torstai 29. lokakuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1108 - Intiaanikaupunki Bulltown Länsi-Virginiassa

1700 -luvulla suurimmalle osalle eurooppalaisia immigrantteja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat olivat kaikki yksiä ja samoja intiaaneja ja siitä oli näille kansoille usein hyvin ikäviä seurauksia.

Yksi näistä seurauksista oli se, että intiaanit olivat rauhallisinakin aikoina vuosina 1764 - 1774 raja-alueella monille siirtokuntalaisille (Pennsylvania, Virginia) vapaata riistaa, joita sai mennen tullen tappaa ja murhata ilman mitään seuraamuksia.

Pienen intiaanikylän Bulltownin kohtalo on tästä hyvä esimerkki. Pieni joukko valkoisia miehiä William Whiten johdolla tappoi kaikki kylän asukkaat. Eikä heitä saatu - tai haluttu - tuomiolle teoistaan.

Ironista on, että alkuperäisasukkaiden ongelmana ei niinkään ollut se, etteivät he olisi tulleet toimeen valkoisten kanssa. Päinvastoin. Ongelmana oli se, että he tulivat liian hyvin toimeen naapureidensa kanssa, mikä herätti pahaa verta, mistä oli seurauksena julma, lavastettu spektaakkeli, jossa tapettiin ensin intiaanien ystävät ja sitten heidät itsensä. 

Valkoisten murha lavastettiin intiaanien tekemäksi, mikä puolestaan oikeutti Bulltownin miesten, naisten ja lasten murhaamisen. Kaikki tiesivät mitä oli tapahtunut, mutta asian annettiin jäädä silleen. Ketään ei syytetty tuomioistuimessa murhista.

Tilanteen erikoisuutta kuvaa sekin, että alkuperäiskansat sen kummemmin shawneet kuin lenapet eivät halunneet kostaa toistuvia alkuperäisasukkaiden murhia. Vain shawnee-päällikkö Logan sanoi kostaneensa koko perheensä murhan Ohio-joen laaksossa. Mutta Bulltownin tapahtumia hänkään ei halunnut kostaa. Hänen halunsa kostaa oli täysin henkilökohtaista. Hän menetti kerralla koko perheensä ja kaikki jälkeläisensä, eikä hänellä jäänyt mitään tässä maailmassa vaan hän jäi aivan yksin koko loppuelämäkseen. 

Linkit:

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1107 - Hannah Dennis - rajan väärällä puolella

Kaikki oli päällisin puolin hyvin Ohio-joen laaksossa ja välittömästi sen yhteydessä olevassa Länsi-Virginiassa aina siihen asti kunnes Ranskan ja Iso-Britannian välillä alkoi Seitsenvuotinen sota, jota Pohjois-Amerikan mantereella kutsuttiin Suureksi siirtomaasodaksi. Sodan jälkeen Pariisin rauhansopimuksessa 1763 Ranska menetti siirtomaansa Iso-Britannialle.

Sodassa olivat omat kiinnostavat piirteensä, eikä se ollut tavanomaista eurooppalaisten osapuolten keskistä aseiden kalistelua, mukana olivat myös maan alkuperäiskansat, jotka pitivät kiinni oikeuksistaan niin kuin ne itse oikeutensa ymmärsivät. Esim. wyandot-kansa ja shawneet näkivät tilanteen niin että ne menettivät uudessa tilanteessa vapautensa, joka heillä oli ollut Ranskan liittolaisina mutta ne eivät välttämättä kaikissa tilanteissa olleet Iso-Britanniaa vastaan. Kauppaa haluttiin tehdä niin brittien kuin ranskalaisten kanssa.

Tarkkasilmäisesti alkuperäiskansat näkivät tilanteessa kannaltaan useita ongelmallisia asioita, joita eurooppalaiset eivät nähneet ainakaan samalla tavalla. Ensiksikin Ranska oli ollut niille merkittävä yhteistyö- ja kauppakumppani, joka ei tosiasiallisesti ollut vienyt kansojen maita, vaikkakin oli naiivisti julistanut ne omikseen niin kuin siirtomaavaloilla siihen aikaan oli tapana (ja on vieläkin). Ranska ei vyöryttänyt satojatuhansia tai peräti miljoonia asukkaitaan alueelle niin kuin britit olivat tehneet tuodessaan immigrantteja laivoillaan itärannikolle 1600-luvulta lähtien.

Toiseksi Ranska myi kaikkea sitä, mitä oli myytävissä myös alkuperäiskansoille ennen muuta aseita, ammuksia ja käyttöesineitä, mistä he tulivat pian riippuvaisiksi. Kun Iso-Britannia sitten kieltäytyi myymästä heille esim. aseita, herätti se tietysti vastarintaa. Musketteja ym. aseita kun käytettiin ruo'an hankinnassa, ei vain keskisessä välien selvittelyssä. Itse asiassa tappaminen taistelussa ei edes ollut vaikkapa wyandot-kansalla millään tavoin kunniakasta vaan ennemmin häpeällistä. Vastustajaa kun ei haluttu ensisijaisesti saada hengiltä, vaikka niinkin saattoi käydä.

Siirtomaasodan aikana siirtokunnat, lähinnä Pennsylvania ja Virginia, alkoivat vähitellen vyöryttää siirtolaisia yhä idemmäksi. Appalakkien toisella puolelle vastassa oli ensin Länsi-Virginia ennen kuin saavuttin Ohio-joen varteen. Alue jonne asutusta alkoi nousta oli alkuperäiskansojen ikiaikaista metsästysaluetta, mutta oli alueella asunut aina silloin tällöin yksittäisiä heimoja wyandot-intiaanejakin, kun brittien ja hollantilaisten aseistamat Irokeesit 1600-luvun puolivälissä työnsivät wyandot-kansaa yhä idemmäksi aiemmilta asuinsijoiltaan.

      *     *     *

Brittien kannustamina mm. jotkin wyandot- ja shawnee-heimot osallistuivat siirtomaasotaan - tai kävivät omaa kamppailuaan - ja hyökkäsivät Länsi-Virginiaan nousseiden pienten mutta usein varusteltujen asutusten kimppuun. Tarkoituksena oli tietysti, että eurooppalaiset palaisivat Appalakkien toiselle puolelle, mistä olivat tulleetkin. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu.

Yksi alueista jotka joutuivat aggressioiden kohteeksi oli Greenbrierin maakuntana tunnettu alue aivan Appalakkien kupeessa, mistä olivat vesistöjen kautta hyvät yhteydet Ohio-joelle. Jokia pitkin pääsi muutamassa viikossa aina shawneiden ym. kansojen asuttamien alueiden sydämeen, eikä sitä luonnollisesti haluttu.

Ilmeisesti kipukynnys ylittyi, kun Siirtomaasoan loppupuolella Greenbrierin alueelle alettiin 1760-luvun alussa koota lähialueilta miehiä sotajoukoiksi, joita sittemmin siirrettiin mm. Point Peasantin linnoitukseen Ohio-joen ja Kanawha-joen risteyskohtaan, mikä oli strategisesti keskeinen paikka jokilaakson itäosassa. 

Hieman pohjoisempana oli myös kaksi ensimmäistä pysyvää, aiemmin ranskalaisten käytössä ollutta, linnoitusta Fort Pitt ja Redstone, joiden tarkoituksena nyt oli suojella ympärille levittäytyvää asutusta. 

     *     *     *

Muutaman kymmenen shawnee'n joukko teki syksyllä 1761 iskun kahteen Greenbrierin asuttuun paikkaan Muddy Creekiin ja Big Levelsiin. Vastarintaa tehneet miehet tapettiin ja naiset ja lapset otettiin vangeiksi, ja vietiin omiin kyliin, joissa osa adoptoitiin kyliin. Mm. rouva Renixin viidestä pojasta yksi Joshua olisi muutaman vuoden kuluttua voinut palata kotiinsa, mutta hän halusi jäädä shawnee'iden luokse, jonne hän perusti perheen. Rouva Hannah Dennisin tytär kuoli tuntemattomasta syystä toisessa kylässä ja Hannah itse sai merkittävän aseman omassa kylässään, josta hän kuitenkin pakeni parin vuoden kuluttua takaisin Greenbrieriin. Paosta seurasi kostoretki, mikä ilmeisesti johtui siitä, että shanee't kokivat heimonsa jäsenen pettäneen häntä ja hän sattui kaikeksi lisäksi olevan valkoinen, jonka taitoja he suuresti arvostivat ja tarvitsivat. Uhkana oli myös että Dennis olisi voinut opastaa siirtokuntalaiset keskelle shawnee-kyliä Scioto-jokea pitkin.

Vain muutaman päivän päästä, kun Hannah Dennis oli palannut Muddy Creekiin, 50-60 shawnee'ta päällikkö Cornstalkin johdolla saapui ja tuhosi asutusta ja tappoi ihmisiä etsiessään Dennisiä, joka ei kuitenkaan enää ollut paikalla.

     *     *      *

Siirtomaasodan jälkeen elettiin 10 vuotta rauhallisesti rinnakkain aina Lordi Dunmoren sotaan 1774 asti, mitä amerikkalaiset pitävät oman Vapaussotansa alkuna.

Linkit:


Brant Fuller etc. History of the Great Kanawha Valley (West Virginia). Vol 1. Heritage Book. 2007 (1891)

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

RUNO ON VAPAA 1 / 2020 - Tecumsehin visio -

Ohio-joen laaksossa vuonna 1768 syntyneellä Shawnee-päälliköllä Tecumsehilla oli visio "intiaanivaltiosta", joka ulottuisi Kanadasta aina Meksikon rajalle asti.

Eikä Tecumseh suinkaan ollut ainoa, jolla oli visio siitä, että Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilla tai jollain kansalla voisi olla oma valtio, joko osana USA:ta tai Brittiläistä kansainyhteisöä tai niistä riippumattomana valtiona.

Tecumseh oli kuitenkin viimeinen joka loppuun asti omalla toiminnallaan yritti vaikuttaa asiaan, missä Iso-Britannia tiettyyn rajaan asti auttoi häntä. Eikä hänen yrityksensä jälkikäteen ajatellen ollut ollenkaan huono, sillä jos Iso-Britannia (tai USA) olisi halunnut, sellainen valtio olisi myös syntynyt.

On oikeastaan vaikea ymmärtää, mikseivät britit loppujen lopuksi, loppuun asti ajaneet monikansallista, alkuperäiskansojen hallitsemaa valtiota. Kenties juuri siksi, etteivät nuo kansat halunneet olla edes symbolisesti Iso-Britannian alamaisia ja osa Kansainyhteisöä niin kuin eivät amerikkalaisetkaan.

Sen sijaan briteillä ei ollut mitään sitä vastaan, että USA tunnustaisi Ohio-joen laaksossa olevan alkuperäiskansojen muodostaman valtion suvereniteetin ja itsehallinnon. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska amerikkalaiset halusivat kaikkialla alistaa intiaanit alamaisikseen.

     *     *     *

Tecumseh syntyi ja kasvoi Ohio-joen laaksossa, joen pohjoispuolella olevassa Piquan kylässä, jonka läpi kulki  Erie-järveen laskeva oikukas Mad River -joki.

Hän oli toinen sukupolvi shawnee'ita, joka asui kylässä. Valkoiset olivat työntäneet shawnee't pois aiemmilta kotiseuduiltaan itärannikolta Pennsylvanian, Marylandin ja Länsi-Virginian alueilta. Kansan ja heimon kyliä oli molemmin puolin Ohio-jokea ja he olivat alueen eteläisimpiä asukkaita. Ja on arveltu että kun Ohio-joen laakso asutettiin 1700-luvun alussa uudelleen, juuri shawnee't olivat sen ensimmäisiä asukkaita. 

Itse asiassa shawnee't olivat hajaantuneet vieläkin laajemmalle, sillä heitä oli idässä aina Kentuckyssä saakka ja etelässä Etelä-Carolinassa ja Alabamassa. Muuttoliikkeen kiihtyessä 1800 -luvun alussa shawneet olivat yhä tiiviimmin yhdessä Ohio-joen varrella. 

     *     *     *

Tecumsehin isä, päällikkö hänkin Pucksinwah kuoli pojan ollessa 6-vuotias USA:n vapaussotaa ennakoivassa Lordi Dunmoren sodassa, jonka Virginian kuvernööri aloitti raja-alueiden heimoja vastaan. Ohion ja Virginian rajalla käydyssä Point Pleasantin yhteenotossa v. 1774 valkoiset kärsivät murskaavan tappion, mikä hidasti laittomien siirtolaisten muuttoa alkuperäiskansojen maille.

Isän kuoltua Tecumsehin isoveli Cheesuakan vastasi hänen kouluksestaan, ja hänestä tuli shawnee-soturi, joka vuonna 1790 liittyi Blue Jacket -nimisen sotapäällikön joukkoihin, joka aggressiivisesti vastusti valkoisten yhä kiihtyvämmäksi käyvää, jopa USA:n lakien mukaan laitonta invaasiota shawnee-kansan maille, millä voitiin tehdä yhä vähemmän.

Koko Ohion alueen alkuperäiskansojen kannalta kohtalokkaaksi muodostui vuoden 1794 Kaatuneiden puiden taistelu (The Battle of Fallen Timbers), sillä tällöin ne menettivät kaikki maansa USA:lle ja kansoille jäi vain suuri reservaatti asuinalueekseen.

     *     *     *

Tecumseh oli yksi niistä, joka ei voinut hyväksyä em. taistelun jälkeistä Greenvillen sopimusta 1795. Koska yksikään kansa ei omistanut maita, ei niitä voinut myöskään myydä tai luovuttaa USA:lle. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille, että lähes välittömästi sopimuksen tekemisen jälkeen maahanmuuttajia alkoi virrata Ohio-joen laaksoon. Siitäkin huolimatta ettei maata oltu vielä pantu virallisesti jakoon.

Nopeaan tahtiin liittovaltio jakoi koko Ohio-joen laakson osiin ja huutokauppasi ne lähinnä keinottelijoille, jotka myivät maita sitten eteenpäin. Muutamassa vuodessa rakennettiin raja-alueelle kokonaisia kaupunkeja. Silti suuri osa alueesta säilyi pitkään valkoisten asuttamattomana ja heimoja uhkasivatkin maahan laittomasti tunkeutuvat siirtolaiset, joita vastaan taisteltiin verisesti.

Ja hyvin pian kävi selväksi, ettei alkuperäiskansoille luvatuista alueista pidetty kiinni vaan liittovaltio antoi immigranttien ryöstää niitä ja hankkia keinolla millä hyvänsä käsiinsä, vaikka toimintaa julkisesti paheksuttiinkin.

      *     *     *

Kun kaikki toivo oli jo heitetty, eikä toivoa enää ollut, Tecumseh sai vielä yhden hataran tilaisuuden yrittää pelastaa - ei vain Ohio-joen laaksoa - vaan paljon suuremman alueen Pohjois-Amerikkaa alkuperäiskansoille. Hän ei kuitenkaan saanut esim. etelän suurta cherokee-kansaa, Kanadaa ja Iso-Britanniaa mukaan sillä tavoin, että hänen unelmansa "intiaanivaltiosta" olisi toteutunut.

Jälkikäteen ajatellen suurin ongelma oli se, että Tecumseh ja hänen veljensä Tenkswatawe kaikessa toimivat niin kuin valkoinen mies olisi toiminut - ja toimi -, eikä niin kuin he itse olivat perinteisesti toimineet. Valkoisen miehen tapa toimia oli roomalaisajoista lähtien sotimista ja tappamista, kristillistä uhrautumista sekä nyt kaiken lisäksi vielä tehokkaiden, modernien aseiden käyttämistä ihmisiä vastaan sekä lopuksi vielä omasta rikollisesta toiminnasta tehtiin juridisessa mielessä oikeutettua. 

Kaava oli kaiken kaikkiaan yksinkertainen. Ensin voimalla vallattiin suuria maa-alueita, minkä jälkeen alkuperäiskansat pakotettiin hyväksymään voittajan sanelemat "sopimukset", jotka nekin rikottiin heti sopimisen jälkeen mm. tulkitsemalla sopimuksia mielivaltaisesti. Ja sitten tehtiin taas uusia ja taas uusia sopimuksia.

     *     *     *

Joka tapauksessa Tecumsehin aloittamaa - ja Iso-Britannian jossain määrin tukemaa - kansannousua tms. amerikkalaiset kutsuvat Toiseksi vapaussodaksi. Niin tärkeänä he Ohio-joen laakson puhdistamista alkuperäiskansoista omassa historiassaan pitävät.

Lopputuloksena oli että vuonna 1843 Ohion osavaltion alueella ei asunut enää yhtään alkuperäiskansaa, mikä kertoo paljon siitä, mitä 50 vuoden aikana, Tecumsehin jälkeen tapahtui...

Linkit:

Tecumseh. Wikipedia

torstai 8. lokakuuta 2020

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 820 - Sotilaan puhetta: "Ennemmin kuolen koronaan kuin ostan kasvosuojaimen". Versio 2

Olen koronaepidemian aikana lukenut silloin tällöin amerikkalaisen sotaveteraanin (Irak, Afganistan) Richard Rose III:n tarinaa, josta tuli meemi miehen julistettua, ettei hän aio käyttää kasvomaskia, eikä käyttänytkään.

Ja siinä kävi tietysti niin että mies sai koronan ja kuoli kolmen päivän kuluttua COVID-tautiin lähellä kotiaan Port Clintonissa Magruderin sairaalassa melkein Erie-järven rannalla USA:n kansallispäivänä 4.7.2020. Epämiellyttäväksi tarinan tekee se, että Rose oli vain 38-vuotias päällisin puolin terve mies, jolle ei kuoleman jälkeen tehty ruumiinavausta. Syy hänen nopeaan kuolemaansa jäi siten ikuiseksi mysteeriksi.

Viimeisten kolmen päivän aikana Richard Rose oli aktiivinen somessa ja kirjoitti mm. Facebook -päivityksiä, joissa kertoi tilansa etenemisestä. Mikään ei viitannut siihen, että hän saattaisi pian kuolla, vaikka hänen ystävänsä olivat tietysti huolissaan.

      *     *     *

Kun Rosen viimeisten viikkojen ja kuukausien menemisiä ja tekemisiä syynää hieman tarkemmin, huomaa että hän ehkä muutoinkin ajatteli kuolemaa. Hän oli nähnyt sitä paljon nuorena miehenä 9 vuoden aikana ammattisotilaana Irakissa (2003-2006) ja Afganistanissa (2007-2011). Ikävuodet 20-30 olivat hänen elämässään yhtä sotaa. 

Hän kävi jo epidemian alkuvaiheessa usean kerran Port Clintonin Pointen -hautausmaalla jopa monta kertaa viikossa. Kenties isoisänsä ja -äitinsä haudoilla. Isoisä oli 2. maailmansodan veteraani. Isä soti Vietnamissa.

Rosen erikoisalaa ei ollut niinkään tappaminen kuin lääkintä ja siihen liittyvä tekniikka. Internetistä löytyy hänen ottamansa valokuva, jossa kerrotaan hänen kuuluneen Bravo -komppaniaan, joka oli osa 101. Ilmakuljetusdivisioonaa, joka toimi tulloin vuonna 2006 Bagdadissa Irakissa. Kuvassa miehet valmistautuvat sieppaamaan arvokkaan kohteen, mitä se on sitten ollutkaan!

Syksyllä 2006 Irakissa tapettiin mm. amerikkalaisten vuonna 2003 syrjäyttämä kansanjohtaja Saddam Hussein ja koko joukko hänen lähipiiriään. Luultavasti siepattava henkilö oli vielä vapaalla jalalla ollut Saddamin lähipiiriläinen.

On varmaa että Richard Rose näki useita, kymmeniä ellei satoja, niin siviileiden kuin sotilaiden kuolemia; ja huolimatta siitä että oli lääkintäkersantti joutui osallistumaan erikoisjoukoissa tappopuuhiin, mikä on jäänyt kaihertamaan mieleen. Kenties hänellä oli mm. PTSD -oireita, niistä hän oli ainakin huolissaan sotaveteraanien kohdalla, samoin kuin muutenkin heidän mieleterveydestään ja suurista itsemurhaluvuista.

     *     *     *

Muutenkin tämä Ohiossa asuva mies oli varsin huoleton koronan suhteen. Osavaltiossa olivat rajoitukset kutakuinkin samalla tasolla kuin Suomessa ja myös siellä niitä höllennettiin kesän korvalla. Ravintolat avasivat ovensa ja ihmiset pääsivät taas mm. huvipuistoihin.

Heti ensimmäisenä perjantaina Richard lähtikin ystäviensä kanssa kapakkakierrokselle, tosin ei Port Clintonin pientä satama- ja turistikaupunkia kauemmas, mutta lähellä istuttiin, eikä maskeja tietysti käytetty. Facebook -kuvat kertovat puolestaan.

Viikonvaihteessa lähdettiin läheiselle South Bass Island -saarelle lautalla, jossa sijaitsee  suosittu Put-in-Bay'n huvipuisto, missä kännättiin kunnolla ja vietettiin laatuaikaa ystävien kanssa, mitä ei oltu voitu tehdä pariin kuukauteen.

Put-in-Bay ei ole vain monipuolinen huvipuisto vaan se myös muistuttaa Ohion sotaisasta menneisyydestä, ajasta jolloin Iso-Britannia ja USA olivat laivastoineen Erie-järvellä toisiaan vastassa. Tästä tosin muistuttaa enää vain Perryn kansallinen monumentti (Perry's Victory and International Peace Memorial), mutta ehkä sillä oli Richard Rose III:lle jokin erityinen merkitys. Tiedä häntä.

Kolmen viikon päästä Richardilla todettiin siiten COVID-tauti ja se oli menoa sekin.

       *      *      *

Tällaiset tarinat panevat mielikuvituksen liikkeelle ja miettimään, mikä saa miehen ajattelemaan ja toimimaan niin kuin hän teki, enkä ajattele nyt tätä epidemiaa.

Richard oli hauska veikko, josta pidettiin ja siksi hänellä oli paljon some-ystäviäkin, jotka tykkäsivät hänen postauksistaan päivästä toiseen. Ja siksi hänen viimeisestä tarinastaan tuli niin viraali, että se levisi ympäri maailmaa.

Ehkä hän jopa suunnitteli kavereineen kaiken etukäteen! Ehkä hän ajatteli, että tällä tempauksellaan hänet muistettaisiin aina. Hän olisi mies jonka tarina muistetaan. Sotajuttuja hänellä ei ollut kerrottavanaan - tai hän ei halunnut niistä puhua -, mutta hänen loppunsa muistettaisiin ja luettaisiin kymmenistä ja sadoista medioista.

Richard Rose III ei ollut mikään ruudinkeksijä, vaikka olikin älykäs ja nokkela. Lisäksi hän oli julki konservatiivi, vaikka suhtautui Trumpiin hyvin kriittisesti. Ja hän oli myös etelän punaniska (redneck), mistä oli ylpeä, vaikka asuikin Ohiossa.

Monet katsoivat häntä ylöspäin ja ihailivat häntä, mutta ennen muuta siksi, että hän oli sotaveteraani, joka oli puolustanut heitä ja Amerikan lippua tms. Hän oli patriootti, joihin nuorten 30-40-vuotiaiden aikuisten oli helppo samastua.

      *     *     *

Richard Rose III kävi koulunsa eli Port Clinton High Schoolin vain muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa hän asui viimeiset vuotensa. Eikä ole vaikea arvata, että paikallinen historia ja Ohion historia tulivat tutuiksi. Myös kuuluisa Erie-järven taistelu, joka päätti USA:n 2. vapaussodaksi nimetyn vaiheen mantereen historiassa.

USA:n pienen laivaston komentaja 26-vuotias Oliver Hazard Perry löi Bass -saarten edustalla Iso-Britannian samankokoisen laivaston, minkä jälkeen amerikkalaiset hallitsivat Suurten järvien aluetta. Kulkiessaan South Bass Island -saarella Richardin mielessä kenties kävi, miten oltiin myös USA:n sotahistorian ehkä merkittävimmän yksittäisen tapahtuman jäljillä. 

Brittien ja alkuperäiskansojen ns. Tecumsehin liitto Ohio(joenlaakso)ssa hävisivät pian tuon jälkeen lopullisesti viimeisen kahinan Ohion maaperällä, eivätkä alkuperäiskansat enää pystyneet pitämään puoliaan amerikkalaisia vastaan.  Ja toisin kuin muualla Amerikassa Ohiossa kansat menettivät kaikki maansa valkoisille ja mustille. Heidät itsensä, joita pitkään jatkuneen kansanmurhan jälkeen oli enää kourallinen jäljellä, siirrettiin reservaatteihin Mississippi-joen itäpuolelle.

     *     *     *

Mietin miten kukaan voi olla patriootti sen jälkeen, mitä mm. wyandot-, shawnee- ja delaware-kansoille kävi. Miksi vain amerikkalaisten on oikeus olla patriootteja ja isänmaan ystäviä, mutta alueella jopa 13 000 eläneet kansat kylmän viileästi tuhottiin, kun ne halusivat suojella omia alueitaan amerikkalaisilta?

Eikö tämä ole silkkaa vahvemman oikeutta, käytännön sosiodarwinismia? Voisiko sama toistua amerikkalaisille itselleen? Esimerkiksi korona-viruksen heikentämälle ja hajottamalle kansalle on ehkä lopulta helppo tehdä sama kuin minkä he tekivät muille. Ja ovatko amerikkalaiset edes mikään kansa, mitä voi vahvasti epäillä. He ovat sekoitus lähinnä eurooppalaisia ja afrikkalaisia kansoja, ihmisiä joiden oikea kotimaa on muilla mantereilla.

Ironista että tällä kaikella on yhteys viruksiin ja siihen, miten ei vain Richard Rose III ja tuhannet muut tämän päivän ohiolaiset vaan myös alkuperäisiä amerikkalaisia kuoli aikoinaan tuhansittain immigranttien Euroopasta tuomiin virusten aiheuttamiin sairauksiin.

Heille ei tarjottu kasvosuojia virusten torjumiseksi, eivätkä niitä käyttäneet eurooppalaisetkaan. Esimerkiksi jotkut wyandot-heimoista kokeilivat sen sijaan immigranttien mukanaan tuomaa magiaa, sillä näytti siltä, ettei esimerkiksi tuhkarokko- ja isorokkovirukset purreet samalla tavalla valkoisiin kuin heihin itseensä.

Maailmankuvaa laajennettiin lähetystyöntekijöiden tyrkyttämällä kristinuskolla, mutta monet huomasivat pian pettymyksekseen, ettei valkoisten jumala tai Suuri henki, miksi sitä heille tarjoiltiin, pystynyt auttamaan heitä.

      *       *      *

On myös mahdollista, että ilman virusten apua saksalaiset, britit ja ranskalaiset eivät ehkä koskaan olisi onnistuneet valtaamaan Ohiojoen laaksoa alkuperäiskansoilta.

Ennen kuin edes oli lanseerattu ajatusta "amerikkalaisuudesta" brittisotilaat keksivät käyttää viruksia alkuperäiskansoja vastaan, minkä avulla he onnistuivat pitämään keskeisen Fort Pittin linnoituksen itsellään. Mahdollista olisi ollut myös se, että alkuperäiskansat olisivat onnistuneet luomaan aivan oman, uuden modernin valtion alueelle, mikä olisi ollut hyvin toisenlainen kuin nykyinen Ohio.

Alkuperäiskansat olivat lähes kaikessa parempia kuin eurooppalaiset, mutta heillä oli yksi heikkous. He eivät kestäneet immigranttien maahan tuomia biologisia aseita ja niiden käyttöä.

Mitähän vaikkapa shawnee-päällikkö Tecumseh olisi ajatellut Richard Rosesta ja siitä miten tämä suhtautui häntä uhmaavaan koronavirukseen?  

No, hän olisi tuskin ymmärtänyt edes sitä, miten Rose saattoi kutsua itseään patriootiksi sotiessaan Irakissa ja Afganistanissa, jotka eivät millään tavoin uhanneet häntä ja hänen heimoaan. Vielä vähemmän hän olisi ymmärtänyt miehen ylimielisyyttä, kuvitelmaa siitä, että hän voisi uhmata luonnonvoimia ja selviytyä viruksesta muuta kuin suojaamalla itsensä.

Tecumseh olisi varmasti myös kysynyt Roselta, miksi valkoiset ovat niin pahoja. Kaikilla kansoilla on oikeus elää siellä, missä he ovat ikiajat eläneet, eikä kellään ole oikeutta ja tulla ottamaan sitä heiltä pois ja väittää omistavansa maat vain siksi, että julistautuu niiden omistajaksi roomalaisaikana Juudeassa syntyneen jumalansa armosta.

Linkki:

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1105 - Afganistan vuonna 2020 - sotaa vai rauhaa? Osa 2. Suomi

Mitä ihmettä suomalaiset vielä tekevät Afganistanissa?! Eikö USA:n liittolaisineen pitänyt vetäytyä sieltä jo viime keväänä niin kuin dokumenttielokuvasta elokuussa saimme tietää? 

USA:lla motiivit lähteä muualle maailmaan sotimaan - ja tässä tapauksessa varsinkin Afganistanista pois - ovat aina olleet patrioottisia. Mietin mikä on Suomen motiivi tappaa talibaneja Afganistanissa. Millainen uhka maan uusi, tuleva hallinto oikein on Suomelle ja suomalaisille? Sitä on vaikea ymmärtää. Vai ovatko sotahullut suomalaiset vain niin hulluja, että kaikki tilanteet harjoittaa tappamisen taitoja otetaan aina käyttöön.

Eikö nyt - vastuusta vetäytymisen sijaan - olisi aika pohtia siviilihallintoa hieman laajemminkin, myös sitä miten hallinto ja demokratia länsimaissa on järjestetty? Onko pelkona, että esim. USA:n ja EU:n sekä sen jäsenmaiden omat järjestelmät eivät kestä lähempää tarkastelua. En esim. muista kansanäänestystä Afganistaniin lähtemisestä, sodan aloittamisesta vierasta valtiota vastaan. Ja nykypäivänähän sotia käydään lähinnä virtuaalisesti, kybersotana. On vanhanaikaista leikkiä ja pelata panssarivaunuilla ja hävittäjäkoneilla.

Linkit: