torstai 26. maaliskuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1088 - 7 § Oikeus elämään - paitsi poikkeusoloissa


7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla. (Suomen perustuslaki 11.6.1999)

Elämää voidaan ajatella neljästä eri näkökulmasta tai neljän eri luontokäsityksen kautta, jotka ovat utilismi, humanismi, mystismi ja naturismi. Suomen perustuslain henki on jonkinlainen humanismin ja utilismin yhdistelmä. Ihmisen elämä menee kaiken muun luonnon edelle.

Luontokeskeisissä näkökulmissa ihminen nähdään osana luontoa. Naturismissa jopa niin ettei ihmisen elämällä ole itseisarvoa suhteessa muuhun luontoon. Esimerkiksi eläimillä ja kasveilla on yhtä suuri olemassaolon oikeus kuin ihmisellä lajina. Tätä ei tiettävästi ole kirjattu mihinkään lakiin, vaikka se olisi mahdollista. Alkuperäiskansat ajattelevat mystisesti että ihminen ei ero muusta luonnosta. Tämä voidaan ulottaa aina pienimpiin eliöihin kuten viruksiin asti. Voidaan ajatella, että vaikkapa koronaviruksella on jokin tarkoitus maapallon ekologisissa järjestelmissä. Ei ole silkkaa sattumaa, että se on tullut ihmisen riesaksi.

     *     *      *

On helppo tuudittautua siihen, että jokin tapa ajatella oikeudesta elämään on toinen toista parempi. Miksi olisi niin? Erilaiset näkökulmat ovat vain erilaisia tapoja hahmottaa yksiä ja samoja asioita. Kun Suomessa on hanakasti säädetty ihmisten elämää ja toimintaa rajoittavia lakeja, taustalla on usko siihen, että ihmiset tällaisella toiminnalla selättävät kiusallisen koronaviruksen. Ja on mahdollista, että se onnistuukin. Jossain vaiheessa epidemia joka tapauksessa taittuu tehtiin niin tai näin. Epidemia etenee niin kuin etenee ja ihmiset toimivat niin kuin toimivat.

Naturistinen asenne on ehkä kaikkein lohdullisin. Kenties on vain tultu siihen tilanteeseen, että luonto ottaa omansa. Ja se on siinä sitten. Epidemioita on ollut aina, eikä tämä ole niistä pahimpia, vaikka ihmiset reagoivat  siihen ehkä rajummin kuin koskaan.

Mystinen asenne panee miettimään, mikä on tällaisen viruksen mieli ja suhde ihmiseen. Onko ihminen toiminnallaan kenties häirinnyt luonnon tasapainoa, mistä tämä epidemia on seurausta? Jostain syystä tämä hetki on joka tapauksessa ollut otollinen virukselle näyttää voimansa. Onko ihminen kenties lajina jotenkin heikentynyt?

Humanisti ajattelee vain ihmistä, jolle luonto viruksineen on välttämätön paha, jonka kanssa on tultava jotenkin toimeen. Ikäväksi tilanne menee erityisesti silloin, kun epidemiat häiritsevät ihmisyhteisöjen arkista toimintaa ja ihmiset kokevat, että on pakko säätää esimerkiksi poikkeuslakeja tai peräti alkaa ampua tykeillä viruksia.

Utilistit eivät näe tilanteessa suurta ongelmaa kuin juuri tässä ja nyt. Pitkällä tähtäimellä ihminen on aina voittanut paljon pahemmatkin yhteiskunnan viholliset, olivat ne sitten ihmisiä tai viruksia.

Linkki:

Luonto ja kestävä tulevaisuus. Wikikirjasto





1 kommentti: