perjantai 20. marraskuuta 2020

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 1109 - Cornstalk - sodan ja rauhan mies. Osa 1

Olen viime päivinä ja viikkoina yhä enemmän miettinyt yhden shawnee-päällikön Cornstalkin (Keigh-tugh-qua) ajattelua ja toimintaa 1700-luvulla Suurten järvien alueen eteläpuolella, Allegheny-vuoriston (Appalakit) molemmin puolin.

Aikoinaan shawneet elivät ja nomadeina vaelsivat ja asuttivat alueita melkein Misssissippiltä, Allegheny-vuoriston toiselle puolelle - lähes Atlanttille asti. Sitten tulivat eurooppalaiset, ennen muuta Iso-Britannia, joka aseisti liittolaisensa Irokeesi-liiton, ja 1700-luvun alkuun mennessä kaikki oli toisin.

1730-luvulla viimeiset shawneet siirtyivät vuoriston länsipuolelle aina Ohio-joen laakson keskivaiheille, mikä itse asiassa perimätiedon mukaan olikin tämän kansan syntyaluetta, mistä yksittäiset heimot syystä tai toisesta mm. riistan perässä lähtivät muualle ja kansa hajaantui. 1770-luvulla erillään olevat heimot löysivät taas toisensa ja muuttivat asumaan tiiviiksi yhteisöksi Scioto-joen varsille.

     *     *     *

Kaikki näyti menevät shawneiden kannalta suhteellisen hyvin ennen kuin Ranska ja Iso-Britannia aloittivat Suuren siirtomaasotansa (1756-1763), joka Ohiojoen laaksosta levisi kaikkiin em. maiden siirtokuntiin ympäri maailmaa.

Shawneiden asuttamat alueet olivat tuolloin enimmäkseen ns. Uuden Ranskan alueella, jonka suurvalta Ranska oli korvamerkinnyt itselleen. Alueella olevat lukuisat alkuperäiskansat olivat asiasta tietysti eri mieltä. Osa shawneiden maista oli eurooppalaisittain katsottuna ei-kenenkään-maalla tai leveällä rajavyöhykkeellä Länsi-Virginiassa.

Alueiden omistuksesta tai hallinnasta olivat eri mieltä myös Ranska ja Iso-Britannia irokeesiliittolaisineen. 1600-luvun loppupuolella irokeesit hollantilaisten ja brittien varustamina tuhosivat koko jokilaakson, jonka asukkaat muuttivat kuka minnekin vuosikymmeniksi palatakseen sitten takaisin tai jäädäkseen muualle. Absurdia on että niin britit kuin irokeesit katsoivat jokilaakson kuuluvan heille, koska he olivat sen valloittaneet - mutta jättäneet sitten tyhjilleen. Esimerkiksi britit eivät rakentaneet alueelle linnoituksia tai irokeesit perustaneet kyliään.

1700 -luvun alussa Ohiojoen laakson muuttivat ensin shawneet ja heti perään osa wyandot-kansasta Erie-järven tuntumaan. Samoin mm. ottawa- ja miami-heimoja sekä senecoista omille teilleen lähteneet mingot sekä lenapet (delawaret), joista osa jäi vielä Pennsylvaniaan, mutta hekin muuttivat vähitellen kokonaan jokilaaksoon.

     *     *     *

Yksi shawneiden viimeisistä suurista päälliköistä Cornstalk syntyi vuonna 1720 Pennsylvaniassa, josta hänen heimonsa joutui lähtemään pakolaisiksi Allegheny-vuorten länsipuolelle. Ja lapsuutensa hän vietti Scioto-joen varrella Chillicothe-kylässä.

Kun Ranska ja Iso-Britannia 1754 aloittivat kiistelyn shawneiden silloisten maiden omistuksesta, Cornstalk oli noin 35-vuotias. Shawneet olivat Ranskan puolella, joka kannusti heitä brittejä vastaan, ja mm. shawneiden tuella Ranska  nöyryytti George Washingtonia Fort Necessityssä ja löi Braddockin sotilaat Fort Duquesnessä (myöh. Fort Pitt). Iso-Britannia ei vielä tässä vaiheessa saanut jalansijaa irokeesiliittoilaistensa 1700-luvun alussa tuhoamille ja hetkeksi valtaamille alueille.

Brittien onneksi mm. shawneet ja delawaret tekivät vuonna 1758 The Treaty of Easton -sopimuksen, missä nämä kansat jättäytyivät neutraaleiksi siirtomaasodassa. Samalla Länsi-Virginian alue luvattiin tyhjentää uudisasukkaista viimeistään sodan jälkeen, mikä oli shawneille tärkeä asia. 

Jo sodan aikana Cornstalk kuitenkin teki muutaman kymmenen soturinsa kanssa vuonna 1759 pyhiinvaellusmatkan entisille kotiseuduilleen Allegheny-vuorten toiselle puolen Pennsylvaniaan, missä he hävittivät Kerr's Creekin asutuksen, joka oli ilmeisesti rakennettu Cornstalkin entisen kotikylän paikalle. Ja palasi sitten takaisin kotiinsa Chillicotheen. Tämä yhteenotto ei liittynyt millään tavoin Ranskan ja Iso-Britannian samaan aikaan vielä käynnissä olevaan sotaan vaan oli shawneiden kamppailua omien oikeuksiensa puolesta.

     *     *     *

Kun sotatoimet loppuivat 1760, eivät siirtokunnat Pennylvania, puhumattakaan Virginiasta, joka ei ollut liittynyt The Treaty of Easton -sopimukseen, vetäneet asutuksiaan pois Länsi-Virginiasta.

Iso-Britannian kruunu kehotti asukkaita lähtemään, mutta nämä jäivät jääräpäisesti paikoilleen ennen muuta Greenbrierin alueelle, jossa oli kaksi erillistä yhtenäistä asutusta Muddy Creeksissä ja Big Levelsissä. Ja uusia asukkaita virtasi sinne tänne lisää sodan jälkeen.

Alkuvuodesta 1763 tehty Pariisin rauhansopimus hämmensi tilannetta entisestään, sillä siinä Ranska luovutti Uuden Ranskan alueen Iso-Britannialle, eikä alkuperäiskansojen oikeuksia tässä sopimuksessa huomioitu millään tavoin. Heidän maistaanhan ja niiden kohtalossa sopimuksessa kuitenkin Pohjois-Amerikan osalta oli kysymys.

     *     *     *

Shawneet ja monet muut vetivät tilanteesta omat johtopäätöksensä ja liittoutuivat Iso-Britanniaa vastaan ja aloittivat oman itsenäisyystaistelunsa, jota on kutsuttu Pontiacin sodaksi tai kapinaksi (1763-1765). Touko-kesäkuussa 1763 muutamassa päivässä shawneet, lenapet ja mingot ym. valtasivat ja hävittivät kymmenkunta Suuren siirtomaasodan aikana rakennettua ranskalaista ja brittilinnoitusta. Vain kolme tärkeintä jäi valtaamatta Fort Detroit, jota ottawa-päällikkö Pontiac piiritti sekä Fort Niagara Suurten järvien alueella sekä Länsi-Virginian  Fort Pitt, jonka tehtävänä oli selvästi suojata brittien ym. asutuksia, vaikka niiden siirtämisestä oli siirtomaasodan aikana sovittu. 

Kansojen kapina hiipui syksyn lähestyessä - ja kun piiritykset eivät tuottaneet tulosta. Fort Pittin piirityksen vielä kestäessä Cornstalk aloitti oman operaationsa Greenbrierin alueelle ja samassa yhteydessä hän kävi toistamiseen Kerr's Creekissä Pennsylvanian puolella. Asutuksia hävitettiin, kun uudisasukkaat eivät vapaaehtoisesti suostuneet lähtemään, vaikka asiasta oli sovittu. 

Greenbrierin joukkomurhiksi kutsutut tapahtumat saivat eniten huomiota siirtokunnissa, ja tapahtumia selvästikin väritettiin ja liioiteltiin - ja shawneita eri tavoin demonisoitiin. Ja samalla unohdettiin että he hoitivat vain hommansa Iso-Britannian kruunun puolesta.

    *     *     *

Vuonna 1765 Iso-Britannia ja alkuperäiskansat saivat vihdoin tehtyä Detroitissa rauhansopimuksen, joka ei kuitenkaan kaikkia päälliköitä miellyttänyt mm. Pontiacia, mutta hän jäi kantoineen lähes yksin. 

Seuraavat 10 vuotta, aina vuoteen 1774 asti olivat alueella rauhallista. Sitten hyökkäilyt raja-alueella lisääntyivät ja alkuperäisasukkaita alettiin tappaa summittaisesti. Ongelmana olivat Iso-Britanniankin vastustamat, laittomat uudisasukkaat, joita koko ajan virtasi lisää.

Aluksi brittisotilaat yrittivät estää ennen muuta eurooppalaisten siirtolaisten, uudisasukkaiden harjoittaman väkivallan, mutta tilanne paheni itärannikolla siinä määrin, että joukkojen piti lähteä sinne ja esimerkiksi shawneet ja delawaret saivat puolustautua yksin valkoisia valloittajia vastaan.

Shawneista ja muista ns. raja-alueella asuvista alkuperäisasukkaista tehtiin syypäitä levottomuuksiin siksi, että he provosoituivat ja kostivat heitä vastaan suunnatut väkivaltaiset teot kuten tapot.

Linkit:

Cornstalk. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti