perjantai 30. maaliskuuta 2012

Reilin: "Luolanainen" (2012)

Hämeenlinnan kaupunginteatterin Verstaalla on ensi-illassa 27.4.2010 Emma Peirsonin kirjoittama "Luolanainen" [2000], jonka on ohjannut näyttelijä-ohjaaja Johanna Reilin ja suomeksi kääntänyt Päppä Parviainen.

Näytelmä on puolentoista tunnin monologi, jossa luolanaisen roolissa 20-vuotista näyttelijänuraansa juhlii Birgitta Putkonen. Avointen harjoitusten (30.3.) perusteella esityksestä on tulossa melkoista tykitystä, jossa molemmat sukupuolet niin Aatamin kuin Eevankin jälkeläiset saavat osansa.

     *     *     *

Luolanainen liikkuu pyöreässä, mustassa kehässä ja kertoo elämästään Paratiisissa - ja on yhteydessä jumalaansa mm. hiustenkuivaajan ja Turun sinappituubin välityksellä. Jumala osoittautuu tässä näytelmässä naiseksi, joka puhuu Ritva Oksasen äänellä ja sympatisoi Eevaa.

     *     *     *

Näytelmän luomiskertomuksen mukaan ensin luotiin Eeva, ja Aatami luotiin hänen kolmannesta, tarpeettomasta rinnastaan. Luolanainen seurasi muita luojansa luomia olentoja ja huomasi, että niillä olivat kumppaninsa - ja hän halusi itselleen samanlaisen karvaisen otuksen. Jumala suostui hyvin perusteltuun esitykseen miehen luomisesta Eevan seuraksi.

     *     *     *

Varsinaisessa tarinassa on kyse häistä, jotka Eevan - siis sen luolanaisen - mielessä kääntyvät hautajaisiksi. Mitään eroahan näillä rituaaleilla ei ilmeisesti ole... Oli miten oli. Aatami karkaa riidan päätteeksi juuri ennen häitä ties minne, mikä käynnistää Eevan loputtoman monologin - siis sen esityksen, jonka yleisö näkee näyttämöllä.

Luolanainen mm. kuvittelee itsensä alttarilla, ja hyvin yksityiskohtaisesti kehollaan kuvaa ja samalla kertoo, mitä silloin tapahtuu ja mitä hänen mielessään liikkuu.

Mistään lyhytaikaisesta suhteesta Eevan ja Aatamin välillä ei ole kyse. He ovat olleet yhdessä neljä vuotta ennen kuin vihdoin päättävät mennä naimisiin - ja virallistaa suhteensa. Kaikki ei siis kalkkiviivoilla suju kuitenkaan aivan odotusten mukaisesti.

     *      *     *

Katsojan on loppujen lopuksi hyvin vaikea nähdä, mikä on näytelmän sanoma, mistä näytelmässä on TODELLA kyse. Ohjaaja Johanna Reilin korosti, että näytelmän on tarkoitus olla humoristinen, eikä pilkata eikä ivata ketään. Mutta voiko hän sanoa mitään tällaista toisten ihmisten, yleisön puolesta?

Se mikä on ohjaajalle huumoria, voi olla jollekin toisille heidän perusarvojensa herjaamista ja miesten / naisten pilkkaamista.

Aivan aluksi avointen harjoitusten yleisölle tähdennettiin, että kyse on mm. rakkaustarinasta, miehen ja naisen keskisestä rakkaudesta. Olen eri mieltä. Tämä ei ole rakkaustarina, ennemmin anti-rakkaustarina, jossa rakkaus tapetaan tarpeettomana. Piilevästi näytelmä on äärimmäisen individualismin ylistämistä. Sitä mistä olemme saaneet muutenkin tarpeeksemme.

     *     *     *

"Luolanaisen" tekijä Emma Peirson on Etelä-Afrikasta, ja on ehkä hieman yllättävää millaisen menestyksen näytelmä on saanut ympäri Eurooppaa 2000 - luvulla. Suomessa näytelmää on esitetty Komediateatterissa (Tampere, 2009) ja Teatteri Riossa (Oulu, 2010).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti