikka Suomi onkin harrastajateatterikansaa.

Linkki:

Avaaja Ina Juva: "Jos oppilas on nimetty epänormaaliksi, kiusaamista ei tunnisteta."  Koulukiusaamisesta väitellyt Ina Juva sanoo, että kiusaamiseen osallistuvat sellaisetkin oppilaat, jotka väittävät olevansa kiusaamista vastaan. Image 1 / 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 768 - Helsingin Sanomat härskisti manipuloi lukijoitaan. Osa 2

Sotilaalliset kysymykset tuntuvat olevan yksi median sokeista pisteistä. Tarkkaan valikoiduilla tiedoilla ja tilastoilla lukijoita johdetaan armotta harmaan. Tämä on osa tämän päivän kybersodankäyntiä, johon mm. Helsingin Sanomat osallistuu.

Se tosiasia että Suomesta ollaan tekemässä - suhteutettuna väkilukuunsa - eurooppalaista sotilasmahtia, halutaan peittää toissijaisilla ja harhauttavilla tiedoilla globaalista tilanteesta.

Lisäksi tietoja kaikista sotilasmenoista ei ole saatavilla, mikä on huutava puute uutisissa, mitä ei arvioida mitenkään. Kuinka paljon kulissien takana panostetaan kaikenlaiseen digi- ja kybersodankäynnin valmisteluun, tuotekehittelyyn - ja jopa sodankäyntiin.

Eikö nyt olisi selkeän asianajo-journalismin aika ja paikka, jossa sitoudutaan vain ja ainoastaan kaikkien kannalta pysyviin ja kestäviin arvoihin? Esiin tulisi nostaa niitä tahoja ja henkilöitä, jotka haluavat tolkuttaman asevarustelukierteen päättyvän niin Suomessa kuin muuallakin. Ja tekevät asioille jotain.

Kaivamalla on kaivettava tutkimuksia, jotka pystyvät osoittamaan, mihin tällainen meno johtaa, jos ei tehdä mitään. Ilmastonmuutosta ei ehdi nykymenolla tapahtua ennen suurta räjähdystä, big bangiä. Eikö joidenkin valtioiden esimerkiksi Pohjoismaiden tulisi irrottautua tästä logiikasta? Mieluummin koko EU:n - ja tietysti ennen muuta USA:n. Perässä tulevat muut.

Media voi halutessaan tukea muutakin kuin valtioiden harjoittamaa varustautumista ja valmistautumista yhä uusiin sotiin.

Linkki:

Euroopan sotilasvoima jää suurvaltojen asevarustelun varjoon: Grafiikat näyttävät Yhdysvaltain massiiviset  panostukset sotilasmenoihin ja Euroopan hyytymisen. Vaikka Euroopassa sotilasmenot kasvoivat 4,2 prosenttia edellisvuodesta, Eurooppa tuskin saa koskaan kiinni  sitä, miten suurvallat kasvattavat puolustusbudjettejaan. Helsingin Sanomat / Ulkomaat 23.2.2020

maanantai 24. helmikuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1065 - Arjen tylsyys ja mediat

En ole yllättynyt, etteivät lapset ja nuoret Suomessa ole onnellisempia kuin ennen vanhaan, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Rahalla saa yhä enemmän kaikkea. Tavaraa ja välineitä on enemmän kuin koskaan. Opiskelu ja oppiminen tapahtuu yhä enemmän uusissa sähköisissä oppimisympäristöissä ja oppimisen apuna käytetään monenlaisia välineitä, mikä mahdollistaa opiskelun oikeastaan missä tahansa.

Silti koulunkäynti ja opiskelu koetaan aina vain tylsemmäksi ja rasittavammaksi. Tällainenkö on maailman paras peruskoulutusjärjestelmä? Tai pitäisikö kysyä: kenen tai keiden kannalta tämä on paras järjestelmä. Ehkei nuorten kannalta, ei ainakaan kaikkien, mutta kenen sitten.

Tai voidaan tietysti sanoa niinkin, että mitä väliä sillä on, miten koulut, oppilaitokset ja oppiminen koetaan. Tärkeintähän on että saa riittävän hyvät - ei, maailmaan parhaat - valmiudet elämään.

Mutta eletäänhän sitä ennen aikuisuuttakin... Ja eihän Suomessa ole edes koulutustakuuta... Koulutus on kuin sian ostamista säkissä. Vasta koulutuksen jälkeen, jos silloinkaan tietää, mikä on juuri oman tutkinnon markkina-arvo. Kaikille edes sama koulutus ei takaa samanlaisia mahdollisuuksia. Ja sitähän se takuun puuttuminen juuri on - tasa-arvon puuttumista valmistumisen jälkeen.

Ehkä siinä on tylsyyden yksi syy: nuoret eivät saa missään vaiheessa mitään varmuutta tulevaisuuden suhteen. Miksi siis tähdätä mihinkään, varsinkaan korkealle, kun vastassa voi olla vesiperä. Ja varsinkin: miksi mennä parisuhteesen, perustaa perhettä saati sitten tehdä lapsia. Ensinhän pitäisi olla se vakaa ja riittävän hyvä toimeentulo.

Linkki:

Arki on muuttunut ikävystyttävämmäksi. Erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden kokemus arjesta on muuttunut raskaammaksi 15 vuodessa. By Heli Saavalainen. Helsingin Sanomat / Hyvinvointi 24.02.2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 767 - Saksan äärioikeistolaisuuden juuret


Kun viimeaikaista kirjoittelua Saksan äärioikeiston noususta lukee, mieleni palaa aina lähtökohtaan, perussyihin, mitkä tämän ilmiö ovat synnyttäneet. Ja niitä on ainakin kolme:

1) maan miljoonat turkkilaiset (ks. Günter Wallraff  "Pohjalla". 1985)
2) viimeistenkin juutalaisten lähteminen Euroopasta Israeliin 2. maailmansodan jälkeen ja
3) vuosisatainen vuorovaikutus valtaväestön ja juutalaisten - ja myös muiden vähemmistöjen - välillä.
4) työväenpuolueiden periaatteettomuus poliittisissa ja ideologisissa kysymyksissä, mihin liittyy se, etteivät johtajat ole sitoutuneet jäsenistön ja kansalaisten kannalta merkittäviin kysymyksiin.

     *     *     *

(1) Saksan taloudellisen ihmeen ylläpitäminen on merkinnyt samanlaisia uhrauksia (jotka eivät ole taloudellisessa mielessä uhrauksia) kuin USA:n maailman mahtavimmaksi valtioksi. Julkinen salaisuus Saksassa oli 1970- ja 1980-luvuilla, että maahan oli tullut lyhyessä ajassa monta miljoonaa laittomasti maahan muuttanutta turkkilaista, joiden varassa Saksan talous jatkoi kasvuaan.

Laittomissa työntekijöissä oli se etu puolellaan, ettei heille tarvinnut maksaa samaa palkkaa kuin muille, työehdoista ei tarvinnut neuvotella, eikä edes työturvallisuudesta tarvinnut välittää pätkääkään. Asiasta nousi ensimmäistä kertaa kohu vasta 1980 -luvun puolivälissä, kun toimittaja Günter Wallraff tekeytyi turkkilaiseksi ja osoitti, millaista on maahantulijan elämä Saksassa.

     *     *     *

(2) Kun 2. maailmansota päättyi, koko Eurooppa häpesi, ei vain Saksa. Myös Ranska ja Iso-Britannia sekä Venäjä / Neuvostoliitto oli kohdellut omia juutalaisiaan huonosti, mistä ei ole puhuttu juuri mitään. Vain USA selvisi tästä asiasta puhtain paperein. Huono omatunto sai aikaan sen, että liittoutuneet perustivat Israeliin 1948 juutalaisvaltion. Mikä johti "pois silmistä, pois mielestä" -ilmiöön.

Psykologisesti kysymys oli samasta ilmiöstä kuin vaikkapa ns. savupiipputeollisuudessa tai jätteiden kuljettamisessa Kiinaan. Ongelma ei poistunut vaan se sysättiin muualla ja paljon kauemmas itsestä. Ja koko nykyinen Lähi-idän ongelma ja loputtomat rauhansuunnitelmat ovat siis nykyisten EU-maiden, USA:n ja myös Venäjän aikaansaama ilmiö.

Ei ole ihme että äärioikeisto käyttää tilannetta hyväkseen. Monilla sukupolvilla ei ole myöskään minkäänlaista omakohtaista kokemusta juutalaisvähemmistöistä, koska juutalaisia ei ole enää näkyvinä vähemmistöinä. Jotkut ovat jopa alkaneet epäillä, onko koko holokaustia ollutkaan, mikä on psykologisesti jollain tasolla ihan ymmärrettävää. Se mikä ei ole silmien edessä, sitä ei nähdä.

(3) Eurooppalaiset ovat rakentaneet Rooman valtakunnan ajoista lähtien omaa uskonnollista kulttiaan eli kristinuskoa eri muodoissaan, mikä syntyi juutalaisuuden pohjalle. Kollektiivisessa tajunnassa juutalaiset ovat alkuseurakunnan syntymisestä lähtien olleet kristittyjen jumalan Jeesuksen murhaajia. Toisaalta koko kulttia ei olisi ilman juutalaisia. Kaiken kukkuraksi Jeesus itse oli juutalainen ja uskontokin syntyi juutalaisella maaperällä. Ja kultin kannattajat joutuivat maanpakoon, kun heitä alettiin vainota. Opetuslapset levittäytyivät ympäriinsä.

Rinnakkainelo Euroopassa jatkui aina 1940 -luvun puoliväliin asti, jolloin natsit lähettivät juutalaisia keskitysleireihin - mitä tosin esim. Ranskan hallitus jossain vaiheessa tuki - tai he lähtivät itse maanpakoon esim. USA:an ja viimeistään sodan jälkeen nykyiseen Israeliin.

Suhteet valtaväestön ja juutalaisten välillä eivät olleet olleet koskaan läheiset tai lämpimät. Vähemmistö eli omaa eristynyttä elämäänsä, eikä kumpikaan osapuoli ymmärtänyt tai ehkä edes piitannut toisistaan, mikä aiheutti eripuraa ja väärinkäsityksiä. Juutalaiset aiheuttivat paljon myös kateutta, sillä he olivat kansana poikkeuksellisen lahjakkaita kaikilla taiteen ja tieteen aloilla. Lisäksi heidän joukossaan oli paljon pankkiireita ja hyvin varakkaita henkilöitä, mutta myös paljon köyhiä niin kuin valtaväestössä.

     *     *     *

Nykyinen äärioikeisto - ja kaikenlainen oikeistopopulismi - on suhteellisen pitkän historiallisen kehityksen tulosta. Niin kuin kaikki muutkin nykyiset poliittiset liikkeet ja puolueet. Ja siinä missä äärioikeistoa - ja sen ääritekoja - voi perustellusti arvostella samaa voi tehdä myös muiden puolueiden suhteen. Esimerkiksi työväenpuolueet, Saksassa ennen muuta SPD, eivät ole johdonmukaisesti ajaneet rauhan asiaa ja irtisanoutuneet armeijasta ja NATO:sta sen kummemmin kuin Vihreätkään puhumattakaan Kristillisdemokraateista tai äärioikeistosta.

Linkki:

Internet yhdistää äärioikeiston. Iskujen tekijät radikalisoituvat, mutta radikalisoitumiseen vaikuttavat tekijät ovat useimmiten globaaleja.


lauantai 22. helmikuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1064 - "Sokea auttaa rampaa"

Vielä tänä päivänä saattaa toisinaan kuulla jossain tilanteessa lausahduksen "(siinä) sokea auttaa (taas) rampaa"! Taustalla on kuitenkin vanha tarina - ja myöhemmin vielä legenda -, jossa sokea todellakin auttaa rampaa. Kumpikin tarvitsee toista, toinen silminä, toinen jalkoina.

Ilmaisu tarkoittaa arkiajattelussa tänä päivänä kuitenkin lähinnä sitä, miten kaksi hieman toistaitoista ihmistä yrittää auttaa toisiaan esim. tietokoneen käytössä. Kumpikaan ei osaa juuri mitään, mutta toinen kuvittelee osaavansa yhtä ja toinen toista ja yhdessä he saavat ehkä jotain aikaankin. Idea on kuitenkin sama.

Tarinat ovat universaaleja ja niitä on kerrottu ympäri maailmaa kaikilla mantereilla, joten asetelmassa on kenties jotain yleispätevää. Kun kukaan muu ei tule ja auta, kaksi hyväkästä lyöttäytyy yhteen ja auttaa toinen toistaan.

Vuonna 2020 moni varmasti nyrpistää nenäänsä puheille "sokeasta" ja "rammasta". Uuskielessä puhutaan sen sijaan näkö- ja liikuntarajoitteisista. Jopa sana vammainen taitaa olla yhä useammin pannassa, eikä sitä haluta käyttää.

Ja sen sijaan että erilaisia rajoitteita omaavat ihmiset auttaisivat vertaisina toisiaan oletetaan, että he saavat ensisijaisesti apua (pohjoismaisen) hyvinvointivaltion sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta. Tosin muodissa on tänä päivänä kaikenlainen vertaistuki, joten ehkä tämän tarinan aika on sittenkin koittanut uudelleen.

      *    *     *

Keskiaikana tarinan ympärille syntyi myös mysteerinäytelmä, jossa mukaan otettiin "Raamatun" henkilöitä. Dario Fon ironisessa mysteerinäytelmä -adaptaatiossa sokea ja rampa matkallaan kohtaavat Jeesuksen. Tätä ollaan juuri retuuttamassa ristille.

Miehet, sokea ja rampa, tunnistavat Jeesuksen ja ovat huolestuneita siitä, että saattavat kohdata ihmeitä tekevän miehen. He yrittävät lähteä vaivihkaa matkoihinsa, mutta väkijoukko, jonka keskellä Jeesus on, sattuu kulkemaan juuri heidän suuntaansa.

Miksikö miehet ovat huolissaan? No, he pelkäävät, että Jeesus parantaa heidät ja he menettävät elinkeinonsa, joka on tietysti kerjääminen, jolla he ovat elättäneet itsensä. Toisin sanoen he joutuisivat työnhakuun ja elättämään itse itsensä työtä tehden.

Se mitä sokea ja rampa pelkäävät tapahtuu. Ohittaessaan heidät sokea huomaa yllättäen taas näkevänsä ja rampa että hänen jalkansa toimivat. Ja kenen muun nimeen he huutavat ja manaavat kuin Jeesuksen...

     *     *     *

Kun vaikkapa suomalaista yhteiskuntaa miettii, sen yksi suurimpia ongelmia on, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Esimerkiksi maahanmuuttajiin (rampa ja sokea) suunnataan joka suunnalta ylenpalttisesti huomiota, kun samaan aikaan kaikkialla omat huono-osaiset (näkevät ja kävelevät) unohdetaan lähes tyystin. Suomessa sijaiskotiin pääsyä odottaa 10 000 lasta. Samaan aikaan maahan on päätetty tuoda 175 lasta pakolaisleireiltä. Assosiaatio on ilmeinen. Ottaako sisäministeri Maria Ohisalo kotiinsa puolitusinaa teini-ikäistä pakolaisleirillä kasvanutta niin kuin pääministeri Juha Sipilä tarjosi vuonna 2015 kotinsa Oulun lähellä pakolaisten käyttöön? Juuri tällainen harkitsematon ja suunnittelematon toiminta lietsoo vihamielisyyttä eliittiä ja poliitikkoja kohtaan.

Suomeen voisi puolestani - enkä usko että kenellään on mitään sitä vastaan - tuoda vaikka 10 000 Isis-lasta, kunhan kaikki lapset tulisivat yhtäläisesti hoidettua, ja hallitus pystyy näyttämään miten se tapahtuu (ja ilman että siitä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia muuta kuin alkuvaiheessa).


Linkki:

The Blind Man and the Lame. Wikipedia

perjantai 21. helmikuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 766 - Elämismaailma / Järjestelmä / Ympäristö


Ihmisten maailmat tuntuvat olevan yhä pirstaleisimpia - ja lisäksi eri maailmoita ikävällä tavalla ja tahallisesti sekoitetaan, mihin myös valtamediat esimerkiksi Helsingin Sanomat ikävällä tavalla osallistuu kuten väittämällä, että Suomen militarisoituminen on vain mentaalinen asia, vaikka tiedossa on, että Suomi on yhä merkittävämpi eurooppalainen sotilasvaltio.

Sama ilmiö asioiden mentalisoimisesta on viime päivinä näkynyt myös muissa yhteyksissä. Esimerkiksi eilen Yle TV1:n dokumenttiohjelma "Save and Quit?" peliriippuvuudesta nosti esiin tämän saman ilmiön hieman toisesta näkökulmasta eräänlaisena "oliko ensin muna vai kana" -ongelmana. Ikään kuin peliriippuvuus voisi olla sitä, että pelaaminen olisi vain päänsisäinen ongelma, jolla ei  ole yhteyttä muihin asioihin kuin itse pelaajan pelaamiseen.

No, pelaamisessa pelaaja tietysti pelaa, ja käyttää pelaamiseen aivoja ohjainjärjestelmänä tms. Ilman aivoja, mielen toimintoja ei voisi pelata. Ongelmaksi pelaaminen tulee kuitenkin siksi, että pelataan, ei siksi, ihmiselle on syntynyt mentaalinen riippuvuus pelaamiseen, jolloin aivosähkökemiallinen järjestelmä on häiriintynyt. Kysymys on siis siitä, miksi pelataan ja se on kulttuurinen ja sosiaalinen kysymys.

Sama koskee edellä mainittua militarisoitumista. On kysyttävä, miksi ja ketkä Suomea militarisoivat, ei mitä mieltä ihmiset ovat asiasta, sillä se ei ole mikään mielipidekysymys tai mentaalinen asia.

Kolmannen kerran kohtasin saman ilmiön tänään sosiaalisessa mediassa, jossa eräs henkilö kertoi tulevasta väitöstilaisuudesta, jonka aiheena oli hulluus modernissa suomalaisessa kirjallisuudessa. Tutkimuskohteina oli neljä kirjaa, joita reflektoidaan mm. modernin kirjallisuuden yhden klassikkoteoksen Virginia Woolfin "Mrs Dallowayn" kautta.

Jälleen kerran tematisoitui ongelma siitä, mitä ihmisten todellisuus pohjimmiltaan on. Onko kysymys koetusta ja (mielen sisäisestä) eletystä maailmasta vai jostain muusta. Kysymys on huono niin kuin edellä on jo tullut esiin. Esimerkiksi Woolfin teoksen päähenkilö Septimus Smith traumatisoitui ensimmäisen maailmansodan aikana, mikä on vaikuttanut siihen, millä tavoin hän aisteillaan näkee maailman. Kysymys ei välttämättä ole vain haitasta vaan asia voidaan nähdä myös positiivisesti niin, että sota on laajentanut niin kuin huume hänen tajuntaansa ja hän näkee ja kokee enemmän kuin aiemmin.

Olennaista on se, millainen vaikkapa Septimus Smithin, ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön suhde on, ei se mitä Smithin päässä sattuu kulloinkin liikkumaan. Pysyvä trauma tai vamma, jos hänellä sellainen on, ehkä rajoittaa hänen toimintaansa, invalidisoi häntä. Se on tietysti myös ulkoinen ongelma ja vaikuttaa käyttäytymiseen. Postraumaattinen stressi parhaimmillaan tekee miehestä sodanvastustajan, joka henkeen ja vereeen vastustaa Iso-Britannian ja koko Euroopan uudelleenvarustelua. Niin kuin tiedämme toinen maailmansota oli jo ovella...

Linkki:

Anna Ovaska. 2020. Fictions of Madness. Shattering Minds and
Worlds in Modernist Finnish Literature. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.

Save and Quit? Nuoret himopelaajat kertovat kuinka he ravistelivat itsensä irti tietokonepelien kahlitsevasta maailmasta. O: Esa Illi. T: Inland Film Company Oy. Yle TV1 20.02.2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 765 - Saksan tilanne muistuttaa 100 vuoden takaista aikaa


Sata vuotta sitten kansallissosialistinen NSDAP oli pienempi puolue kuin, mitä äärioikeistolainen  AfD tänä päivänä. Silti se vääjäämättömästi nousi Saksan suurimmaksi puolueeksi. Sodan aikana Suomen hallitus - mukaan lukien SDP Väinö Tannerin johdolla - tuki yhteistyötä kansallissosialistisen Saksan kanssa. Tässä ajassa on jotain samaa kuin silloin.

Suurin osa saksalaisista ei kannata AfD:tä, mutta yhdessä osavaltiossa se on jo suurin puolue, mikä on kuohuttanut koko maata. Mielenkiintoista on, että Suomessa perussuomalaisten voimakasta nousua ei koeta niin suurena ongelmana kuin Saksassa AfD:n nousu koetaan ongelmallisena. Kenties kysymys on vain siitä, että Suomen kaikki puolueet ovat jo siirtyneet pitkän askeleen poliittisesti kohti ääri oikeaa. Saksassa tällainen ei ehkä ole mahdollista, mutta aika näyttää.

Saksassa mikään puolue ei juuri tällä hetkellä halua tehdä yhteistyötä AfD:n kanssa, ja yksi pieni lipsahdus tuli kalliiksi kristillisdemokraateille ja ne menettivät valta-asemansa. Suomessa kaikki puolueet voivat periaatteessa olla hallitustyhteistyössä perussuomalaisten kanssa, mikä kuvastaa eroa Saksan ja Suomen puolueiden politiikan välillä.

     *    *    *

Kokonaiset kansat ja kansakunnat vaatisivat Euroopassa jonkinlaisen kurmootuksen tai kurinpalautuksen. Sinänsä hyvät peruskoulutusjärjestelmät tuottavat oudosti ajattelevia ja käyttäytyviä lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Jotain tarvitsisi tehdä. Ainakin miestenkoulut ja tunnustukselliset rippikoulut tulisi lakkauttaa ja tilalle perustaa osallistavaan kansalaisuuteen valmentavia kouluja kaikenikäisille. Puolueet ja ammattiliitot voisivat tietysti olla myös tällaisia paikkoja, mutta niistä olisi saatava sen kaltaisia kansanliikkeitä, joita ne olivat olleet perustamisensa aikoihin.

Linkki:

Saksa on neuvoton väkivallan edessä. Saksan suuri enemmistö suree äärioikeiston uusinta veritekoa. Pelko hallitsemattomasta vihan kasvusta jättää monet sanattomaksi By Hanna Mahkamäki. Helsingin Sanomat / Analyysi 21.02.2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 764 - Ilmastoahdistuneet länsimaalaiset - ja suomalaiset kallontutkijat


Jo kolumnin otsikko "Ilmastoahdistusta potevat kaikenikäiset" kertoo paljon siitä, miten ilmastosta ja sen muuttamisesta puhutaan Suomessa ja muuallakin. Siitä on tehty suorastaan uskonnollinen ja teologinen kysymys. Onko ilmastonmuutosta olemassa? Mitä se tekee meille? Voimmeko vaikuttaa siihen? Se on kuin suurten uskontojen personifioitu paha ja hyvä, jumala ja saatana.

Ilmastonmuutoksesta puhumisen ei pitäisi olla mentaalinen kysymys, millaiseksi se on muodostunut. Pitäisi mennä suoraan asian ytimeen ja käydä esimerkiksi Suomen valtion osalta kaikki ne toiminnot läpi, jotka vaikuttavat haitallisesti ympäristön tilaan. Siinä ei ole mitään mentaalista ja henkistä vaan se on hyvin konkreettista ja aineellista.

Ja silloin ensimmäisenä tulisi puhua armeijan massiivisista hankinnoista, joista Suomen suorastaan äärioikeistolaiselta vaikuttava nykyhallitus on tekemässä päätöstä. Sillä koskaan aiemminhan sellaiset puolueet kuin Vasemmistoliitto ja SDP eivät olisi tällaista ratkaisua voineet niellä. Se ei ole työläisten  ja varsinkaan huonoimmassa asemassa olevien ihmisten - ja ympäristön - etujen mukaista missään tapauksessa.

Niin, ja rikkaiden maiden tulisi tietysti näyttää mallia köyhemmille maille siitä, miten varallisuutta on mahdollista käyttää kaikkia hyödyttävällä tavalla. Jos Suomi - ja Saksa ja Eurooppa - eivät näytä esimerkkiä, on turha vaatia samoja tekoja ns. kolmannen maailman mailta. Niin yksinkertaisella logiikalla tämä maailma toimii. Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä. Ja pienet voivat olla suuria niin kuin tarina Daavidista ja Goljatista osoitti.

Linkki:

Ilmastoahdistusta potevat kaikenikäiset. Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa tulisi välttää eri sukupolvia ja sukupolvien asenteita koskevia yleistyksiä. By teologi Panu Pihkala ja tutkija Mikko Piispa. Helsingin Sanomat / Vieraskynä 21.02.2020

torstai 20. helmikuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 763 - Dementikkojen tasavalta


Väestö ikääntyy - ja dementoituu. Suomen tasavallan lakien mukaan jopa äänioikeus säilyy, vaikka ihminen ei tunnista puolisoaan tai lapsiaan. Absurdi asia tämä tasa-arvo ja demokratia.

Nuorena miehenä työskentelin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hoitoapulaisena eräässä laitoksessa, jossa oli mm. dementian viimeisessä vaiheessa olevia. Yksi mies oli maannut vuoteessa 10 vuotta ja lähinnä vain örisi yötä päivää silloin, kun sattui olemaan hereillä. Ei pystynyt tekemään enää yhtään mitään. Sai vain satunnaisesti kontaktin - tai ainakin siltä näytti - johonkin vanhempaan hoitajaan. Epäilin että vain reagoi hetkeksi hoitajan äänenpainoon ja käden kosketukseen, mikä nosti hymynkareen huulille. Ja sekunnissa käsien tutina, maiskutus ja örveltäminen jatkui.

Kunnallisvaalit tässä laitoksessa olivat kokonaan oma tarinansa, ja kuulin että samanlaista oli muissa laitoksissa. Kaikki kynnelle kykenevät kävivät laitoksen äänestyspaikassa, avustajan kanssa tietysti, joka oli itsekin ehdokkaana. Ja kuinka ollakaan jälleen kerran pääsi läpi!

    *     *    *

Turun Martinseurakunnan pastori ja harrastajateatterin ohjaaja Tuomo Norvasuo sai eilen ensi-iltaan Turun seudulla, tarkalleen ottaen Kaarinan Teatterissa, oman esityksensä, joka sivuaa aihetta. Näytelmä on lievästi dementoituneen, muistisairaan Siirin tarina, joka perustuu näyttelijä Tuula Waldénin kokemuksiin oman äitinsä hoitamisesta kotona.

Näytelmä päättyy tilanteeseen, josta muiden kuin Siirin ongelmat vasta alkavat. Muistisairaus ja -häiriöt ovat nekin tietysti yksilön kohdalla haasteellinen tilanne, mutta dementian eteneminen yhä pidemmälle on haaste kaikille läheisille, hoitajille - ja lopulta koko yhteiskunnalle. Tällöin oma koti muuttui laitokseksi, jossa oma puoliso tai perheenjäsen on omaishoitaja.

      *     *     *

Mietinkin miten kiinnostavaa olisi tuoda näyttämölle päähenkilö, joka ei jossain vaiheessa tunnista enää läheisiään. Muistan elävästi omasta lapsuudesta tilanteen, jossa olen ollut. Isäni täti Armida asui Valkeakoskella yksin pienessä mökissä aina siihen asti kunnes joutui vanhainkotiin, kun ei enää selvinnyt yksin kotona.

Hän oli tehnyt työuransa tehtaassa vaihetyössä, tehnyt raskasta ja yksitoikkoista työtä ikänsä, mikä varmasti vaikutti siihen millainen vanhuudesta tuli.

Kävimme usean kerran vuodessa katsomassa tätiä, vaikka hän asui aika kaukana. Aluksi Armidalla oli oma huone, mutta kunnon heikettyä samaan huoneeseen sijoitettiin toinen vanhus. Huone oli sisustettu Armidan omilla huonekaluilla, ja hänellä olivat rakkaimmat esineet mukana koko ajan.

Erään kerran Armida ei tunnistanut enää minua ja nuorempaa siskoani. Hän ei häkeltynyt tilanteesta. Hymyili vain ja kysyi: - Keitäs te sitten olette? Minua tilanne huvitti. Äiti hieman ahdistui ja alkoi selittää, että he olivat Pekan lapsia. Armida katsoi isään ja näytti ilahtuneelta. - Vai että on sinulla lapsia. Ja siirtyi sitten toiseen aiheeseen. Äiti veti meidät lapset ulos huoneesta ja palasi sitten Armidan huoneeseen. Jäimme siskon kanssa puoleksi tunniksi yhteistilaan katselemaan kaloja valtavasta akvaariosta. Ihmettelin vähän, miksi emme saaneet jäädä Armidan luokse.

Seuraavalla kerralla sisko ei ollut enää mukana vaan hän oli jäänyt Sievi-mummon kanssa kotiin. Halusin lähteä mukaan - ja pääsin mukaan. Sanoin että haluan nähdä se suuren akvaarion... Vanhainkodissa pääsin vielä hetkeksi Armidan luokse. Hän ei nytkään muistanut minua, mutta jotenkin aavisti mikä tilanne oli ja jutteli kanssani, kun oli saanut tietää kuka olen. Ilman erillistä kehotusta sanoin meneväni katsomaan uusia kaloja, joita akvaarioon oli juuri tullut.

Viimeisellä kerralla jolloin oli mukana, tapahtui se mikä oli odotettavissa. Armida ei tunnistanut enää edes isää, oli hieman ärtynyt ja tietysti, kysyi kuka sinä olet ja mitä teet täällä. Hän oli silmin nähden ahdistunut, mutta rauhottui, kun isä kertoi asuneensa poikana hänen luonaan monta vuotta. Se joka oli eniten poissa tolaltaan äiti, joka näytti haluavan heti pois paikalta, mutta jotenkin hillitsi itsensä. Minua tilanne ei haitannut, sillä Armidahan ei ollut tuntenut minua pitkään aikaan. Tuon kerran jälkeen isä kävi yksin Armidan luona, eikä hän enää elänytkään pitkään ehkä vuoden verran.

Linkki:

Kaarina-teatterissa pureudutaan muistisairaan maailmaan. Turun Seutusanomat 06.02.2020. By Janica Vilen

Tuomo Norvasuo & Tuula Waldén. Lähellä kaukainen maa - monologi. Kaarinan Teatteri 19.02.2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1063 - Ruusu on ruusu on ruusu ja onnellisuus on onnellisuus on onnellisuus

Eilen päättyi TV1:ssä filosofi-semiootikko kirjailijan Umberto Econ "Ruusun nimi" -romaaniin perustuva 8-osainen TV-sarja. Aiemmin kirjan pohjalta on tehty myös keskiaikaan sijoittuva rikoselokuva. Mutta ei siitä sen enempää.

Kirjassa pohditaan myös 'ruusun' olemusta. Mikä on ruusu? Mielikuva ruususta on kenties punainen kukka, jossa ovat tuoreet, terveet, täydelliset terälehdet, pitkä suora varsi lehtineen tms. Kaikilla ihmisillä ovat omat mielikuvansa ruususta ja ne voivat ajan ja tilanteen mukaan vaihdella. Ehkä kahta samanlaista mielikuvaa ei voi olla? Tiedä häntä. Pysyvyyttä mielikuvilla ei kuitenkaan ole vaan ne tulevat ja menevät.

Samaa voi sanoa kai onnellisuudesta, mutta käsitteenä se on abstrakti. Helsingin Sanomien tämän päivän henkilöhaastattelussa psykiatrian professorista Jyrki Korkeilasta onnellisuutta on yritetty konkretisoida dikotomian kautta. Onnellisuuden vastakohtana esitetään ahdistusta, mikä tuntuu äkkiä ajatellen hieman erikoiselta, mutta olkoon niin.

Kukan jota kutsumme 'ruusuksi' voisi nimetä tietysti jollain toisellakin sanalla ja eri kielissä sanat tietysti vaihtelevat. Vain suomen kielessä 'ruusu' on ruusu. TV-sarjassa se oli rose. Se mitä sanaa kohteesta käytetään, mihin sana viittaa, ei tietysti ole mitään merkitystä.

Mutta onko edes selvää, mikä on kohde? Ovatko kaikki ruusut 'ruusuja'? Milloin ruusu on menettänyt ruusumaisuutensa ja muuttunut joksikin sellaiseksi, mitä emme voi pitää enää ruusuna. Ja vastaavasti: missä vaiheessa ruususta tulee 'ruusu'? Jos näemme ruusun siemenen, emmekä tiedä sen olevan ruusun siemen, tuskin pidämme sitä ruusuna. Maatunut kukka, vaikka se olisikin ruusu, on tuskin 'ruusu'.

Em. haastattelua lukiessa tulee mieleen, ettei ahdistus ja onnellisuus voi olla vastakohtia. Miksi ahdistus veisi ihmisen onnellisuuden tunteen pois? Kenties ahdistus vain nostaa onnellisuuden pintaan. Ahdistuneena ihminen ehkä huomaa, miten paljon hänellä on menetettävää, miten paljon hänellä on, mistä hän ei halua luopua tai jos hän menettää sen, hän ei ole enää onnellinen. Voi olla että ilman jatkuvia ahdistuksen kokemuksia ihminen ei edes huomaisi olevansa onnellinen! Ja toisaalta: mikä merkitys sillä on, että ihminen tuntee olevansa onnellinen. Ja myös: mitä onnellisuus oikeastaan edes on.

Ruusu voi saada merkityksen monella eri tavalla. Tavallinen tapaus lienee se, että joku antaa jostain syystä ruusun tai ruusuja jollekin toiselle. Ruusu siis merkityksellistää kenties ihmisen sen hetkistä tilaa vaikkapa onnellisuuden tunnetta, jonka hän haluaa välittää myös tuolle toiselle. Tai ehkä ennemmin hän merkityksellistää ruusuille tuota toista ja tekee hänestä onnellisuutensa ... tai rakkautensa kohteen.

Ruusun merkitys - tai merkitykset - kulttuurissa ja tiettynä aikana ovat jonkinlaisia sanallisia tai sanattomia sopimuksia. Ihmiset kuta kuinkin ymmärtävät, mihin ruusuja heidän kulttuurissaan käytetään. Mistä ne saavat arvonsa ja miten niitä käytetään välineinä, jonkin arvokkaan asian merkityksellistämisessä.

Onni ja onnellisuus on länsimaisessa yhteiskunnassa kai keskeinen päämäärä, jota tavoitellaan, ja onnellisuuden tilassa halutaan olla loputtomiin. Se on siis jonkinlainen elämän tarkoitus. Ihmisen elämässä on kuitenkin monia vaiheita, ikäkausia ja elämäntilanteita. Onnellisuus ei voi olla kaikissa tilanteissa sama asia vaan se muuttuu ja vaihtelee koko ajan.

Mistä siis puhutaan kun puhutaan onnellisuudesta? Ja puhutaanko vain onnellisuuden edellytyksistä niin kuin vertailevassa onnellisuustutkimuksessa, jossa Suomi oli vuonna 2019 maailman ykkönen. Jos puhutaan vain onnen aineellisista ja sosiaalisista edellytyksistä, tuskin puhutaan itse onnellisuudesta mitään. Tiedetäänhän että onnellisuuden tunteeseen kuuluvat mm. yhteisöllisyyden kokemukset, suku- ja perheyhteys ja se, ettei onni ole yhteydessä varallisuuden ja aineellisen hyvän määrään.

Sellaisessa ääri-individualistisessa ja yksilökeskeisessä kulttuurissa kuin mikä Suomi amerikanisminsa takia on, sitä mitä onnellisuudella tarkoitetaan, voi olla äärimmäisen vaikea jos ei sitten jopa mahdoton saavuttaa.

Linkki:

Ihan tavallinen ahdistus. Ahdistaako? Ei hätää, vaikka vähän ahdistaisikin. Ei ihmisen kuulukaan olla aina onnellinen, sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila. By Kira Gronow. Helsingin Sanomat / Henkilö 20.02.2020

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

RUNO ON VAPAA 2020 - lady in black




luokseni tuli
hän taistelussa jota
en voinut voittaa

- anna kätesi,
sanoin, ja hän antoi sen
- lepään luonasi

- usko ja luota
rauhaan, toin sydämeesi
täyden elämän

sitten katosi




Linkit:

Uriah Heep - Lady In Black. (Radio Nostalgia 19.2.2020)

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1062 - Bundeswehr - armeija jota ei pitäisi olla

Edes nyt eläkkeelle jäävät, sotien jälkeiset sukupolvet, eivät tiedä saati sitten muista, miten suuren eurooppalaisen, toisen maailmansodan jälkeen keskusteltiin Saksasta ja sen armeijasta. Ei ole itsestäänselvää, että vuonna 2020 Saksalla on armeija.

Kun isoisä ja -äiti-ikäiset paskoivat kapaloissaan, maailma oli kuohuksissaan siitä, mitä tavalliset saksalaiset olivat tehneet homoille, mustalaisille, ay-aktiiveille, vasemmistolaisesti ajatteleville ja tietysti ennen muuta juutalaisille. Jokainen virkamies ja -nainen, poliisi ja sotilas voi mennä aina jonkun selän taakse ja sanoa: - Tuo käski! Ja tietysti niin oli, mutta aina on vaihtoehtoja. Aina. Ja vaikka kansallisosialistit ei saanut vaaleissa koskaan enemmistö, sentään reilusti yli 40 % äänistä!

Eikä kysymys olla vain Saksasta ja saksalaisista vaan koko läntisestä maailmasta, Euroopasta ja USA:sta. Törkeällä tavalla ja täysin tietoisesti USA presidentteineen päätti pudottaa pommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Koskaan Dwight D. Eisenhower ei joutunut  kongressin ja senaatin syyniin tekosistaan. Tähän äärimmäisen julmaan joukkomurhaan osallistui edustajiensa välityksellä koko Amerikan kansa.

Ja mitä tapahtui Dresdenille, kun sota oli jo ohi. Kostoksi siitä, mitä Saksa oli tehnyt sodassa britit ja amerikkalaiset tappoivat 100 000 siviiliä ja tuhosivat vanhan kristityn kaupungin perustuksiaan myöten. Tämä teon edessä jäivät kansallissosialistit kirkkaasti toiseksi. Mitään niin älytöntä eivät edes natsit olleet keksineet.

     *     *     *

Oli niin tai näin, sota ainakaan loppui vuonna 1945, ja liittoutuneet ottivat Saksan haltuunsa ja jakoivat vyöhykkeisiin. USA vastasi maan poliittisten rakenteiden muuttamisesta ja armeijan lakkauttamisesta tai rajoittamisesta minimiin.

Koska ns. Kylmä sota oli ovella heti sodan jälkeen, USA liittolaisineen ei halunnut riisua Saksaa kokonaan aseista. Saksa  haluttiin liitttolaiseksi Natoon ja Saksan tuotiin yli 100 00 amerikkalaista sotilasta, jotka jäivät sinne aina 1990 -luvun alkuun asti. Ja vieläkin maassa on USA:n tukikohtia.

    *     *     *

Toisin kuin sodan jälkeen oli sovittu, Saksa on varsinkin viimeisen 20 vuoden aikana alkanut uudelleen varustautua. Näinhän ei koskaan pitänyt käydä. Internetin kautta saa helposti selville, että Saksalla on yksi laajimmista armeijoista maailmassa, vaikka miesmäärältään suurempi on esimerkiksi sellaisen sotilaallinen suurvalta kuin Suomi.

Sotilaalliselta voimaltaan Saksa on maailman 13 valtio, mikä tietysti hätkähdyttää. Se on Suomen ohella johtavia eurooppalaisia sotilasvaltioita. Maailman rankingissa Suomi on mahtavimman kolmanneksen joukossa, vaikka ei (omaa) sotaa käykään. Ja uusimmat hankinnat arvatenkin nostavat ranking-sijoitusta huomattavasti lähivuosina.

Linkki:

Bundeswehr, Wikipedia

Saksan armeija. Wikipedia

List of countries by number of military and paramilitary personnel. Wikipedia

29 Largest Armies In The World. China has the largest standing army in the world followed by India and the United States. World Facts

2020 Military Strength Ranking- GFP - Strength in numbers


tiistai 18. helmikuuta 2020

RUNO ON VAPAA 2020 - kun vanai kuoli - ja hämeenlinna jäi




yön kuumuudessa
kaikki oli mahdollista
kaupunki kuoli

äiti imetti
lauloi ikuisen laulun
jota ollut ei

tappoivat äidin
ruotsalaiset sotilaat
ei kukaan surrut

maahanmuuttajat
tappoivat kielen, mielen
kirkon jättivät

yön kuumuudessa
päänsä kastoivat järveen
pesivät päänsä -

jeesus-saastasta
mutta ilo jäi lyhyt
aikaiseksi vain




Linkit:

Paper Lace - The Night Chicago Died. (Radio Nostalgia 18.2.2020)