maanantai 31. elokuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1104 - Fort Sanduskyn tuho (1763)


BRITIT SAAPUVAT SANDUSKY BAYHIN

Syksyllä 1761 luutnantti Elias Meyer saapui 38 miehen kanssa Sandusky Bayhin rakentamaan linnoitusta.

Wyandot-kansan suuri päällikkö Baby ilmoitti kantanaan, että linnoituksen rakentaminen on sopimusrikkomus ja että Ohio-joen laakson kansat vastustavat sen rakentamista. 

Meyer ei reagoinut intiaanien puheisiin vaan jatkoi työskentelyään heistä piittaamatta. Esimiehelleen Henry Bouquetille Fort Pittiin hän mm. kertoi, että heidän rakentamistaan oli häiritty, mikä ei ollut estänyt rakentamisen jatkamista.

Ruo’asta ja varusteista on pulaa. Elämää hankaloittavat sairastumiset sekä huonokuntoiset hevoset.

FORT SANDUSKY VALMISTUU

Marraskuussa 1761 linnoitus alkaa olla jo valmis ja luutnantti Elias Meyer luovuttaa sen komendantiksi nimitetylle H.C. Paulille, joka jää linnoitukseen 15 miehen kanssa. Lisäksi linnoituksessa on 14 turkis- ym. Kauppiasta. Wyandot päällikkö Baby ilmoittaa heti linnoituksen valmistuttua, että wyandot tulevat keväällä tuhoamaan linnoituksen.

Talvella linnoituksen tilanne pahenee ja kaksi miehistä muuttaa läheiseen wyandot-kylään asumaan, mikä hieman lieventää jännittyneitä suhteita. Wyandot’t toimittavat keväällä linnakkeeseen ruokaa ja turkiksia ja saavat kauppiailta tarvitsemiaan tavaroita vaihdossa.

FORT SANDUSKYN TUHO

Eräänä toukokuun päivänä wyandot-kylän päällikkö Big Jaw saapuu linnoitukseen mukanaan 15-20 soturia. Miehet ovat tuttuja sillä he ovat viime kuukausien aikana käyneet useasti Fort Sanduskyssä.

Big Jaw vaatii neuvottelujen aloittamista komendantti H.C. Paulin kanssa. Wyandot’t ovat toistuvasti vaatineet sotilaiden poistumista linnoituksesta, mihin vaatimukseen ei oltu kuitenkaan reagoitu. Kauppapaikkaa vastaan intiaaneilla ei sen sijaan ole ollut mitään, sillä he olivat noin 15 vuotta aiemmin rakentaneet yhdessä brittien kanssa lähelle kauppa-aseman, jonka ranskalaiset lakkauttivat, koska eivät halunneet brittejä Ohio-joen laaksoon.

Pauli ja Big Jaw kävelevät kahdestaan kohti päämajaa ja soturit jäävät linnoitukseen. Big Jaw ja Pauli polttelevat rauhanpiippua kaikessa rauhassa ja lopulta päällikkö kysyy brittisotilaiden aikeista. Ovatko he vihdoin lähdössä linnakkeesta, niin kuin ovat antaneet ymmärtää. Big Jaw on saapunut miestensä kanssa tyhjentääkseen Fort Sanduskyn sotilaista niin kuin heille oli ilmoitettu. Sen jälkeen linnoitus poltettaisiin. Kauppiaat voivat tavaroineen siirtyä jonkin matkan päässä olevalle hylätylle kauppa-asemalle ja jatkaa siellä toimintaansa.

Paulin ja Big Jaw’n keskustellessa yksi Paulin sotilaista tulee musketti kädessä ovelle ja kysyy komendantilta, että onko kaikki valmista. Pauli sanoo, että on ja ottaa esiin pistoolin kotelostaan. Big Jaw on osannut odottaa, että hänet yritetään joko tappaa tai pidättää ja hän onnistuu sieppaamaan sotilaalta musketin ja painamaan miehen vaivattomasti maahan. Pauli lamaantuu ja osoittaa edelleen aseellaan Big Jaw’ta ja Big Jaw häntä musketilla. Big Jaw pyytää Paulia laskemaan aseensa, minkä hän myös tekee. 

Seuraavaksi Big Jaw kehottaa Paulia astumaan ulos päämajasta. Kun sotilaat huomaavat Big Jaw’n ja Paulin tulevan ulos, he tarttuvat suunnitelman mukaisesti lähellään oleviin aseisiin, aavistamatta että myös wyandot-sotureilla on aseet piilossa. Lyhyessä kahakassa suurin osa 13:stä sotilaasta menettää henkensä. Intiaanien yllätykseksi myös monet kauppiaat käyvät aseineen heidän kimppuunsa - ja suurin osa pääsee hengestään. Sotureista yksi kuolee kauppiaan ampumaan luotiin.

Kahakan jälkeen soturit kysyvät, mitä tehdä kahdelle henkiin jääneelle sotilaalle. Big Jaw sanoo, että annetaan heidän mennä. Jos he haluavat tulla wyandot-kylään se käy, jos he haluavat lähteä pois Ohio-joen laaksosta Fort Pittiin sekin käy. Kylään on talven jälkeen jäänyt asumaan kaksi brittisotilasta, ja sotilaat katsovat parhaaksi lähteä kylään. Kauppiaat joista kolme jäi henkiin ilmoittavat halunsa lähteä hylätylle kauppa-asemalla ja jatkavansa sieltä käsin toimintaansa. Big Jaw hyväksyy ehdotuksen ja soturit auttavat heitä tyhjentämään Fort Sanduskyn varastot ennen kuin linnoitus poltetaan. 

TAKAISIN KYLÄÄN

Wyandot-soturit palaavat kotikyläänsä sotilaiden kanssa, mutta heidän päällikkönsä Big Jaw jatkaa matkaa päivämatkan päässä olevan suuren päällikön Babyn kylään, jonne hän jättää komendantti H.C. Paulin. 

Baby vie myöhemmin Paulin mukanaan Fort Detroitiin, jossa Pontiacin joukot piirittävät toista brittien hallintaan joutunutta linnoitusta. Wyandot-intiaanit pettänyt Pauli joutuu tekonsa takia Suurten Järvien alueen kansojen perinteiseen kujanjuoksuun, jossa hänet piestään. Tämän jälkeen Pauli suostuu adoptoitavaksi yhteen ottawa-kylään, jossa hänet saa leskeksi jäänyt nainen.

Pauli teeskentelee, niin kuin aiemminkin, olevansa intiaanien kanssa samaa mieltä ja olevansa - ja jopa tastelevansa - heidän puolellaan. Ensimmäisessä yhteenotossa hän kuitenkin karkaa ja palaa brittien leiriin. Jonkin ajan päästä edellisestä kapteeni James Cuyler tekee joukkoineen matkan Sandusky Bay’hin, mistä hän löytää tuhotun brittilinnoituksen. Kostoksi hän tuhoaa viereisen Big Jaw’n wyandot-kylän, joka on tosin jo  osittain ehtinyt vaihtaa toiseen paikkaan. Rakennukset ja viljelmät poltetaan, mikä tietää heimolle nälkäistä talvea.

tiistai 18. elokuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1103 - Nykyinen Port Clinton ennen amerikkalaisia, oliko siellä ketään?

Niin, helposti oletetaan, että kaikkialla on aina ollut ihmisiä, missä vain ihmisiä voi olla. Ja ehkä niin on ollutkin, mutta on paikkoja, joissa  asutaan vain satunnaisesti ja on paikkoja joissa ei ole pitkiin aikoihin ollut ihmisiä.

Ehkä Port Clinton oli 1700 -luvun alussa paikka, jossa ei ollut kukaan asunut vuosisatoihin, mitä on kuitenkin vaikea uskoa, sillä se on sijainniltaan paikka, jossa on mahdollista kalastaa ja saada vaivattomasti suuresta Lake Eriesta ravintonsa.

Joka tapauksessa vuonna 1820 Port Clintonissa asui 60 ruokakuntaa eli reilut 250 asukasta. Ja ennen sitä siellä oli arvatenkin asunut myös valkoisia metsästäjiä ja kalastajia sekä turkiskauppiaita.

    *    *     *

Ensimmäinen, brittien kauppa-asema Ohiojoen laaksoon perustettiin aivan Port Clintonin lähelle, sen eteläpuolelle 1745. Outoa tässä on se, että alue on keskellä ns. Uutta Ranskaa, joka oli Ranskan etupiirissä. Eikä asema sitten montaa vuotta sitten ehtinyt ollakaan ennen kuin britit joutuivat jättämään sen takaisin ranskalaisille.

Samalla brittimieliset wyandot -intiaanit joutuivat joksikin aikaa jättämään laakson. Ranska ja sen kanssa liitossa olleet alkuperäiskansat eivät halunneet heitä naapurikseen. Toisaalta myös osa wyandot -kansasta, ne jotka olivat jääneet lähelle Detroitia, myivät majavannahkansa ranskalaisille ja olivat heidän tärkeimpiä kauppakumppaneitaan, olivat liitossa Ranskan kanssa.

    *     *     *

Ranskalaiset pykäsivät 1749 oman, hieman vahvemman linnoituksen tai ennemmin kauppa-aseman Marblehead niemen keskiosiin, Port Clintonin itäpuolelle, ei kovin kauas brittien hylätystä kauppa-asemasta. Kummankin aseman nimi oli Port Sandusky tai ranskalaisittain Port Sanduskó.

Linnoituksen kohtalo oli tulla brittien ja Wyandot'ien tuhoamaksi muutaman vuoden kuluttua ennen kuin ns. Ranskalaisten ja intiaanisota (1754 - 1763) ehti edes alkaa, jonka taustalla oli Ranskan ja Saksan Seitsenvuotinen sota Euroopassa, joka heijastui myös siirtomaihin. 

     *     *     *

Seuraava pysyväksi tarkoitettu eurooppalainen linnoitus Port Clintonin lähellä oli sekin Fort Sandusky, joka rakennettiin taas hieman eri paikkaan Sandusky Bayn eteläpuolelle. Ohion laakson intiaanisotien jälkeen koko alue oli nyt brittien hallinnassa, ja Ranska menetti siirtomaansa Amerikan mantereelta. Ranskan liittolaisten ainoaksi kauppakumppaniksi jäi nyt alkuperäiskansoja huonosti kohteleva Iso-Britannia, mikä sai aikaan vastarintaliikkeen brittejä vastaan, mitä kutsutaan Pontiacin kapinaksi.

Brittien uusi Fort Sandusky jäi tällä kertaa ottawien ja wyandot'ien käsiin ja sekin tuhottiin. Vuosia kestänyt kapina ei johtanut lopulta mihinkään ja sen johtaja ottawa-päällikkö Pontiac murhattiin. Britit eivät luopuneet Ohiojoen laaksosta - ja heidän ohellaan laaksoon olivat pian tyrkyllä myös Iso-Britannian siirtokunnista irrottautuneet ja USA:ksi julistautuneet itärannikot osavaltiot kuten Virginia.

Linkit:

...

torstai 6. elokuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1102 - Korona on käynyt kolkuttamassa kaikkialla. Täälläkin.


Ennen kuin kaikista mahdollisista koronaviruksen aiheuttamista oireista edes oltiin tietoisia, näitä oireita on esiintynyt. Minullakin.

Kun korona helmi-maaliskuussa levisi nopeasti läpi Pohjois-Italian, siellä oli, sinne meni ja sieltä palasi ihmisiä koko ajan Suomeen. Tännekin.

Maaliskuussa menetin maku- ja hajuaistin lähes kokonaan useaksi viikoksi. Silloin sitä ei yhdistetty millään tavoin koronaan.

Muitakin oireita oli: epämääräiset lihaskivut, kurkkukipu, vilunväristykset. Ja ennen muuta henginahdistus. Monen päivän ajan heräsin yöllä vetämään astmapiippua, mikä helpotti.

No, mitään pahempaa ei tullut. Tuskin edes sain COVID-19 -tautia, mutta se yritti toden teolla puskea päälle. Onnistumatta.

Tilanne oli tuttu. Minuun eivät kovin hevin tartu influenssaviruksetkaan, vaikka saattavat yrittää samalla tavalla ja useaan otteeseen epidemian aikana tulla läpi immuunijärjestelmän.

      *     *    *

Näytelmän toinen näytös nähtiin kuluneen viikon aikana. Heinäkuun riesana ovat olleet hengitystieinfektiot, keuhkoputkentulehdukset, joista viimeisin ei tuntunut menevät ohi ollenkaan ja tuntui vain pahenevan. Joten otin yhteyttä terveydenhoitajaan, joka puolestaan konsultoi lääkäriä.

Yllätyksekseni itse asiasta ei oltu juuri ollenkaan kiinnostuneita vaan minut passitettiin suoraan koronatestiin, joka oli jonkin sortin farssia alusta alkaen. Mieleeni tuli kuukausien takainen tilanne, jolloin minulla oikeasti oli koronaoireita. Nyt niitä ei ollut.

Kun viime viikon keskiviikkona jouduin koronaepäilyn takia karanteeniin, pääsin testiin perjantaina aamupäivällä. Viivettä oli mielestäni aika paljon varsinkin, kun osoittautui, ettei testattavia tällä hetkellä ollut kuin kourallinen.

Tulokset luvattiin viikonvaihteen aikana. Odotin ja odotin. Ei kuulunut mitään. Mistään ei voinut kysyä mitään, koska minuun oli luvattu olla yhteydessä, eikä terveyskeskus edes ollut avoinna viikonloppuna.

Maanantaiaamuna soitin heti kahdeksalta ja sain tietää testauslaitteiden menneen epäkuntoon. Voisin kysyä tuloksia myöhemmin iltapäivällä. Soitin klo 14:45 enkä päässyt läpi, minkä jälkeen en saanut enää terveyskeskukseen yhteyttä ja puhelut ohjautuivat vastaajaan.

Mietin mitä teen. Voinko lähteä seuraavana aamuna töihin, niin kuin olin aikonut, vai joutuisinko jäämään vielä karanteeniin? Tunsin itseni hölmöksi, kun en osannut sanoa juuta enkä jaata, kysymykseen tulenko vai enkö tule töihin. En halunnut jäädä epämääräiseen karanteenitilaan, sillä sairausloma oli lopussa.

No, tilanne ratkesi kivuttomati, kun klo 17:30 sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, ettei minulle odotusten mukaisesti tietysti ollut koronavirustartuntaa, johon mikään ei viitannut. Tietysti olisin voinut olla oireeton kantaja niin kuin kuka tahansa 5,5 miljoonasta suomalaisesta.

Linkit:

...

keskiviikko 5. elokuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 818 - Tyhmä, tyhmempi, amerikkalainen

Luin tänään kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan kreationismia puolustelevia tekstejä, mikä pani miettimään, miten amerikkalainen fundamentalismi on saavuttanut myös Suomen. On kuin olisin lukenut Margaret Attwoodin "Orjattaresi" -kirjaa ja uponnut sen kauhumaailmaan. Totalisoiva ajattelu on astunut vanhalle mantereelle tieteen kaapuun verhoutuneena.

Kreationisteille kaikki on jonkun luomistyön tulosta. Mikään ei ole vailla tarkoitusta. Kaikki on jonkin luojan tai demiurgin aikaansaannosta. Siksi ei ole ihme, että esimerkiksi COVID-19 -taudille etsitään protestanttisen / luterilaisen valtaväestön keskuudessa luomistarinaa tai -kertomuksia, jotka selittävät sen kuka on tämän kaiken pahuuden tällä kertaa on aiheuttanut. Loogista olisi ajatella että kysymyksessä on luojan tahto, mutta niin ei tietysti ajatella! Jumalahan ei voi olla paha, eihän?

    *    *    *

BuzzFeed -verkkolehden jo toukokuussa keräämät järjestäen rasistiset tarinat ovat karua luettavaa. Ihmiset näkevät oikeudekseen mobata julkisissa tiloissa kaikkia aasialaisen näköisiä USA:n kansalaisia tai keitä tahansa ihmisiä.

Ja se mitä pienet edellä suuret perässä. Kiinan valtion virkamiesten, Huawein, ByteDancen (TikTok) ym. mobbaaminen liittyy tähän samaan prosessiin, mihin myös Suomi ja EU ovat ansiokkaasti osallistuneet.

     *     *     *

Yksi BuzzFeedin tarinoista oli tällainen
"Olin ruokakaupassa isäni kanssa. Meillä kummallakin olivat kasvosuojaimet ja käsineet jo ennen kuin mitkään säännöt tai suositukset kielsivät ihmisiä menemästä ulos ilman suojaimia. 

Pieni tyttö katselee meitä ja menee äitinsä luokse ja sanoo:
- Mami, tartuttavatko nuo kiinalaiset, joilla ovat maskit, meihin koronan?

Se mitä pieni lapsi sanoi, kertoo paljon siitä, miten hänen äitinsä oli häntä kasvattanut."

Linkki:

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 817 - Tyhmyyden ylistystä

On masentavaa, etteivät toimittajat usko edes omia silmiään tai luota omaan sisälukutaitoonsa niin paljon, että uskaltaisivat tehdä sen avulla yksinkertaisia päätelmiä asioista kuten kasvosuojainten käytöstä.

Jos maskit pystyvät suojaamaan 139 asiakasta yhden päivän aikana tartunnalta, ei se sisällä enää mitään tulkinnanvaraa. Ainakin koronan lähteen suojaaminen maskilla estää parturissa / kampaajalla istuvaa asiakasta saamasta COVID-19 -tautia. Enempäähän ei maskilta voi edes parhaissa fantasioissaan vaatia.

     *      *       *

Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Mikko Puttonen soutaa ja huopaa asian kanssa ja on selkeästi, asenteellisesti kasvosuojainten käyttöä vastaan, minkä hän varmaan itse ehdottomasti kieltäisi. Näin vain on sen perusteella, mitä hän tänään kirjoitti lehdessään.

Otsikko "Näyttö kasvomaskien hyödyistä melko huteraa" kertoo paljon. Näyttö ei itse asiassa ole ollenkaan huteraa, vaikka tilastollista näyttöä ei ole paljon. Tapauksia sen sijaan on senkin edestä jotka käytännössä osoittavat, miten tärkeitä suojaimet ovat.

Linkki:

Näyttö kasvomaskien hyödyistä melko huteraa. By Mikko Puttonen. Helsingin Sanomat / HS Tiede 5.8.2020

Ministeriön johtopäätökset ovat yhä hyvin perusteltuja. By. Pertti Töttö, emeritusprofessori. Helsingin Sanomat / Mielipide 4.8.2020

tiistai 4. elokuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 816 - Sotilaan puhetta: "Ennemmin kuolen koronaan kuin ostan kasvosuojaimen"

"Let make this clear. I'm not buying a fucking mask. I've made it this far by not buying into that damn hype." (Richard Rose III. Facebook 28.3.2020)

Tunnenko myötätuntoa, kun kuka tahansa kuolee COVID-19 -tautiin? Tekisi tietysti mieli sanoa "kyllä", mutta en sano. Sotilas-kolmannessa-polvessa Richard Rose III sai mitä tilasi.

On vastenmielistä edes ajatella, että joku on sotilas, joka haluaa vapaaehtoisesti tai työn puolesta tappaa muita puhuttiin siitä sitten "sotimisena" tai "puolustamisena". Suomalaiset näkevät tappamisen mielellään vain puolustamisena, mitä se ei todellakaan ole. Asein ei modernissa yhteiskunnassa, jossa aseet ovat järkyttävän tuhovoimaisia, koskaan eikä missään tilanteessa puolusteta mitään. Se tapahtuu politiikan keinoin.  Jousin ja keihäin ehkä vielä saattoi puolustaa omaa ja muiden henkilökohtaista koskemattomuutta.

     *     *    *

37-vuotias Richard Rose taisteli tähtilippu hulmuten kahteen otteeseen yhteensä yhdeksän (9) vuotta Irakissa ja Afganistanissa. Siinä ajassa ehtii panna päiviltä vinon pinon taleban-terroristeja ja diktaattori Saddam Husseinin kannattajia.

Rose tuskin tuona aikana kieltäytyy kantamasta asetta tai suojavarusteita. Taleban-taistelijat kun olivat virusta isompia, vaikka eivät tietysti voineet mitään paljon paremmin varustetuille amerikkalaisille. Sama koski tietysti myös Husseinin joukkoja, joilla oli amerikkalaisiin verrattuna kerrassaan surkea aseistus, eikä Irakin sotaa tässä mielessä voinut edes pitää sotana. Se oli yhtä murhaa ja tappoa.

     *     *     *

Mutta niin sotamies Richard Rose III kuin USA:n liittovaltiokin kohtasivat vahvempansa. Oikeusvaltioperiaatetta noudattaen koronavirukset voisi haastaa ryhmäkanteella oikeuteen ja tuomita kuolemaan. Tähän ei ole kuitenkaan ryhdytty, sillä lopputulos on liian ilmeinen.

Euroopasta rapakon taakse 1850-luvun puolivälissä rynnänneet eurooppalaiset - Richard Rose mukaan lukien - ovat saaneet sen mitä ovat tilanneet. Luonto kostaa, kun alkuperäiskansat eivät siihen pystyneet.

Linkki:

Did an Ohio Man Die of COVID-19 After Vowing Not To Wear a Face Mask? The tragic death of 37-year-old Richard Rose attracted headlines around the world in the summer of 2020. By Dan MacGuill. Snopes.com 17.7.2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1101 - Suomalaisen miehen kosketus = nappi otsaan

Huomaan ärsyyntyväni yhä helpommin sellaisesta lässytyksestä, mitä mm. kirjailija-ohjaaja Eino Saari edustaa. Tosin en ole lukenut hänen "Miehen kosketus" (2020) -kirjaansa tai nähnyt dokumentteihin perustuvaa samannimistä näytelmää.

Yksi asia on varma: poistan välittömästi varmistimen aseestani, kun joku alkaa sössöttää jotain aseita heiluttavan ja tappamista uhkuvan "varusmiespalveluksen" tai "miestenkoulun" puolesta. Sille ei ole tässä maailmassa, eikä koskaan, ollut mitään perustetta. Paitsi tietysti kulttuureissa, joissa toisten tappaminen on itseisarvo ja jotka ammentavat voimansa viholliskuvien luomisesta niin kuin vielä tämän päivän Suomessa ja länsimaissa yleisemminkin tehdään. Kiina ja Venäjä ja mitä niitä nyt onkaan ovat pahoja ja me ollaan hyviä. Sellaisen yksioikoisen ja mustavalkoisen maailmankuvan kanssa on helppo elää.

Ei muuta kuin "Tuntemattoman sotilaan" (1954) vihollista nappi otsaan ja elämä hymyilee. Halpa ja halveksittava on tällainen kuva maailmasta. Joskus voisi yrittää jotain muutakin. Jotain sellaista joka menee selkeästi humanismin alle, ja missä ei ole ripaustakaan nationalismia tai kristinuskoa pohjalla, mitkä oikeuttavat massamurhaamisen.

     *     *     *

Kuvitelma siitä, että samanmielisten keskinen loputon jorina olisi "miesten puhumista" - asioista ja keskenään - on harhaa. Ei puhumisella sinänsä ole mitään arvoa, jollei se liity konkreettisiin asioihin ja saa tarvittaessa aikaan muutoksia asioissa.

Jotta puhumisella olisi merkitystä, asiat on puhuttava ja käsiteltävä puhki, kaikki kuvat kaadettava ja etsittävä, mikä tässä kaikessa on uskontoja pyhempää ja nationalismia kansallismielisempää, mikä on kielen, kulttuurin ja tarinoiden ydin. Se mitä pohjalta, pakan pohjimmaisena löytyy, on ehkä pysyvää.

Ehkä se on se, mistä Eino Saari yrittää kirjoittaa, ehkä jotain muuta. Tappajan helläkin kosketus on tappajan hellä kosketus. Jos 15 minuuttia aiemmin ase on murhannut 15 vihollista, ei hellällä kosketuksella ole enää sen jälkeen mitään merkitystä.

Linkit:

Torvinen, Pekka. Eino Saari. Suomalainen mies ei puhu, väitetään. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Helsingin Sanomat / Julttuuri 4.8.2020